Tapaamiset ja sukujuhlat tilanteessa jossa ei halua olla anopin kanssa missään tekemisissä?
Meille on tulossa ensimmäinen lapsi ja mietin jo etukäteen miten sopia ja järjestellä isovanhemman ja lapsen tapaamiset huomioiden etten tule anopin kanssa toimeen. En ole tietenkään kieltämässä anopin suhdetta lapseen, mutta olen miettinyt etten esimerkiksi aio pitää ristiäisiä sillä sekä anopin ulosjättäminen juhlista että hänen kanssaan samassa tilassa oleminen on sietämätön ajatus. Onko esim. realistista että kaikki mummon ja lapsen tapaamiset tapahtuu vain isän kanssa läsnäollessa?
Taustatietona että anoppini on minua kohtaan avoimen vihamielinen, ilkeä ja hänen mielestä kaikinpuolin väärä nainen pojalleen vaikka olemme olleet yhdessä lähes vuosikymmenen ajan. Olemme joskus yrittäneet tulla toimeen, mutta siitä ei tullut mitään sillä anopin mielestä minun olisi pitänyt pyydellä häneltä anteeksi, vaikka hän on ollut se osapuoli joka on arvostellut ääneen kaikkea ulkonäöstäni työhöni.
Kommentit (408)
Hohhoh. Mitenkähän minä en oikein usko tätäkään juttua. Mitä varten se anoppi olisi noin tehnyt? Kai sillä selityskin oli? Ja kai se nyt lapsi olisi voinut vaatia, että haluaa kotiin.
Ja anoppi kiikutti lasta ties missä. Että mitenkä? Eikö edes lapsi itse tiennyt, missä oli?
Nää tarinat ei todellakaan aina uppoa, mutta sepustelkaa toki.
Minä kielsin sen rajattoman hääräämisen ja siksi sitten vietiin koko lapsi.
t. se jonka lapsi vietiin kaupungille
Täytyy sanoa, etten ikinä hankkisi lapsia tuollaiseen suhteeseen suvun kiistakapulaksi. Lapsi tulee tietämään teidän huonot välit. Luultavasti molemmat puhutte toisesta rumasti myös lapsen kuullen. Kyllähän välit voi mennä syystä tai toisesta myöhemminkin, mutta järkyttävä lähtökohta. Kaiken keskiössä lapasmies, joka ei puolusta vaimoaan eikä äitiään, kumpi tässä nyt väärässä onkin. Kunhan hengaa siinä välissä paistatellen molempien suosiossa.
Olen yrittänyt tulla miniän kanssa toimeen. 37 vuotta on työuraa ja kaikenlaisten ihmisten kanssa on oppinut luovimaan. Mutta. Koitat olla kiva:
- No mites siellä uudessa työpaikassa?
- työkaverit on ilkeitä, eivät ymmärrä että yhtä-äkkiä voi tulla migreeni, että vain joutuu lähtemään kotiin kesken päivän. Potilaat ovat kanssa tosi epämiellyttäviä.
- Entäs se teidän uusi asunto? Onko kiva?
- Ihan liian pitkä työmatka. Seinät pitäisi maalata ja lämpötila ei ole koskaan sopiva. Yläkerrassa joku tömistelee.
- No entäs se Kreetan reissu? Ettekös te menneet kaveripariskunnan kanssa?
- Oli aivan liian kuuma. Ruoka oli huonoa, vatsa tuli kipeäksi, ja kun näistä huomautin, kaveriporukan nainen alkoi ilkeillä minulle.
Vierailun kruunaa pahastuminen siitä, kun appi vahingossa kattaa aamupalapöytään loukkaavasti kevytmeetvurstin. Miniä on sentään kasvissyöjä!
Narsisteja ja narskahtavia sekä vain ikäviä ihmisiä löytyy sekä miniöistä, anopeista että appiukoista.
Voisiko joku miniä ottaa kantaa onko tosiaan kaikki miniät täyspäisiä ja täydellisiä? Eikö ole nuoria mt-ongelmaisia, hulttioita, vailla kaikkea kotikasvatusta olevia naisia, pettäjiä, leväperäisiä?
En tunne yhtään tupakoivaa ihmistä, siksi puistattaa kun äiti työntää vaunuja tupakka suussa tai istuu pihapenkillä tuprutellen, yks hiekalla, toinen vaunuissa. Näkyvät jopa autossa tupakoivan. Hain lastenlasta hoidosta, pariskunta tuli isolla perhemaasturilla omaansa hakemassa. Kumpikin sytytti tupakan kun mukula oli autossa ja lähtivät ajamaan.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, etten ikinä hankkisi lapsia tuollaiseen suhteeseen suvun kiistakapulaksi. Lapsi tulee tietämään teidän huonot välit. Luultavasti molemmat puhutte toisesta rumasti myös lapsen kuullen. Kyllähän välit voi mennä syystä tai toisesta myöhemminkin, mutta järkyttävä lähtökohta. Kaiken keskiössä lapasmies, joka ei puolusta vaimoaan eikä äitiään, kumpi tässä nyt väärässä onkin. Kunhan hengaa siinä välissä paistatellen molempien suosiossa.
Ei se lapsi miksikään kiistakapulaksi tule. Ei vain ole ulkopuolisten kanssa tekemisissä. Problem solved. Minun lapseni eivät ole ikinä tavanneet appivanhempiani, eikä he vaikuta elämäämme millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini viihtyy meillä ja ostelee lapsille kaikkea kivaa, paljon vietämme aikaa yhdessä.
Veljelläni hän ei juuri käy kun kälyni ei siedä äitiä. Äiti melko harvoin saa tavata lasteni serkkuja. Ei hänellä ole samaa suhdetta heihin koska käly on torjuva.
Ja aina vaan tuota tavaravirtaa. Lopeta jo! Naurettavaa. Ei tässä kukaan tavaraa ole vailla. Nykyihminen hukkuu tavaraan ihan ilman sairaita mummojakin.
Ja silsi jouluna ja synttäreinä itketään, että miksi serkut sai lahjaksi haluamiaan leluja, meidän lapset ei mitään.
Kyllä minusta oli kivaa, kun äiti osti meidän tytölle potkupyörän ihan tarpeeseen. Käly suuttui, kun heille ei tullut mitään.
Ei kukaan ole tavaraa vailla, mutta elämäänäsä ja a
Lienee siis parasta, ettei osta yhdellekään lapsenlapselle mitään. Ja monella mummolla voi olla sen verran pienet tulot, ettei pystykään. Lapsenlapsiahan voi olla vaikka kuinka monta.
Ja ihan varmasti on joku miniä, joka loukkaantuu, kun hänen lapselleen ei mummo osta mitään eikä anna rahaa. Viis siitä, vaikka ei ostaisi eikä antaisi yhdellekään muullekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, etten ikinä hankkisi lapsia tuollaiseen suhteeseen suvun kiistakapulaksi. Lapsi tulee tietämään teidän huonot välit. Luultavasti molemmat puhutte toisesta rumasti myös lapsen kuullen. Kyllähän välit voi mennä syystä tai toisesta myöhemminkin, mutta järkyttävä lähtökohta. Kaiken keskiössä lapasmies, joka ei puolusta vaimoaan eikä äitiään, kumpi tässä nyt väärässä onkin. Kunhan hengaa siinä välissä paistatellen molempien suosiossa.
Ei se lapsi miksikään kiistakapulaksi tule. Ei vain ole ulkopuolisten kanssa tekemisissä. Problem solved. Minun lapseni eivät ole ikinä tavanneet appivanhempiani, eikä he vaikuta elämäämme millään tavalla.
Tässähän isä ja lapsi tapaavat appivanhempia. Vaikuttavat totta kai elämään. Mies on hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa. Kyse täysin eri asiasta kuin sinulla
Lienee siis parasta, ettei osta yhdellekään lapsenlapselle mitään. Ja monella mummolla voi olla sen verran pienet tulot, ettei pystykään. Lapsenlapsiahan voi olla vaikka kuinka monta.
Ja ihan varmasti on joku miniä, joka loukkaantuu, kun hänen lapselleen ei mummo osta mitään eikä anna rahaa. Viis siitä, vaikka ei ostaisi eikä antaisi yhdellekään muullekaan.
Niin varmaan jos olet mikä olet.
Ei ole. Koko tuo tavaran ja perinnön vetäminen keskusteluun, joka käsittelee henkistä väkivaltaa, on erittäin lapsellista.
Normaalisti ehdottaisin että et vaan käy miehen sukulaisilla, mies menköön lapsien kanssa sitten käymään. Jos siis tilanne olisi se että ei vaan persoonat kohtaa. Mutta avoimen vihamielinen suhtautuminen on eri asia, sitä ei voi oikeuttaa (Noh ellei nyt ole vaikka huomannut ja hakannut lapsiaan tai vastaavaa, mutta ei tässä nyt siitä ole kyse). Anteeksi nyt vaan mutta miehesi pitää kasvattaa selkäranka ja laittaa stoppi anopin sekoilulle. Olet hänen lapsensa vaimo ja siten perhettä, ja jos ei kykene edes neutraalin kanssakäymiseen niin on syytä opetella, jos haluaa viettää lapsen perheen kanssa aikaa, mihin lapsenlapsetkin kuuluvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että jos anoppi vihaa ap:tä, niin miksi hän haluaisi olla ap:n kanssa missään tekemisissä.
Jos mulla olis vastenmielinen vävy tai miniä jota vihaan, pitäisin kyllä tarkan huolen siitä, etten joutuisi tuon ihmisen kanssa mihinkään tekemisiin koskaa.
Kiertäisin kyllä kaukaa.
Tuokun olisi patempi kuin mun anoppi. Hän kovin mielellään pitäisi mua kynnysmattonaan. Sellainen, jota voi avoimesti pilkata, mitätöidä, haukkua osaamattomaksi, tyhmäksi ja laiskaksi. Lisäksi olen "pakollinen paha", kun miehet eivät voi lisääntyä ilman naista. Kovin pontevasti anoppi on vaatinut lapsiani hoitoon, viikon ikäisestä lähtien. Kun mä en kuulemma osaa...
On teillä outoja anoppeja. Jotenkin tuntuu, ettei tuollainen ihminen pysty synnytt
Anoppikin saa suuttua ja häipyä vaikka iäksi, jos häntä haukutaan ja nimitellään.
Miksi ette ole lastenne kanssa koskaan vaan aina netissä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette ole lastenne kanssa koskaan vaan aina netissä?
Ketkä te? Minun lapseni ovat kaverien kanssa kotona ja he kokkaavat sushia keittiössä, mieheni on siellä myös. Itse olen kala-allerginen, joten teen tässä työhuoneella töitä (tiistaina alkaa lähityöt ja valmistelen niitä).
Ja jos olette töissä miksi ette tee töitä vaan keksitte anoppi-tarinoita?
Vierailija kirjoitti:
Ja jos olette töissä miksi ette tee töitä vaan keksitte anoppi-tarinoita?
Mikä sinä olet kuulustelemaan?
Ketkä te? Minulla on virallisesti vielä loma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos olette töissä miksi ette tee töitä vaan keksitte anoppi-tarinoita?
Mikä sinä olet kuulustelemaan?
Ketkä te? Minulla on virallisesti vielä loma.
Sitten niiden lasten kanssa olemaan, lapsillakin on vielä lomaa? Ai ne on äidin puoleisella mummolla? Kun ei lomalla jaksa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette ole lastenne kanssa koskaan vaan aina netissä?
Ketkä te? Minun lapseni ovat kaverien kanssa kotona ja he kokkaavat sushia keittiössä, mieheni on siellä myös. Itse olen kala-allerginen, joten teen tässä työhuoneella töitä (tiistaina alkaa lähityöt ja valmistelen niitä).
Ethän tee töitä vaan kalvat anoppiasi ja kerrot miten huonossa naimisissa olet ja lastesi hjonoksta geeneistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on nyt yhden ihmisen mielipide anopista. Siinä mielessä on vaikea ottaa kantaa. Suosittelen kuitenkin aloittajalle peiliin katsomista. Aina asia ei välttämättä ole niin että vain toisessa osapuolesta on vikaa. Aloittajan on myös syytä keskustella puolisonsa kanssa koska ennenpitkää tilanne tulee vaikeuttamaan liittoanne.
Kun vastassa on narsistinen, rajaton ihminen, niin syytön ihminen katsoo peilistä. Kaikkea ei tarvitse sietää, vaikka kyseessä on puolison (tai oma) äiti. Kaikkien kanssa ei voi sopia asioista, edes keskustella. Näitä asioita voi olla vaikea sisäistää, jos ei ole kokemusta tunkeilevasta ja rajattomasta henkilöstä.
Narsisti pitää aina jättää huomiotta. Sitähän nämä ihmiset nimenomaan haluavat ; että heidät huomioidaan. Kaikki heidän käytösmalleissaan tähtää siihen.
Siihen ei pidä mennä mukaan. Voi kohteliaisuudesta olla samassa tilaisuudessa, juhlissa tms., mutta heille ei pidä antaa yhtään huomiota, pitää sivuuttaa kaikki heidän huomiohakuiset yritykset, on oltava täysin välinpitämätön. Suuttuminenkin on väärin, koska siihenhän he tähtäävät, että heihin reagoidaan. Se yllyttää heitä vain lisää.
Ei pidä reagoida, sanovat mitä tahansa. Opettaahan heitä ei voi siinä mielessä, että he muuttaisivat käytöstään, se ei onnistu. Narsistia ei voi muuttaa. Ainoa tapa pystyä olemaan samassa seurassa on olla kuin heitä ei olisi.
Se voi olla vaikeata, mutta se on ainoa tapa. Tietysti voi sanoa suoraan, että olet niin itsekeskeinen, etten kestä seuraasi, joten emme enää tapaa. Ja siitä on sitten pidettävä kiinni. Taistelemaan heidän kanssaan ei pidä ruveta, koska he katsovat sen voitokseen.
Kun tämän tietää, voi itse miettiä, haluaako kutsua tämän ihmisen juhliinsa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on nyt yhden ihmisen mielipide anopista. Siinä mielessä on vaikea ottaa kantaa. Suosittelen kuitenkin aloittajalle peiliin katsomista. Aina asia ei välttämättä ole niin että vain toisessa osapuolesta on vikaa. Aloittajan on myös syytä keskustella puolisonsa kanssa koska ennenpitkää tilanne tulee vaikeuttamaan liittoanne.
Kun vastassa on narsistinen, rajaton ihminen, niin syytön ihminen katsoo peilistä. Kaikkea ei tarvitse sietää, vaikka kyseessä on puolison (tai oma) äiti. Kaikkien kanssa ei voi sopia asioista, edes keskustella. Näitä asioita voi olla vaikea sisäistää, jos ei ole kokemusta tunkeilevasta ja rajattomasta henkilöstä.
Narsisti pitää aina jättää huomiotta. Sitähän nämä ihmiset nimenomaan haluavat ; että heidät huomioidaan. Kaikki heidän käytösmall
Ja se miniä ei voi olla se itsekeskeinen narsisti ?
Kummallinen olettamus.
On aika erikoista, että ihminen on tullut koko pitkän elämänsä ajan toimeen toisten kanssa ja on jopa pidetty ja arvostettu, eikä ole tarvinnut riidellä eikä tapella kenenkään kanssa. On se kumma kun tulee toimeen entisen ja nykyisen puolison sukulaisten kanssa, oman jälkikasvun, kymmeniä vuosia olevien ystävien, serkkujen, satunnaisten ja uusien ystävien, naapureiden, työkavereiden, kissojen, koirien jne., mutta on yksi, jonka kanssa ei tule toimeen, koska saanut kuulla olevansa aivan vääränlainen ihminen.
Riitaan EI Tarvita kahta. Se sanonta on täysin väärässä. On tilanteita, joissa yksi ihminen kiusaa/rääkkää/vainoaa/häiritsee toista. Ne ei ole riitoja ja se on ihan sama mitä uhri siinä tekee. Esim: koulu- tai työpaikkakiusaaminen, vainoaminen ( sekä tuntemattoman että entisen puolison tms tutun) ja sitten on nämä anopit, jotka ovat henkisesti ins*stisessä suhteessa poikaansa, eivätkä hyväksy pojalleen "toista naista".
Oli miniä millainen hyvänsä anoppi mitätöi, haukkuu, mustamaalaa, v*ttuilee ja tekee kiusaa. Anopin suhde omaan mieheen on epätyydyttävä, joten poika joutuu anopin "lähteeksi". Pahimmillaan nää tanssii poikansa kanssa häävalssinkin.
Kiusaajat vaan eivät lopeta, heille pitää vetää rajat ja yleensä katkaista suhde.