Koko elämä yksin

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tietyllä tapaa samanlaisessa tilanteessa kuin ap, kenties vain vähän... ongelmallisemmassa? Sanoisin "katkeransuloisemmassa", mutta tilanteeni ei ole varsinaisesti niin katkera kuin suloinenkaan. :D

Olen 31v ja täysin kokematon, mutta siitäkin huolimatta olen onnistunut satuttamaan ja tulemaan satutetuksi. Minusta on oltu kiinnostuneita, olen itse ollut kiinnostunut, ja olen myös kokenut miltä tuntuu saada nk. "vastakaikua". Mutta: en vain pysty suhteisiin.

Jottei tästä tulisi ihan liian pitkää romaania, niin lyhykäisyydessään en vain kykene luottamaan ihmisiin, en halua parisuhteelta sitä mitä suurin osa muusta väestöstä, en pysty asumaan kenenkään kanssa saman katon alla tai olemaan muutenkaan jatkuvasti tavoitettavissa, ja yksinkertaisesti olen vain monella tapaa liian "outo".

Elän kyllä omaa erakon arkeani ihan tyytyväisenä, mutta välillä meinaa hajottaa alta kolmekymppisenä tehdyt virheet, ja parempi olisi kun

Itselläni aika samanlainen tarina. Jos joku on osoittanut kiinnostusta minua kohtaan, peräännyn ja päätän, että pelkkä toisen ihmisen ihastus "riittää" minulle. Sitten jälkikäteen kadun arkuuttani.

Laula All By Self

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisiä nuoria miehiä on nykyään aika paljon. Et tosiaan ole tässä mielessä yksin.

Ja yksinäisiä naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisiä nuoria miehiä on nykyään aika paljon. Et tosiaan ole tässä mielessä yksin.

Ja yksinäisiä naisia.

Naisilla se johtuu useammin naisen omasta nirsoudesta kuin siitä ettei muka kelpaisi kenellekkään.

Vierailija kirjoitti:

Olisko aika mennä terapiaan?

Mitä jos pilaisit ihan vaan oman elämäsi menemällä terapiaan?

T: Antti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisiä nuoria miehiä on nykyään aika paljon. Et tosiaan ole tässä mielessä yksin.

Ja yksinäisiä naisia.

Naisilla se johtuu useammin naisen omasta nirsoudesta kuin siitä ettei muka kelpaisi kenellekkään.

Totta! He eivät todellisuudessa halua ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisiä nuoria miehiä on nykyään aika paljon. Et tosiaan ole tässä mielessä yksin.

Ja yksinäisiä naisia.

Naisilla se johtuu useammin naisen omasta nirsoudesta kuin siitä ettei muka kelpaisi kenellekkään.

Onko sinulla tästä tutkimus ja tilastot. Minä ja moni muu nainen emme kelvanneet/kelpaa yhdellekään miehelle. (Tai ehkä voisimme kelvata vaikka jonkun juopon tai narkomaanin hoivaajaksi ja rahoittajaksi. Noista kieltäytymistä en laske nirsoudeksi.)

Vähän samanlainen tilanne, naapurit huomaavat jonain päivänä rappukäytävässä olevasta lemusta kun suoli on tyhjentynyt viimeisen kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vähän samanlainen tilanne, naapurit huomaavat jonain päivänä rappukäytävässä olevasta lemusta kun suoli on tyhjentynyt viimeisen kerran.

En ole ap, enkä ole koskaan varsinaisesti pelännyt kuolemaa, mutta tämä ajatus tietyllä tapaa kyllä ahdistaa. En siis aio poistua täältä oman käteni kautta, mutta mikäli vanhempani kuolevat suunnilleen samanikäisinä kuin isovanhempani, tulen olemaan 55-vuotiaasta eteenpäin täysin yksin. Ei lapsia, ei sisaruksia, ei muitakaan läheisiä sukulaisia, ei kumppania.

Joku päivä tulen kuolemaan täysin yksin - ja kuinka lie kauan kestää, kunnes minut löydetään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisiä nuoria miehiä on nykyään aika paljon. Et tosiaan ole tässä mielessä yksin.

Ja yksinäisiä naisia.

Naisilla se johtuu useammin naisen omasta nirsoudesta kuin siitä ettei muka kelpaisi kenellekkään.

Onko sinulla tästä tutkimus ja tilastot. Minä ja moni muu nainen emme kelvanneet/kelpaa yhdellekään miehelle. (Tai ehkä voisimme kelvata vaikka jonkun juopon tai narkomaanin hoivaajaksi ja rahoittajaksi. Noista kieltäytymistä en laske nirsoudeksi.)

Et ehkä laske mutta vientiä se silti on ja nirsoutta, kun meistä miehistä moni ei kelpaa edes hoivaamaan jotain juoppoa tai narkkaria naista. Oman kokemuksen mukaan niillä juopoilla ja narkkareilla naisilla on sitä paitsi keskimäärin hyvin vientiä ja nin on monella juopolla ja narkkarilla miehelläkin. Ujous ja itsevarmuuden puute ovat noita paljon huonompia piirteitä miehellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisiä nuoria miehiä on nykyään aika paljon. Et tosiaan ole tässä mielessä yksin.

Ja yksinäisiä naisia.

Naisilla se johtuu useammin naisen omasta nirsoudesta kuin siitä ettei muka kelpaisi kenellekkään.

Onko sinulla tästä tutkimus ja tilastot. Minä ja moni muu nainen emme kelvanneet/kelpaa yhdellekään miehelle. (Tai ehkä voisimme kelvata vaikka jonkun juopon tai narkomaanin hoivaajaksi ja rahoittajaksi. Noista kieltäytymistä en laske nirsoudeksi.)

Et ehkä laske mutta vientiä se silti on ja nirsoutta, kun meistä miehistä moni ei kelpaa edes hoivaamaan jotain juoppoa tai narkkaria naista. Oman kokemuksen mukaan niillä juopoilla ja narkkareilla naisilla

Itsesäälistä ja uhriutumisesta puhumattakaan. 

Aloittajalle: elämä voi muuttua yhdessä hetkessä ja uskon että tulee muuttumaan.se mitä on nyt ei merkitse sitä että sitä on koko loppuelämän .- usko pois elämäsi muuttuu paremmaksi . Useat ovat löytäneet parisuhteen 50-vuotiaanakin .kaikkea hyvää sinulle ja luota siihen että elämäsi muuttuu ja saman kerron muillekin ja myös toivon kaikkea hyvää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisiä nuoria miehiä on nykyään aika paljon. Et tosiaan ole tässä mielessä yksin.

Ja yksinäisiä naisia.

Naisilla se johtuu useammin naisen omasta nirsoudesta kuin siitä ettei muka kelpaisi kenellekkään.

Onko sinulla tästä tutkimus ja tilastot. Minä ja moni muu nainen emme kelvanneet/kelpaa yhdellekään miehelle. (Tai ehkä voisimme kelvata vaikka jonkun juopon tai narkomaanin hoivaajaksi ja rahoittajaksi. Noista kieltäytymistä en laske nirsoudeksi.)

Et ehkä laske mutta vientiä se silti on ja nirsoutta, kun meistä miehistä moni ei kelpaa edes hoivaamaan jotain juoppoa tai narkkaria naista. Oman kokemukse

Itsesääli ja uhriutuminen ovat nekin ongelma vain miehillä. Nainen saa olla vaikka miten raskas valittaja ja pahassa olossaan piehtaroija vailla aikomustakaan koittaa auttaa itseä ja silti miehet hänet hyväksyy.

Sama. Enpähän satuta ketään eikä kukaan pääse enää satuttamaan minua. Hyvä näin. t. sinua kymmenen vuotta vanhempi nainen

Vierailija kirjoitti:

Monet parisuhteet tasoittuvat ja kulahtavat alkuhuuman jälkeen. Yksinäisillä on usein epärealistiset käsitykset parisuhteista. 

No ne käsitykset ovat olemassa niin kauan kun on yksinäinen eli jos haluatte yksinäisten ihmisten ajatusten muuttuvan hommatkaa heille parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle: elämä voi muuttua yhdessä hetkessä ja uskon että tulee muuttumaan.se mitä on nyt ei merkitse sitä että sitä on koko loppuelämän .- usko pois elämäsi muuttuu paremmaksi . Useat ovat löytäneet parisuhteen 50-vuotiaanakin .kaikkea hyvää sinulle ja luota siihen että elämäsi muuttuu ja saman kerron muillekin ja myös toivon kaikkea hyvää!

Voi muuttua paljon pahemmaksikin. Vakava sairaus ja pitkä kituminen. Yksin tietenkin, edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle: elämä voi muuttua yhdessä hetkessä ja uskon että tulee muuttumaan.se mitä on nyt ei merkitse sitä että sitä on koko loppuelämän .- usko pois elämäsi muuttuu paremmaksi . Useat ovat löytäneet parisuhteen 50-vuotiaanakin .kaikkea hyvää sinulle ja luota siihen että elämäsi muuttuu ja saman kerron muillekin ja myös toivon kaikkea hyvää!

Ei ap mutta 39v enkä ole tuskin enää olemassa 11 vuoden päästä odottamassa kun se parisuhde tulee vaan olen ollut jo kauan aikaa pois maan päältä. Parisuhde nyt kun elämäni menee päin viemäriä kokoajan että ehdin edes jotain vielä kokea ennen loppua.

Vierailija kirjoitti:

Monet parisuhteet tasoittuvat ja kulahtavat alkuhuuman jälkeen. Yksinäisillä on usein epärealistiset käsitykset parisuhteista. 

Monissa parisuhteissa ei osata arvostaa sitä, että on elämänkumppani. Toisesta tulee vähitellen itsestäänselvyys, joka saattaa ajoittainntuntua ärsyttävältä ja taakalta.

Sen sijaan jos osapuolet ymmärtävät arvostaa toisiaan ja pitävät yllä yhteyttä ja kumppanuutta, parisuhde todella on elämän suola. Kun on kokenut hyvää yhdessäoloa, sitä kaipaa sinkkuna, ja osaisi arvostaa kumppania.

Tiedän asioista jotakin, sillä olen elänyt sekä parisuhteissa että pitkään sinkkuna. Huomatkaa, että se ei riitä, että vain toinen panostaa parisuhteeseen. Suhteen tasapaino häiriintyy, eikä kumpikaan ole lopulta tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle: elämä voi muuttua yhdessä hetkessä ja uskon että tulee muuttumaan.se mitä on nyt ei merkitse sitä että sitä on koko loppuelämän .- usko pois elämäsi muuttuu paremmaksi . Useat ovat löytäneet parisuhteen 50-vuotiaanakin .kaikkea hyvää sinulle ja luota siihen että elämäsi muuttuu ja saman kerron muillekin ja myös toivon kaikkea hyvää!

Voi muuttua paljon pahemmaksikin. Vakava sairaus ja pitkä kituminen. Yksin tietenkin, edelleen.

Ei välttämättä. Jos tarvitsee avustajan selvitäkseen arjesta, ei tarvi ainakaan olla yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet parisuhteet tasoittuvat ja kulahtavat alkuhuuman jälkeen. Yksinäisillä on usein epärealistiset käsitykset parisuhteista. 

Monissa parisuhteissa ei osata arvostaa sitä, että on elämänkumppani. Toisesta tulee vähitellen itsestäänselvyys, joka saattaa ajoittainntuntua ärsyttävältä ja taakalta.

Sen sijaan jos osapuolet ymmärtävät arvostaa toisiaan ja pitävät yllä yhteyttä ja kumppanuutta, parisuhde todella on elämän suola. Kun on kokenut hyvää yhdessäoloa, sitä kaipaa sinkkuna, ja osaisi arvostaa kumppania.

Tiedän asioista jotakin, sillä olen elänyt sekä parisuhteissa että pitkään sinkkuna. Huomatkaa, että se ei riitä, että vain toinen panostaa parisuhteeseen. Suhteen tasapaino häiriintyy, eikä kumpikaan ole lopulta tyytyväinen.

Samoja ajatuksia itselläni. Elin 30-35 ikävuodet oikeasti hyvässä parisuhteessa, joka sitten kariutui kun olin 37. Nyt olen ollut 5 vuotta sinkkuna, ja kyllähän se aiheuttaa aika paljon henkistä kipua, kun muistelen mitä elämäni oli parhaimmillaan, kun vieressä oli ihminen joka rakasti, ja jota sai rakastaa.