Kummallisin ruokailukokemuksenne kylässä

pussillinen pakasteranskalaisia 5 hengelle, ei muuta.

ovat hyvin pieniruokaisia ihmisiä. Menimme kylään mieheni kanssa heille, ja olimme hyvin nälkäisiä, sillä emme kerinneet syödä kotona. Appivanhemmat olivat sitten repäisseet juhlavan juhannusaterian : keitettyjä perunoita ja porkkanoita! Anoppikin otti vain yhden perunan ja kaks porkkanan puolikasta ja appi taisi pärjätä yhdellä potulla ja porkkanalla ja kehuivat syötyään, kuinka TÄYTTÄVÄ ateria oli. Itsellä jäi vain vatsa kurnimaan...

Laivalla kävi niin, että buffetravintolassa pöydässäni istui vieras perhe. Minä ja mieheni haimme alkupaloiksi äyriäisiä, simpukoita ja mitä lie ihanuuksia. Kun palasimme pöytään, siinä istuneen perheen isä vilkaisi lautasiamme ja sanoi perheelleen: hyi helvetti, nyt vaihetaan pöytää! Vaimo oli vähän nolona, mutta lapset mulkoilivat meitä kuin suurrikollisia. Hyvää oppia lapsille.



Samoin ihmetyttää tuo, että aikuiset ihmiset kyttää jotain etanoiden syöntiä, että pystytkö todella vetämään tollasta limaa? Ihan outoa ja lapsellista. Ja noita on paljon.

Entinen ystäväni oli jatkuvasti luonani syömässä ja yökylässä, vaikka itse kävi hyväpalkkaisessä työssä ja minä olin työttömänä. Olimme sinkkuja molemmat.

Kerran pyysi mua auttamaan kotiinsa huonekalujen siirtämisessä ja lupasi tarjota minulle hyvän päivällisen kiitokseksi. No, tämä reissu meni sitten niin, että lähes yksinäni siirtelin ne huonekalut, ystäväni lähetti minut kauppaan muutaman kolikon kera ja pyysi ostamaan halvimmat jauhelihapihvit mitä kaupasta löytyisi.

Tämän jälkeen sanoin aina hänen tullessaan kylään, että mulla ei ole paljoa ruokaa kun ei ole rahaakaan jne. Juu, en saanut suutani auki oikealla hetkellä, mutta myöhemmin sain (kun mitta oli täynnä muitakin ”tempauksiaan”) ja nyt on entinen ystävä tämä.

joissa osa vieraista oli kutsuttu hääaterialle, osa vain bileisiin niiden jälkeen. Bileisiin oli kutsuttu klo 20 alkaen. Vähän kahdeksan jälkeen mennessämme sinne aterioiva porukka oli vasta jälkiruokaa aloittelemassa. Meitä bilevieraita seisotettiin lahjoinemme ja kukkinemme eteisessä odottelemassa vaikka kuinka kauan. Tuli kyllä niin nolo fiilis siitä!

Puolen yön aikoihin lähdiomme pois, päästämään lapsenvahtiamme kotiin. Morsian sanoi, että on tulossa vielä keskiyön hiukopala, se on tunnin päästä! Siihen sanoimme, että meidän täytyy kyllä nyt mennä, kun lapsenvahdinkin on päästävä kotiinsa vielä jne. Siihen morsian tuumasi, että voi ei, te ette saaneet nyt minkäänlaista ruokaa häissämme. Meinasin sanoa, että no, omapahan oli suunnitelmasi, että näin kävi.



Jälkeenpäin jo nauratti koko juttu.

olivat mökillä (jokaisen piti maksaa tietty osuutensa yöpymisestä, mikä oli ok)



Mutta ruoka ja juomat jaettiin tasan kaikkien kesken. Periaatteessa OK, mutta juomien jakaminen ei ollut ok. Paikalla on porukkaa jotka joivat kaikki mahdolliset juomat... ja muuta maksoivat heidänkin juomisensa. Ja lisää haettiin alkosta koko ajan..



Minä join viikonlopun aikana ehkä 10 olutta, ja jouduin maksamaan juomista 200 euroa.



Ihan perseestä

olivat mökillä (jokaisen piti maksaa tietty osuutensa yöpymisestä, mikä oli ok) Mutta ruoka ja juomat jaettiin tasan kaikkien kesken. Periaatteessa OK, mutta juomien jakaminen ei ollut ok. Paikalla on porukkaa jotka joivat kaikki mahdolliset juomat... ja muuta maksoivat heidänkin juomisensa. Ja lisää haettiin alkosta koko ajan.. Minä join viikonlopun aikana ehkä 10 olutta, ja jouduin maksamaan juomista 200 euroa. Ihan perseestä

varmuuden vuoksi. Ollessani ulkona, se oli haettu huoneestani. Rahaa en siitä saanut tai se olisi pitänyt itse periä muilta vierailta (joita oli 20).

En ikinä enää lähde ko. tyypin juhliin

usein alkuruoka ja sitten on joku rasvainen pääruoka sekä jälkiruoka päälle. Ravut yksin ei ole päivällinen.

eli ananasta pitsassa, aurajuustoa joka paikassa ja vuohenjuustoa (kun se Suomeenkin on rantautunut ja kuulemma on muodikasta). Oma tuttavapiirimme ei onneksi tarjoa tällaisia mauttomuuksia.

ananas pizzassa on? Kyllä sitä joka maankolkassa on tarjolla. Viimeksi viikonloppuna haime pizzaa ja yksi oli kinkku-ananas ja ollaan 10 000 km päässä suomesta.

Auraa harvemmin kyllä. Vuohenjuustoa toki monessakin paikassa.

Laivalla kävi niin, että buffetravintolassa pöydässäni istui vieras perhe. Minä ja mieheni haimme alkupaloiksi äyriäisiä, simpukoita ja mitä lie ihanuuksia. Kun palasimme pöytään, siinä istuneen perheen isä vilkaisi lautasiamme ja sanoi perheelleen: hyi helvetti, nyt vaihetaan pöytää! Vaimo oli vähän nolona, mutta lapset mulkoilivat meitä kuin suurrikollisia. Hyvää oppia lapsille.

Varmaan joku itseään täynnä oleva asennehippi joka ei kestä katsoa kun raakalaiset syövät "melkein elävältä". ;D Joillakin ei vaan ole tapoja.

on juuri iltakylästelyt ystäväperheiden luona, kotona laitettua ruokaa, grillissä näin kesäisin, yleensä jotain extraa mitä itse ei tule arjessa harrastettua. Hyviä muistoja paljon ja mukavia makunautintojakin.



Jos joku huono kokemus pitää kertoa, niin varmaan liittyy eineksiin. Illan tarjoilut olivat kaikki jotain valmiita lämmitettyjä eineksiä. Salaatit, piirakat saarioisten, uunivuoka pakasteista. Ei mitään omaa panostusta..

Entinen ystäväni oli jatkuvasti luonani syömässä ja yökylässä, vaikka itse kävi hyväpalkkaisessä työssä ja minä olin työttömänä. Olimme sinkkuja molemmat.

Kerran pyysi mua auttamaan kotiinsa huonekalujen siirtämisessä ja lupasi tarjota minulle hyvän päivällisen kiitokseksi. No, tämä reissu meni sitten niin, että lähes yksinäni siirtelin ne huonekalut, ystäväni lähetti minut kauppaan muutaman kolikon kera ja pyysi ostamaan halvimmat jauhelihapihvit mitä kaupasta löytyisi.

Uskomatonta! :O Minullakin kyllä olisi mennyt kuppi nurin tuossa tilanteessa, tajutonta millaisia ihmisiä maailmasta löytyy. Onneksi on ex-kaveri.

Kauheimmat kokemukset liittyvät yleensä niihin että pöytää ei kateta tai ruokaa laiteta, sanotaan vaan että kaapissa on sitä leipää ja jääkaapissa voita, ota sieltä ihan vapaasti. Ensinnäkin en kehtaa mennä tonkimaan toisten kaappeja. Toiseksi tuosta tulee niin epätoivottu olo kun kaapista ei saada edes sitä voi- ja leipäpakettia laitettua pöytään. Ymmärrän että vanhempieni luona käydessä voin käydä jääkaapilla vapaasti mutta kun kyseessä on ei-niin-läheinen ystävä.



Tätini oli aivan uskomattoman surkea kokki, leivonnaiset olivat aina raakoja keskeltä ja ruokana oli joka kerta vain riisiä, johon oli sekoitettu paistettua jauhelihaa. Monta kertaa teki mieli käskeä täti istumaan pöytään ja kokkailla itse.

mutta odotan vaan että missähän vaiheessa miehen sisko alkaa kattaa lapsellemme paikan synttärijuhlilla yms. kahvikutsuilla. Toistaiseksi meidän tyttö on ainoa, jolle ei ole koskaan omaa lautasta / pillimehua / vesilasia toisin kuin muille juhlaväelle ja lapsille. Lapsi on toki nuorin, mutta kyllä 2-vuotiaankin voisi noteerata eikä jättää kuivin suin. Olen nyt noin vuoden ajan joka vierailulla pyytänyt sitten lapselle erikseen lautasen ja mukin..

En ymmärrä mikä oikosulku sattui minulle, mutta kutsuin lapseni kaverin kylään äiteineen ja varasin kakun. Minä ja äiti joimme sujuvasti kakkukahvit, mutta en muistanut tarjota lapsille mitään! Onneksi oma lapseni kysyi saavatko he keksiä, sitten huomasin vielä tarjota heillekin kakkua, mutta eivät ottaneet. Keksit riittivät. Kun he lähtivät kotiin, huomasin etten huomannut tarjota lapsille mitään juotavaa! Koska pitäisi alkaa huolestumaan päästään?

eli ananasta pitsassa, aurajuustoa joka paikassa ja vuohenjuustoa (kun se Suomeenkin on rantautunut ja kuulemma on muodikasta).

Oma tuttavapiirimme ei onneksi tarjoa tällaisia mauttomuuksia.

Miksi taas tuollainen asenne? Jos kinkku-ananas-sinihomejuusto on Suomen suosituimpia pitsoja, niin minkäs teet? Pitäisikö Suomen suosituimman pitsan kuitenkin olla latva-artisokka-valkoinen-tryffeli-prosciutto, kun se on kuulemma niin aitoa? Hällä väliä miltä maistuu, kunhan ei ole junttimainen olo. Eurooppalaisiahan tässä ollaan, pois Suomi meistä.

Aurajuusto, siis sinihomejuusto, on 2000 vuotta keksintö, ja sen ovat ranskalaiset kulinaristit nostaneet suosioon. Sinihomejuustosta pitäminen ei ole suomalaista vaan eurooppalaista.

Jos vuohenjuusto on junttimaista Suomessa, niin miksi sitä tuotetaan ja käytetään valtavia määriä pikkuisissa ruokakulttuurin maissa kuten Ranska, Espanja ja Italia? No, kaipa sielläkin on sitten samanlaisia ruokajuntteja kuin Suomessa.

Oi kulinarismin korkeimmalla askelmalla kuninkaallisesti lekotteleva #63, valaise meitä vasta syömään opettelevia rahvaita: mitkä ovat sallittuja ei-mauttomuuksia?

Kaikki vaahdot ja mousset ovat passé, valkosipuli on niin kulunut että, mausteinen aasialainen (vietnam, kambodzha, indonesia, thai! hyi olkoon) on auttamatta cliché.

Veikkaan että nyt olisi kova juttu mongolialaisen jakin kylkipala aidolla rasvareunalla, höyrytettynä vakuumissa. Lisukkeena alppiruusun nuppuja ryöpättynä.

meillä on iso mökki ja tämän perheen isä, joka on mieheni työkaveri, kutsui itse itsensä ja perheensä sinne. Perheessä on hiukan nuoremmat lapset kuin meillä.



Meillä on sellainen tapa, että Lapin-lomilla ruokaillaan pitkän kaavan mukaan ja tehdään kunnon herkkupäivällisiä. Tuttavaperheen äiti tietää tämän hyvin. Hän ilmoitti minulle erittäin tiukkaan sävyyn, että hänen lastensa vuoksi täytyy saada ruoka pöytään viimeistään klo 17. Kohteliaana emäntänä suostuin.



No, minä väänsin nopeasti kaksi ruokalajia koko 10 hengen porukalle. Miehille tuli hirveä kiire hiihtolenkkinsä kanssa ja isommat lapset raahattiin hiki hatussa hiihtokoulusta klo 17:ksi ruokapöytään.



Kun sitten aloitettiin ruokailu, tämän perheen lapset alkoivat vinkua: "Ei oo nälkä. Hyi en syö." Ja molemmat vanhemmat pitivät kamalaa mekastusta komentaen ja houkutellen lapsiaan syömään. Koko odotettu päivällishetki oli muuttunut inhottavaksi jäkättämiseksi ja meteliksi, ja tunnelma oli ihan pilalla. Kumpikaan tuttavaperheen lapsista ei syönyt palaakaan.



Illalla ihmettelin miehelleni, miten tulikin suostuttua siihen että koko 10 hengen porukka järjesti omat menonsa parin pikkulapsen ruokarytmin mukaan, vaikka nämä eivät lopulta edes syöneet mitään. Vanhin lapsistani tokaisi siihen, että "Ei ihme ettei niille maistunut, kun niiden äiti antoi niille jääkaapista vaikka kuinka monta nakkia kylmänä juuri ennen kuin kutsuit meidät pöytään."



Perheenäiti oli myös sitä mieltä, että koska heidän nuorimmaisensa täytyy olla nukkumassa klo 20, meidän lapsemme eivät saisi pitää pienintäkään ääntä että hänen pilttinsä saisi unirauhan. Itselleni ei tulisi mieleenkään mennä lapsineni toisten mökille ja sitten vaatia toisia olemaan hipihiljaa koko ilta - lomallaan!



Juu, emme ole toiste kutsuneet tätä perhettä meidän kanssa lomalle.

ylikypsiä vetisiä makarooneja ilman mitään kastiketta ja vieressä paksuja viipaleita jotain lauantaimakkaran tyyppistä makkaraa. Kyseessä eivät olleet mitkään hienot päivälliskutsut vaan ihan tällainen pikainen vatsantäyttömättötilanne. Siinähän se alas meni, en ole turhan nirso, mutta vähän ihmetytti, että tällaistako on arkiruoka Venäjällä.

joissa isäntäväki halusi tarjota illallisen ja samalla yöpaikankin eli kyseessä oli loma-asunto. Mentiin sinne tuliaisten ja juomien kera, ja järkytys oli suuri kun ruokana oli tosiaan vain rapuja. Meidän lapsethan ei niitä mahan täydeltä osanneet syödä, joten mättivät paahtoleipää. Itsellekin jäi vähän omituinen olo, kun ei ollut alku-, ei pää- eikä jälkiruokaa, vaan pelkkiä rapuja. Eikä ollut koko iltana muutenkaan. Yöllä meidän molempien vatsa kurni ja mietittiin, että kehtaako mennä hipsimään jääkaapille. Aamulla aamupala sitten maistui erittäin hyvin koko meidän perheelle :-)

Ravuthan on RUOKA. Ei kai teitä kutsuttu syömään pyttipannua.

ystävä pariskunnan kanssa uutta vuotta. Olimme sopineet että me ostetaan muut ruoat mutta tämä toinen pariskunta ostaisi salaatin. (siis ajattelin että salaattia, tomaattia. kurkkua ym. mitä voisi sitten syödä aamiaisellakin leivän päällä)

No, kun he saapuivat he toivat pienen rasiallisen kaupan lihatiskiltä ostettua valmista salaattia. " kun ei me syödä kumpikaan paljon salaattia" whaaaat?! no olisivat sitten kertoneet tuon kun suunnittelimme ostoslistaa.. Onneksi sentään toivat omat juomat.

..ei koskaan älyä tehdä ruokaa, vaikka tulemma yli sadan kilometrin päästä päiväksi käymään, ja lapset pieniä.

Saadaan istuskella pitkään, ja sitten on kahvit.. jäätelöä ja keksejä yms.

Viedään nykyään aina ruoka mukana..