Anoppi vihjailee jatkuvasti lasten hankinnasta
Ollaan oltu poikaystävän/avopuolison kanssa yhdessä noin vuosi. Kesän alussa muutettiin yhteen. Tämän jälkeen anoppi on alkanut nyt kesällä toistuvasti vihjailemaan lapsien hankkimisesta. Olen 23-vuotias ja opiskelut kesken, avokki 24-vuotias ja valmistui nyt keväällä. Haaveena on joskus saada lapsia, mutta ei nyt. Anoppi mm. puhelee, että minusta tulisi varmasti hyvä äiti...eikö olisi kiva, jos täälläkin tepsuttelisi pikku jalat...meidän suvussa lapsia on saatu nuorena... Siis tämän tyylisiä juttuja ja kommentteja. Kerran kun heidän mökillään saunottiin ja paikalla oli avokkini siskot, niin meillä oli naisten vuoro ja miesten vuoro. Saunan pesuhuoneessa anoppi taputti mahaani ja sanoi, ettei ei kai siellä vaan ole jo pikku masuasukki. Tämän koin jo loukkauksena vartaloani kohtaan, vaikka olenkin hoikka. Kerroin anopille, että ei ole, eikä ole lähiaikoina edes tulossa. Anoppi vaan hihitteli, että eihän sitä koskaan tiedä.
Sanoin avokilleni, etten pidä näistä vihjailuista ja toiminnasta, koska asia ei ole millään tavalla ajankohtaista. Avokki vaan naureskelee äitinsä jutuilla ja sanoi minulle, ettei niistä kannata välittää ja pyysi sanatarkasti chillaamaan. Viimeksi sanoin jo anopille, että lasten hankinta ei ole vielä ajankohtaista, joten tästä ei kannata tätä enempää enää puhua. Tähän anoppi totesi, ettei sitä kannata suunnitella liikaa ja antaa vaan tulla jos on tullakseen. Nyt olen alkanut välttelemään anoppia, mikä sekään ei ole pidemmän päälle hyvä asia, koska haluaisin olla hyvissä väleissä hänen kanssaan. Avokkini ei tunnu ymmärtävän asiaa ollenkaan vaikka olen tästä hänelle puhunut, lähinnä vaan puolustelee äitinsä puheita. Pelkään, että jossain vaiheessa räjähdän anopille.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on provo. Tämän provohenkilön tunnistaa heti jo kirjoitustyylistä.
Totta. Ap on häiriintynyt henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Anoppisi mielestä lapsia tulisi tehdä heti kun kiima nousee ensimmäistä kertaa, kuten hänen suvussaan on perinteisesti tehty.
Missä ihmeen maailmassa ihmiset muka nykyääkin vielä elää???
E tunne/tiedä yhtään edes 60-luvulla syntyyttä ihmistä, joka toivoisi, että heidän lapsensa saisi lapsia tuossa iässä. Ja onko oikeasti koskaan toivottu, että oma lapsi saisi lapsia noin nuorena. Eikös se ole enemmänkin ollut häpeä jota ei ole toivottu.
Tuntuu, että nämä ihmiset on täysi vieraantuneet normaali elämästä, jotka luulee, että vanhemmat toivoo lastensa raskautuvan "kun kiima nousee ensimmäsitä kertaa".
Väin vanhempana voin sanoa, etten todellakaan halua, että tyttäreni raskautuvat "ensimmäisetä kiimasta" tai, että poika tulee isäksi heti, kun alkaa seurustelemaan.
Jopa lesta äiti (työkaveri) sanoi, että hän on niin onellinen, ettei hänen tyttärensä ole vielä alkaut seurustelemaan (tyttö oli vähän yli 20v ) koska noissa piireissä se tietää pikaista naimisiin menoa ja perään heti raskautta.
Naapurin tyttö alkoi seurustella, kun oli 15v ja sai lapsen ylioppilaskeväänä. Näin miten naapuria hävetti kertoa, että näin oli käynyt. Tässäkin tapauksessa seurustelua oli siis takana jo useampi vuosi.
Ei nykyvahemmat halua, että heidän lapsesa saa lapsia, kun itsekin ovat vielä lähes lapsia. Siksi ihmetyttää tälläiset ketjut, että missä Porvoossa "anopit" haluaa lapsenlapsia parikymppiseltä.
Lapset teette sitten kun olette naimisissa ja se sopii molemmille. Tähän maahan ei lisää ä pä riä tartteta! Tai jos ette halua lapsia niin sekin on teidän valinta. Anoppi voi hypätä järveen,
Anopit on sellaisia, että tiettyyn pisteeseen asti niiden paskaa voi kestää. Anoppisi vaikuttaa tahdittomalta, mutta ei pahantahtoiselta. Hän projisoi omia haaveitaan nyt vahvasti sinuun. Voit päättää suhtautua myötätunnolla, vaikka tuo käytös on ärsyttävää ja rajatonta. Aina kun kysyy, voit vastata, ettei lapsia ole vielä tulossa ja kerrotte kyllä, jos tilanne muuttuu. Sitten vaihda heti toiseen puheenaiheeseen. Ehkä ajan myötä jankuttaminen helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tässä nyt sitten on todellinen ongelma: anoppi vai hänen nyhverö poikansa? Ap kertomansa mukaan on puhunut asiasta avokille, ehkä useamman kerran, mutta avokki ei asetu puolustamaan omaa naistaan vaan äitiään. Kertoo jo aika paljon tästä *miehestä*. Äiti on tietysti aina äiti, mutta kyllä äidillekin täytyy rajat pysty laittamaan.
Oma äitini aikanaan alkoi käydä vaimoni hermoille muutaman asian osalta. Vaimoni ei halunnut sanoa suoraan äidilleni tästä, jotta välit säilyvät hyvinä, vaan puhui minulle. Minä sanoin itse äidilleni, että nämä jutut pitää lopettaa heti. Äitini kuunteli, ei ollut ymmärtänyt omaa toimintaansa ja lopetti nämä vaimoani ärsyttäneet asiat. Pyysi vielä vaimoltani anteeksi. Ovat tämän jälkeen tulleet erittäin hyvin toimeen.
Olen täysin samaa mieltä. Typeryyksiä laukova anoppi on toki yksi asia mutta puoliso, joka antaa tämän vain tapahtua ja jatkua on paljon suurempi ongelma. Kyse on hänen äidistään, joka täräyttää käsittämättömiä kommentteja hänen itse valitsemalleen (avo)puolisolle ja on heikentämässä ja uhka hänen omalle parisuhteelleen ja elämänlaadulleen. Ap:lla ei tulisi olla tässä mitään tehtävää. Ongelma ei ole hänen. Koska puoliso on osoittautunut haluttomaksi tekemään asialle mitään, ap:lle jää toki yksi tehtävä. Erota. Mitkään hyvät puolet puolisossa eivät riitä kompensoimaan näin suurta puutetta. Ja tulevaisuudessa menisi vain pahemmaksi. Sitä ei kannata jäädä odottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppisi mielestä lapsia tulisi tehdä heti kun kiima nousee ensimmäistä kertaa, kuten hänen suvussaan on perinteisesti tehty.
Missä ihmeen maailmassa ihmiset muka nykyääkin vielä elää???
E tunne/tiedä yhtään edes 60-luvulla syntyyttä ihmistä, joka toivoisi, että heidän lapsensa saisi lapsia tuossa iässä. Ja onko oikeasti koskaan toivottu, että oma lapsi saisi lapsia noin nuorena. Eikös se ole enemmänkin ollut häpeä jota ei ole toivottu.
Tuntuu, että nämä ihmiset on täysi vieraantuneet normaali elämästä, jotka luulee, että vanhemmat toivoo lastensa raskautuvan "kun kiima nousee ensimmäsitä kertaa".
Väin vanhempana voin sanoa, etten todellakaan halua, että tyttäreni raskautuvat "ensimmäisetä kiimasta" tai, että poika tulee isäksi heti, kun alkaa seurustelemaan.
Jopa lesta äiti (työkaver
Näinhän se on. Me olemme niitä vanhanaikaisia naisia, joiden mielestä ensin opinnot, sitten työpaikka ja asunto, sitten matkustelua ja hauskanpitoa (jota voi toki olla opiskeluaikanakin) ja vasta sitten lapsia. Enemmän me olemme toppuuttelemassa sitä 25v ikäistä tytärtä, että älä nyt vielä, ei ole valtavan isoa kiirettä ellet aio hankkia viittä lasta.
Mediassa kerrotaan, että lapset pitää tehdä parikymppisinä, hedelmällisyys alkaa hurjasti laskea 25v iässä ja yli 30v ikäiselle raskautuminen on suunnilleen yhtä epätodennäköistä kuin lehmän lentäminen. Ei se nyt ihan noin mene.
En usko, että ikätoverini sanovat lastensa seurustelukumppaneille, että hankkikaapa kesken opintojen köyhyyteen muutama lapsi, kun pienten jalkojen tepsuttelu on niin kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppisi mielestä lapsia tulisi tehdä heti kun kiima nousee ensimmäistä kertaa, kuten hänen suvussaan on perinteisesti tehty.
Missä ihmeen maailmassa ihmiset muka nykyääkin vielä elää???
E tunne/tiedä yhtään edes 60-luvulla syntyyttä ihmistä, joka toivoisi, että heidän lapsensa saisi lapsia tuossa iässä. Ja onko oikeasti koskaan toivottu, että oma lapsi saisi lapsia noin nuorena. Eikös se ole enemmänkin ollut häpeä jota ei ole toivottu.
Tuntuu, että nämä ihmiset on täysi vieraantuneet normaali elämästä, jotka luulee, että vanhemmat toivoo lastensa raskautuvan "kun kiima nousee ensimmäsitä kertaa".
Väin vanhempana voin sanoa, etten todellakaan halua, että tyttäreni raskautuvat "ensimmäisetä kiimasta" tai, että poika tulee isäksi heti, kun alkaa seurustelemaan.
Jopa lesta äiti (työkaver
Yleensä näin mutta kaikenlaisia ikävä kyllä löytyy. Minun oma äitini elätteli toiveita, että olisin tullut "kotiin" "nyytin kanssa" kun lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. En tullut eikä "nyyttiäkään" tule. Olen nyt yli nelikymppinen vapaaehtoisesti lapseton. Hän ei olisi halunnut minulle omaa elämää, jossa teen itse päätökset lainkaan. En ole kauheasti yhteydessä. Ikävä kyllä kaikki vanhemmat eivät ole sitä mitä voisi toivoa.
Sanot että meidän seksielämä ei sulle kuulu (tai sitten kerrot kaikki hellät hetket yksityiskohtaisesti) Loppuukohan vihjailut?
Ala kuvailla seksielämäänne anopille. Koska seksistähän niitä lapsia tulee. Tai vaikka että ei niitä lapsia tule kun otat avomieheltäsi suihin ja nielet tai syljet siemenet pois. Kuvaile kuinka rajua seksiä teillä on jne. Luulisi, että anoppi hiljenee tai sitten on vaan sekopää.
Tuohan ei muuten koskaan tule loppumaan. Kun me saimme esikoisemme, oma äitini ja seniori-asiakkaani töissä alkoivat kysellä kaverin perään, vaikka esikoinen oli vasta 2-6 kk ja koliikkinen.
Jonkun random miesystävän äiti ei ole sun anoppisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit ei vihjaile lasten hankkimisesta sellaisille, joita pitävät vielä lapsina. 23v on hädin tuskin oikeustoimikelpoinen, ei kukaan toivo, että tuossa iässä tehtäisiin lapsia isovanhemmille vaivoiksi.
Jos se anoppi on itse vääntänyt lapsia parikymppisenä, niin todellakin kuvittelee muidenkin tekevän niin. Minun anopillani oli 23-vuotiaana jo kaksi lasta. Se on hänen mielestään ainoa oikea malli.
Misery loves company.
Hän ei halua nähdä nuorta naista ja miestä joilla on elämä edessään, valitsevan lapsivapaata elämää. Hän haluaa että muut kärsivät kuten hän on kärsinyt aikoinaan hankkiessaan lapset. Katuu valintaansa ja nyt purkaa pahaa oloaan muihin.
Onko täällä pelkkiä lapsettomia ihmisiä kommentoimassa? Muuten ei voi ymmärtää, miten joku haluaisi omalla lapselleen kamalan kohtalon/elämän. Jos oma elämä on ollut pelkkää painajaista lasten kassa, ei takuulla halua omille lapsilleen samaa, vaan paasaa näille, että "ehkäiskää, älkää tehkö lapsia, kun ei ole pakko".
Normaali ihminen haluaa lapsilleen parempaa, kuin itsellä on ollut.
Ja jos ajatellaan, että ap:n mies on nyt 25v ja hänen äitinsä olisi saanut lapsen 20v (eli ap:n miehen) niin tämä "anoppi" on syntynyt vuonna 1980. Anoppi on siis saanut lapsen vuonna 2000 ja kyllä silloinkaan ei enää ole ollut "normaalia" saada lasta parikymppisenä vaan ensisynnyttäjän keski-ikä on ollut jo lähempänä 30v.
Vaikea kuvitella, että noin nuori anoppi kinuaisi lapsenlapsta, kun juuri on päässyt (ehkä , voihan siellä olla anopilla vielä vaikka kuinka monta lasta kotoa) oma kasvatusurakkansa loppuun. kaikki omat tuttavat on onnellisia, ettei lapselapsia ole heti tullut ja on saanut viettää täysi pikkulapsivapaata aikaa, kun omat lapset on saanut aikuisiksi.
Mä sanoisin, että multa on munasarjat tai joain leikattu, enkä voi saada lapsia.
Josko älyäisi lopettaa painostamisen.
Hirveän vaikea on ymmärtää, että niinkin intiimejä ja vuosikymmeniä elämään vaikuttavia asioita aletaan määräilemään ulkopuolelta.
Olen ollut itsekin paljon sietävä miniä, enää en suostuisi tuollaista kuuntelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on provo. Tämän provohenkilön tunnistaa heti jo kirjoitustyylistä.
Juu, kylläkyllä. Todellakin tunnistaa. Mistä sinunlaisiasi provohuutelijoita oikein sikiää? Sinutkin tunnistaa kirjoitustyylistä, kun kaikki on aina provoa, eikä mikään voi tässä maailmassa olla totta, ellei se ole itselle tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se auta kuin kirjaimellisesti istua anopin kanssa alas ja puhua asia perusteellisesti läpi. Että nyt ei ole lasten aika syystä x ja että sinua loukkaa jatkuvat vihjailut. Ehkä sitten menee perille.
Minä ehdottaisin, että istut alas molempien, sekä anopin, että avokkisi kanssa ja teet molemmille yhtäaikaa selväksi, että et halua kuunnella vihjailuja asiasta, joka ei ole ajankohtainen.
Vierailija kirjoitti:
Anoppisi on näitä joiden mielestä naisen ainoa tehtävä on lisääntyä heti kun mahdollista
Tai hän kokee poikansa tilanteen saada lapsia heikoksi. Että nyt on mahdollisuus tai vaimo lähtee, jos lapsi ei tule nyt aluille, kun paljastuukin, ettei poika olekaan niin kiva miehenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on provo. Tämän provohenkilön tunnistaa heti jo kirjoitustyylistä.
Juu, kylläkyllä. Todellakin tunnistaa. Mistä sinunlaisiasi provohuutelijoita oikein sikiää? Sinutkin tunnistaa kirjoitustyylistä, kun kaikki on aina provoa, eikä mikään voi tässä maailmassa olla totta, ellei se ole itselle tapahtunut.
Ja hei, jos aloitus on tarpeeksi kiinnostava ja siitä poikii hyvä keskustelu, niin ihan sama vaikka olisikin provo. Minä en ole ikinä ymmärtänyt näitä provo huutelijoita - mitähän kiksejä saavat siitä?
Provo tai ei. Mutta uskokaa tai älkää, kaikenlaisia anoppeja on ja joillekin noin on käynytkin kuten aloituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Anopit on sellaisia, että tiettyyn pisteeseen asti niiden paskaa voi kestää. Anoppisi vaikuttaa tahdittomalta, mutta ei pahantahtoiselta. Hän projisoi omia haaveitaan nyt vahvasti sinuun. Voit päättää suhtautua myötätunnolla, vaikka tuo käytös on ärsyttävää ja rajatonta. Aina kun kysyy, voit vastata, ettei lapsia ole vielä tulossa ja kerrotte kyllä, jos tilanne muuttuu. Sitten vaihda heti toiseen puheenaiheeseen. Ehkä ajan myötä jankuttaminen helpottaa.
Siis kuinka moni anoppi oikeassa elämässä haluaa, että poikansa tekee lapsen tuossa iässsä ja tuon ikäisen tytön kassa jolla on vielä opiskelutkin kesken? Suhde ei edes ole millään lailla vakiintunut, kun yhdessä on oltu noin vuosi.
Eiköhän tuossa kohtaa jokainen (jopa se anoppi) ole sitä mieltä, että ehkäisy kuntoo ja lapset sitten lähempää 30v, jos niitä halutaan.
Täytyy olla erikoisen lapsirakas ihminen, joka toivoo heti lapselapsia, kun oma lapsi on juuri ja juuri itsekin aikuinen ja vasta alkanut seurustelemaa. Vuoden seurustelu ei vielä ole mitään, jos ajatellaa, että suhteen tulisi kestää vuosikymmeniä, jos lapselle halutaa tarjota ehjä perhe.
En tiedä muista, mutta itse olisi todella järkyttyyt (kauhusta) jos oma poika laittaisi 23 vuotiaan tyttöystävänsä raskaaksi.
Sitä ei taida toivoa kukaan. Miniä(kokelas) on kyllä hyvin lapsirakas, että sellainenkin pelko on olemassa. Mutta opiskelut on vielä kesken.
Opiskelut loppuu ensin ja muutenkin elämä järjestykseen ja sitten vasta lapsia, kiitos.
Misery loves company.
Hän ei halua nähdä nuorta naista ja miestä joilla on elämä edessään, valitsevan lapsivapaata elämää. Hän haluaa että muut kärsivät kuten hän on kärsinyt aikoinaan hankkiessaan lapset. Katuu valintaansa ja nyt purkaa pahaa oloaan muihin.