Koko elämä yksin
Olen 29v mies enkä tule koskaan elämäni aikana seurustelemaan, koska en yksinkertaisesti saa ketään. Säästän teidät tilanteen yksityiskohdilta, koska niillä ei ole väliä. Kannattaa uskoa kun sanon, että toivo on menetetty.
Mutta tässä piilee tilanteen kääntöpuoli:
En tule koskaan satuttamaan ketään. Kukaan ei tule ikinä kiintymään minuun, rakastamaan minua tai odottamaan minulta mitään. Olen kuin aave joka harhailee maailmassa ja lipuu ihmisjoukossa ihmisten ohitse huomaamatta. En ole osa kenenkään elämää eikä minulla ole paikkaa kenenkään sydämessä.
Kenenkään sydän ei siis tule koskaan särkymään takiani eikä kukaan joudu ikinä kokemaan kaipauksen tuomaa tuskaa takiani. Tämä on sinänsä hyvin kaunista ja monesti itkun lomassa saatan jopa hieman hymyillä kun muistan tämän.
Kommentit (50)
Et ole ainoa koska sadat tuhannet miehet ei koskaan saa ketään naista eivätkä siis tule seurustelemaan naisen kanssa koskaan. Monet tajuaa jo 15 vuotiaana etteivät kelpaa edes niille rumille työtöille kuten minä itse tajusin. Olen siis jo 50 vuotias ja muistan kun sain jo 15 vuotiaana pakit kaikilta tytöiltä joten ymmärsin hyvin nuorena etten koskaan sa parisuhdetta naisen kanssa. Luulette että vitsailen mutta tämä on todella totta, en ole koskaan seurustellut. Olen silti elänyt melko normaalisti. Olen töissä ollut suurimmaksi osaksi elämääni eli 22-49 vuotiaani aikana. Viime syksynä minut irtisanottiin ekan kerran. Töissä käyvät tavis miehetkaan ei siis kelpaa naisille.
T: kiltti mies
Täällä nainen 58 v. Koskaan en ole ollut parisuhteessa enkä edes seksisuhteessa. Muutama varattu ehdotteli seksiä, kun olin nuorempi. Minulle tuo oli ja on ehdoton ei-ei. Enpä usko, että tilanteeni tästä muuttuu. Eli koko elämä yksin. 29-vuotiaalla on vielä vaikka kuinka paljon mahdollisuuksia edessään.
Vauva-naisille tiedoksi, että uhriutuminen on enemmänkin naisten juttu, ei miesten.
Itse olin parisuhteessa 22 vuotta. Nyt kärsin cptsd:stä ja ahdistuksesta ja joudun maksamaan vuosien traumaterapian vsikka kela osan korvaakin. Olisinpa ymmärtänyt jättää väliin ja elänyt yksin. Hermostoni on varmaan ikuisesti riekaleina.
Maailmassa ei ole enää miehen ja naisen välistä rakkautta.On vain status-arviointia ja seksiä.
Naisille tämä on iomeisesti ok. En tiedä ovatko he koskaan miehiä rakastaneet. Miehille tästä tulee ongelma - harha, jossa oli mahdollista elää, on nyt hävitetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle: elämä voi muuttua yhdessä hetkessä ja uskon että tulee muuttumaan.se mitä on nyt ei merkitse sitä että sitä on koko loppuelämän .- usko pois elämäsi muuttuu paremmaksi . Useat ovat löytäneet parisuhteen 50-vuotiaanakin .kaikkea hyvää sinulle ja luota siihen että elämäsi muuttuu ja saman kerron muillekin ja myös toivon kaikkea hyvää!
Voi muuttua paljon pahemmaksikin. Vakava sairaus ja pitkä kituminen. Yksin tietenkin, edelleen.
En usko että elämä huononee ,luota tulevaisuuteen ja itseesi !
Miehet joutuu elää yksin koska tavis naisille ei kelpaa tavis mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa, must on taas ihanaa elää yksin. Saa tehdä mitä haluaa
Silloin kun se on oma valinta.
Ymmärrän pointtisi, mutta ei tarvitse olla "oma valinta" elääkseen mielekästä elämää. Voi todeta, että jep, yksin tässä nyt ollaan, mutta samalla rakentaa itselleen mieluisa elämä ja arki niin, että kotiin tullessa voi todeta miten ihanaa olla kotona. Miksi yksinäisyyteen pitäisi jäädä rypemään tai miksi tehdä siitä itselleen rajoitus (elää mielekästä elämää), vaikka se ei olisi oma valinta? Olisiko terveempää on hyväksyä yksinäisyytensä ja sitten -silti- rakentaa itselleen hyvä elämä?
Parin löytämisen keinoista on palstalla kirjoitettu paljon. Pääasia että tulee kohtaamisia kiinnostavien ihmisten kanssa eli valitsee harrasteet sen mukaan.
https://www.vauva.fi/keskustelu/6153392/pariutumisen-arkitodellisuus-vs…
Jos pysyy jaloillaan ja kuulo toimii niin tanssiminen on ollut toimiva tapa löytää kumppani. Jos terveys ei tuota mahdollista niin sitten joku muu aktiviteetti. Pääasia että tulee niitä kohtaamisia.
M60
Sitä te ette voi tietää, kelpaatteko vai ette!
T: Antti