Kummallisin ruokailukokemuksenne kylässä

Kyllä on kummallisia ruokatarinoita. :o Joka paikassa, missä mä olen ollut syömässä, on ollu vähintään kunnollinen riittävä pääruoka ja jälkiruoka. Kaikki sukulaiset/ystävät osaavat kokata ja ruokaa on riittämiin.

Meillä on pidetty miljoonat rapujuhlat ja aina on ollut ensin pienet alkupalat (4 jokaiselle varattuna) ja tervetulomaljat, sitten alkuruoka (esim. keitto tai salaatti), joka on siis valmiiksi katettu. Sitten on ravut paahtoleipien sun muiden sörsseleiden ja kalojen kanssa, ja sitten vielä sen jälkeen kunnon pääruoka, joka on yleensä jotain lihaa ja perunaa jossain muodossa (yleisimmin kermaperunat). Ja sitten vielä jälkiruoka, usein joku torttu tai piirakka. Ja snapseja koko ajan ja muuta juotavaa, tarjotaan valko- ja punaviiniä sekä olutta. Ihan mitä vieraat ikinä haluavat juoda. Eli vieraat ovat kyllä kylläisiä ja juomat eivät missään tapauksessa lopu kesken eikä lasien anneta olla hetkeäkään tyhjiä, ellei sitten sano, ettei juo enempää. :D

Ja synttäreillä, rippijuhlissa sun muissa on aina notkuvat pöydät, aina ei ole kunnon ruokaa tai sitten on vain keitto. Tarjolla on aina suolaista piirakkaa, voileipäkakkua, täytekakkua, torttua, keksejä, pullaa, pasteijoita. Juoma kahvia, likööriä, konjakkia...

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 02:48"]

Kyllä on kummallisia ruokatarinoita. :o Joka paikassa, missä mä olen ollut syömässä, on ollu vähintään kunnollinen riittävä pääruoka ja jälkiruoka. Kaikki sukulaiset/ystävät osaavat kokata ja ruokaa on riittämiin.

Meillä on pidetty miljoonat rapujuhlat ja aina on ollut ensin pienet alkupalat (4 jokaiselle varattuna) ja tervetulomaljat, sitten alkuruoka (esim. keitto tai salaatti), joka on siis valmiiksi katettu. Sitten on ravut paahtoleipien sun muiden sörsseleiden ja kalojen kanssa, ja sitten vielä sen jälkeen kunnon pääruoka, joka on yleensä jotain lihaa ja perunaa jossain muodossa (yleisimmin kermaperunat). Ja sitten vielä jälkiruoka, usein joku torttu tai piirakka. Ja snapseja koko ajan ja muuta juotavaa, tarjotaan valko- ja punaviiniä sekä olutta. Ihan mitä vieraat ikinä haluavat juoda. Eli vieraat ovat kyllä kylläisiä ja juomat eivät missään tapauksessa lopu kesken eikä lasien anneta olla hetkeäkään tyhjiä, ellei sitten sano, ettei juo enempää. :D

Ja synttäreillä, rippijuhlissa sun muissa on aina notkuvat pöydät, aina ei ole kunnon ruokaa tai sitten on vain keitto. Tarjolla on aina suolaista piirakkaa, voileipäkakkua, täytekakkua, torttua, keksejä, pullaa, pasteijoita. Juoma kahvia, likööriä, konjakkia...

[/quote]

ja elopainoa on teillä yhteensä...

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 06:46"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 02:48"]

Kyllä on kummallisia ruokatarinoita. :o Joka paikassa, missä mä olen ollut syömässä, on ollu vähintään kunnollinen riittävä pääruoka ja jälkiruoka. Kaikki sukulaiset/ystävät osaavat kokata ja ruokaa on riittämiin.

Meillä on pidetty miljoonat rapujuhlat ja aina on ollut ensin pienet alkupalat (4 jokaiselle varattuna) ja tervetulomaljat, sitten alkuruoka (esim. keitto tai salaatti), joka on siis valmiiksi katettu. Sitten on ravut paahtoleipien sun muiden sörsseleiden ja kalojen kanssa, ja sitten vielä sen jälkeen kunnon pääruoka, joka on yleensä jotain lihaa ja perunaa jossain muodossa (yleisimmin kermaperunat). Ja sitten vielä jälkiruoka, usein joku torttu tai piirakka. Ja snapseja koko ajan ja muuta juotavaa, tarjotaan valko- ja punaviiniä sekä olutta. Ihan mitä vieraat ikinä haluavat juoda. Eli vieraat ovat kyllä kylläisiä ja juomat eivät missään tapauksessa lopu kesken eikä lasien anneta olla hetkeäkään tyhjiä, ellei sitten sano, ettei juo enempää. :D

Ja synttäreillä, rippijuhlissa sun muissa on aina notkuvat pöydät, aina ei ole kunnon ruokaa tai sitten on vain keitto. Tarjolla on aina suolaista piirakkaa, voileipäkakkua, täytekakkua, torttua, keksejä, pullaa, pasteijoita. Juoma kahvia, likööriä, konjakkia...

[/quote]

ja elopainoa on teillä yhteensä...

[/quote]

Jos juhlissa satunnaisesti syö niin että napa rutisee niin ei kai se tarkoita että on lihava?

[quote author="Vierailija" time="01.09.2011 klo 14:49"]

En tajua että miksi näin toimivat. Kutsuivat meidät, eli emme olleet yllätysvieraina siellä. Ei olla sen jälkeen menty, eikä edes tavattu kertaakaan vaikka tästä on jo vuosia. Mies on tuon perheen miehen kanssa soitellut, mutta tapaamista ei huvita enää sopia.

Välit käytännössä poikki sen takia, ettei tarjottu mitään kahvin kanssa?

Ihan oikein tekivät, mitä hittoa tekee ystävillä jotka kutsuvt kylään ja hyvä kun kahvit tarjoavat!

Ihme pihiä sakkia.

Oma äitini on esimerkillään opettanut, että vieraille tarjotaan, kavereille tarjotaan, kenelle tahansa tarjotaan, kun tilanne sitä vaatii, ja toisten siivellä ei syödä eikä juoda - se joka sinulle tarjoaa, hänet painat mieleen, ja mielummin jäät vaikka tappiolle kuin otat hyötyä toisen anteliaisuudesta.

Muistan lapsena, kuinka äiti antoi omasta pussistaan minulle ja kavereilleni jätski- ja karkkirahat, kun kysyimme, voidaanko lähteä käymään kioskilla.

Niin sitä on sitten mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän saanut olla huuli pyöreänä ihmisten pihiydestä - kun joka välissä pyritään hyötymään toisesta, "unohdetaan" ottaa lasku puheeksi, valitellaan ettei nyt juuri ole käteistä (eikä aiota sitä mennä nostamaankaan), jemmataan omat antimet ja rohmutaan toisen.

Olimme joulua mieheni tädillä. Tiedustelin etukäteen viemisiä, eli mitä voisin tehdä joulupöytään. Mitään ei kuulema tarvittu, halutessani voisin jotakin tehdä. Kertoi minulle myös suunnitelemansa menuun, joka oli ihan tavallinen, perinteinen joulupöytä laatikoineen ja kinkkuineen. Tein sitten poimimistani suolasienistä salaatin, se on sellainen, että se kuuluu minun jouluuni ja häneltä se listasta puuttui.

Kattaessamme pöytää en löytänyt metsäsienisalaattia. Kysyin, että missä se on. Hän oli vienyt sen kellariin, sitä ei tarvita, sillä hän oli ostanut kaupasta herkkusienisalaatin. Siis sen sellaisen majoneesituhjun. Metsäistä sienisalaattia oli kuulema niin vähän, että syö sitten, kun on väkeä vähemmän. Sitä oli kuitenkin melkein kilon törppö. Olin aivan pöyristynyt, enkä osannut sitä tarpeeksi pontevasti vaatia haettavaksi. Jäi sitten saamatta.

Ajattelin kyllä, että ahne sika.

Kun serkkuni perhe oli tulossa meille syömään niin perheen äiti eli serkkuni monta kertaa puhelimessa sanoi että heidän lapsensa rakastavat kalaa ja sitä syödään heillä paljon ja että hänkin rakastaa kalaa. No olivat autossa matkalla meille parin tunnin matkalla ja soitti että ovat puolessa välissä ja kysyi et miten ruoka. Siinä sanoin, että lohi on uunissa ja mieheni savusti hauen. No sitten serkkuni sanoi että ei meidän perhe syö yhtään kalaa, mutta kalapuikkoja heillä vaan syödään. Sitten paistoin jotain kuukauden vanhat kalapuikot äidin 60 vuotis synttäreiltä ylijääneet puikot ja kyllä kehuivat kalapuikkoja kun minä ja perheeni söimme haukea ja lohta.

Eräs miehen sukulainen järjesti mökillään keskellä korpea 60-vuotisjuhlat. Mökki oli niin syrjässä, että sinne oli järjestetty tilausbussikuljetus, jotta juhlavieraiden ei tarvitsisi tulla omilla autoillaan (voidakseen nauttia alkoholiakin). Sieltä ei siis ollut mahdollista lähteä pois kesken juhlien, vaan piti odottaa aamuyöllä paluumatkalle starttaavaa tilausbussia.

No, ei siinä vielä mitään, mutta juhlat alkoivat jo keskipäivällä, jolloin syötiin ja perään oli kakkukahvit. Iltapäivällä sitten alkoi ryypiskely. Oli boolia, kaljaa, väkeviä... kaikkea mahdollista. Itse en muutenkaan käytä alkoholia, mutta lisäksi olin raskaana, joten en todellakaan osallistunut ryypiskelyyn. Porukka muuttui tietysti kokoajan humalaisemmaksi ja meno villimmäksi. Itsellänikin oli alkuun ihan suht kivaa, mutta hieman alkoi nälkä vaivata ja mietin, koskahan siellä mahtaa saada jonkinlaista iltapalaa. No ei sellaista ollut! Iltapäivästä aamuyöhön tarjolla oli vain viinaa. Minulle alkoi jo hiipiä paniikkimainen olo, kun juhlista ei voinut poiskaan lähteä tai missään käydä ostamassa ruokaa. Suunnilleen tärisin heikotuksesta, kun bussi vihdoin viimein lähti sieltä kotia kohti. Oli viimeinen kerta, kun lähdin minnekään ilman omia eväitä laukussa, varsinkaan raskaana!

Hulluimmat tilanteet vuosien varrelta ovat ehkä nämä: rapujuhlat 4 pariskunnalle, tarjolla pakasterapuja ja paahtoleipää. Tillikin puuttui koska isäntäparin isäntä ei voinut sietää tilliä. Niin ei sitä sitten muillekaan suotu. Emäntä taas vältteli rasvoja joten kuivaa leipää noiden rapujen kanssa sitten "nautittiin". 

"Illlallinen" Kylässä: Tarjolla oli paria saarioisten salaattia, saunan kiukaalla lämmitettyä makkaraa (juusto kabanossia), tonkka viiniä. Lapsille marie keksejä. Samainen pariskunta vieraili meillä ja heille maistui hyvin kampasimpukat, grillipihvit, vadelma parfait jälkkäriksi. Kalliihkot pulloviiinit. 

Meidät kutsuttiin illallisille, jotka alkoivat klo 20.00. Paikalla pelkästään keski-ikäisiä pariskuntia. Ruokajuomana oli ainoastaan maitoa. Siis pelkkää maitoa. Vettä sai kun pyysi... Missä viini, edes vesi?!?!

Olen kasvissyöjä ja anoppi tietää sen aivan täysin. Kerran minulle oli tehty "kasvisvaihtoehtona" jotain juureskiusausta, jossa oli seassa pekoninpaloja. Anoppi ihan ihmeissään, kun söin vähänlaisesti ja vaikeana. Lopulta uskalsin sanoa, että "siis mähän en yleensä koskaan syö lihaa..." Anoppi ei kuulemma ollut ajatellut, että pekoni on lihaa!

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 15:02"]Olen kasvissyöjä ja anoppi tietää sen aivan täysin. Kerran minulle oli tehty "kasvisvaihtoehtona" jotain juureskiusausta, jossa oli seassa pekoninpaloja. Anoppi ihan ihmeissään, kun söin vähänlaisesti ja vaikeana. Lopulta uskalsin sanoa, että "siis mähän en yleensä koskaan syö lihaa..." Anoppi ei kuulemma ollut ajatellut, että pekoni on lihaa!

[/quote]

Niin tyypillistä. Ja hernekeitostahan voi onkia lihat pois, kasviskeitto lihaliemikuutiolla on vege jne

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 14:56"]Meidät kutsuttiin illallisille, jotka alkoivat klo 20.00. Paikalla pelkästään keski-ikäisiä pariskuntia. Ruokajuomana oli ainoastaan maitoa. Siis pelkkää maitoa. Vettä sai kun pyysi... Missä viini, edes vesi?!?!

[/quote]

No just joo aina pitää olla viiniä lipittämässä! Maito kuuluu suomalaiseen kulttuuriin ja on suositeltu ruokajuoma. Ja hyvää! Ei suomalaiset "kestä" viiniä niinkun eurooppalaiset.

Suomalaiset ovat eurooppalaisia ja kestävät kyllä viiniä ihan yhtä hyvin tai huonosti kuin muutkin.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 15:44"]Olen gluteeniton kasvissyöjä, mutta aika usein minulle tarjoillaan mm. pastaa, leipää, keksejä sekä kalaa ja kanaa. Vähän siitä saattaa joku loukkaantua, kun kieltäytyy, mutta useimmat menevät kyllä vaan itse sitten noloiksi, kun ovat tehneet sopimatonta ruokaa. Aina joutuu vakuuttelemaan, ettei haittaa, pärjään kyllä salaatilla.

Aika outoa on, että tätä kanan ja kalan tarjoamista kasvissyöjille tapahtuu erittäin usein myös ravintoloissa.

[/quote]

Olen tarjoilijana ja hoidan myös ryhmämyyntiä, ja tiedän, että tämä kalan ja kanan tarjoaminen johtuu siitä, että todella monet ilmoitttavat esim. Ryhmäruokailuiden tilauksiin olevansa kasvissyöjiä, ja sitten ihmettelevät miksi tarjotaan kasvispihviä tai muuta kasvisruokaa. Olin katsokaas tarkistanut vaan syökö tämä kasvissyöjä maitotuotteita tai kananmunaa, mutta nykyisin kysyn ihan suoraam, että syötkö kalaa tai kanaa

[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 04:36"]

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 17:10"]

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 16:57"]

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 16:11"][quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 00:09"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 17:12"]

Minut kutsuttiin kerra Iranilaisen perheen kotiin syömään. Tarjolla oli kielikeittoa. Siis koknaisia vasikoiden kieliä leikeltynä liemeen. Kun sitä kohteliaisuudeksi maistoin tuntui ihan kun kielet olisivat nuolleet omaani. HYI. Vieläkin puistattaa.

[/quote]

öh, ei ole kauan siitä kun kieli oli todella arvostettu leikkele. Muuallakin kuin meillä landepöndellä. Kai ne nykyään dumpataan saunalenkiin

[/quote]

En kanssa ymmärrä tätä kielikammoa. Teen usein lihakastiketta porsaan kielestä, koska se on niin laadukasta lihaa ja melkein ilmaista (viimeksi taisi olla 3 €/kg). Pari kertaa tarjonnut sukulaisillekin ja sukulaislapsille, jos käymässä ovat olleet kun tätä on ollut ruokana. Kerran, kun oikein antaumuksella vieraat söivät ja nautiskelivat, kysyivät, mitä kaikkea kastikkeessa on, että jos hekin kokeilisivat samaa reseptiä. Listasin siinä sitten, että kermaa, lihalientä, valkosipulia, sipulia, perusmausteet ja neljä porsaan kieltä. Muuttui syöjät melko valkoisiksi ja vaikeana söivät annoksensa loppuun. Siis mitä ihmettä! Jos ruoka on niin hyvää että ahmitaan, ja sitten saadaan kuulla, että se on kieltä, niin miksi se muuttuu niin vastenmieliseksi sen jälkeen? Murea, ihan fileen makuinen, rasvaton lihas kuitenkin kyseessä. Pitkän keittoajan ja nylkemisen jälkeen pilkottuna näyttääkin ihan filesuikaleelta.

[/quote]

Samaan törmätty meilläkin. Nykyään väitän ihan pokalla että kyseessä on filee.

[/quote]

Minulle on jäänyt kielikammo, koska isäni kävi hirvimetsällä ja sai sieltä hirven kieliä. Se on todella iso ja minusta lapsena oli ällöttävän näköinen kattilassa kiehumassa. Isäni pakotti minua syömään sitä, vaikka oksensin sen ulos.

Olisi todella ikävää, jos ilkkuisitte aterian jälkeen, että söitpä sittenkin kieltä. Mielikuva kokemastani yököttää vieläkin ja se pakottaminen. Muistan, kuinka en meinannut saada nieltyä ja yökin ja itkin, mutta pakko oli syödä.

Olette varmaan ylpeitä, kun saatte porukan ruokittua kolmen euron lihalla ja sitten voitte nauraa vieraillenne päälle. Sehän olisi sama, kuin kasvissyöjän ruokaan olisitte jauhaneet lihaa ja nauraisitte jälkeen päin, että söitpä lihaa, ähäkutti.

Minulle ei tulisi mieleenkään kohdella minulle läheisiä ihmisiä noin.

[/quote]

Täällä kans yks jota kidutettiin keitolla :D Siis oikeasti, isän keitto oli suolaista ja siinä oli yli 80 % nestettä ja loput jotain vihanneksia. Vihanneks meni, mutta en halunnut syödä/juoda sitä keittoa.Meni PITKÄ TOVI että isä antoi periksi. Nykyään en tosin syökään vanhempien ruokia :) Eivät oikein käsitä mikä sana ruoka tarkoittaa... 

[/quote]

Minä ainakin olisin ylpeä emäntä, jos saisin ruokavieraani kalpeiksi ja vaikeana syömään loppuruoan :D

Olisi tosi hauskaa laittaa ruokaan jotain kieltä tai muuta ja nauraa sitten heille, kun kalpeina väkisin nielisivät ruokaa :DDDDDDD

[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 02:58"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2011 klo 16:21"]

väänny vauvaperheeseen kakaroidensa kanssa passattavaksi, kuten tuo yksi ämmi, joka odotti, että hänen kakaroilleen laitetaan välipalaa. Kun olivat jopa 60km ajaneet. 60km menee aikaa vähän yli puoli tuntia. Miksi hän ei ollut tunkenut kakaroitaan sapuskaa täyteen vaan meni odottamaan, että vauvaperheessä passataan hänen Nico-Pettereitään.

kaikille ei tämä rotinaperinne ole tuttu. Eli ei tarvitse jankata kuka ne h-tin pullat nyt hommaa. Varmaan jossain päin Suomea tämä on tapana, mutta ei tarvitse vetää hernettä nenään jos tässä on alueellisia eroja

Niin se rotinaperinne on KARJALAINEN tapa. Muualla Suomessa siitä ei ole kuultukaan, paitsi ehkä Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla, jotka on asutettu osin Karjalasta käsin.

Esimerkiksi itse olen Hämeestä, ja joku voisi ottaa jopa loukkauksena, jos vieras toisi omat "eväät" mukanaan, kun tulee vauvaa katsomaan. Ja vauvaa ei todellakaan paukata katsomaan kysymättä, vaan odotetaan kutsua, kunnes äiti jaksaa ottaa vastaan vieraita.

'

'Pohjois-Suomessa myös rotinaperinne tuttua. Ehkä nykynuorilla ei enää, mutta kun itse tein lapsia ja tuttuni, olisi ihmetelty, jos joku olisi kehdannut mennä vauvaa katsomaan ilman rotinoita ja vastasyntyneen äidin passattavaksi.

Ehkä nykyään on toisin. Mutta itse vien aina rotinat matkassani.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 05:03"]

Mulla on paljon muiden kirjoittajien kanssa samanlaisia kokemuksia kasvissyönnistä, kun noudatin sitä 80-luvulla, jolloin se oli vielä hyvin harvinaista. Usein sain syödä pelkkää leipää ja vettä tai kuivia perunoita, vihersalaatti oli jo juhlaa. Maidosta minulle tuli paha olo, joten en voinut syödä sen vuoksi kermaruokia tai juoda maitoakaan.

Myöhemmin kun olen palannut lihansyöntiin terveyssyistä, sama on toistunut laktoosittomien ruokien kohdalla, mitä aikanaan oli tuon kasvissyönnin kanssa (se lapsuuden maitopahaolo siis osoittautui lopulta pahaksi laktoosi-intoleranssiksi).

Äidin luona saan aina kaikissa juhlissa pelkkää kahvia sokerilla, koska kakkua ei kannata tehdä kalliista laktoosittomasta kermasta tai ostaa sitä kahviinkaan. Muuta kahvileipää ei myöskään kannata ostaa "erikseen" minua varten. Usein myös tavan leivässä on laktoosia, levitteestä puhumattakaan, joten en voi syödä mitään. Koska jo matka maksaa minulle yli 60 e, käyn nykyisin vain, kun on varaa ostaa ruoat mukana ja jättää ne sitten sinne, eiväthän ne kestä matkaa kotipuoleen. Tämä ei köyhänä opiskelijana tapahdu kovin usein, joten näen äitiä hyvin harvoin ja silloinkin grillin kautta :-)

Kaiken huippu oli, kun vanhempi serkkuni järjesti juhlat, ja pohdin sitten siinä, ilmoittaako hänelle, että minulla on nykyisin tämä ruokarajoitus. Äitini oli sitä mieltä, ettei ehdottomasti pidä vaivata serkkua asialla. Join sitten juhlissa valtavat määrät alkoholia nälkääni. Äitini oli ensin sitä mieltä, että voin lähteä saman tien ajamaan kotiini, mutta otti sitten kuitenkin minut armosta yöksi lattialle täkin päälle nukkumaan, kun ilmeisesti tajusi, ettei minulla ollut varaa hotelliin.

Ärsyttävintä on, että minulle sanotaan kysyessäni, ettei jossain ruoassa ole laktoosia ja sitten sitä kuitenkin on, kun asiaa aletaan selvittämään tarkemmin. Tyypillisesti on käytetty vähälaktoosista, kun pitäisi olla kokonaan laktoositonta. Selvityksen ansiosta minua pidetään sitten nipona, ilmeisesti sen vuoksi, että en voi jostain kumman syystä luottaa ihmiseen, joka tekee kymmenennen kerran saman virheen tässä asiassa. Jos ei ole varma, niin voisi edes varoittaa, sillä tulen todella kipeäksi ja se voi kestää parikin päivää, kunnes kaikki on poistunut elimistöstä.

[/quote]

Voi, että minulle tuli pahan mieli tätä lukiessa :(  Omakin lapsi on opiskelija ja taatusti teen hänelle mieleistä syötävää, kun hän tulee kotiin. Tekisi ihan mieli läksyttää vähän äitiäsi.

Minulla yhdellä kaverilla oli ollut pitkään vatsavaivoja ja syyksi paljastui laktoosi-intoleranssi. Tämä tapahtui 80-luvun alkupuolella ja diagnoosi oli silloin uusi. Vaikka kaverini minulle selitti, mistä on kyse, silti alkuaikoina tarjosin hänelle jäätelöä ja leivonnaisia, joissa oli käytetty tavallisia maitotuotteita. Onneksi sitten tuli kauppoihin kunnolla hylatuotteita ja minäkin sisäistin asian.

Siis oletteko te ihmiset oikeesti niin nössyköitä, että ette uskalla päin naamaa sanoa, jos joku vaatii teiltä 200 euroa juomista jota ette ole juoneet? Sama juttu, ette siis mainitse asiasta mitään, jos joku piilottaa teidän yhteistä iltaa varten valmistetut tuomiset johonkin kaapin perälle?

Kyllä minä ainakin sanoisin ihan suoraan, että kun olen raskaana, enkä voi alkoholia juoda, niin en kyllä tasan niistä mitään maksakkaan. Ja jos ei tuomiseni kelpaa illan istujaisissa, niin sanon kyllä, että vien ne sitten takaisin kotiin kun ei tähän pöytään kelpaa.

Mielestäni ihan turha tulla AV:lle märisemään asiasta, jos ei suutaan auki saa siinä tilanteessa, vaan maksaa vaan tyytyväisenä itsensä kipeäksi.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 00:09"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 17:12"]

Minut kutsuttiin kerra Iranilaisen perheen kotiin syömään. Tarjolla oli kielikeittoa. Siis koknaisia vasikoiden kieliä leikeltynä liemeen. Kun sitä kohteliaisuudeksi maistoin tuntui ihan kun kielet olisivat nuolleet omaani. HYI. Vieläkin puistattaa.

[/quote]

öh, ei ole kauan siitä kun kieli oli todella arvostettu leikkele. Muuallakin kuin meillä landepöndellä. Kai ne nykyään dumpataan saunalenkiin

[/quote]

MIhin ovat hävinneet poronkielet, joita entiseen aikaan syötiin erotusaidoilla kuin muualla grillimakkaraa? Ei syödä enää kuin ei aidoilla poroja teurasteta, mutta enpä ole vuosiin nähnyt kieliä kaupoissakaan.

Ei liity ketjun aiheeseen, mutta avasin ja luin näitä nähdäkseni, mitä meidän vieraat ovat kirjoittaneet. Ehkä ei mitään, kun tavallinen kotiruoka ei kovin suuria tunteita herätä.