Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun ymmärtää 15 vuoden avioliiton jälkeen että mies ei ole koskaan rakastanut
31.07.2025 |
Vaan tyytynyt minuun. Olen kaikin puolin ollut hyvä vaimo ja äiti lapsillemme (toki en täydellinen kuitenkaan), olen ahkera, sopeutuvainen, hauska.. pidän itsestäni huolta, olen ikäisekseni hyvässä kunnossa, nätti jne. Tienaan hyvin, minulla kivat ystävät, niin sanotusti kaikki asiat kunnossa. Niin paitsi parisuhde.
Mies aina ollut sellainen ettei ole oikein viitsinyt panostaa suhteeseen. Esim treffeille vieminen on ylivoimainen tehtävä, hän ei vaan tee sellaista vaikka olen sanonut että se ilahduttaisi minua. Ei muutenkaan tee koskaan mitään erityistä ilahduttaakseen minua. Olen viime vuodet keskittynyt itseeni ja laittanut parisuhteen taka-alalle. Mies ei ole halunnut erota vaikka siitäkin on ollut puhetta. Ihmettelen kun hän ei kuitenkaan tässäkään tilanteessa kun olen ilmaissut tyytymättömyyteni, ole nähnyt mitään eforttia sen eteen että liittomme jollain tapaa paranisi.
Olen nyt ymmärtänyt sen että en ole hänen ihanne naisensa. Hän ei ole koskaan pitänyt minua millään tapaa erityisenä, jotenkin on aina tuntunut siltä että hän ei näe tai arvosta tai edes osaa eritellä hyviä puoliani, kuten jotkut aiemmat poikaystäväni. Ei hän halua nähdä mitään vaivaa eteeni, koska en vaan ole erityinen. Silti hämmentää se että hän ei halua erota. Jotenkin tuntuu siltä että hän itsekin tavallaan ymmärtää sen että olen hyvä vaimo, mutta siltikään en hänen silmissään ole erityinen.
Tämä on kaikin puolin hämmentävää siitäkin syystä että olen itse nuorempi, koulutetumpi, minulla parempi työ ja palkka, pidän parempaa huolta itsestäni, minulla parempi luonne, olen aikaansaavempi jne jne. Silti tuntuu että hän pitää itseään jollain tapaa parempana ja ajatteleeko sitten ansaitsevansa paremman? Minkälaisen?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Koska olet niin erinomainen, pitäisikö vaihtaa miestä?
Niinhän nämä ateistiset nykyparit usein tekevät. Uusi kumppani jaksaa vähän aikaa kiihottaa. Aika usein kuitenkin tämä uusi yritelmä hajoaa ja sitten ollaankin häntä koipien välissä eksän oven takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se klassinen kysymys alkuun: miten oikein päädyit edes yhteen moisen miehen kanssa?
Hän oli komea, karismaattinen ja vannoi rakkautta. Tulin aika nopeasti raskaaksi ja menimme naimisiinkin. Olin myös aika nuori. T. Ap
Ja silti jo useamman miehen polkema. Porvoontrollilla taas uusi tarina tulilla.
Yli 20 vuotta naimisissa kun vaimo täräytti ettei koskaan ole ollut oma itsensä ja etten minäkään sitä kautta ole häntä koskaan tuntenut... Kiitti vaan vtusti tämän ajan varastamisesta ja koskaan en sitä takasin saa.
Vierailija kirjoitti:
Koska olet niin erinomainen, pitäisikö vaihtaa miestä?
Olen eri, mutta minä sain sellaisen parisuhdemallin kotoa, että yhdessä pysytään vaikka mikä helvetti olisi irti. Siitä ajatuksesta oli tosi vaikea päästää irti, ettei olekaan sen yhden kanssa loppuelämäänsä, vaan ihan oikeasti on sallittua vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se klassinen kysymys alkuun: miten oikein päädyit edes yhteen moisen miehen kanssa?
Hän oli komea, karismaattinen ja vannoi rakkautta. Tulin aika nopeasti raskaaksi ja menimme naimisiinkin. Olin myös aika nuori. T. Ap
Olisiko nyt näin jälkikäteen ajateltuna ollut parempi että ehkäisy olisi hoidettu kunnolla, niin olisit vapaampi lähtemään?
Monet pysyvät yhdessä vain lasten takia vaikka liitto olisi onneton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulla on varmaan sama tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotat että mies tekee sinulle sitä ja tätä, mutta mitä sinä olet tehnyt miehellesi? Miten sinä panostat häneen?
Koulutus, palkka, kivat kaverit ja muu huttu ovat täysin epäoleellisia miehen näkökulmasta.
Mies hyötyy naisen seurasta ja huomiosta monellakin tavalla. Ei pitäisi joutua mitenkään "erityisesti panostamaan" kun arki rullaa ja suukot vaihtuvat.
Jos odottaa jotain pornotemppuja niin sitten pitää kaivaa kuvetta ja rakentaa uusi lastenhuone. Tai mennä muiden miesten kanssa jaetulle prostituutille.
Okei, eli miehen täytyy järjestää treffejä, sitä, tätä ja tuota, jotta nainen kokee itsensä halutuksi suhteessa.
Mutta naisen ei tarvitse tehdä panostaa mitään mieheen, jotta mies tuntisi itsensä halutuksi suhteessa.
Selevä homma. Tää on vissiin sitä tasa-arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotat että mies tekee sinulle sitä ja tätä, mutta mitä sinä olet tehnyt miehellesi? Miten sinä panostat häneen?
Koulutus, palkka, kivat kaverit ja muu huttu ovat täysin epäoleellisia miehen näkökulmasta.
No panostan mm. maksan suurimman osan perheen kuluista. Esim nyt kesällä maksoin perheen lomamatkan. Eikä ole ensimmäinen kerta. Mies saa harrastaa omia juttujaan. Laitan usein ruokaa, jota mies syö hyvällä ruokahalulla. Siivoan (myös mies, mutta ei samalla tavalla) sisustan, kotimme on kaunis, miestä ei tällainen kiinnosta. Huolehdin yhteisistä lapsista, toki mieskin tekee, mutta kyllä itse enemmän. Välillä ostelen miehelle asioita joita tiedän hänen tarvitsevan.
En enää panosta ns parisuhteeseen, koska jossain vaiheessa huomasin että se on yksipuolista. Olen jäänyt odottamaan miehen panosta, mutta mitään ei ole tapahtunut. Hän vaan valittaa siitä kun ei ole seksiä. Vaikka olen kyllä sanonut että jos aloittaisi vaikka siitä että järjestäisi ne treffit, vaan ei järjestä. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on täynnä elämästä vieraantuneita miehiä, joille mikään ikinä ei ole riittävän hyvää.
Suomi on täynnä parisuhteesta vieraantuneita naisia, joille mikään liitossa ei ole riittävää, vaan naiset pettävät miehiään ja sitten ottavat eron, jatkavat elämää uuden miehen kanssa.
Alapeukutettu tosiasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä päättelet ettei rakasta, onko sanonut niin?
Olet väärässä. Mies on valinnut sinut ja tyytyväinen nykytilanteeseen. Sinä vaadit enemmän, ei mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurimmalle osalle miehiä on vaan pakko tyytyä siihen mitä saa tai joutuu oleen kokonaan ilman. Valitan se vaan on faktaa.
Itselläni vähän samanlainen kokemus. 10 avioliittovuoden jälkeen mies sanoi, ettei ole ikinä rakastanutkaan minua. Ja kyllähän sen huomasi ja aisti. Tosin loppui minunkin tunteet jo monta vuotta ennen eroa.
Moni ihmettelee tällaisen jälkeen, että eikö ollut tarpeeksi hyvä toiselle. Kyse ei olekaan siitä, vaan siitä, ettei rakkauden tunnetta vain synny. Sille ei mitään voi, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko toinen "hyvä puoliso" vai ei. Jos ei rakkautta ole, sitä ei vain ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä. Mies on valinnut sinut ja tyytyväinen nykytilanteeseen. Sinä vaadit enemmän, ei mies
Varmasti on tyytyväinen kun on ottajapuolella ollut aina. Jotenkin vaan ajattelen että jos olisin hänen silmissään elämänsä nainen, niin hän haluaisi nähdä vaivaa ja antaa enemmän. T. Ap
En melkein uskalla vastata, koska tiedän mikä määrä alapeukkuja odottaa. Mutta minun mies on sanonut, ettei vain "tunne" sitä rakkautta. Kaikki muut asiat suhteessa hyvin. Pitäisikö erota? Ei tietenkään. Miksi rankaisisin ihanaa miestäni siitä, millaiseksi hänen kokemuksensa, lapsuutensa ovat hänet tehneet?
Vierailija kirjoitti:
Mitä itse olet tehnyt parisuhteen eteen? Oletko järjestänyt lapset hoitoon ja treffit teille?
.. ja mieshän ei voi sitä tehdä, vai ?🙄 Pitääkö naisen kaikki tehdä ?
En vastaa varsinaiseen aiheeseen, vaan aiheen ohi. Kun on rakastanut samaa naista viisitoista vuotta, vaikka hän on perustanut perheen toisen miehen kanssa, eikä koskaan rakastanut minua. Olisiko terapian paikka? Kannattaisiko juosta jorpakkoon? Katsella köysi ja kiikkumaan?
Sama juttu joka hemmetin kerta. Ihastun ja rakastun ja nainen ei kiinnostu, ja minä juutun hänen muistoonsa, enkä edes huomaa, jos parisuhde jonkun toisen kanssa olisi mahdollista, jonkun joka ehkä pitäisi minusta.
Kai tarkoitukseni on sanoa: Kaikki miehet eivät ole samanlaisia.
Tai ihan sama, ketään ei kiinnosta, kävelkää edelleen ohitseni.
Vierailija kirjoitti:
En melkein uskalla vastata, koska tiedän mikä määrä alapeukkuja odottaa. Mutta minun mies on sanonut, ettei vain "tunne" sitä rakkautta. Kaikki muut asiat suhteessa hyvin. Pitäisikö erota? Ei tietenkään. Miksi rankaisisin ihanaa miestäni siitä, millaiseksi hänen kokemuksensa, lapsuutensa ovat hänet tehneet?
Se on ihan ok, jos olet tilanteeseen tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on täynnä tunnekylmiä ja välttelevästi kiintyviä ihmisiä. Minullekin osui tuollainen mies, onneksi tajusin "jo" 7 vuoden jälkeen eikä lapsia ehditty tekemään. Siinä rikkoo itsensä niin totaalisesti, kun yrittää kaikkensa, rakastaa kaikilla mahdollisilla tavoilla ja tietää itse kyllä olevansa hyvä ja riittävä, mutta ei vaan mitenkään silti kelpaa. Mutta silti jostain syystä haluaa olla yhdessä. Exäkään ei mitenkään vieläkään tajunnut, miksi haluan erota, vaikkei häntä ollut näkynyt kotona moneen kuukauteen sen jälkeen, kun annoin uhkavaatimuksen parantaa tavat tai lähden.
Nykyinen on sitten ihan eri maata, tunnen itseni rakastetuksi ihan joka päivä jo kymmenennettä vuotta. Jopa niinä päivinä, kun olen ihan oikeasti huono, ärtyisä tai sairas. Ei tällaista osannut edes kuvitella ennen.
Ihana kuulla että olet löytänyt tuollaisen miehen. Heitä siis on, eikä ole mikään taruolento ;D
terv. huonosta suhteesta, itsekkäästä ja toisinaan ilkeästäkin miehestä eronnut.
Alue: Aihe vapaa
Mies hyötyy naisen seurasta ja huomiosta monellakin tavalla. Ei pitäisi joutua mitenkään "erityisesti panostamaan" kun arki rullaa ja suukot vaihtuvat.
Jos odottaa jotain pornotemppuja niin sitten pitää kaivaa kuvetta ja rakentaa uusi lastenhuone. Tai mennä muiden miesten kanssa jaetulle prostituutille.