Koko elämä yksin
Olen 29v mies enkä tule koskaan elämäni aikana seurustelemaan, koska en yksinkertaisesti saa ketään. Säästän teidät tilanteen yksityiskohdilta, koska niillä ei ole väliä. Kannattaa uskoa kun sanon, että toivo on menetetty.
Mutta tässä piilee tilanteen kääntöpuoli:
En tule koskaan satuttamaan ketään. Kukaan ei tule ikinä kiintymään minuun, rakastamaan minua tai odottamaan minulta mitään. Olen kuin aave joka harhailee maailmassa ja lipuu ihmisjoukossa ihmisten ohitse huomaamatta. En ole osa kenenkään elämää eikä minulla ole paikkaa kenenkään sydämessä.
Kenenkään sydän ei siis tule koskaan särkymään takiani eikä kukaan joudu ikinä kokemaan kaipauksen tuomaa tuskaa takiani. Tämä on sinänsä hyvin kaunista ja monesti itkun lomassa saatan jopa hieman hymyillä kun muistan tämän.
Kommentit (50)
Monet parisuhteet tasoittuvat ja kulahtavat alkuhuuman jälkeen. Yksinäisillä on usein epärealistiset käsitykset parisuhteista.
Yksinäisiä nuoria miehiä on nykyään aika paljon. Et tosiaan ole tässä mielessä yksin.
Ruma mies ei kelpaa. Eikä toisaalta munatkaan toimittele niin pettämiseen päättyisi suhde jokatapauksessa . Kaikille ei ole tarkoitettu tämä maailma. Täällä pärjää vaan ne jotka syntyneet täydelliseksi ja riittävällä ulkonäöllä / terveydellä .
ruma ukko 39
Suomessa elää ihmisiä yksin. Ja siksi turva olisi tärkeää kaikille ja riittävä raha. Koska ilman sitä on vielä turvattomampi ja muiden heittopussi. Sen jälkeen on helpompi miettiä ihmisiä tai ihmissuhdeasiaa. Joillakin ei enää tule ihmissuhdetta, ehkä tuttuja voi tulla. Mutta eihän sitä koskaan tiedä tietysti.
Aijaa, must on taas ihanaa elää yksin. Saa tehdä mitä haluaa <3
Vierailija kirjoitti:
Aijaa, must on taas ihanaa elää yksin. Saa tehdä mitä haluaa <3
Veikkaan että on kahdenlaisia ihmisiä. Ensimmäiset kokevat haikeutta kun tulevat tyhjään kotiin. Jälkimmäiset taas tunnetta "ihana oma rauha". Nämä saattavat olla enemmän pohdiskelijoita. Ensimmäiset sitten varmaan suorittajia.
Onni otetaan. Voit joko parantaa elämääsi tai rypeä paskassa. 🤷🏼
Vierailija kirjoitti:
Aijaa, must on taas ihanaa elää yksin. Saa tehdä mitä haluaa
Silloin kun se on oma valinta.
Näinhän se varmaan menee. Eivät kaikki ole edes ulkoisesti taviksia tai kaikilla ei ole edes niin ihana luonne. Toisaalta sitten taas jopa vammaiset seurustelee keskenään, mutta ehkä joku ei halua seurustella "omantasoisensa" ihmisen kanssa? esim ei pysty viehättymään hänestä yms. Siinä tilanteessa en osaa sanoa mitä tehdä.
Mun sydän sai särön nytten. Toivon paljon rakkautta ja hyvää tuleviin päiviisi ja sen ylikin.
Ala vaan ryypätä...huikkaa kunnolla loppuelämä!
On ihan hyvin mahdollista, että tutustut mukavaan ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Milloinkohan Suomessa salittaisiin pakotettu eutanasia in-celeille?
onko Incel jos on 3 lasta ? Vai mitä se tarkoittaa . Suurin osa elämästä kuitenkin yksin .
m40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa, must on taas ihanaa elää yksin. Saa tehdä mitä haluaa
Silloin kun se on oma valinta.
Kenelle tai miksi se ei olisi oma valinta?
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se varmaan menee. Eivät kaikki ole edes ulkoisesti taviksia tai kaikilla ei ole edes niin ihana luonne. Toisaalta sitten taas jopa vammaiset seurustelee keskenään, mutta ehkä joku ei halua seurustella "omantasoisensa" ihmisen kanssa? esim ei pysty viehättymään hänestä yms. Siinä tilanteessa en osaa sanoa mitä tehdä.
Jep, mun tasoa olis vaikeasti mt-ongelmainen ruma mies. Koska olen itse vastaava nainen. Oon kokeillut tuota eri lailla häiriintyneiden miesten kanssa, ei kiitos enää.
Itse olen tietyllä tapaa samanlaisessa tilanteessa kuin ap, kenties vain vähän... ongelmallisemmassa? Sanoisin "katkeransuloisemmassa", mutta tilanteeni ei ole varsinaisesti niin katkera kuin suloinenkaan. :D
Olen 31v ja täysin kokematon, mutta siitäkin huolimatta olen onnistunut satuttamaan ja tulemaan satutetuksi. Minusta on oltu kiinnostuneita, olen itse ollut kiinnostunut, ja olen myös kokenut miltä tuntuu saada nk. "vastakaikua". Mutta: en vain pysty suhteisiin.
Jottei tästä tulisi ihan liian pitkää romaania, niin lyhykäisyydessään en vain kykene luottamaan ihmisiin, en halua parisuhteelta sitä mitä suurin osa muusta väestöstä, en pysty asumaan kenenkään kanssa saman katon alla tai olemaan muutenkaan jatkuvasti tavoitettavissa, ja yksinkertaisesti olen vain monella tapaa liian "outo".
Elän kyllä omaa erakon arkeani ihan tyytyväisenä, mutta välillä meinaa hajottaa alta kolmekymppisenä tehdyt virheet, ja parempi olisi kun ei tarvitsisi tuntea mitään ollenkaan.
Niinhän tämä on mennyt. Onneksi ei enää paljoa kärsittävänä. Mutta äikkis sukulaiset yms. Testamentin tein muiden hyväksi !
No niinpä, ei se suhteessa eläminen läheskään aina niin auvoista ole ja seksi on yliarvostettua puuhaa, iän myötä huomannut että oma käsi ajaa saman asian. Parasta elämässä on kuitenkin omat lapset, ilman kumppania ei niitä olisi joten olen iloinen etten jäänyt yksin koko elämän ajaksi.