Lue keskustelun säännöt.
Anoppi vihjailee jatkuvasti lasten hankinnasta
31.07.2025 |
Ollaan oltu poikaystävän/avopuolison kanssa yhdessä noin vuosi. Kesän alussa muutettiin yhteen. Tämän jälkeen anoppi on alkanut nyt kesällä toistuvasti vihjailemaan lapsien hankkimisesta. Olen 23-vuotias ja opiskelut kesken, avokki 24-vuotias ja valmistui nyt keväällä. Haaveena on joskus saada lapsia, mutta ei nyt. Anoppi mm. puhelee, että minusta tulisi varmasti hyvä äiti...eikö olisi kiva, jos täälläkin tepsuttelisi pikku jalat...meidän suvussa lapsia on saatu nuorena... Siis tämän tyylisiä juttuja ja kommentteja. Kerran kun heidän mökillään saunottiin ja paikalla oli avokkini siskot, niin meillä oli naisten vuoro ja miesten vuoro. Saunan pesuhuoneessa anoppi taputti mahaani ja sanoi, ettei ei kai siellä vaan ole jo pikku masuasukki. Tämän koin jo loukkauksena vartaloani kohtaan, vaikka olenkin hoikka. Kerroin anopille, että ei ole, eikä ole lähiaikoina edes tulossa. Anoppi vaan hihitteli, että eihän sitä koskaan tiedä.
Sanoin avokilleni, etten pidä näistä vihjailuista ja toiminnasta, koska asia ei ole millään tavalla ajankohtaista. Avokki vaan naureskelee äitinsä jutuilla ja sanoi minulle, ettei niistä kannata välittää ja pyysi sanatarkasti chillaamaan. Viimeksi sanoin jo anopille, että lasten hankinta ei ole vielä ajankohtaista, joten tästä ei kannata tätä enempää enää puhua. Tähän anoppi totesi, ettei sitä kannata suunnitella liikaa ja antaa vaan tulla jos on tullakseen. Nyt olen alkanut välttelemään anoppia, mikä sekään ei ole pidemmän päälle hyvä asia, koska haluaisin olla hyvissä väleissä hänen kanssaan. Avokkini ei tunnu ymmärtävän asiaa ollenkaan vaikka olen tästä hänelle puhunut, lähinnä vaan puolustelee äitinsä puheita. Pelkään, että jossain vaiheessa räjähdän anopille.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppisi mielestä lapsia tulisi tehdä heti kun kiima nousee ensimmäistä kertaa, kuten hänen suvussaan on perinteisesti tehty.
Missä ihmeen maailmassa ihmiset muka nykyääkin vielä elää???
E tunne/tiedä yhtään edes 60-luvulla syntyyttä ihmistä, joka toivoisi, että heidän lapsensa saisi lapsia tuossa iässä. Ja onko oikeasti koskaan toivottu, että oma lapsi saisi lapsia noin nuorena. Eikös se ole enemmänkin ollut häpeä jota ei ole toivottu.
Tuntuu, että nämä ihmiset on täysi vieraantuneet normaali elämästä, jotka luulee, että vanhemmat toivoo lastensa raskautuvan "kun kiima nousee ensimmäsitä kertaa".
Väin vanhempana voin sanoa, etten todellakaan halua, että tyttäreni raskautuvat "ensimmäisetä kiimasta" tai, että poika tulee isäksi heti, kun alkaa seurust
"Minun oma äitini elätteli toiveita, että olisin tullut kotiin "nyytin" kanssa, kun lähdin opiskelemaan...."
Siis ei ole todellista. Meillä äiti olisi kyllä tehnyt ihan muuta, kuin kiitellyt, tuollaisesta yllätyksestä.
Oma äitini oli sitä mieltä, että lapsia ei kannata tehdä ja jos tekee, niin kaksi on ehdoto maksimi.
En usko, että kauhean moni äiti toivoo, että tyrär tulee "nyytti kainalossa" kotiin, kun on lähtenyt opiskelemaa. Ja sama tietenkin pojan kohdalla.
Opiskelut ensin ja sitten pitkä ja vakaa suhde, johon lapsi tehdään pitkän harkinnan tuloksena. Ei mitää yhdenillan vahinkolasta. Sitä tuskin kukaan lapselleen toivoo.
Joku hylkää lapsensa, kun tämä tulee raskaaksi, sinun äitisi olisi ottanut sen vahinkovauvankin ilolla vastaa. Kumpi sitten parempi/pahempi vaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisen miehen kanssa ei lapsia kannata tehdäkään 🤷
Vierailija kirjoitti:
Odotas vain kun menette naimisiin. Siitä se yltyy sellaiseksi vauhkoamiseksi, että en enää avannut edes ovea. Anoppi alkoi ostelemaan jo kaiken maailman vauvan tarvikkeita.
Kovasti voivotteli taas kerran, kun istuttiin kahvittelemassa miehen sukulaisten merkkipäivää. Enpä sitten keksinyt muuta kuin, että riittävän kovalla äänellä totesin hänen pähkäilyynsä, että miten se on niin vaikeaa... HELPOMMAKSI MENEE SITTEN, KUN PÄÄTÄMME, ETTÄ VAUVA ON TERVETULLUT JA LOPETAN PILLEREIDEN SYÖNNIN. Ja huomautin vielä, että ei ole vahingonvaaraakaan, koska en ole ikinä unohtanut yhtäkään pilleriä.
Kerro että olit alunperin mies.
Jaa, minä olet tuttunut siihen, että nuoria nimenomaa varoitellaa raskautumisen mahdollisuudesta, eikä oikein siihen kehoiteta.
Sukuja on siis monelaisia. Kannattaa ap:n hankkiutua miniäksi sukuu, jossa ei olla erityise lapsirakkaita, eikä sukuun kaivata uusia tulokkaita. Eikä varsinkaan vuoden seurustelun jälkeen, eikä kesken opiskelujen eikä tuossa iässä. Näitäkin sukuja on pilvin pimein.
Ei varmaa tule anoppi kyselemään ja toivomaan jälkikasvua.
Ja jos ajatellaan, että ap:n mies on nyt 25v ja hänen äitinsä olisi saanut lapsen 20v (eli ap:n miehen) niin tämä "anoppi" on syntynyt vuonna 1980. Anoppi on siis saanut lapsen vuonna 2000 ja kyllä silloinkaan ei enää ole ollut "normaalia" saada lasta parikymppisenä vaan ensisynnyttäjän keski-ikä on ollut jo lähempänä 30v
Anoppihan voi olla 7-kymppinen. Missään ei kerrottu, että ap:n miesystävä olisi anopin esikoinen, hän voi hyvin olla yllätysiltatähti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä miltä tuo tuntuu. Jonku kerran menny mies vaihtoon ihan vaan anoppikokelaan vuoksi ja kun mies vaan myötäilee. Ainoat "pojat" perheessa vielä, sisaria oli. Mulla meni hermot niihin anoppikokelaisiin joita ois pitäny vielä vuosia sietää.
Vela ja onnellinen sinkku
Mulle kävi aikoinaan 2000-luvun alussa myös niin, että jätin poikaystäväni, kun hänen äitinsä ryhtyi asiattomaksi ja poikaystäväni puolusteli koko ajan äitinsä käytöstä. Tämä nainen siis alkoi kolmen kuukauden seurustelumme jälkeen heidän mökillään punaviinipäissään kyselemään minulta, että pystyykö hänen poikansa tyydyttämään minut makuuhuoneessa, kuinka usein teemme sitä, antoi vinkkejä seksikkääseen pukeutumiseen ja myös siihen, miten minun pitäisi tyydyttää poikaystävääni, jne. Olin silloin 20 vuotias!! Totesin, ettei kuulu hänelle. Hän
Kuulostaa siltä, että anoppi on katsonut liikaa sinkkuelämää, Temppareita, ym. Alkaa hämärtymään, kenen kanssa tuollaisista asioista voi tai on soveliasta puhua. Vaikka ns. tyttöjen kesken puhuisi kaikki yksityiskohdatkin, niin eihän sitä nyt oman lapsen kumppanilta vaan voi mennä kysymään tuollaista, että mitenkäs se oma lapsi suoriutuu seksipuuhissa. Miksi se edes kiinnostaa? Ja *hieman* epänormaali suhde, jos poika on kertonut omalle äidilleen näkemästään dildosta! Mikä oidipuskompleksi tällä pojalla on ollut? Huh, huh. Tuollaiset kannattaa kiertää kaukaa.
Ehkäisyn poisjättäminen ei kuulu muille kuin puolisolle.
Ei kuulu sukulaisille, naapureille, anopille jne...
Tekeekö anoppi vasurilla OK-merkin ja työntelee oikean käden etusormea edestakaisin siinä reiässä?