Deittailu on niin raskasta kun miehet esittää

Vierailija kirjoitti:

"Et sit oo tajunnu että mies ei välitä paskaakaan asunnoista, huonekaluista tai lomareissuista"

 

Kyllä todellakin huomasin. Asuttiin vuositolkulla sisäilmaongelmaisessa vuokraläävässä, jossa mies ja lapsi saivat oireita. Yritin pitkään vetää miestä perässä asuntonäytöillä ja hain lainaa, että päästäisiin siitä painajaisesta pois omaan kotiin. Lopulta totesin, että asutaan siinä asunnossa loppuelämä, jos mä en tee yksin päätöstä ja osta sitten vaikka yksin sitä asuntoa. (Muuttovoittoisessa kunnassa sekä vuokra- että myytävän asunnot on kortilla.)

Vihdoin sitten kun päästiin muuttamaan (loppui muuten sekä lapsen, että miehen oireilu) niin istuttiin yli kaksi kuukautta lattialla katsomassa telkkaria, koska eihän se mies mitään sohvaa saanut aikaiseksi hankkia vaan mun piti sekin lopulta käydä hakemassa. 

Aijooo, sama koskee pyykinpesukonetta ja kuivausrumpua, nek

Ps. Olin kerran jättämässä miehen kotiin lomareissun ajaksi, kun eihän tätä kerran kiinnosta, niin hän loukkaantui, että olin suunnitellut perheelle matkaa ilman häntä.

Deittailu = etsi toisesta mahdollisemman monta vikaa ja puutetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa katsella Itä-Euroopan ja Baltian suuntaan. Sieltä löytyy miehekästä miestä. 

Paitsi, että "haukuus ja leikkisyys" voivat kyllä olla aika kortilla, ulkoisesti ovat kyllä keskimääräisesti "miehekkäämpiä". Varmuutta voi jokainen aina näytellä, siihen riittää esimerkiksi pelkkä äänensävy.

Mulla nyt sattuu olemaan kokemusta. Moni on oikeasti miehekäs ja aktiivinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä miehet vastaan naiset keskustelut oikeasti tekee minut onnelliseksi siitä etten ole parisuhteessa, kuulostaa kaikista suunnista hyvin raskaalta ja vaikealta. Onko aina asiat ollut ihan näin huonosti vai onko some aiheuttanut ihmisten rappioitumisen näinkin pahasti?



Aina syytetään ja kritisoidaan muita ja eikä itse osata tarkastella omaa käytöstä, mutta sitten myös ei pystytä sisäistämään asiallista kritiikkiä kun sitä saadaan ja ainoastaan uhriudutaan tai aletaan törkeiksi ja häijyiksi. 

No sulla ei alkujaankaan ole ollut sisimmässäsi halua parisuhteeseen, jos tällaiset vauva-keskustelut traumatisoi sua. Samaa kategoriaa kun "en enää koskaan äänestä X:ää". Niin. No et olisi muutenkaan äänestänyt, joten mikään ei varsinaisesti muutu. Jos halu ja tahtotila asiasta X mukamas muuttuu vauva-keskusteluiden pohjalta, niin kyllä se jo ennen keskus

Missä mainitsin että traumatisoiduin? Ja minä kylläkin mainitsin että olen onnellinen etten ole parisuhteessa, mutta sehän ei tarkoita ettenkö joskus mahdollisesti haluaisi sellaista. Uskon toki että ihan oikeassa elämässä on sekä miehiä että naisia jotka ovat ihan "normaaleja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä miehet vastaan naiset keskustelut oikeasti tekee minut onnelliseksi siitä etten ole parisuhteessa, kuulostaa kaikista suunnista hyvin raskaalta ja vaikealta. Onko aina asiat ollut ihan näin huonosti vai onko some aiheuttanut ihmisten rappioitumisen näinkin pahasti?



Aina syytetään ja kritisoidaan muita ja eikä itse osata tarkastella omaa käytöstä, mutta sitten myös ei pystytä sisäistämään asiallista kritiikkiä kun sitä saadaan ja ainoastaan uhriudutaan tai aletaan törkeiksi ja häijyiksi. 

Sellasia naiset kato on

Viestini kylläkin koskee molempia sukupuolia.

Aika usein tuo miehen saamattomuus johtuu siitä, ettei miehellä ole positiivista roolia parisuhteessa.

Nainen on Äiti, ja koti on naisen valtakunta.

Mies, ennen arvostettu perheen pää joka toi leivän pöytään, on pelkkä tossukka jonka suoritus on minimi josta ei saa mitään arvostusta. Pitäisi olla kovatuloinen johtaja tai supermies jotta saisi edes jotain arvostusta.

Miehen haluamat asiat ovat tyhmiä ja lapsellisia. 

En ihmettele yhtää, että motivaatio katoaa ja mies linnoittautuu autotalliin kaljan kanssa. Siellä saa sentään puunata niitä tyhmiä ja lapsellisia auton vanteita, kun nainen keskittyy fiksumpiin asioihin kuten keittiökaappien värimaailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä miehet vastaan naiset keskustelut oikeasti tekee minut onnelliseksi siitä etten ole parisuhteessa, kuulostaa kaikista suunnista hyvin raskaalta ja vaikealta. Onko aina asiat ollut ihan näin huonosti vai onko some aiheuttanut ihmisten rappioitumisen näinkin pahasti?



Aina syytetään ja kritisoidaan muita ja eikä itse osata tarkastella omaa käytöstä, mutta sitten myös ei pystytä sisäistämään asiallista kritiikkiä kun sitä saadaan ja ainoastaan uhriudutaan tai aletaan törkeiksi ja häijyiksi. 

Sellasia naiset kato on

Viestini kylläkin koskee molempia sukupuolia.

Näinkin voi kuvitella

"Kenties siitä, että sinä olet se jolle ne keittiökaappien ovat ja lomareissut ovat tärkeämpiä?"

No onneksi meidän keittiössä oli kaapeissa ovet valmiiksi paikallaan, niin ei sentään niitä ole tarvinnut hankkia.

Jos jollekin muulle on ok, että keittiön kaapeista puuttuu ovet niin ok sitten. :D

Vierailija kirjoitti:

niin, itsevarmuus, miehekkyys on vaan kaikki kaikessa. Miehen luonne, ajatukset ei merkkaa mitään. Ansaitset kakaramiehesi, pysy kaukana kunnon miehistä.

Kun niitä ajatuksia ei miehillä aina ole ja jos on, niin liian kapea-alaisia ajatuksia. Itsevarmuus ei ole sama kuin narsismi. Luonne nyt voi olla mitä on. Harvoin törmää aidosti huumorintajuiseen, vastuuntuntoiseen, hyväluontoiseen ja älykkääseen ajattelijaan. 

Vierailija kirjoitti:

Aika usein tuo miehen saamattomuus johtuu siitä, ettei miehellä ole positiivista roolia parisuhteessa.

Nainen on Äiti, ja koti on naisen valtakunta.

Mies, ennen arvostettu perheen pää joka toi leivän pöytään, on pelkkä tossukka jonka suoritus on minimi josta ei saa mitään arvostusta. Pitäisi olla kovatuloinen johtaja tai supermies jotta saisi edes jotain arvostusta.

Miehen haluamat asiat ovat tyhmiä ja lapsellisia. 

En ihmettele yhtää, että motivaatio katoaa ja mies linnoittautuu autotalliin kaljan kanssa. Siellä saa sentään puunata niitä tyhmiä ja lapsellisia auton vanteita, kun nainen keskittyy fiksumpiin asioihin kuten keittiökaappien värimaailmaan.

Toisi sitten sen leivän, mutta kun pitää kynsin hampain kiinni omista rahoistaan niin ei siinä ole vaihtoehtoa kuin äidin käydä töissä ja maksaa oma ja lasten eläminen.

Vierailija kirjoitti:

"Et sit oo tajunnu että mies ei välitä paskaakaan asunnoista, huonekaluista tai lomareissuista"

 

Kyllä todellakin huomasin. Asuttiin vuositolkulla sisäilmaongelmaisessa vuokraläävässä, jossa mies ja lapsi saivat oireita. Yritin pitkään vetää miestä perässä asuntonäytöillä ja hain lainaa, että päästäisiin siitä painajaisesta pois omaan kotiin. Lopulta totesin, että asutaan siinä asunnossa loppuelämä, jos mä en tee yksin päätöstä ja osta sitten vaikka yksin sitä asuntoa. (Muuttovoittoisessa kunnassa sekä vuokra- että myytävän asunnot on kortilla.)

Vihdoin sitten kun päästiin muuttamaan (loppui muuten sekä lapsen, että miehen oireilu) niin istuttiin yli kaksi kuukautta lattialla katsomassa telkkaria, koska eihän se mies mitään sohvaa saanut aikaiseksi hankkia vaan mun piti sekin lopulta käydä hakemassa. 

Aijooo, sama koskee pyykinpesukonetta ja kuivausrumpua, nek

Jos juttusi ei ole keksitty, mitä se luultavasti on, herää yksi kysymys.

Mies ei saanut aikaiseksi hankkia sohvaa ja kuivausrumpua, niin sinun piti se lopulta tehdä.

Kuulostaa siltä, että pidät noita asioita lähtökohtaisesti miehen tehtävinä. Etkö sinä ollut yhtä lailla tossukka, kun et saanut noita kuukausiin aikaiseksi? Eikö sinullakin ole kaksi kättä ja kaksi jalkaa?

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

niin, itsevarmuus, miehekkyys on vaan kaikki kaikessa. Miehen luonne, ajatukset ei merkkaa mitään. Ansaitset kakaramiehesi, pysy kaukana kunnon miehistä.

Kun niitä ajatuksia ei miehillä aina ole ja jos on, niin liian kapea-alaisia ajatuksia. Itsevarmuus ei ole sama kuin narsismi. Luonne nyt voi olla mitä on. Harvoin törmää aidosti huumorintajuiseen, vastuuntuntoiseen, hyväluontoiseen ja älykkääseen ajattelijaan. 

Johtuu varmaan siitä että hakeudut kaltaistesi seuraan.

Vierailija kirjoitti:

Aika usein tuo miehen saamattomuus johtuu siitä, ettei miehellä ole positiivista roolia parisuhteessa.

Nainen on Äiti, ja koti on naisen valtakunta.

Mies, ennen arvostettu perheen pää joka toi leivän pöytään, on pelkkä tossukka jonka suoritus on minimi josta ei saa mitään arvostusta. Pitäisi olla kovatuloinen johtaja tai supermies jotta saisi edes jotain arvostusta.

Miehen haluamat asiat ovat tyhmiä ja lapsellisia. 

En ihmettele yhtää, että motivaatio katoaa ja mies linnoittautuu autotalliin kaljan kanssa. Siellä saa sentään puunata niitä tyhmiä ja lapsellisia auton vanteita, kun nainen keskittyy fiksumpiin asioihin kuten keittiökaappien värimaailmaan.

Ootteko oikeesti sitä mieltä, että on ok jos asunnosta ei löydy pyykinpesukonetta tai sohvaa? 

Miltä muuten kuulostaa lapsiperheen kotin asunto, jossa vessa, pyykinpesukone ja kylpyhuone on survottu neljään neliöön? Ihmisellä, joka kylpee rahassa..

"Jos juttusi ei ole keksitty, mitä se luultavasti on, herää yksi kysymys.

Mies ei saanut aikaiseksi hankkia sohvaa ja kuivausrumpua, niin sinun piti se lopulta tehdä.

Kuulostaa siltä, että pidät noita asioita lähtökohtaisesti miehen tehtävinä. Etkö sinä ollut yhtä lailla tossukka, kun et saanut noita kuukausiin aikaiseksi? Eikö sinullakin ole kaksi kättä ja kaksi jalkaa?"

Ei ole keksitty juttu, enkä pidä miehen hommina, mutta alkaa risoa, että tämä sama kaava toistuu ihan joka ikisessä asiassa. Mies ei ikinä päätä mitään eikä hoida mitään asiaa, minä hoidan aina kaikki. Oli sitten tosiaan kyse pankkiasioista, asunnosta, huonekaluista tai jostain pakollisista paperitöistä. Meni jopa niin pitkälle, että mies kiukutteli kun oli unohtanut täyttää veroilmoituksensa niin siihen sanoin että ihan itse hoidat veroilmoitukses SE EI OLE MINUN HOMMA.

"Ikinä ei tulis mitään keittiökaappien ovia, jos se miehen toimeentumisesta olis kiinni. Nä olen ainakin meidän suhteessa joutunut tekemään kaikki päätökset liittyen asunnon hankintaan, huonekalujen hankkimiseen tai vaikkapa lomareissuun."

Ex-vaimon kanssa oli niin että halusi kyllä päättää, mutta ei nähdä vaivaa eikä ottaa vastuuta. Eli vaikka nuo lomareissut meni niin että minä ehdottelen päiviä, kohteita, majoituksia ja aktiviteetteja jne joista hän sitten valitsee. Ja tuo valitseminenkin oli lähinnä sellaista vihjailua, josta minun piti päätellä että mikä se nyt oli sitten se paras näistä minkä rouva haluaa. Koska eihän sitä voi suoraan itse sanoa kun voisi sitten joutua siitä päätöksestä vastaamaan.

Hän korkeintaan muistutteli säännöllisin väliajoin että "meidän" pitäisi alkaa sitä lomareissua suunnittelemaan jos ei ehdotuksia alkanut kuulumaan. Se on tietysti sanomattakin selvää että mitään varauksia hän ei tehnyt. Ja, koska kaikki oli minun ehdottamaani nin oli myöskin minun vastuullani että loma onnistuu - jos vaikka hotelli oli huono tai jotain muuta meni pieleen, niin minun syynihän se oli kun en ollut hyvää hotellia löytänyt.

Sama malli oli oikeastaan kaikessa. Eli oma mielipide asioihin tuli kyllä rivien välistä hyvin selväksi,  mutta  vihjailemalla  ja aika lapsellisellakin manipuloinnilla, ja aina niin että vastuu jää  lopulta toiselle.  Jos yrittämällä yritin vastuuttaa tai tiristää suoraa vastausta johonkin niin se oli henkistä väkivaltaa, manipulointia(!) ja milloin mitäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Aika usein tuo miehen saamattomuus johtuu siitä, ettei miehellä ole positiivista roolia parisuhteessa.

Nainen on Äiti, ja koti on naisen valtakunta.

Mies, ennen arvostettu perheen pää joka toi leivän pöytään, on pelkkä tossukka jonka suoritus on minimi josta ei saa mitään arvostusta. Pitäisi olla kovatuloinen johtaja tai supermies jotta saisi edes jotain arvostusta.

Miehen haluamat asiat ovat tyhmiä ja lapsellisia. 

En ihmettele yhtää, että motivaatio katoaa ja mies linnoittautuu autotalliin kaljan kanssa. Siellä saa sentään puunata niitä tyhmiä ja lapsellisia auton vanteita, kun nainen keskittyy fiksumpiin asioihin kuten keittiökaappien värimaailmaan.

Ei mies ole perinteisesti ollut mikään perheen pää ja leiväntuoja. Suomessa naiset ovat käyneet palkkatöissä jo useamman sukupolven ajan ja sitä ennen, agraariaikoina tilan töitä tekivät sekä miehet että naiset. Köyhä maa sotaisella historialla, ei meillä ole koskaan ollut kotrouvakulttuuria.

Siinä olet kyllä oikeassa, että miesrooli oli pitkään hukassa, kun elettiin vaihetta, jolloin naiset hoitivat kokopäiväpalkkatyönsä lisäksi päävastuun kodista ja lapsista. Siinähän se passivoituminen alkoi, kun ei ollut mitään näyttöjä siitä, että on edes tarpeellinen perheessä. Nuoret isät ovat onneksi ryhdistäytyneet tasaisempaan vastuunkantoon.

Vierailija kirjoitti:

Niin osalle miehille on varmaan hirveä vaatimustaso olla miehekäs eli ns. "turvallinen" ja hauska ja luotettava ja kantaa vastuuta jostain asioista.

 Pitäisi saada itkeä sohvalla peiton alla ja naisen pitäisi hoivata.

Menes, toksinen feminiini, muualle rajoittamaan miesten tunteiden representaatiota.

Vierailija kirjoitti:

"Et sit oo tajunnu että mies ei välitä paskaakaan asunnoista, huonekaluista tai lomareissuista"

 

Kyllä todellakin huomasin. Asuttiin vuositolkulla sisäilmaongelmaisessa vuokraläävässä, jossa mies ja lapsi saivat oireita. Yritin pitkään vetää miestä perässä asuntonäytöillä ja hain lainaa, että päästäisiin siitä painajaisesta pois omaan kotiin. Lopulta totesin, että asutaan siinä asunnossa loppuelämä, jos mä en tee yksin päätöstä ja osta sitten vaikka yksin sitä asuntoa. (Muuttovoittoisessa kunnassa sekä vuokra- että myytävän asunnot on kortilla.)

Vihdoin sitten kun päästiin muuttamaan (loppui muuten sekä lapsen, että miehen oireilu) niin istuttiin yli kaksi kuukautta lattialla katsomassa telkkaria, koska eihän se mies mitään sohvaa saanut aikaiseksi hankkia vaan mun piti sekin lopulta käydä hakemassa. 

Aijooo, sama koskee pyykinpesukonetta ja kuivausrumpua, nek

Miksi hilaat tuollaista miestä perässäsi? On niitä aikaansaavempiakin olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Et sit oo tajunnu että mies ei välitä paskaakaan asunnoista, huonekaluista tai lomareissuista"

 

Kyllä todellakin huomasin. Asuttiin vuositolkulla sisäilmaongelmaisessa vuokraläävässä, jossa mies ja lapsi saivat oireita. Yritin pitkään vetää miestä perässä asuntonäytöillä ja hain lainaa, että päästäisiin siitä painajaisesta pois omaan kotiin. Lopulta totesin, että asutaan siinä asunnossa loppuelämä, jos mä en tee yksin päätöstä ja osta sitten vaikka yksin sitä asuntoa. (Muuttovoittoisessa kunnassa sekä vuokra- että myytävän asunnot on kortilla.)

Vihdoin sitten kun päästiin muuttamaan (loppui muuten sekä lapsen, että miehen oireilu) niin istuttiin yli kaksi kuukautta lattialla katsomassa telkkaria, koska eihän se mies mitään sohvaa saanut aikaiseksi hankkia vaan mun piti sekin lopulta käydä hakemassa. 

Aijooo,

Miksi hilaat tuollaista miestä perässäsi? On niitä aikaansaavempiakin olemassa.

Sil on iso muna (silti en anna seksiä) ja paljon rahaa.

Vierailija kirjoitti:

"Ikinä ei tulis mitään keittiökaappien ovia, jos se miehen toimeentumisesta olis kiinni. Nä olen ainakin meidän suhteessa joutunut tekemään kaikki päätökset liittyen asunnon hankintaan, huonekalujen hankkimiseen tai vaikkapa lomareissuun."

Ex-vaimon kanssa oli niin että halusi kyllä päättää, mutta ei nähdä vaivaa eikä ottaa vastuuta. Eli vaikka nuo lomareissut meni niin että minä ehdottelen päiviä, kohteita, majoituksia ja aktiviteetteja jne joista hän sitten valitsee. Ja tuo valitseminenkin oli lähinnä sellaista vihjailua, josta minun piti päätellä että mikä se nyt oli sitten se paras näistä minkä rouva haluaa. Koska eihän sitä voi suoraan itse sanoa kun voisi sitten joutua siitä päätöksestä vastaamaan.

Hän korkeintaan muistutteli säännöllisin väliajoin että "meidän" pitäisi alkaa sitä lomareissua suunnittelemaan jos ei ehdotuksia alkanut kuulumaan. Se on tietysti sanomattakin selvää että mitään varauksia h

No tämä kuulostaa tutulta. Mies puhuu minulle, että "pitäisi varmaan käydä siellä kesällä', mutta ei koskaan ota työn alle, että alkaisi katsoa vaihtoehtoisia kohteita, lentoja tai hotelleja, vaan olettaa, että mä hoidan. Ja jos hoidan ja laitan linkkejä joistain vaihtoehdoista, niin ei edes avaa niitä! Ei jaksa osallistua edes päätöksen tekoon, vaan odottaa, että mä hoidan kaiken ja vedän häntä vaan perässä.

Ei ole siis sukupuolikysymys tämä..