Lue keskustelun säännöt.
Miten sinä opit uimaan?
30.07.2025 |
Minä en muista, mutta luultavasti käsipohjaa ensin ja siitä pikkuhiljaa. Aikuisena opetellut tekniikoita. En varmaan ole pienenä saanut mennä yksin uimaankaa.
Luonnollisesti olen asunut veden lähellä ja tiennyt sekä oppinut miten toimia. Vesi ollut tuttu ja mieleinen elementti.
Kommentit (68)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä vietiin rannalle ja asuttiin myös joen lähellä. Saimme valvottuna räpiä ja olla vedessä. Siinä se uimaan oppiminenkin tuli. Samoin lapseni oppi itse.
Uimakouluun vanhemmat laittoi, ei silloin ollut koulussa mitään uintiopetusta.
Klassikko: ensin käsipohjaa ja sitten vaan heitettiin syvään veteen. Kun muutaman kerran veti vettä keuhkoihin, niin alkoi oppia.
Olen opetellu vesijuosta ilman vyötä, kun sehän vain vain hengityksen hallintaa. Mutta vyö estää hartiajumit, niin siksi todella hyvä apu. Ja pysyy korkeammalla vedessä niin ei vettä mene niin helposti suuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opin niin pienenä, että ei ole muistikuvaa miten se tapahtui.
En muista yhtään. Kävin kyllä uimakoulun (joku viikon kurssi), mutta ei mitään muistikuvaa, osasinko jotenkin jo uida sinne mennessä vai opinko siellä. Luultavasti osasin jo vähän valmiiksi, kun ei ole mitään ihmeellisiä onnistumisen kokemuksia siitä. En myöskään muista, miten nopeasti kehityin uimaan oppineesta sellaiseksi, joka oikeasti on määritelmän mukaan uimataitoinen ja ylikin. Sen muistan, että n. 10-12 vuotiaana voitin isäni altaan uimakilpailussa, mutta hän olikin huono uimari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uimakouluun vanhemmat laittoi, ei silloin ollut koulussa mitään uintiopetusta.
Niin minutkin, mutta en oppinut silloinkaan.
Iskä vei uimarannalle, lasten altaassa käsipohjaa, sitten iskän kannattelemana polskuttelua ja koiraa... sitten vähän vanhempana uimakoulu samalla uimarannalla, kandi.
Sitte paikkakunnalle rakennettiin uimahalli, pääsi muulloinkin kuin kesällä uimaan ja iltaisinkin siskon kanssa ja koulun liikkatunneilla.
Nyt en kyllä tiedä onnistuisko 200 m uinti, sillä joitakin vuosia sitten olkapää vamma ja ainakaan seuraavana kesänä vamman puoleinen käsi ei vedessä kannatellut uintiin.
Ei ole tuon jälkeen tullut kokeiltua veteen menoa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskalla laittaa kasvoja veden alle, joten en varmastikkaan täytä uimataitovaatimuksia. 1980-luvulla lapset opetettiin uimaan "koiraa" ja sille tasolle uimataitoni jäikin. Osaan kyllä kellua. Kunhan kasvoille ei mene vettä.
Vanhemmat ei käyttäneet koskaan uimahallissa tai uimakoulusta puhumattakaa. Joskus pääsi räpiköimään uimarannalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isin kanssa käytiin ulkona rannalla paljon. Muistan ensimmäisen kerran kun uin isäni ja äidin välillä -siinä oli noin 5 metriä väliä. Ja se tunn, kun piti vaan potkia ja kauhoa, kun muuten olisi uponnut.
Silloin ensimmäisen kerran uin. Hieno jännä tunne!
Olin varmaankin viisivuotias tuolloin.
Sitten kävin uimakoulun. Kandidaatti oli yhdeksänvuotiaana.
Vedestä tuli ammatti.
On niin hienoa, kun saa opettaaihmiset ja nauttivat vedestä ja vedessä. Se oppimisen ilo näkyy. Sebon palkitsevaa.
Joillakin paikakunnilla on matalia altaita, missä jalat yltää useimmilla pohjaan koko matkan. Myös joissakin hotelleissa ja muissa tiloissa on pieniä matalampia altaita. Näissä pidetään uimakouluja ainakin Oulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin sukeltaen ja sitten uiden. Viisivuotiaana.
Joskus lapsena vanhemmat pisti uimakouluun. Muistan hyvin vielä, että oli kesä ja naapurin tytön kanssa käveltiin uimahalliin kesällä kahdestaan, kumpikaan ei ollut vielä koulussakaan siinä vaiheessa.
Ei 50-luvulla ollut uimakouluja, itse piti oppia, lähinnä muita seuraamalla.
En.
En oppinut.
En.
Minä en parantunut.
Kolme vuotiaana tipuin Tallinnan laivalta mereen ja siitä sitten uin kotiin.
Mökkirannassa vanhemmat opetti. Ensin sellaisten käsikellukkeiden kanssa opettelin uintiliikkeitä ja sitten vähitellen ilman niitä. Myöhemmin menin kaverin kanssa kesällä uimakouluunkin, joka pidettiin ulkona järven rannalla. Suoritettiin tuolloin molemmat uimamaisterin tutkinto. Tänäpäivänäkin tykkään käydä uimassa, talvella uimahallissa ja kesällä maauimalassa ja ulkovesissä silloin kun olosuhteet sallii, eli vesi on tarpeeksi lämmintä. Nyt heinäkuussa on tullut uitua paljon..
Koulussa oli niin vähän uinninopetusta ja iso ryhmä, etten oppinut siellä mitään. Ehkä vain katsoivat että uimataito löytyy.