Katkeruus lapsettomia kohtaan tuntuu kummalliselta
Koska ei ketään ole (toivottavasti?) pakotettu vanhemmaksi vasten tahtoaan vaan ihan itse on valittu se rooli. Niin miksi pitää purkaa paha mieli lapsettomiin?
En ole koskaan ymmärtänyt.
Mistä on kyse , ellei katkeruudesta (kadutaan päätöstä kun tehtiin päätös nuoruuden hölmöydessä tms) ?
Kommentit (265)
Mä olen aina vastannut niille, joiden mielestä olen itsekäs ja vastuuton, että jos mulla olisi lapsia, olisi ne otettu huostaan jo vuosia sitten mahdollisesti kera elinikäisten traumojen. En olisi kyennyt heistä huolehtimaan, se on selvä. Minusta se on juurikin epäitsekkyyttä ja vastuullisuutta, eikä päinvastoin.
Jotkut lapsettomista eivät ole vapaaehtoisesti lapsettomia. Varmaan heistä on ikävä kuulla kuittailua kuinka ihanaa heillä varmaan on kun ei ole lapsia. Onneksi itse olen vela, enkä ole koskaan kuullut kuittailua lapsettomuudesta. Ehkä kukaan ei ole vaan kehdannut. Isäni jaksoi aikoinaan valittaa kun ei suku jatku. Äiti ymmärsi. Isäni sanoi pitääkö hänen veistää itselleen lapsenlapsi vaikka puusta. Sanoin että menes vaan tekemään se. Sullahan on hyvät työkalut pajassa. Ei oikein naurattanut ketään, edes vitsillä. Sepäs oiskin ollut hassua kun iskä ois tehnyt puisen vauvan. Tirsk. Päivän naurut. Nyt rupes naurattaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse saanut lapsen vähän keskivertoa nuorempana (ihan aikuisena, lähempänä kolmeakymppiä) ja eniten siitä valinnasta on saanut kuulla yllättäen minua muutamaa vuotta vanhemmilta mammoilta. Vela-kavereiden kanssa on yhteys säilynyt eikä ole kenelläkään ole tarvetta urputtaa toisten elämästä.
Sama kokemus. Olin 25-vuotias, kun sain lapseni, mutta olen ollut aina paljon nuoremman näköinen. Varsinkin vanhemmat äidit ovat kohdelleet kuin jotain teini-äitiä. Lapseni on jo 12-vuotias eli itse olen 37-vuotaisi, mutta silti edelleen vanhemmat äidit kohtelevat kuin olisin parikymppinen enkä tietäisi mistään mitään. Erityisen turhauttavaa tämä on sellaisissa tilanteissa, kun pitää selvitellä vaikka lasten erimielisyyksiä tai muuten pitää lapsen puolta ja sitten syystä tai toisesta vedetään minun (oletettu) nuori ikä mukaan keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä karsinoitua luulottelua. Ei kukaan hanki lapsia somekuvien julkaisun takia. Jos taas ajattelet olevasi uniikki lumihiutale, joka tarvitsee pysyvän hiljaisuuden ja aikansa pelkästään itselleen, miten kummassa voit ylipäänsä elää toisten ihmisten parissa. Lapset eivät ilman muuta ole huutava hirviöitä, ja heidän kanssaan oppii sekä kärsivällisyyttä että sellaisia ongelmanratkaisu taitoja, joista on hyötyä elämässä muutenkin.
Ja jos nyt niin hirveän ainutlaatuinen omaan itseensä keskittymistarpeinen oikeasti on, niin kyllä meidän yhteiskunta sen vielä kestää, kunhan siitä ei sellaista muoti-ilmiötä tulisi kuin nyt näyttää tulleen.
Miksi pidät lapsettomia ihmisiä "ainutlaatuisina omaan itseensä keskittymistarpeisina"?
Miksi ajattelet että se on muoti-ilmiö?
Tuo on hyvin rajoittunutta ajattelua.
Koska on meillä on muotia pelastaa maapallo sillä että juuri suomalainen jättää lisääntymättä. Ja meillä on muotia käyttää aika ja rahat omaan itsen etsimiseen ja henkistymiseen ja diagnoosien hankkimiseen. Tämä kattaa nykyään jo kaikki naiset nuorista vanhoihin. Ennen oli vain Eetee-lehti joka rummutti että mummun pitää saada lastenlasten kanssa olemisesta sama maksu kuin lastenhoitajallekin maksetaan
Tyypillistä karsinoitua luulottelua. Ei kukaan hanki lapsia somekuvien julkaisun takia. Jos taas ajattelet olevasi uniikki lumihiutale, joka tarvitsee pysyvän hiljaisuuden ja aikansa pelkästään itselleen, miten kummassa voit ylipäänsä elää toisten ihmisten parissa. Lapset eivät ilman muuta ole huutava hirviöitä, ja heidän kanssaan oppii sekä kärsivällisyyttä että sellaisia ongelmanratkaisu taitoja, joista on hyötyä elämässä muutenkin.
Tätäkö ei opi ilman lapsia? En itse ole koskaan haukkunut niitä, joilla on lapsia, mutta se ylemmyyden tunne toisia lapsettomia kohtaan on välillä julmaa. Kärsivällisyys on kasvanut vanhempien ollessa liian lapsellisia, jotka keskittyvät vain omaan itseensä, heidän terapeuttinaan ym. ja siinä lapsena lapsuus jää aika vähälle. Mieheni ei halunnut lapsia ja en myöskään minä. Että jaksaisi olla taas se sama aikuinen, joka olin jo lapsena. Itsekästä, ihanko totta?
Enempi ihmettelen miten 1 tai 2 lapsen vanhemmat valittavat kuinka raskasta on. Hohhoijjaa
Ja tukiperhe on ollut tuttavilla joilla vain 1-2 lasta, yhmammoilla. Ihmettelen
Enpä ole itse hen.koht. kokenut vastaavaa.
Tosin kerran täällä av:lla joku lapseton nainen kertoi, että kun hän kerran vähän aikaa seurusteli miehen kanssa, jolla oli 3-vuotias lapsi, oli tämä mies myöntänyt tyttöystävälleen,että hän on kateellinen siksi, kun tämä saa aamuisin nukkua niin pitkään kuin haluaa ja hän joutuu heti aamusta touhuamaan lapsensa kanssa kaikkia epäkiinnostavia juttuja, kun istua leikkipuistossa.
Vierailija kirjoitti:
Enempi ihmettelen miten 1 tai 2 lapsen vanhemmat valittavat kuinka raskasta on. Hohhoijjaa
Tiedän yksilapsisia, joilla lapsi ei ole nukkunut 3-4-vuoteen lähes ollenkaan. Kyllä se silloin on raskasta. Sitten tiedän perheen, jossa kolme lasta pienillä ikäeroilla, mutta ovat aina nukkuneet kuin unelma ja persoonat sopivat hyvin yhteen eivätkä edes tappele. Ei sitä raskautta voi pelkästään lapsiluvun perusteella päätellä.
Harvemmin on tapauksia joissa lapsi valvoo 4 vuotta putkeen.
Näissäkin tapauksissa lapsi nukkuu useampana yönä vain 6h ja vanhempien mielestä se on liian vähän
Vierailija kirjoitti:
Ne joilla on lapsia on kypsempiä kuin lapsettomat.Vastuunottoa
Toiset on, toiset ei.
Maailmankuva yleensä muuttuu kun teet lapsia
Vierailija kirjoitti:
Monet yli 30v äidit haluavat näyttää hyvältä ei se teiniksi tee jos ripset on ja salilla käy ja haluaa huomiota varsinkin jos sinkku
Sama pätee myös lapsettomiin.
Juuri siitä. Mä en ikinä, koskaan aio sanoa tätä julkisesti, mutta eniten elämässäni kadun lapsen hankkimista. Tästä ei puhuta koskaan, mullekin sanottiin silloin kun tulin raskaaksi (e-pillereistä huolimatta), että en tulisi koskaan katumaan lapsen saamista, mutta aborttia kyllä. Rakastan kyllä lastani yli kaiken ja olen hoitanut ja kasvattanut hänet niin hyvin kuin olen pystynyt. Mutta kyllä on ollut raskasta ja jos voisi valita, olisin jättänyt väliin.
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin on tapauksia joissa lapsi valvoo 4 vuotta putkeen.
Oma lapsi heräsi 15-30min välein kolmevuotiaaksi. Sen jälkeen nukkui parin tunnin pätkissä. Koululaisena alkoi nukkumaan kokonaisia öitä, kunhan vaan meni riittävän myöhään nukkumaan. Vaikea unihäiriö.
No minusta tehtiin äiti sen enempää kyselemättä. Äitiys on kuitenkin ollut ok. En ole mistään katkera. Sain sisältöä ja rakkautta elämään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus omana valintana on rohkea teko, jota joutuu aina selittelemään toisin kuin lasten hankkimista eli valtavirran ja yhteiskunnan normien mukana menemistä. Ehkä siksi?
Ei se nyt tänä päivänä enää ole mikään rohkea teko, eikä sitä tarvitse selitellä.
"Koska on meillä on muotia pelastaa maapallo sillä että juuri suomalainen jättää lisääntymättä. Ja meillä on muotia käyttää aika ja rahat omaan itsen etsimiseen ja henkistymiseen ja diagnoosien hankkimiseen. Tämä kattaa nykyään jo kaikki naiset nuorista vanhoihin. Ennen oli vain Eetee-lehti joka rummutti että mummun pitää saada lastenlasten kanssa olemisesta sama maksu kuin lastenhoitajallekin maksetaan"
Jos nyt joku olisikin tehnyt päätöksensä muodin vuoksi, entä sitten? Se ei poista tosiasiaa että jokaisella on oikeus itse päättää oma lapsiluku. Sinä et sitä päätä kuten ei kukaan muukaan.
Eli sekä mummosi että äitisi olivat ihmisiä, joiden ei olisi pitänyt ikinä hankkia lapsia. Ja he halusivat kertoa sen sinulle. Koetko tuon olevan.henkistä väkivaltaa? Miksi he lapselleen tuollaista kertovat?