Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun ymmärtää 15 vuoden avioliiton jälkeen että mies ei ole koskaan rakastanut
31.07.2025 |
Vaan tyytynyt minuun. Olen kaikin puolin ollut hyvä vaimo ja äiti lapsillemme (toki en täydellinen kuitenkaan), olen ahkera, sopeutuvainen, hauska.. pidän itsestäni huolta, olen ikäisekseni hyvässä kunnossa, nätti jne. Tienaan hyvin, minulla kivat ystävät, niin sanotusti kaikki asiat kunnossa. Niin paitsi parisuhde.
Mies aina ollut sellainen ettei ole oikein viitsinyt panostaa suhteeseen. Esim treffeille vieminen on ylivoimainen tehtävä, hän ei vaan tee sellaista vaikka olen sanonut että se ilahduttaisi minua. Ei muutenkaan tee koskaan mitään erityistä ilahduttaakseen minua. Olen viime vuodet keskittynyt itseeni ja laittanut parisuhteen taka-alalle. Mies ei ole halunnut erota vaikka siitäkin on ollut puhetta. Ihmettelen kun hän ei kuitenkaan tässäkään tilanteessa kun olen ilmaissut tyytymättömyyteni, ole nähnyt mitään eforttia sen eteen että liittomme jollain tapaa paranisi.
Olen nyt ymmärtänyt sen että en ole hänen ihanne naisensa. Hän ei ole koskaan pitänyt minua millään tapaa erityisenä, jotenkin on aina tuntunut siltä että hän ei näe tai arvosta tai edes osaa eritellä hyviä puoliani, kuten jotkut aiemmat poikaystäväni. Ei hän halua nähdä mitään vaivaa eteeni, koska en vaan ole erityinen. Silti hämmentää se että hän ei halua erota. Jotenkin tuntuu siltä että hän itsekin tavallaan ymmärtää sen että olen hyvä vaimo, mutta siltikään en hänen silmissään ole erityinen.
Tämä on kaikin puolin hämmentävää siitäkin syystä että olen itse nuorempi, koulutetumpi, minulla parempi työ ja palkka, pidän parempaa huolta itsestäni, minulla parempi luonne, olen aikaansaavempi jne jne. Silti tuntuu että hän pitää itseään jollain tapaa parempana ja ajatteleeko sitten ansaitsevansa paremman? Minkälaisen?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä. Mies on valinnut sinut ja tyytyväinen nykytilanteeseen. Sinä vaadit enemmän, ei mies
Varmasti on tyytyväinen kun on ottajapuolella ollut aina. Jotenkin vaan ajattelen että jos olisin hänen silmissään elämänsä nainen, niin hän haluaisi nähdä vaivaa ja antaa enemmän. T. Ap
Mieti hetki miksi hän näkisi vaivaa? Mitä miehesi saisi vaivan palkaksi? Miehesi mielestä sinä olet jo varma nakki, miksi hän panostaisi aikaa, vaivaa ja energiaa sinuun. Erosta puhuessakin sinä olet taipunut hänen tahtoonsa kun hän on vain ilmoittanut ettei hän halua erota. Olet tehnyt näin hänelle selväksi ettet ole lähdössä mihinkään eli siinäkään suhteessa ei tarvitse panostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotat että mies tekee sinulle sitä ja tätä, mutta mitä sinä olet tehnyt miehellesi? Miten sinä panostat häneen?
Koulutus, palkka, kivat kaverit ja muu huttu ovat täysin epäoleellisia miehen näkökulmasta.
No panostan mm. maksan suurimman osan perheen kuluista. Esim nyt kesällä maksoin perheen lomamatkan. Eikä ole ensimmäinen kerta. Mies saa harrastaa omia juttujaan. Laitan usein ruokaa, jota mies syö hyvällä ruokahalulla. Siivoan (myös mies, mutta ei samalla tavalla) sisustan, kotimme on kaunis, miestä ei tällainen kiinnosta. Huolehdin yhteisistä lapsista, toki mieskin tekee, mutta kyllä itse enemmän. Välillä ostelen miehelle asioita joita tiedän hänen tarvitsevan.
En enää panosta ns parisuhteeseen, koska jossain vaiheessa huomasin että se on yksipuolista. Olen jäänyt odottamaan miehen panosta, mutta mitään ei ole tapahtunut. Hän vaan
No ei kai tuollainen vapaamatkustaja hevillä luovu sugarmamasta, jolta saa vielä ilmaiset lasten- ja kodinhoitopalvelut. Kyllä sun täytyy se ero laittaa vireille. Mies ei tuosta vapaaehtoisesti lähde minnekään, kun saa miltei nolla panostuksella noin hyvät edut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En melkein uskalla vastata, koska tiedän mikä määrä alapeukkuja odottaa. Mutta minun mies on sanonut, ettei vain "tunne" sitä rakkautta. Kaikki muut asiat suhteessa hyvin. Pitäisikö erota? Ei tietenkään. Miksi rankaisisin ihanaa miestäni siitä, millaiseksi hänen kokemuksensa, lapsuutensa ovat hänet tehneet?
Minä yläpeukutin. On vaikea rakastaa jos ei tiedä mitä se on ja jos oma perusturvallisuus on murusina lattialla.
Minäkin opin koko ajan pikkuhiljaa. Nyt kymmenen vuoden jälkeen jo vähän oppinut ja uskaltanut ottaa rakkautta vastaan myös. Vieläkään en välttämättä aina koe olevani sen arvoinen, mutta askel kerrallaan.
Minulla tämä prosessi lähtenyt liikkeelle siitä että tietoisesti päätin sitoutua ja että minä en ainakaan luovuta vaan aina keskustelen ja tulen toista vastaan.
Sinä olet avarakatseinen ja viisas nainen. Varmasti miehesi sinua rakastaa.
Mitä sinä selität? Jos toinen on itse sanonut, ettei rakasta niin sinä vieraana kumoat tuon asian?
Oma isäni on sanonut, ettei osaa rakastaa eikä minulla ole pienintäkään ongelmaa uskoa sitä todeksi. Ja siinä voi sitten valita uhraako itsensä sen vuoksi, että toisella on "kurjaa", kun on tunnevammainen vai pelastaako edes itsensä palavasta talosta.
Ap, miten paljon mies panostaa lapsiin?
Tuollaisia ne miehet ovat...eivät halua kehittyä elämässään millään tavalla oikein missään asiassa ja varsinkaan parisuhteen toisena osapuolena.
Ollaan ja öllötetään niinkuin aina ennenkin.
Kyllä tuollaiseen elämään kyllästyy varmaan itse mieskin, mutta enempi se nainen, joka haluaisi kehittää parisuhdettaan oikealla tavalla, mikä veisi eteenpäin kiinnostavalla tavalla.
En jaksa selittää enempää, mutta yksin parisuhdetta ei voi aktivoida, ellei toista kiinnosta asia mitenkään.
Raskasta tulee olemaan avioliittosi ja erittäin tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia ne miehet ovat...eivät halua kehittyä elämässään millään tavalla oikein missään asiassa ja varsinkaan parisuhteen toisena osapuolena.
Ollaan ja öllötetään niinkuin aina ennenkin.
Kyllä tuollaiseen elämään kyllästyy varmaan itse mieskin, mutta enempi se nainen, joka haluaisi kehittää parisuhdettaan oikealla tavalla, mikä veisi eteenpäin kiinnostavalla tavalla.
En jaksa selittää enempää, mutta yksin parisuhdetta ei voi aktivoida, ellei toista kiinnosta asia mitenkään.
Raskasta tulee olemaan avioliittosi ja erittäin tylsää.
Naisille taas ei mikään riitä. Kokoajan pitää kehittyä ja suunnitella uutta. Kaikkeen kyllästyvät nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä. Mies on valinnut sinut ja tyytyväinen nykytilanteeseen. Sinä vaadit enemmän, ei mies
Varmasti on tyytyväinen kun on ottajapuolella ollut aina. Jotenkin vaan ajattelen että jos olisin hänen silmissään elämänsä nainen, niin hän haluaisi nähdä vaivaa ja antaa enemmän. T. Ap
Mieti hetki miksi hän näkisi vaivaa? Mitä miehesi saisi vaivan palkaksi? Miehesi mielestä sinä olet jo varma nakki, miksi hän panostaisi aikaa, vaivaa ja energiaa sinuun. Erosta puhuessakin sinä olet taipunut hänen tahtoonsa kun hän on vain ilmoittanut ettei hän halua erota. Olet tehnyt näin hänelle selväksi ettet ole lähdössä mihinkään eli siinäkään suhteessa ei tarvitse panostaa.
Juuri näin. Ap on toisenlainen ihminen, joka panostaa suhteeseen siksi, että hän haluaa hyvän suhteen, ei pitää jonkun nalkissa. Eli heillä on täysin eri näkemykset parisuhteesta ja eri odotukset sen suhteen sekä erilaiset tavat toimia parisuhteessa. Ap on helmiä sialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olen ollut sinä. Tunnistan niin hyvin tuon kuvion, missä ajautuu siihen, että pitää huolta itsestään ja miehestä ja kodista ja lapsista, näyttää kivalta, pyllistää, polvistuu, hoitaa, jumppaa, lahjoo, järjestää ja lopulta jopa maksaa kaiken siinä toivossa, että kyllä se kohta tajuaa, miten hyvä kumppani minä olen. Ihan kylmäävää ajatella, että voisin olla siinä vieläkin, jos olisin yhtä kauan kestänyt kuin sinä.
Sinä olet hyvä kumppani. Olet itseasiassa ihan loistava kumppani. Jollekin toiselle. Kuten oletkin jo huomannut, et pysty trapetsitaiteilullakaan muuttumaan sellaiseksi, että mies näkisi eteesi edes murto-osan siitä vaivasta, mitä sinä näet parisuhteenne eteen. Joskus on pakko luovuttaa. Joillekin se tarkoittaa sitä, että hyväksyy kohtalonsa ja jää, ja joillekin sitä, että lähtee.
Avain on vuorovaikutuksen puute: tältä sinusta tuntuu, mutta tekstisi perusteella mies ei ole tällaista sanonut.
Nää on vaikeita juttuja, ja jokainen tulkitsee asioita oman taustansa mukaisesti. Nosta kissa (ystävällisesti) pöydälle ja puhukaa, puhukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet ovat petollisia. Haluavat ilmaisen kotipiian ja pillun
Vierailija kirjoitti:
Monella sama. Joku piti vaan nuorena tyttöystäväksi ottaa. M48
Mies ei pärjää ilman vakipillua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on täynnä elämästä vieraantuneita miehiä, joille mikään ikinä ei ole riittävän hyvää.
Suomi on täynnä parisuhteesta vieraantuneita naisia, joille mikään liitossa ei ole riittävää, vaan naiset pettävät miehiään ja sitten ottavat eron, jatkavat elämää uuden miehen kanssa.
Mitä omien ystävieni ja työkavereiden parisuhteita olen katsellut, tulee pikemminkin ihmeteltyä kuinka kovin, kovin vähään me naiset oikein tyydymmekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotat että mies tekee sinulle sitä ja tätä, mutta mitä sinä olet tehnyt miehellesi? Miten sinä panostat häneen?
Koulutus, palkka, kivat kaverit ja muu huttu ovat täysin epäoleellisia miehen näkökulmasta.
No panostan mm. maksan suurimman osan perheen kuluista. Esim nyt kesällä maksoin perheen lomamatkan. Eikä ole ensimmäinen kerta. Mies saa harrastaa omia juttujaan. Laitan usein ruokaa, jota mies syö hyvällä ruokahalulla. Siivoan (myös mies, mutta ei samalla tavalla) sisustan, kotimme on kaunis, miestä ei tällainen kiinnosta. Huolehdin yhteisistä lapsista, toki mieskin tekee, mutta kyllä itse enemmän. Välillä ostelen miehelle asioita joita tiedän hänen tarvitsevan.
En enää panosta ns parisuhteeseen, koska jossain vaiheessa huomasin että se on yksipuolista. Olen jäänyt odottamaan miehen
Tästä oli juuri yksi perhepodcast missä miesten mielipide oli yksiselitteinen. "Lakkaa sisustamasta ja panostamasta, taannu meidän tasollemme. Meitä ei kiinnosta vittuakaan sinun vaivannäkösi." Kyseessä hyvä perhe, hyvät tulot, ei varmasti mitään päihdeongelmia tai muuta. Tämä on heidän kantansa.
Kunpa tämä todellisuus paljastuisi naisille ennen kuin tekevät lapset ja rakentavat elämän näiden kanssa. Ja kunpa jokainen tällainen kusiaivojen kanssa samaan pesään päätynyt vapautuisi elämään omaa parasta elämäänsä.
Naiset ovat niin kiintyviä ja helliä, että he rakastuvat jopa miehiin, jotka hakkaavat heitä. Heidän on vaikea uskoa, että elämä vapaudessa voisi olla parempaa. Mutta en tiedä yhtäkään, joka katuisi avioeroaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tämä on kaikin puolin hämmentävää siitäkin syystä että olen itse nuorempi, koulutetumpi, minulla parempi työ ja palkka, pidän parempaa huolta itsestäni, minulla parempi luonne, olen aikaansaavempi jne jne. Silti tuntuu että hän pitää itseään jollain tapaa parempana ja ajatteleeko sitten ansaitsevansa paremman? Minkälaisen?"
Ihan näin miehen perspektiivistä hän ei ehkä pidä sinua fyysisesti viehättävänä, joka on juurisyy käyttäytymiseen ja asenteeseen. On mahdollista että hän jo alusta lähtien "tyytyi" sinuun vaikka ei ehkä ollutkaan niin innostunut pelkän ulkonäön perusteella, valitettavasti.
Uskon että ihmiset ovat aika yksinkertaisia eläimiä ylipäätänsä, joten minulla on ehkä vähän kyynisempi vastaus tähän :) voi myös olla että hänellä on ohessa muita naisia jos vientiä riittää.
Ihan näin naisena annan vinkin, että nykyisen 80-100 vuotisen elämän aikana tärkeämpään rooliin nousevat about kaikki muut asiat kuin se, kuinka pantavan seksikäs se oma nainen on. Katsos kun niitä lapsia tehdään vain pari jos ollenkaan, niin siitoksia ei tarvita kovin montaa, eikä niihinkään tarvita välttämättä kyseisen naisen pornotemppuja.
Kannattaisi varmaan pikku hiljaa kasvaa tuon elukkamaisen käytöksen yläpuolelle, jäätte nimittäin aika pian fiksumpien jalkoihin muuten.
AP on ainakin erittäin omahyväinen ja itsestään pitävä. Ihmeen tyrkkyä tekstiä, joka on jo aika etovaa. Ei ihme, että miestä ei vaan oikeastaan kiinnosta.
Kulta, rakastatko minua vielä? Kyllä kyllä, mutta en aivan vielä!
Vierailija kirjoitti:
AP on ainakin erittäin omahyväinen ja itsestään pitävä. Ihmeen tyrkkyä tekstiä, joka on jo aika etovaa. Ei ihme, että miestä ei vaan oikeastaan kiinnosta.
Ap kuulostaa väsyneeltä ja toivottomalta ja korkeintaan hieman liioittelee. Mikäköhän häpeäkasvatus siinä on, että pitäisi muka olla autuaan tietämätön hyvistä puolistaan ja panoksestaan. Ihan tietoisesti me ap:n kaltaiset tehdään parhaamme, ei se jää meiltä huomaamatta. Hyväitsetuntoinen ihminen tietää kyllä olevansa nätti ja hyvä saalis, turha itseään on pienentää ettei joku mölli loukkaannu.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olen ollut sinä. Tunnistan niin hyvin tuon kuvion, missä ajautuu siihen, että pitää huolta itsestään ja miehestä ja kodista ja lapsista, näyttää kivalta, pyllistää, polvistuu, hoitaa, jumppaa, lahjoo, järjestää ja lopulta jopa maksaa kaiken siinä toivossa, että kyllä se kohta tajuaa, miten hyvä kumppani minä olen. Ihan kylmäävää ajatella, että voisin olla siinä vieläkin, jos olisin yhtä kauan kestänyt kuin sinä.
Sinä olet hyvä kumppani. Olet itseasiassa ihan loistava kumppani. Jollekin toiselle. Kuten oletkin jo huomannut, et pysty trapetsitaiteilullakaan muuttumaan sellaiseksi, että mies näkisi eteesi edes murto-osan siitä vaivasta, mitä sinä näet parisuhteenne eteen. Joskus on pakko luovuttaa. Joillekin se tarkoittaa sitä, että hyväksyy kohtalonsa ja jää, ja joillekin sitä, että lähtee.
Ei pidä mennä rusetille toisen vuoksi vaan etsiä ihminen, joka arvostaa sinua ihan ilman mitään temppuja. Kannattaa pitää kiinni omanarvontunnostaan eikä luopua siitä jonkun toisen vuoksi. Jos sinä olet joillain hetkellä elämäsi ainoa ihminen, joka näkee arvosi, älä ryhdy epätoivoiseksi. Sinä riität itsellesi. Ja kadotat itsesi, jos lähdet myymään itseäsi jollekin, joka ei ole kyvykäs tai halukas sitä ostamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olen ollut sinä. Tunnistan niin hyvin tuon kuvion, missä ajautuu siihen, että pitää huolta itsestään ja miehestä ja kodista ja lapsista, näyttää kivalta, pyllistää, polvistuu, hoitaa, jumppaa, lahjoo, järjestää ja lopulta jopa maksaa kaiken siinä toivossa, että kyllä se kohta tajuaa, miten hyvä kumppani minä olen. Ihan kylmäävää ajatella, että voisin olla siinä vieläkin, jos olisin yhtä kauan kestänyt kuin sinä.
Sinä olet hyvä kumppani. Olet itseasiassa ihan loistava kumppani. Jollekin toiselle. Kuten oletkin jo huomannut, et pysty trapetsitaiteilullakaan muuttumaan sellaiseksi, että mies näkisi eteesi edes murto-osan siitä vaivasta, mitä sinä näet parisuhteenne eteen. Joskus on pakko luovuttaa. Joillekin se tarkoittaa sitä, että hyväksyy kohtalonsa ja jää, ja joillekin sitä, että lähtee.
Tuossa kannattaa pysähtyä miettimään, MIKSI minä haluan osoittaa juuri tuolle ihmiselle olevani hyvä kumppani. Jos hän olisi itse hyvä kumppani, hän kyllä näkisi arvoni. Narsisti ja muu luonnevikainen osaa koukuttaa ihmisen potentiaaliaan varten. Jotenkin väläyttelee jotain hetkiä paremmasta, jolloin pysyy illusio siitä, että hän kyllä vielä jossain vaiheessa alkaa toimia niin pysyvästi. Ei ala.
Alue: Aihe vapaa
Minä yläpeukutin. On vaikea rakastaa jos ei tiedä mitä se on ja jos oma perusturvallisuus on murusina lattialla.
Minäkin opin koko ajan pikkuhiljaa. Nyt kymmenen vuoden jälkeen jo vähän oppinut ja uskaltanut ottaa rakkautta vastaan myös. Vieläkään en välttämättä aina koe olevani sen arvoinen, mutta askel kerrallaan.
Minulla tämä prosessi lähtenyt liikkeelle siitä että tietoisesti päätin sitoutua ja että minä en ainakaan luovuta vaan aina keskustelen ja tulen toista vastaan.
Sinä olet avarakatseinen ja viisas nainen. Varmasti miehesi sinua rakastaa.