Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun ymmärtää 15 vuoden avioliiton jälkeen että mies ei ole koskaan rakastanut
31.07.2025 |
Vaan tyytynyt minuun. Olen kaikin puolin ollut hyvä vaimo ja äiti lapsillemme (toki en täydellinen kuitenkaan), olen ahkera, sopeutuvainen, hauska.. pidän itsestäni huolta, olen ikäisekseni hyvässä kunnossa, nätti jne. Tienaan hyvin, minulla kivat ystävät, niin sanotusti kaikki asiat kunnossa. Niin paitsi parisuhde.
Mies aina ollut sellainen ettei ole oikein viitsinyt panostaa suhteeseen. Esim treffeille vieminen on ylivoimainen tehtävä, hän ei vaan tee sellaista vaikka olen sanonut että se ilahduttaisi minua. Ei muutenkaan tee koskaan mitään erityistä ilahduttaakseen minua. Olen viime vuodet keskittynyt itseeni ja laittanut parisuhteen taka-alalle. Mies ei ole halunnut erota vaikka siitäkin on ollut puhetta. Ihmettelen kun hän ei kuitenkaan tässäkään tilanteessa kun olen ilmaissut tyytymättömyyteni, ole nähnyt mitään eforttia sen eteen että liittomme jollain tapaa paranisi.
Olen nyt ymmärtänyt sen että en ole hänen ihanne naisensa. Hän ei ole koskaan pitänyt minua millään tapaa erityisenä, jotenkin on aina tuntunut siltä että hän ei näe tai arvosta tai edes osaa eritellä hyviä puoliani, kuten jotkut aiemmat poikaystäväni. Ei hän halua nähdä mitään vaivaa eteeni, koska en vaan ole erityinen. Silti hämmentää se että hän ei halua erota. Jotenkin tuntuu siltä että hän itsekin tavallaan ymmärtää sen että olen hyvä vaimo, mutta siltikään en hänen silmissään ole erityinen.
Tämä on kaikin puolin hämmentävää siitäkin syystä että olen itse nuorempi, koulutetumpi, minulla parempi työ ja palkka, pidän parempaa huolta itsestäni, minulla parempi luonne, olen aikaansaavempi jne jne. Silti tuntuu että hän pitää itseään jollain tapaa parempana ja ajatteleeko sitten ansaitsevansa paremman? Minkälaisen?
Kommentit (94)
Ja taas olsisi erinomaine tilaisuus uhriutua ja käpertyä itsesääliin kun oma kohtalo on ja on ollut aina elää sinkkuna - Onneksi sentään olen onnistunut luomaan ja ylläpitämään muutoin monin tavoin arvokkaita ja merkittäviä ja vastavuoroisia suhteita naisten kanssa.
Ei se, korjaan e, ei yksikään tietenkään ole sama kuin elää ja olla parisuhteessa Sen Yhden ja Erityisen rinnalla, jolle itse saattasii olla jotain vastaavaa.
Mutta ovat nämä suhteeni kuitenkin sen tehneet, että ovat onnistuneesti torjuneet kyynistymistä ja katkeroitumista, avanneen ja mahdollsitaneet minulle yhtä ja toista vaikka edelleen on asioitam jotka minusta ja tai minulle kuuluvat vain ja ainoastaan parsiuhteeseen, kahden ihmisen välille. Ja joita en koe, enkä ole kokenut, enkä aio kokea yhdenkään kaverinitai ystväväni kanssa.
Tai ainakin jotain hyvin eriskummallista ja ihmeellsit pitäsi tapahtua, että kokisin. Koskaan ei pitäsi sanoa ei koskaan. - mutta ei siitäkään mitään tulisi, että piinaisin ja tai kiusaisin itseäni (tai jotain toista) ajatuksilla tai toimilla, jotka nyt eivät kuulu ystäviä tai kavereita kohtaan tuntea tai kokea, ainakaan jos haluaa. -kuten minä haluan- kaveruuden ja ystävyyden jatkossakin elävän ja pysyvän hyvällä mallilla.
Ei de aina ole ollut helppoa mutta kuka on väittänytkän, etä pitkät ystävyydet ja tai kaveruudet olsivat olleet aina kaikkien kanssa helppoja ja mutkattomia? Mutta sen sijaan, että vaatsiin ja odottasiin muilta enempää kuin odotan (tai vaadin) niin yritän käyttäytyä ja toimia niin, että itse en aiheuttasii tarpeetonta kitkaa ja tai draamaa saati muutakaan, jonka jokaisen pitäsi tajuta, että niin ei toimita, jos haluaa ihmissuhteena pysyvän vastavuorosiena ja hyvänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun itse nostat omat ominaisuutesi miestäsi korkeammalle, niin olisiko aika katsoa peiliin myös?
"Tämä on kaikin puolin hämmentävää siitäkin syystä että olen itse nuorempi, koulutetumpi, minulla parempi työ ja palkka, pidän parempaa huolta itsestäni, minulla parempi luonne, olen aikaansaavempi jne jne. Silti tuntuu että hän pitää itseään jollain tapaa parempana ja ajatteleeko sitten ansaitsevansa paremman? Minkälaisen?"
Ihan näin miehen perspektiivistä hän ei ehkä pidä sinua fyysisesti viehättävänä, joka on juurisyy käyttäytymiseen ja asenteeseen. On mahdollista että hän jo alusta lähtien "tyytyi" sinuun vaikka ei ehkä ollutkaan niin innostunut pelkän ulkonäön perusteella, valitettavasti.
Uskon että ihmiset ovat aika yksinkertaisia eläimiä ylipäätänsä, joten minulla on ehkä vähän kyynisempi vastaus tähän :) voi myös olla että hänellä on ohessa muita naisia jos vientiä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotat että mies tekee sinulle sitä ja tätä, mutta mitä sinä olet tehnyt miehellesi? Miten sinä panostat häneen?
Koulutus, palkka, kivat kaverit ja muu huttu ovat täysin epäoleellisia miehen näkökulmasta.
No panostan mm. maksan suurimman osan perheen kuluista. Esim nyt kesällä maksoin perheen lomamatkan. Eikä ole ensimmäinen kerta. Mies saa harrastaa omia juttujaan. Laitan usein ruokaa, jota mies syö hyvällä ruokahalulla. Siivoan (myös mies, mutta ei samalla tavalla) sisustan, kotimme on kaunis, miestä ei tällainen kiinnosta. Huolehdin yhteisistä lapsista, toki mieskin tekee, mutta kyllä itse enemmän. Välillä ostelen miehelle asioita joita tiedän hänen tarvitsevan.
En enää panosta ns parisuhteeseen, koska jossain vaiheessa huomasin että se on yksipuolista. Olen jäänyt odottamaan miehen panosta, mutta mitään ei ole tapahtunut. Hän vaan
Edelleen sanoisin, että järjestä sinä ne treffit, jos kerran sellaiset haluat. Ja ilman uhriutumista se ei ole kovin kiihottavaa. Olette jumitilanteessa, jossa kumpikaan ei halua tehdä sitä ensimmäistä eforttia. Jäätte vaan siihen negatiivisuuden kehään, kun pitäisi päästä positiivisuuden kehään 😊
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen tunne miehistä noin yleisesti, vaikka vain yksi avioliitto on takana, että miehet tekevät järkiratkaisun ja menevät naimisiin vaikka naiseen ei ole kuitenkaan kunnollista rakastumisen tunnetta. Sitten ei arvosteta naista kunnolla.
Joo ei varmaan kaikki miehet ja usein liitto väljähtyy ihan muuten vain.
Olen kuullut sellaisen teorian, että miehillä on eräänlainen vakiintumisikkuna. Voivat jättää pariutumasta unelmiensa naisen kanssa, koska eivät ole valmiita vakiintumaan. Sitten kun tulee se hetki, että haluavat vakiintua, niin ottavat juuri sen, joka silloin sattuu olemaan tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen tunne miehistä noin yleisesti, vaikka vain yksi avioliitto on takana, että miehet tekevät järkiratkaisun ja menevät naimisiin vaikka naiseen ei ole kuitenkaan kunnollista rakastumisen tunnetta. Sitten ei arvosteta naista kunnolla.
Joo ei varmaan kaikki miehet ja usein liitto väljähtyy ihan muuten vain.
Olen kuullut sellaisen teorian, että miehillä on eräänlainen vakiintumisikkuna. Voivat jättää pariutumasta unelmiensa naisen kanssa, koska eivät ole valmiita vakiintumaan. Sitten kun tulee se hetki, että haluavat vakiintua, niin ottavat juuri sen, joka silloin sattuu olemaan tarjolla.
Kyllä sanoisin että tämä koskee myös naisia varsinkin, jos nainen haluaa lapsia. Naisillla aikaikkuna tiukempi.
Olet liian helppo, liian hyvä kaikessa. Ja tyhmyyttäsi vieläpä panostat enemmän kuin toinen. Missä kohdassa mies voi huolehtia sinusta? Missä voi tuntea olonsa miehekkääksi? Ryhdy tahallasi avuttomaksi. Sano ettei sinulla ole rahaa. Vaadi tarjoilua. Draamaile. Valita. Lyö perse penkkiin ja sano ettet jaksa esim. enää hoitaa kotitöitä. Pitää olla vähän arvaamaton. Pitää laittaa mies varpailleen. Näyttää, ettei tämä peli vetele etkä sinä olekaan niin helppo. Mutta tämä pitää tehdä ei pirttihirmuillen vaan aistillisesti, vittumaisesti, diivaillen. Kaikessa eroottisessa latauksessa on vähän valtapeliä mukana.
Ja ala flirttailla muillekin. Ota rakastaja. Jo alkaa miehellekin kelvata kun tulee hieman kilpailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä. Mies on valinnut sinut ja tyytyväinen nykytilanteeseen. Sinä vaadit enemmän, ei mies
Varmasti on tyytyväinen kun on ottajapuolella ollut aina. Jotenkin vaan ajattelen että jos olisin hänen silmissään elämänsä nainen, niin hän haluaisi nähdä vaivaa ja antaa enemmän. T. Ap
Ajattelet kuin jossain prinsessasaduissa. Mies ei vaivaa näe naisen takia kuin suhteen alussa, kun seksiä riittää. Pitkässä suhteessa mies ymmärtää ettei kannata nähdä vaivaa, kun ei se seksin määrä sillä paljoa lisäänny.
Aika klassinen tarina ja tolleenhan se monesti menee, mutta sitten kun lapset on vähän kasvaneet, huomaa parisuhteen tilan, kun kaikki huomio ei ole lapsissa ja arjen pyörittämisessä.
Itse ajattelin sen niin, että nuorena - ja varmaan aika viattomana ja sinisilmäisenä- lyö hynttyyt yhteen jonkun sopivan tuntuisen kanssa. Voi siinä rakkauttakin ihan vilpittömästi olla. Mutta nuorena elämässä on koko ajan jotain, mitä kohti mennään: seurustellaan ja opiskellaan, sitten pitäisi löytyä mahdollisimman hyvä työpaikka, täytyy ehkä opiskella vähän lisää, sitten aletaan miettimään tosissaan perheen perustamista. Kuvioon tulee asunto ja lainat. Ai niin, autokin vielä. Sitten tulee ensimmäisenä lapsi, ehkä palataan töihin, ehkä opiskellaan tai muuten kouluttaudutaan, ja sitten tulee toinen lapsi. Lapset kasvaa teineiksi ja arki pyörii miten pyörii. Tähän kaikkeen on äkkiä hurahtanut 15-20 vuotta. Sitten... Sitten alkaa miettimään ja tajuamaan, millainen se kumppani on ollut, ja on.
Auts.
Argh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No panostan mm. maksan suurimman osan perheen kuluista. Esim nyt kesällä maksoin perheen lomamatkan. Eikä ole ensimmäinen kerta. Mies saa harrastaa omia juttujaan. Laitan usein ruokaa, jota mies syö hyvällä ruokahalulla. Siivoan (myös mies, mutta ei samalla tavalla) sisustan, kotimme on kaunis, miestä ei tällainen kiinnosta. Huolehdin yhteisistä lapsista, toki mieskin tekee, mutta kyllä itse enemmän. Välillä ostelen miehelle asioita joita tiedän hänen tarvitsevan.
Tuollaiset asiat eivät merkitse miehelle mitään. Eivätkä nuo olekaan mitään asioita, joita teet miehellesi vaan teet ne itsesi vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Yli 20 vuotta naimisissa kun vaimo täräytti ettei koskaan ole ollut oma itsensä ja etten minäkään sitä kautta ole häntä koskaan tuntenut... Kiitti vaan vtusti tämän ajan varastamisesta ja koskaan en sitä takasin saa.
Tässä kohtaa olisi todella mielenkiintoista kuulla vaimon versio asiasta. Voisin nimittäin kuvitella, että mun exä sanoisi musta ihan samalla tavalla, mutta tälleen lyhyesti todettuna mun versio on, ettei hän koskaan viitsinyt panostaa parisuhteeseen ja vaimokin tuntui olevan vaan jotain, mitä kuuluu kunnon miehellä olla. Näiden lisäksi hän oli välttelevästi kiintyvä, joten kipitti välittömästi poteroonsa aina, kun olisi pitänyt käsitellä pienintäkään hänelle epämieluisaa aihetta. Lopulta luovutin ja jätin hänet yksin. Ja otin eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 20 vuotta naimisissa kun vaimo täräytti ettei koskaan ole ollut oma itsensä ja etten minäkään sitä kautta ole häntä koskaan tuntenut... Kiitti vaan vtusti tämän ajan varastamisesta ja koskaan en sitä takasin saa.
Tässä kohtaa olisi todella mielenkiintoista kuulla vaimon versio asiasta. Voisin nimittäin kuvitella, että mun exä sanoisi musta ihan samalla tavalla, mutta tälleen lyhyesti todettuna mun versio on, ettei hän koskaan viitsinyt panostaa parisuhteeseen ja vaimokin tuntui olevan vaan jotain, mitä kuuluu kunnon miehellä olla. Näiden lisäksi hän oli välttelevästi kiintyvä, joten kipitti välittömästi poteroonsa aina, kun olisi pitänyt käsitellä pienintäkään hänelle epämieluisaa aihetta. Lopulta luovutin ja jätin hänet yksin. Ja otin eron.
Miten sinä panostit häneen? Mitä teit, jotta hän koki itsensä halutuksi ja arvostetuksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se klassinen kysymys alkuun: miten oikein päädyit edes yhteen moisen miehen kanssa?
Hän oli komea, karismaattinen ja vannoi rakkautta. Tulin aika nopeasti raskaaksi ja menimme naimisiinkin. Olin myös aika nuori. T. Ap
Aika hankala uskoa että komea ja karismaattinen mies olisi ottanut sinut vain tyytymismielessä. Hänen tuskin tarvitsee tyytyä.
Narsistit ja psykopaatit ovat usein komeita ja karismaattisia sekä hurmaavat kohteensa alussa, mutta alkavat pitää heitä huonekaluina ja kodinkoneina. Ei heitä kiinnosta vaimon liehittely vaan ihan muiden ihmisten. Vaimo on rakenne.
Ap, olet jo pitkään tiennyt, ettei mies panosta parisuhteeseen kanssasi. Vika ei ole sinussa vaan siinä, että miestä ei kiinnosta panostaa parisuhteeseen. Sinun on parempi yksinkin, koska silloin kukaan ei tuo negatiivista lisäänsä elämääsi ja silloin sinulla on mahdollisuus löytää aidosti välittävä kumppani. Onnittelut, että havahduit tuohon JO nyt, olisit voinut tajuta sen vasta eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monella sama. Joku piti vaan nuorena tyttöystäväksi ottaa. M48
Joku? Puoliso on usein elämän tärkeimpiä ihmisiä... Miten niin piti ottaa "joku"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen tunne miehistä noin yleisesti, vaikka vain yksi avioliitto on takana, että miehet tekevät järkiratkaisun ja menevät naimisiin vaikka naiseen ei ole kuitenkaan kunnollista rakastumisen tunnetta. Sitten ei arvosteta naista kunnolla.
Joo ei varmaan kaikki miehet ja usein liitto väljähtyy ihan muuten vain.
Olen kuullut sellaisen teorian, että miehillä on eräänlainen vakiintumisikkuna. Voivat jättää pariutumasta unelmiensa naisen kanssa, koska eivät ole valmiita vakiintumaan. Sitten kun tulee se hetki, että haluavat vakiintua, niin ottavat juuri sen, joka silloin sattuu olemaan tarjolla.
Kyllä sanoisin että tämä koskee myös naisia varsinkin, jos nainen haluaa lapsia. Naisillla aikaikkuna tiukempi.
Toisaalta minusta (miehestä) toisinaan tuntuu sille, että osa meistä miehistä haluaa kumppanin siksi, että osa meistä on, ainakin henksiesti lapsen tasolla ja osa tiedoataa sen itsekin ja haluaa rinnalleen "äiti hahmon".
Tiedetään myös, että yksinelävillä miehillä on asema janan molemmissa ääripäissä; he ovat heitä, joilla menee monin tavoin, kuten sosialisesti, taloudellsiesti ja terveyden kannalta kaikkein parhaiten mutta myös yksinelävät miehet ovat enemmistössä janan toisessa ääripäässä eli ovat heitä joilla menee monin tavoin kaikkein surkeiten.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että valtaosan miehistä kannattaa asettua parisuhteeseen. - Koska surkeampikin parisuhde mahdollsitaa miehelle paremman elämänlaadun kuin sillä miehellä, joka on janan tosiessa ääripäässä olevien yksin elävien miesten elämänlaatu.
Naisten taas kannattaa olla sensijaan vähän skarpimpia siinä kenen kanssa asettuvat parisuhteeseen. - Koska vääräksi osoittautunut valita saattaa ikävimmillään heikentää naisen elämänlaatua merkittävästi.
Ehkä jopa niin, että lapsia haluavan naisen kannattaa harkita, että kannattaako hänen yrittää saada lapsi(a) mieluummin yksin kuin miehen kanssa josta aattelee lähinnä, että no vosiihan tuon kanssa ainakin lapsen yrittää saada, kun biologinen kello tikittää armotta.....
Siitä ajastai kuitenkin olisi pitänyt minusta päästä eroon, jossa, jokaisen nais(t)en moraalinen velvoite oli saada lapsi(a).
Siksi onkin ollut hätkähdyttävää, kuinka esimerkiski Atlantin tosiella puolella on tapajtunut pelottavaa kehitystä, kun viime aikaiset toimet ovat vaikuttaneet paikoin sille, että osa haluaa siirtyä ajassa taaksepäin vähintääm parisataa vuotta. - Tai ainakin tehdä tyhjäksi suuren osan niistä naisille kuuluneista oikeuksista mitkä viimeisen noin parinsadan vuoden aikana ovat käyneet todeksi.
Uskovainen mies
Vierailija kirjoitti:
Olet liian helppo, liian hyvä kaikessa. Ja tyhmyyttäsi vieläpä panostat enemmän kuin toinen. Missä kohdassa mies voi huolehtia sinusta? Missä voi tuntea olonsa miehekkääksi? Ryhdy tahallasi avuttomaksi. Sano ettei sinulla ole rahaa. Vaadi tarjoilua. Draamaile. Valita. Lyö perse penkkiin ja sano ettet jaksa esim. enää hoitaa kotitöitä. Pitää olla vähän arvaamaton. Pitää laittaa mies varpailleen. Näyttää, ettei tämä peli vetele etkä sinä olekaan niin helppo. Mutta tämä pitää tehdä ei pirttihirmuillen vaan aistillisesti, vittumaisesti, diivaillen. Kaikessa eroottisessa latauksessa on vähän valtapeliä mukana.
Ja ala flirttailla muillekin. Ota rakastaja. Jo alkaa miehellekin kelvata kun tulee hieman kilpailua.
Tuo kiihottaa joitakin, mutta veikkaan, että minä ja ap olemme ihmisiä, jotka olemme mielummin ilman suhdetta, jossa pitää käyttäytyä noin. Luonnevikaiset kaipaavat tuollaista dynamiikkaa. Hirveän raskasta sille toiselle osapuolelle.
Turhaa yrittää saada tuollisesta miehestä mitään irti. Ero paras vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella sama. Joku piti vaan nuorena tyttöystäväksi ottaa. M48
Joku? Puoliso on usein elämän tärkeimpiä ihmisiä... Miten niin piti ottaa "joku"?
No näille se luonnollisesti ei ole puoliso vaan äiti tai make. Ja siinä vaiheessa, kun tajuaa näin valtavan eron arvoissa, kannattaa lähteä.
Alue: Aihe vapaa
Terapia voisi kyllä auttaa. Usein tuossa on taustalla eräänlainen sitoutumiskammo - on helpompaa rakastaa omia mielikuvia täydellisestä ihmisestä, kuin rakastaa ihan oikeasti sellaista, joka on paikalla.