Kummallisin ruokailukokemuksenne kylässä

up

Kerran sain kylmän pihvin ruskealla kastikkeella. Oli tosin kaupungissa.

Minua kiinnostaa tämä rotina-perinne. Missäpäin Suomea sitä vietetään, ja ja onko sama perinne voimissaan jossain muualla kuin Hämeenlinnassa jollakin toisella nimellä? Vain ASIALLISIA vastauksia Kiitos!

Minua kiinnostaa tämä rotina-perinne. Missäpäin Suomea sitä vietetään, ja ja onko sama perinne voimissaan jossain muualla kuin Hämeenlinnassa jollakin toisella nimellä? Vain ASIALLISIA vastauksia Kiitos!

Hei pliis, tehkää niille rotinoille oma ketju! Keskustelette koko ajan aiheen vierestä, kun tähän ketjuun kerätään niitä omituisia ruokailukokemuksia! Tympii hyppiä joka toinen viesti yli, kun ei satu mitkään rotinaperinteet kiinnostamaan. Tehkää se oma ketju, niin aiheesta kiinnostuneet ja tietävät löytävätkin sinne paremmin.

Ettei mene off-topiciksi tämäkin viesti, niin itse olen saanut kylässä puoliksi jäisen kasvispihvin, perunaa ja ruskeaa kastiketta.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 01:02"]

Minua kiinnostaa tämä rotina-perinne. Missäpäin Suomea sitä vietetään, ja ja onko sama perinne voimissaan jossain muualla kuin Hämeenlinnassa jollakin toisella nimellä? Vain ASIALLISIA vastauksia Kiitos!

[/quote]

Tampereella, sinne mennään katsomaan kaikenlaisia otteluita?

[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 01:02"]

Minua kiinnostaa tämä rotina-perinne. Missäpäin Suomea sitä vietetään, ja ja onko sama perinne voimissaan jossain muualla kuin Hämeenlinnassa jollakin toisella nimellä? Vain ASIALLISIA vastauksia Kiitos!

[/quote]

Joo, mutta meitä muita ei kiinnosta. Avatkaa oma rotina-ketju, kiitos.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 19:04"]

Minäkin olen Hämeestä ja tiedän että rotinat pitää viedä vauvaa katsomaan mennessä. Ei ole sukuni Karjalaa nähnytkään. Ihan hämäläisiä ollaan.

Mun mielestä tän rotina-aiheen voisi kuitenkin kuopata pikkuhiljaa. Sovitaanko että puolet suomalaisista tämän tavan tuntee ja puolet sitten ei. On kuitenkin kohteliasta vauvaperheeseen jotain viedä mennessään. Mieluiten syötävää, jotta vauvan äiti pääsisi helpommalla. Ja itse pitää tarjoutua kahvia keittämään.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 02:58"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2011 klo 16:21"]

väänny vauvaperheeseen kakaroidensa kanssa passattavaksi, kuten tuo yksi ämmi, joka odotti, että hänen kakaroilleen laitetaan välipalaa. Kun olivat jopa 60km ajaneet. 60km menee aikaa vähän yli puoli tuntia. Miksi hän ei ollut tunkenut kakaroitaan sapuskaa täyteen vaan meni odottamaan, että vauvaperheessä passataan hänen Nico-Pettereitään.

kaikille ei tämä rotinaperinne ole tuttu. Eli ei tarvitse jankata kuka ne h-tin pullat nyt hommaa. Varmaan jossain päin Suomea tämä on tapana, mutta ei tarvitse vetää hernettä nenään jos tässä on alueellisia eroja

Niin se rotinaperinne on KARJALAINEN tapa. Muualla Suomessa siitä ei ole kuultukaan, paitsi ehkä Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla, jotka on asutettu osin Karjalasta käsin.

Esimerkiksi itse olen Hämeestä, ja joku voisi ottaa jopa loukkauksena, jos vieras toisi omat "eväät" mukanaan, kun tulee vauvaa katsomaan. Ja vauvaa ei todellakaan paukata katsomaan kysymättä, vaan odotetaan kutsua, kunnes äiti jaksaa ottaa vastaan vieraita.

Tiedätkö muka sukusi historian 1600-luvulle asti? Esim. silloin tuli paljon muuttajia Savosta Hämeeseen.

Oma sukuni on asunut Hämeessä ainakin 1600-luvulta ja mistään rotinoista ole kuultukaan.

Selitetty on ja äiti tietääkin eron ihan hyvin. Ei vain välitä.

Ostan omat ruoat silloin kun käyn, mutta kun olen aina se, joka käy vanhemmillani ja maksan matkat, en viitsisi ostaa sinne ruokakassillista joka kerta vain yhtä iltaa varten, varsinkin kun on aina ostettava myös äidille sitten jotain.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 19:18"]

Mullakin on laktoosi-intoleranssi. Minulle käy hyla & vähälaktoosinen sekä luomumaitotuotteet.

Itse kyllä selittäisin omalle äidilleni tilanteen perinpohjaisesti. Selittäisin mitä eroa on laktoosittomalla ja hylalla. Oma äitinikään ei koskaan muista huomioida laktoosi-intoleranssiani ja siksi ostan siellä yöpyessäni itse maidot, jogurtit ja levitteen sinne. Ei siitä kovin kallista kulua tule.

Juhliin mennessä otan aina laktoosinhajottajia mukaani, jos vähänkin epäilen että kakut on tehty itse (jolloin yleensä on unohdettu huomioida ruokarajoitteiset). Enkä itse olisi epäröinyt soittaa sille serkulle ja sanoa että minulle pitää olla täysin laktoositon ruoka tai vaihtoehtoisesti toisin itse omat evääni.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 05:03"]

Mulla on paljon muiden kirjoittajien kanssa samanlaisia kokemuksia kasvissyönnistä, kun noudatin sitä 80-luvulla, jolloin se oli vielä hyvin harvinaista. Usein sain syödä pelkkää leipää ja vettä tai kuivia perunoita, vihersalaatti oli jo juhlaa. Maidosta minulle tuli paha olo, joten en voinut syödä sen vuoksi kermaruokia tai juoda maitoakaan.

Myöhemmin kun olen palannut lihansyöntiin terveyssyistä, sama on toistunut laktoosittomien ruokien kohdalla, mitä aikanaan oli tuon kasvissyönnin kanssa (se lapsuuden maitopahaolo siis osoittautui lopulta pahaksi laktoosi-intoleranssiksi).

Äidin luona saan aina kaikissa juhlissa pelkkää kahvia sokerilla, koska kakkua ei kannata tehdä kalliista laktoosittomasta kermasta tai ostaa sitä kahviinkaan. Muuta kahvileipää ei myöskään kannata ostaa "erikseen" minua varten. Usein myös tavan leivässä on laktoosia, levitteestä puhumattakaan, joten en voi syödä mitään. Koska jo matka maksaa minulle yli 60 e, käyn nykyisin vain, kun on varaa ostaa ruoat mukana ja jättää ne sitten sinne, eiväthän ne kestä matkaa kotipuoleen. Tämä ei köyhänä opiskelijana tapahdu kovin usein, joten näen äitiä hyvin harvoin ja silloinkin grillin kautta :-)

Kaiken huippu oli, kun vanhempi serkkuni järjesti juhlat, ja pohdin sitten siinä, ilmoittaako hänelle, että minulla on nykyisin tämä ruokarajoitus. Äitini oli sitä mieltä, ettei ehdottomasti pidä vaivata serkkua asialla. Join sitten juhlissa valtavat määrät alkoholia nälkääni. Äitini oli ensin sitä mieltä, että voin lähteä saman tien ajamaan kotiini, mutta otti sitten kuitenkin minut armosta yöksi lattialle täkin päälle nukkumaan, kun ilmeisesti tajusi, ettei minulla ollut varaa hotelliin.

Ärsyttävintä on, että minulle sanotaan kysyessäni, ettei jossain ruoassa ole laktoosia ja sitten sitä kuitenkin on, kun asiaa aletaan selvittämään tarkemmin. Tyypillisesti on käytetty vähälaktoosista, kun pitäisi olla kokonaan laktoositonta. Selvityksen ansiosta minua pidetään sitten nipona, ilmeisesti sen vuoksi, että en voi jostain kumman syystä luottaa ihmiseen, joka tekee kymmenennen kerran saman virheen tässä asiassa. Jos ei ole varma, niin voisi edes varoittaa, sillä tulen todella kipeäksi ja se voi kestää parikin päivää, kunnes kaikki on poistunut elimistöstä.

[/quote]

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 20:33"]

En ole kuullut kenenkään loukkaantuvan tuliaisista, tuskin se pienen vauvan äitikään siis.

[/quote]

Mun suvussani tämäkin ihme on nähty...

Oma äitini ei ole mikään ruuanlaiton ihmelapsi. Olen syönyt (ja jättänyt kesken haukkauksen syömättä) homeista pullaa. Äitini oli tuolloin 50v työssäkäyvä, ei mikään vanhus, hän itse vain raaputtaa esim. leivältä homeita pois tai taittaa homeisen kohdan pois ja syö loput tyytyväisenä. Yök!

Äidilläni olen syönyt pakastettua savukalaa, joka on mikrossa lämmitetty, on siis pinnalta kiehuvan kuuma ja sisältä vielä jäässä. Karmaiseva kokemus!

Äidilläni olen syönyt myös pakastettuja rahkoja. Ihmettelin, että ompa omituisia, kun pohjalla on tiivistynyt klöntti ja pinnalla kelluu pari senttiä nestettä. Hänen mielestään ei ole mitään makueroa verrattuna tuoreeseen, ei pakastettuun rahkaan.

Ja äidilläni syön usein niin ylikypsäksi paistettua lihaa, että uunipadassa on kuiva känttyrä, jota saa jauhaa kuin purukumia. Äitini kun tykkää kunnolla kypsästä lihasta. Niin tykkään minäkin, mutta well done ja kuivaliha on eri asioita...

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 01:08"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 00:49"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 00:41"]

Lähinnä särähti korvaan tuo "lakto-ovo-VEGAANI", yleensähän käytetään termiä lakto-ovo-vegetaristi. :) Jos joku haluaa mun ruokavalioni tietää, sanon syöväni kasvisruokaa, kalaa ja riistaa. Mitään hyvää termiä en ole keksinyt, ja lakto-ovo-pesco-riista-vegetaristi nyt kuulostaa ihan paskapuheelta.

No, mennään asiaan. Eräässä kyläpaikassa oli lounaaksi maitorahkaa. Siis suoraan lusikalla purkista, ilman mitään lisukkeita.

[/quote]

Hups, kirjoitinko minä vegaani...? Siis lakto-ovo-vegetaristi oli tarkoitus kirjoittaa. Univelkaa alla jo yli puolen vuoden ajalta, niin ei aivot enää pelaa kunnolla :D.

[/quote]

Miksi kukaan ei tullut edes ajatelleeksi, että tietenkin tarkoitin päivänselvää vaihtoehtoa? Hulluahan se olisi puhua lakto-ovo-vegaaniudesta! Kukaan ei edes kysynyt, että tarkoitit varmaan lakto-ovo-vegetaristia, vaan heti alettiin piilovittuilemaan ja saivartelemaan...ihana av-palsta. Minä olin ihan pihalla, että mikä ihme ihmisiä nyt vaivaa :D.

[/quote]

No koska tuo sun "lakto-ovo-vegetaristi, joka syö kalaa" on sekin itsessään niin hämmentävä, että ihan suurella todennäköisyydellä voi ajatella, ettet tiedä edes vegetaristin ja vegaanin eroa. Minä tunnen oikeita lakto-ovo-vegetaristeja. Teet heidän elämänsä hankalammaksi, kun haluat nimittää itseäsi nimityksellä, jota ihmisille pitää muutenkin avata, ja sitten popsitkin jotain kalaa. Mikset nyt vain ihan reilusti sano ihmisille, että et syö lihaa etkä kanaa, mutta kaikki muu käy. 

Minä olen myös Pohjois-Suomesta ja voin kertoa ettei meillä päin ole ikinä ollut tapana viedä rotinoita vai mitä ne on. Ei minun perheessä, suvussa, eikä koko kaupungissa.

Entisaikojen tavat ymärrän. Äiti ei ole saanut tehdä oikein mitään ettei rintamaidon tulo ehtyisi. Eikä ole ollut valmispullia eikä mikroja. Mutta nykyään voi passittaa isännän kauppaan ostamaan pullat, eikä kukaan tuoreelta perheeltä sen kummempia tarjoiluja odotakaan. En tiedä muista perheistä mutta meillä mieskin osaa kahvit keittää, nostaa kupit, maidon ja sokerin pöytään. Ja hui, jopa osaa avata sen kaupan pullapussin. Onnekas minä kun ei tarvi odottaa apua kylän naisilta! =)

Ja toisekseen, vauvaperheeseen mennään vasta kun on varmaa että perhe jaksaa ottaa vieraita vastaan. Toisin sanoen kysytään milloin sopii tulla.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2011 klo 14:53"]

Pohjois-Suomi ilmoittautuu mukaan myös rotinaperinteeseen. Aina on tuotu ruokatuliaiset ja tarjoilut matkassa kun mennään tutustumaan vauvaan. Todella epäkohteliasta mennä kylään ilman tarjottavia, vaikka olisi lahja matkassa. Yleensä tuoreelle äidille viedään sekä sen hetkiset kahvitarjottavat, että pakasteeseen helpottamaan niitä päiviä kun väsyttää.

Ennen kylän naiset pitivät uudesta äidistä huolta, että hän sai luvan kanssa levätä ja maito sai nousta rintoihin. Nykyään kai ihmiset lappaa itsekkäästi kylään ja odottaa, että vastasynnyttänyt äiti leipaisee vieraan mukuloille tuoreet pullaset kun he ovat tulleet nälissään vierailulle.

ja tosiaan pitivät teitä epäkohteliaina. Kulttuurieroja. Meille tuli 90% vieraista ruokatuomisten kera vauvaa katsomaan. Äitini tuli "laps-saanaan" jolla ei ole kuulemma mitään tekemistä saunan kanssa, vaan toi ison kakun, joka sitten vedettiin siinä vauvan ihailun lomassa. Näitä itäisen Suomen perinteitä.

tarjosi jäätelön kanssa herneitä, kun ei pakastimessa ollutkaan marjoja. Mielenkiintoinen makuyhdistelmä!

Toinen tarjoiluun liittyvä juttu tapahtui tässä taannoin, menimme katsomaan lähisukulaisten vauvaa, veimme lahjan ja kukkakimpun, mutta emme mitään tarjottavaa itse, olisi kai pitänyt. Vähän siinä odottelimme kahvia, mutta kun ei sitä alkanut kuulumaan, enkä kehdannut itse kysyä, voinko keittää, vaikka niinkin kai vauvaperheessä voisi tehdä, niin aloimme sitten tehdä lähtöä. Olin vähän mielessäni ajatellut, että lapset saisivat siellä välipalakseen jotakin kahvipöydästä, olimme kuitenkin noin 60 km:n päästä ajelleet. No, kun melkein olimme takit päällä ovella menossa, niin talon isäntä sanoi, että juodaan nyt ihmeessä kahvit ja kaivoi esiin jotain kaupan kakkua pakastimesta ja esitteli sivupöydältä, mitä syötävää jotkut toiset vieraat olivat tuoneet. Tuli vähän nolo olo ja siinä vaiheessa kun tajusin, että meidän lapsille ei ole aikomustakaan tarjota mitään, niin kumosin äkkiä kahvini ja sanoin, että meidän pitää lähteä. Omat lapsensa pyysi välipalalle samaan aikaan. Huhhuh.

 

No täytyypä jatkossa muistaa vauvaperheeseen mennessä kurvata kaupan kautta ja ostaa litra maitoa, juustopaketti ja kananmunia viemisiksi. Eipähän vedä hernettä nenään. =)

[quote author="Vierailija" time="01.09.2011 klo 15:51"]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Rotinat

Karjalaisen tavan mukaan suku, ystävät ja naapurit veivät synnytyksen jälkeen äidille ravitsevaa ruokaa. Se saattoi olla juustoa, munia, maitoa tai karjalanpiirakoita. Rotinakori oli ennen ruokakori, johon koottiin voita, juustoa, lihaa ja leivonnaisia synnyttäjän vahvistukseksi. Rotina-sana tulee venäjän kielen sanasta rodiny, joka tarkoittaa synnytys tai lapsivuode. Rotinat saatettiin pakata myös isolle leivinlaudalle pyyhkeeseen ja voipaperiin käärittynä, jossa oli esimerkiksi iso pullarinkeli, kakkuja, piirakoita ja pipareita. Syömiset käärittiin jollain alueella käspaikkaan, joka oli tyttölapselle ensimmäinen alku kapioiden kokoamiseen.

Nykyisin rotina-perinne on säilynyt siten, että vauvaa katsomaan tultaessa kotiin tuodaan leivonnaisia, jopa vaatteita lapselle. Alueellisia eroja on ja osa ei ole edes kuullut rotinoista. Nykyaikaiseen rotinakoriin voi leipoa perinteisten pullien, kakkujen ja pikkuleipien oheen esimerkiksi suolaisen piirakan. Kulhollinen salaattiakin ilahduttaa nykyäitiä. Ajatuksena on, että synnyttänyt äiti saisi levätä ja keskittyä vauvaan eikä hänen tarvitsisi kestitä vieraita ja huolehtia, että heille on tarjottavaa.

[/quote]

75-vuotiaalla tädilläni on aina mielenkiintoisia tarjottavia, etenkin näin vanhemmalla iällä, mutta myös aiemmin oli. Ilmoittaa aina, että kun ei juo teetä niin oma teepussi mukaan - tämä on ok, mutta on sitten kuitenkin stressissä ostanut Lidlistä jotain sitruunapikajauhetta tms. Mielenkiintoinen oli myös 70v syntymäpäivilleen tekemä kalavoileipäkakku. Kakku oli tehty valtavan paksuista ruisleipäsiivuista, kostutettu varmaan maidolla ja välissä oli ainakin mätitahnaa ja silliä, päällys oli myös jotain suolaista ruskeaa tahnaa. Oli tekemistä että sain syötyä sitä palan. Täti on vaan vähän jo höpsähtänyt, joten arvostan kyllä yritystä.

UP

Minut on opetettu, että kylään mennessä viedään tuliaisia. Monta kertaa olen miettinyt, että pitäisi luopua tästä tavasta kokonaan tai ainakin viedä jotain super pientä. Koska hyvin hyvin harvoin, ystäväni meille mitään tuliaisia tuovat. Eikä tarvitsekaan tuoda, ei sillä, tarjoan mielelläni ruuat aina meille tuleville vieraille.

Yksi ystäväni on todella nuuka, pihi, itara, saita... Hän ei tarjoa yleensä mitään ruokaa tai jos tarjoaa, niin pyytää siitä "materiaalimaksun". Oikeasti! Vaikka syö meillä perheineen useammin kuin me heillä. No, naureskellen yleensä maksamme. Jos käyn heillä yksin vaikka nopeasti kahvilla, tarjoaa aina pelkkää kahvia. No, tiedän tämän, joten aiemmin vein usein olen jotakin ihanaa leivonnaista mukanani. Mutta joka kerta käy niin, että pullat häviävät nopeasti jonnekin kaapin kätköihin ja minulle tarjotaan vain sitä kahvia. Olen monesti sanonut "otetaas nyt niitä mun tuomia pulliakin, kun ne on ihan parhaita tuoreina" tms. niin ystäväni vastaa viileän rauhallisesti "olen ihan täynnä, söin ihan kauheasi just ruokaa, ettei kyllä yhtään pysty nyt pullaa syömään". Vaikka vastaisin "Ai, no mä kyllä ottaisin mielelläni", hän ei sitä tuomaani pullaa tarjoa vaan mutisee jotain tyyliin "laitoin ne jo pakkaseen". Siis ahneudellakin luulisi olevan jonkun rajan. No, enää en heille mennessäni vie tuliaisia :-).

Sama tyyppi valittaa myös aina, kuinka kalliin lahjan hän on ostanut minulle tai lapselleni. Ystäväni on oikeasti ihan mukava ihminen, mutta sairaalloisen saita. Hankaloittaa jo tapaamisia, kun kahviloihinkaan ei oikein raaski tulla ja jos tulee, niin ostaa halvimman juoman ja syö pöydän alta kassistaan omia eväitä (karjalanpiirakoita tms.). Se on niin sairaan noloa, että...

Olen mieheni kanssa kasvissyöjiä ja isotätini, jonka luokse olimme menossa vierailulle tiesi tämän. Muille hän oli varannut karjalanpaistia ja meille makkaraa. Söimme sitten perunamuussia, salaattia ja karjalan piirkoita. Täytyi se maha niilläkin, mutta hieman huvitti.

Eräs ystävättäreni on todella pihi rahoistaan. Jos olemme esim. baarikierroksella normaalisti jokainen ostaa vuorollaan kierroksen. Kun hänen vuoronsa tulee, saattaa hän sanoa, että vaihdetaan paikkaa ja käydään matkalla hänen luonaan. Kotonaan hän sitten suureleisesti tarjoaa jokaiselle lasilliset viiniä ja napsunkaiset. Se on sitten se hänen kierroksensa. Same, but different ;)

Samainen ystäväni kutsui minut syömään. Olin jo matkalla, kun tuli tarve saada kaupasta limsaa, margariinia ja leipää. Kävin hakemassa pyydetyt tuotteet (joita hän ei tarjoillut tai tarjoutunut maksamaan). Päivällinen oli jokaiselle yksi pienimpään mahdolliseen tortillakuoreen tehty papuburrito. Painoa varmaan sata grammaa. Juomaksi kraanavettä. Mulle jäi nälkä, itse valitteli hirveää ähkyä.

Mies tuli kutsuttuna kotiini. Kävimme yhdessä kaupassa. Ostin ruoat. Kävimme alkossa ja mies maksoi juomat: punaviinipullon ja kuoharin. Ajattelin, että otamme alkudrinkit kuoharista (vaaleanpunaista makeaa kuoharia) ja ruoan kanssa punaviiniä. Ei,  mies osti kuoharin itselleen ja joi sen kokonaan. Punaviini oli minulle. Ok, join siitä lasin ruoan kanssa.

Edellisellä kerralla sama mies oli meillä lapsettomissa bileissä. Minä olin ostanut kaikki juomat ja tehnyt kaikki ruoat (siis ihan kunnolliset salaatit, lihagrillattavat jne). Mies toi mukanaan makkarapaketin (en syö itse lihaa) ja omat juomat. Joi ja söi minun juomani ja vei lähtiessään makkaransa ja juomansa.

Ei alettu seurustella, nämä olivat alkutapaamisia ja intoni lopahti. Jotenkin vaan inhoan ihmisiä, jotka laskee joka pennin, kun itselleni ei ole väliä. Jaan vapaa-aikani mielellään sellaisen kanssa, joka ajattelee samoin. Suhde tuollaisen kanssa, not.

Naapurissa asuva prätkähemmo (siis liivikavereita) oli kärttänyt monesti päivälliselle luokseen. Noin kymmenennellä kysymiskerralla myönnyin, sovittiin aika, jolloin tulen luokseen.

Koti oli ihan siisti man cave, jossa oli ihan ruokapöytäkin ja kattaus eripariastioilla kahdelle;). Ja ne tarjottavat...

Pussista tehtyä jauhoista ja klimppistä herkkusienikeittoa, paahtoleipää tuorejuustolla. Juomana koffia tölkistä. Kehui vielä, että ajatteli sienikeiton sopivan, kun ei tiennyt syönkö lihaa.

Nätti ajatus, toteutus ontuva. Ei alettu seukkaa ;)