Kummallisin ruokailukokemuksenne kylässä

[quote author="Vierailija" time="31.08.2011 klo 22:09"]

mutta minulla on tapana varata aina syötävää liian vähän. Ollaan ilmeisesti itse suht vähäruokaista porukkaa, koska aina kun on vieraita, joku ruoka loppuu kesken. Tämä on myös vakionaurunaihe tuttujen kesken ja joka kerta uhoan, että nyt on varmasti tarpeeksi ruokaa, mutta silti tosiaan yleensä joku ruokalaji loppuu kesken. Sorry.

[/quote]

Höpsistä! Asennevamma on sinulla!

Silloin oli aika hämmentynyt olo kun ei niin tuttu tuttavaperhe kutsui viikonlopuksi kyllän, mutta alkoivat ilallisella syödä omalla porukalla, eikä mielle vieraille siis tarjottu ruokaa. Käytiin grillillä syömässä ja aamulla lähdettiin kotiin ja pahoiteltiin että ei voitukkaan jäädä toiseksi yöksi.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 17:03"]

Olin perheeni kanssa sukulaisen synttärijuhlilla ja jälkikäteen tuli sitten lasku, 25€ per henkilö. Eipä tulisi itsellä mieleenkään järjestää juhlia ja periä sitten vierailta maksua ruuista.

[/quote]

Eipä ole laskua koskaan tullut, mutta jos tulee, en maksa. En tarvitse moisia "ystäviä". Asia tulee kerralla selväksi!

Anoppi aikoinaan välttämättä halusi tehdä päivällisen, vaikka siis hänellä oli uuni rikki.. söimme sitten kokonaisena keitettyä kanaa (ilman mitään mausteita). Koskaan ei mulle selvinnyt että miksi ei sitten paistanut vaikka jotain pihvejä, kun liesi kuitenkin toimi.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2011 klo 00:33"]

mullakin on pari... jännä muuten miten nuo ruoka-asiat loukkaavat helposti, minäkin olen näistä vieläkin loukkaantunut....

sukulaisillamme on mökki meidän kotipaikkakunnallamme. he eivät melkein koskaan kutsu meitä sinne vaan kutsuvat itsensä joka kesä meille. tarjoan aina kahvit ja pullat ja yleensä pöydässä on monenlaista kahvileipää ja lapsille jäätelöä, vaikka en edes pidä näistä sukulaisista. no toissa kesänä sukulaistäti sit ilmoitti että pitää mökillään juhlat sukulaisille. sanoi meille että kyseessä on nyyttikestit, sillä periaatteella että tuokaa itsellenne sopivat grillattavat ja muuta saa sit sieltä. no otin makkarat ja lihikset mukaan meille ja lapsille ja vein emännälle kahvipaketin ja ison pussin pullia. paikalle päästyämme toiset olivat juomassa kahvia ja hetken päästä emäntä kutsui meidätkin kahville mutta tuomiani pullia meille ei tarjottu, vain pelkkiä keksejä. huom menimme siihen aikaan kun meille oli sanottu, emme myöhässä. toiset vieraat oli ilmeisesti kutsuttu aiemmin, mahdollisesti tilanpuutteen vuoksi. no illalla sitten grilliin laitettiin tulet ja isäntäväki grillasi ison lohen jota tarjottiin kaikille muille paitsi meille. eli siis meidän perhe oli ainoa jota oli käsketty tuoda omat eväät, vaikka paikalla oli muitakin lapsia, ei vaan ihan niin pieniä kuin meidän. yksi sukulaistäti sit kiekui kovaan ääneen kun syötin lapsillemme tuomiamme ruokia, et ai eikös teidän lapsille kala kelpaakaan. no kyllä olis kelvannut joo... tuosta jäi jotenkin todella "paha maku suuhun", olisin ymmärtänyt jos täti olis vaikka jotenkin kommentoinut tilannetta, tai kertonut syyn miksi halusi meidän tuovan omat eväät, mut ei.

seuraavana kesänä tämä täti perheineen oli taas tunkemassa meille mut ilmoitin että ei olla kotona. menivät sitten minun vanhemmilleni syömään ja ilmoittivat mitä heille pitää tarjota. en aio enää seuraavinakaan kesinä näitä sukulaisia kestitä meillä...

toinen kummallinen ruokavieras oli eräs entinen kaverini lapsineen... tuli meille yökylään ja kysyi mitä voisi tuoda tullessaan. sanoin ettei tarvitse mitään tuoda, pari henkeä lisää ei meidän perheessä vielä tunnu missään. no tämä kaveri toi mukanaan kaikkea kummallista evästä jota meidän perheessä ei oltu syöty koskaan, vuohenjuustoa ja muita juustoja joista en ollut koskaan kuullutkaan, guacamolea (mutta ei mitään sen kanssa syötävää), toi myös pari pulloa viiniä joista toinen juotiin yhdessä. olin hieman hämmentynyt näistä oudoista tuliaisista, olisi nyt tuonut vaikka kahvi- tai keksipaketin, jotain yleishyödyllistä. niin ja toi omalle lapselleen karkkia ja limpparia, mut ei meidän lapsille. lähetin sit vanhimman lapseni vaivihkaa ostamaan kaupasta limpparia myös meidän lapsille. tämä vieras oli myös siitä outo, että vaikka hän itse kutsui itsensä meille, hän ei tuntunut oikein viihtyvän, tekstaili koko ajan jonkun kanssa ja muuten räpläsi kännykkää. kun puuhailin keittiössä, kaveri meni sohvalle lukemaan lehteä, ei pitänyt mulle seuraa keittiöhommien ajan eikä muutenkaan tuntunut paljon haluavan jutella. lähtiessään hän mainitsi että voin pitää sen viinipullon jonka hän toi - no niin olin kyllä ajatellutkin. hän tarjoutui myös ensin tulemaan eka päivänä kanssani ruokakauppaan ja ajattelin et no toki hän voi osallistua ruokakuluihin jos haluaa, mut sit jäi kuitenkin mieluummin sohvalle makoilemaan... hänellä oli myös itselleen omat grillimakkarat mukana ja kun grillasin meille makkaraa hän ihmetteli kuka viitsii tuollaista p*skaa halpaa makkaraa syödä... kun olin juuri laittamassa ruuan pöytään kaveri ilmoitti lähtevänsä lenkille, siis juoksulenkille! me olimme sitten jo syöneet kun hän tuli takaisin ja söi ne omat makkaransa.... no enpä aio enää häntä meille ottaa vieraaksi.

[/quote]

Oletko kuullut pisteistä ja pilkuista, lauseista jne?

Kaverin synttäreillä mökillä.

kysyttiin, pitääkö tuoda jotain, ei kuulemma tarvitse. Kaikki on järjestetty, ruuat maksetaan kaikki yhdesää - ok.  ja jotain omaa juomaa voi tuoda mukana

Porukkaa oli noin 20 ja osa oli ihan sika kovia juomaan. Alkossa käytiin kaksi kertaa ja laskut jaettiin tasan kaikkien kesken.  Myös niiden, jotka joivat tyyliin muutaman kaljan.  Me tuotiin yksi keissi kaljaa ja sekin haettiin meidän autosta kun olimme saunassa.   Eli tuon viikonlopun juomat teki minulta ja minun mieheltä 250 e + keissi kaljaa....  ja juotiin todella vähän.

Meillä yksi tuttaperhe laittaa ruokaa kysymättä etuktäeen syödäänkö, kun mennään kylään. monesti on juuri syöty ja sitten loukkaantuvat, kun ei syödä. Tai niin, ettei ole varattu aikaa syömään jäämiselle. Mutta tuntuu jotenkin epäkohteliaalta sanoa, että ei syödä. No huomenna mennään taas ja ei syödä ensin, jos siellä ei ole ruokaa, haetaan sitten paikalliselta grilliltä jotain. Kerran oli niinkin, että luvattiin lapsille grilliruuat siellä käynnin jälkeen, mutta siellä taas kerran oli ruoka ja grilli jäi. Meillä syödään grilliruokaa tosi harvoin, reissussa vain, joten tuo oli vähän pettymys mutta lapset osasivat olla kohteliaita ja söivät. eli porukka on ylivieraanvaraista. Meillä he eivät koskaan syö, vaikka on tieto että on ruokaa. Mieheni on hyvä kokki (minä en ole) mutta silti, jopa meille juhliin tullessaan saattavat käydä syömässä ensin. Esim. lakkiaiset, vaikka meillä oli puolet leipomosta  haettua, esim. suolaiset piirakat. 

Olin itse emäntänä tässä tapauksessa, mutta kerron kuitenkin.

Ystäväpariskunta tuli luokseni kylään viikonlopuksi ja oltiin sovittu, että kokkaillaan tuloiltana pitkän kaavan mukaan. Mietimme eri ruokalajeja ja päädyimme siihen, että teemme blinejä. Sovimme, että käymme yhdessä kaupassa ja ostamme porukalla ainekset tykötarpeineen ja hyvine viineineen. Ystävättäreni vielä moneen kertaan painotti, kuinka hän haluaa sekä muikun, että siian mätiä ja kuinka hyvin eräs tietty (kalliihko) viini blinien kanssa sopii.

Tulopäivänä minulle soitettiin, että nyt ollaankin niin myöhässä, että voisinko minä käydä yksin kaupassa. Minulla ei ole autoa, joten raahasin selkä vääränä ja lompakko kipeänä näitä herkkuja kotiin, Alkon kautta tietenkin.

Lasku oli pelkästään sen illan ruoista ja juomista reilusti yli satasen, enkä olisi näin kalliita herkkuja vierailleni tarjonnut, jos olisin itse saanut valita. En ole mikään pihistelijä, mutta olin tuolloin hyvin pienipalkkaisessa työssä ja jouduin laskemaan euroni tarkkaan. 

Ruoat maistuivat, mutta koska en itse kehdannut ottaa ruokalaskua puheeksi, ei minulle mitään maksettukaan. 

Vieraani tarjosivat minulle seuraavana päivänä kaupassa käytyään ruoan: kasvissosekeittoa kahdesta pakastevihannespussista ja purkista halvinta ruokakermaa. Kyytipojaksi oli ostettu pussillinen lötköjä eineskarjalanpiirakoita. 

Jäi aika huijattu olo, vaikka kivoja vieraita muutenkin ovatkin.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 02:17"]

 Tein kerran alusta asti miehelleni yllärinä synttärikakun ja hyvä ettei itkuun purskahtanut, kun oli kuulemma eka kerta, kun joku on ihan leiponut hänelle kakun.

[/quote]

Voi kun tuli hyvä mieli toisen puolesta :) 

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 02:17"]

 Tein kerran alusta asti miehelleni yllärinä synttärikakun ja hyvä ettei itkuun purskahtanut, kun oli kuulemma eka kerta, kun joku on ihan leiponut hänelle kakun.

[/quote]

Voi kun tuli hyvä mieli toisen puolesta :) 

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 02:17"]

 Tein kerran alusta asti miehelleni yllärinä synttärikakun ja hyvä ettei itkuun purskahtanut, kun oli kuulemma eka kerta, kun joku on ihan leiponut hänelle kakun.

[/quote]

Voi kun tuli hyvä mieli toisen puolesta :) 

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 11:35"]

Mies tuli kutsuttuna kotiini. Kävimme yhdessä kaupassa. Ostin ruoat. Kävimme alkossa ja mies maksoi juomat: punaviinipullon ja kuoharin. Ajattelin, että otamme alkudrinkit kuoharista (vaaleanpunaista makeaa kuoharia) ja ruoan kanssa punaviiniä. Ei,  mies osti kuoharin itselleen ja joi sen kokonaan. Punaviini oli minulle. Ok, join siitä lasin ruoan kanssa.

Edellisellä kerralla sama mies oli meillä lapsettomissa bileissä. Minä olin ostanut kaikki juomat ja tehnyt kaikki ruoat (siis ihan kunnolliset salaatit, lihagrillattavat jne). Mies toi mukanaan makkarapaketin (en syö itse lihaa) ja omat juomat. Joi ja söi minun juomani ja vei lähtiessään makkaransa ja juomansa.

Ei alettu seurustella, nämä olivat alkutapaamisia ja intoni lopahti. Jotenkin vaan inhoan ihmisiä, jotka laskee joka pennin, kun itselleni ei ole väliä. Jaan vapaa-aikani mielellään sellaisen kanssa, joka ajattelee samoin. Suhde tuollaisen kanssa, not.

[/quote]

Kuulostaa tosi paljon yhdeltä mieheltä, jota tapailin. Kerran menin hänen luokseen. Kävimme yhdessä kaupassa ja ostimme ruoat, jotka minä maksoin. Illalla hän ei tarjonnut mitään ruokaa. Aamulla kysyin, että haittaako, jos otan leipää. Vastasi vaan nyreänä, että varo, se voi olla homeessa. Söin silti, kun ei näyttänyt homeiselta. Mitään muuta ruokaa en päivän aikana saanutkaan. Itse hän joi jogurttia suoraan litran purkista (ällöttävää).

Kerran hänen luonaan oltiin juotu alkoholia ja seuraavana päivänä hän sanoi lähtevänsä käymään "jossakin" sillä aikaa, kun jäin nukkumaan krapulaani pois. Herättyäni herra mussuttaa tyytyväisenä keittiön pöydän äärellä rullakebapia. Ei puhettakaan, että olisi lähtiessään kysynyt, haluaisinko minäkin jotain syötävää. Sanoin kyllä myöhemmin, että nyt käydään hakemassa mullekin ruokaa siitä samasta pizzeriasta.

Silloin kun hän on vieraillut minun luona, olen pitänyt itsestäänselvyytenä, että minä ostan ja maksan ruoat ja sanonut, että leipää tai mitä tahansa saa syödä kaapista, jos nälkä yllättää. No, hän söikin sitten partaäijääni SUORAAN PURKISTA ja jätti sen jämät jääkaappiin... Ällöttävää!

[/quote]

Haloo naiset, ettekö tajua, että tuollainen välinpitämätön käytös mieheltä kertoo vain siitä, ettei hän ole tippaakaan kiinnostunut. Jos olisi, niin kyllä mies panostaisi parhaansa mukaan ruokaan, maksaisi tai veisi edes ulos syömään. Miksi roikutte, jos mies noin selkeästi osoittaa, ettei haluaisi sinun olevan vieraanaan?

Kerran yönylireissulla käytiin ystävättären kanssa kaupassa, josta hän ei ostanut lapselleen mitään. Kysyin asiasta moneen kertaan eri tavoilla enkä tänä päivänä ymmärrä miksi hän ei ostanut sille lapselle mitään vain itselleen. Olin ihan hermona jälkeenpäin, koska lapsi tietenkin söi sitten minun ruokani. Tästä on monta vuotta aikaa ja vieläkin harmittaa, että miksen avannut suutani ja kysynyt asiasta. Ystävätär tarjoili lapselle jääkaapista minun ruokiani ja illallisella jaoin annokseni sen lapsen kanssa. En voinut tietwnkään lapsen kuullen sanoa, että kaikki kävivät kaupassa ja ostin vain meidän perheelle.

Up

lisäää!

^

Mulla on serkkupoika joka keittää kaikenlaista outoa mutta kerra se keksi jälkiruuan mikä sai mut voimaan pahoin. Sen lempi-vihannes on valkosipuli ja lempi-marja on mansikka joten hän keksi yhistää ne! Hiukan koverettuja mansikoita jotka oli täytetty valkosipulitahnalla ja "kanneksi" kerros hapankermaa. Siitä on ollutmekein vuosi mutta silti HYIN P&#%&¤E

Kaveri joka on kokki ja äärettömän pihi. Ruoka on aina hyvää, mutta sitä on liian vähän.

Viimeksi syöjiä oli 3 aikuista ja 4 lasta ja pastaa+kastiketta oli sekoitettuna litran vetoiseen astiaan, eikä se kippo ollut ihan täynnä edes. Leipää ei ole tarjolla ja salaattia on max 4dl jaettavaksi.

Oon ollut vege yli 20 v. En mielelläni käy illallisilla lihaasyövien luona, koska en halua, että mulle erikseen täytyy keksiä jotain. Mun appivanhempien luona silti käydään, ja tietenkin he haluavat tarjota myös ruokaa. Ollaan nyt jo vuosia oltu mieheni kanssa yhdessä, mutta yhä vaan ruokapöydän ainoa keskustelunaihe on mun vegeys. (Josta en itse pidä mitään meteliä).

Oon tarjoutunut viemään omat syötäväni, mutta se on ollut loukkaus talon isäntää ja emäntää kohtaan. Eli se ei käy.

Joka kerta he hermoilevat ihan hirveästi, että mitä sille miniälle keksisi, ja se on kyllä tosi kiusallista. Ovat tehneet sitten esim. kasvissosekeittoa, ja appi avoimesti nurisee, kun joutuu syömään pelkkää rehua.

Joka kerta sama homma, oon yrittänyt olla niin korrekti kuin osaan ja söinkin kerran lihaa heidän mielikseen, mutta jouduin istumaan loppuillan huussissa.

Olen kiltisti vastaillut kyselyihin ja ihmettelyihin, mutta aivan selvästi he pitävät mua nirppanokkaisena helsinkiläisprinsessana.

-Ei meillä ollu varaa nirsoilla, meillä syötiin mitä saatiin

-Kai sää nyt leikkeileitä sentään voit syödä

-Ei ihminen pelkällä pupunruoalla elä

-Kyllä tässä taas ollaan jouduttu miettimään, että mitä ihmettä me sulle keksitään...

Muuten mukavia ihmisiä, mutta nuo ruokailuhetket siellä ovat yhtä piinaa.

Nuorena poikaystäväni omisti talon puoliksi siskonsa kanssa ja asuimme siellä jonkun aikaa kaikki yhdessä. Siskon lasten mummo oli myös siellä usein. Olin jo silloin kasvissyöjä. Mummo teki aina herkullisen näköisiä ruokia, mutta vanhan kansan tyyliin niissä oli aina lihaa. Ja jouduin sitten joka kerta kieltäytymään ruuasta. Yksi kerta iloisena kertoi, että nyt minäkin voin syödä, kun hän oli tehnyt kalakeittoa. Oli todella hankalaa kieltäytyä siitäkin. Mummoparka.

Näin kasvissyöjänä on mielestäni hieman outoa, jos nykypäivänä kutsutaan ihmisiä syömään, eikä ole mitään kasvisvaihtoehtoja. Olettaisin, että edes ruuan kanssa Salaatti ja leipää olisi joka tapauksessa. Itse jos kutsun ihmisiä, joita en niin tunne tai tulee uusia kumppaneita, teen usein ruokaa jossa on erillinen lisuke ja salaattiaineet ovat erillisisissä astioissa, jolloin voi helposti tehdä juuri sellaisen kombon mistä tykkää.