Kummallisin ruokailukokemuksenne kylässä

ehdottomasti paras pizza ikinä on ananas-banaani pizza.

Mutta sain tuosta yhdestä kirjoituksesta sellaisen käsityksen että kahvit kyllä tarjotaan ja tarjolle laitetaan jotakin hyvää. Mutta jos ei itse sitä hyvää tuo, saa tyytyä pelkkään kahviin?

No saitpa sitten aivan väärän käsityksen.

Tottakai tarjolle laitetaan kaikki mitä tarjolle on laitettavissa, mutta meillä ainakin vieraat kävi parin päivän välein, jolloin paljoakaan ei ollut jäljellä edellisten vieraiden tuomisista.

Lisäksi kaikki vieraamme olivat tältä alueelta ja sen verran läheisiä ystäviä tai sukulaisia, että tiedämme heidän tuntevan rotinaperinteen. En tietenkään odottaisi samaa puolituntemattomalta (jota en kyllä varmaankaan toivoisi vastasyntynyttä katsomaankaan) enkä ihmiseltä, joka ei perinnettä tunne. Hieman vain häiritsi, kun itse juuri veimme hirmuiset tuliaiset tuttavaperheelle heidän lapsensa synnyttyä ja meille ei tuotu edes sitä kaupan pullaa. Eipä siinä, en ota stressiä tilanteesta ja ne keksit saa sitten kelvata. Ei ole kukaan vielä ainakaan ääneen ihmetellyt, etten 10 sairaalassaolopäivän jälkeen (ja kotona vielä vuodelevossa) leipassut pullaa vieraille.

Ja ei, en voinut leipoa etukäteen, kun jouduin sairaalaan jo aikaa päivää ennen synnytystä ja ei, miehenikään ei voinut leipoa ennen synnytystä, kun oli töissä 10 tunnin päiviä ja sitten vielä viihdytti minua sairaalassa, jonka jälkeen aloitti kotimatkan naapurikaupunkiin, jossa asumme.

Se siitä minun osaltani. Kiitos ja näkemiin.

kun olin teini-ikäisenä perheeni kanssa iäkkään isomummon luona äitienpäiväkahveilla, jotka hän itsepintaisesti halusi tarjota kotonaan.



Tarjolla oli konditoriasta ostettua erittäin maukasta kakkua. Ikävä kyllä mummon talossa oli aina keväisin pikkumuurahaisten invaasio, ja nuo muurahaiset olivat löytäneet tiensä myös kahvipöydässä meitä odotelleeseen kakkuun.



Söimme ensin kakkua hyvällä halulla, mutta kohta bongasin ensimmäisen pikkumuurahaisen kömpimästä omasta kakunpalasestani. Morsetin löydöstäni hienovaraisesti muulle perheelle, sillä emme halunneet tietenkään pahoittaa mummon mieltä. Mummo ei diabeetikkona itse syönyt kakkua.



Tuli aika tarkkaan tutkittua jokainen kakunpala ja piilotettua eräskin muurahainen ja kakunkökkäre lautasliinan suojiin.



Mummo antoi vielä kakun mukaamme, mutta kyllähän se meni kotona aika liukkaasti roskiin. No, pääasia että rakkaalle isomummolle jäi hyvä mieli äitienpäiväkahvituksesta, joita ei tuon jälkeen enää monta ollutkaan.

Mä olisin alkanu huutaan...

Tapaus 1:



Tehtiin kaveriporukalla ruokaa. Yksi kaveri alkoi leikkaamaan leipää pöytään. Yhdessä välissä puristi finnin rinnastaa, hieroi sen sisälmyksen rinnukseen ja sitten taas jatkoi leivän leikkaamista (ei tullut koskettua leipää..)



Tapaus 2:



Olin kesällä katsomassa kaverin vauvaa. Tämä äiti sitten laittoi tarjottavaa pöytään ja jossakin välissä kävi pesemässä vauvan kakkapepun. Pyysi sitten mut sinne vessaan mukaan, kun oli joku hyvä juttu kesken. Huomasin kuitenkin, ettei pessyt käsiään ollenkaan tämän pepun pesun jälkeen. Jäi kyllä tarjottavat syömättä, kun meni siitä heti koskemaan taas tarjottavia. Yritin kyllä kovasti saada häntä istumaan ja olisin auttanut tarjoilujen laittamisessa, mutta ei onnistunut :D

Sukulais ukkeli tarjosi kalakeittoa, jossa siis pikkuiset järvikalat killluivat pestyjen, kuorittujen ja pilkottujen juuresten joukossa. Siinä irronneet suomut ja kalansilmät kelluivat pinnalla ruokahalua herättelemässä.



Oli kuitenkin sentään suolestanut ne kalat.

kyläkauppaa ja perheen asunto oli samassa talossa kuin se kauppa. Kun tämä kaveri piti synttärit, me muutamat kutsutut luulimme, että edessä olisi ihan normaalit synttärit tarjoiluineen. Mutta kun mentiin synttärisankarin kotiin, sankari sanoikin: "Menkää ostamaan tuolta kaupan puolelta mitä tykkäätte ja tulkaa sitten niitten kanssa tänne."



Erehdyin myös menemään taksvärkkiin tuon kaverin vanhempien kauppaan. Järjestelimme koko päivän hyllyjä ja teimme kaikkia muitakin juoksevia asioita sen kaverin kanssa, mutta eivät ne kauppiaat mulle mitään maksaneet, vaan vanhempani saivat pulittaa taksvärkkirahan :/

Olemme serkkuni kanssa saman ikäisiä joten voi sanoa, että olemme olleet ystäviä syntymästämme saakka. Pidämme tiiviisti yhteyttä sähköpostin ja puhelimen kautta, mutta pitkän välimatkan vuoksi näemme vain muutaman kerran vuodessa.

Olimme mieheni kanssa hänen ja hänen miehensä luona käymässä ja silloinkin silmään pisti, että ruoka tarjoiltiin eri pari astioista. Sitten myöhemmin serkkuni valitti, että ei juuri koskaan saa käyttää ns. vierasastiastoa, kun heillä käy niin harvoin vieraita. En tiedä olisinko loukkaantunut vai ollut ylpeä kuin minua ja miestäni ei pidetty vieraina vaan ilmeisesti jotenkin perheeseen kuuluvina, kun ei ilmeisesti pitänyt meitä vieraina.

Ihan vaikk puolentoista kilometrin päässä asuva äitini tai joka viikko pari kertaa kylään tuleva ystävä. Musta on kiva laittaa pöytä kauniiksi, kun on vieraita.

Katetaan juhla-astiat myös silloin, kun joku perheenjäsenistä on ollut matkoilla (useimmiten iskä on reissussa, mutta lapsetkin välillä on leireillä tms) ja tulee takaisin matkoilta.

Vastauksia alkuperäiseen kysymykseen on todella vaikea löytää aiheeseen kuulumattomien kommenttien vuoksi. Rotinaperinne tuntuu herättävän sen verran paljon mielipiteitä ja siitä on olemassa erilaisia kokemuksia, joten aiheelle olisi ehkä syytä aloittaa ihan oma ketjunsa?

ei ollut istumapaikkojakaan kaikille, pöydästä puhumattakaan.

vasta tuli mieleen, että onhan mullakin tälläinen kokemus. Pidin erään kotiesittely, jonne myös naapurini kutsuin ja hän tuli. Hän kuunteli esittelyn, sitten kun muut kirjoittivat tilauksiaan, hän alkoi tehdä lähtöä. Sanoin hänelle, että kohta olisi kahvia ja kakkua tarjolla, niin hän ei malttanut odottaa, vaan pyysi saada tarjottavia mukaansa. Vähän ihmettelin..



Joskus, kun olen käynyt kylässä hieman epämääräisessä ja sotkuisessa paikassa. Siellä kahvi keitettiin niin että vanhojen purujen päälle heitettiin ehkä vähän lisää purua..Huh, onneksi ei tullut maha kovin kipeäksi.

kermaa. Ei mitään teollisia margariineja ja ruokakermoja. Tämän nyt luulisi olevam päivänselvää kaikille.

Miksi pitäisi olla? Mua ei kiinnosta koko karppaus, eli en ole koskaan selvää ottanut mitä saatte ja mitä ette saa syödä.

rapujuhlilla ei tarvitse olla aikuisille muuta kuin rapuja ja lisukkieta, olettaen että rapuja on paljon. Lapsille on kohtelista tarjota muutakin.



Minusta on hankalaa, kun o nsyönyt muutaman ravun ja aletaan nostella lihapatoja pöytään. Ei voi sitten oikein kieltäytyäkkään vaikka ei millään jaksaisi. Menen rapujuhlille syömään rapuja ja niitä on aina paljon, koska tarjoudun aina viemään omiakin mukaan. Ja aina on rapuja jäänyt :)

niin etiketissä ei kyllä sanota, että on pakko olla muuta syötävää kuin rapuja ja lisukkeita. Tottakain rapuja pitää olla sitten tarpeeksi jotta niitä saa niin paljon kuin jaksaa.



http://www.juhlitaan.net/rapujuhlat/

http://www.rapujuhlat.com/index.php?sivu=3

Ravut tarjoillaan perinteisesti paahtoleivän, voin ja tillisilpun kera. Rapujen lisäksi menuun kannattaa sisällyttää esimerkiksi alkukeitto ja luonnollisesti jokin unohtumattoman maukas jälkiruoka.

Mikäli ravut nautitaan alkupaloina, voidaan ateriaa jatkaa vaikkapa kalalla, pihveillä ja salaatilla. Jos ravuilla on tarkoitus täyttää vatsa, on saksiniekkoja syytä kantaa pöytään melkoinen keko. Juhlajuomina tarjoillaan yleensä vichyä, olutta, valkoviiniä ja snapseja.

Mitä kaikkea järjestäjän pitää muistaa?

-Rapuja vähintään 8-15 kappaletta ruokailijaa kohden + muu tarjottava ruoka

-Mahdollisten lapsivieraiden tarpeet (ruokatarjoilu, pelit, leikit ym.)

niin etiketissä ei kyllä sanota, että on pakko olla muuta syötävää kuin rapuja ja lisukkeita. Tottakain rapuja pitää olla sitten tarpeeksi jotta niitä saa niin paljon kuin jaksaa.

<a href="http://www.juhlitaan.net/rapujuhlat/" alt="http://www.juhlitaan.net/rapujuhlat/">http://www.juhlitaan.net/rapujuhlat/</a&gt;

<a href="http://www.rapujuhlat.com/index.php?sivu=3" alt="http://www.rapujuhlat.com/index.php?sivu=3">http://www.rapujuhlat.com/index.php?sivu=3</a&gt;

ja meille tarjoaa sitten jotakin perusmättöä. Puhuu ruokailun aikana, että osti viikonlopuksi sitä ja tätä. Me syödään sitten "päivällisillä" eineksiä ja esanssimehua.



vähän se huvittaakin, koska itse oon tottunut tarjoamaan vieraille "vähän parempaa" ja normisti itse syödään sitten vähän vaatimattomammin. jokainen tietysti taaplaa tyylillään, mutta voisi tuo kaveri kehua vähän vähemmän...

on maailman pihein ihminen, lantrasi aina maidonkin vedellä. Jostain oli kuullut, että soijarouhe on aivan sama kuin jauheliha. Mummu sit jatkoi jauhelihakastikessta pussilislla soijarouhetta ja kehui kuinka riitoisaa se on.



Ja pakko on jatkaa rotinoista:

Se, että tuoreeseen vauvaperheeseen viedään rotinoita ei tarkoita ettenkö mina uskoisi emännän/isännän kykenevän hommaavan tarjottavia. Ennen synnytystä olin varautunut vieraisiin jo etukäteen keksein ja pakastepullin. Sit tulikin viera joka toi mukanaan pussillisen tuoreita sämpylöitä ja mikään ei olisis voinut sillon maistua paremmalta. Tosin sain myös rotinoiksi viinipullon.



Tuore isä viettää varpajaisia ja hälle tarjotaan sikari ja konjakkia. Miksi kukaan ei ole täällä huutamassa et vois se mies itsekkin käydä viinakaupassa konjamiininsa ostamassa?

mullakin on pari... jännä muuten miten nuo ruoka-asiat loukkaavat helposti, minäkin olen näistä vieläkin loukkaantunut....



sukulaisillamme on mökki meidän kotipaikkakunnallamme. he eivät melkein koskaan kutsu meitä sinne vaan kutsuvat itsensä joka kesä meille. tarjoan aina kahvit ja pullat ja yleensä pöydässä on monenlaista kahvileipää ja lapsille jäätelöä, vaikka en edes pidä näistä sukulaisista. no toissa kesänä sukulaistäti sit ilmoitti että pitää mökillään juhlat sukulaisille. sanoi meille että kyseessä on nyyttikestit, sillä periaatteella että tuokaa itsellenne sopivat grillattavat ja muuta saa sit sieltä. no otin makkarat ja lihikset mukaan meille ja lapsille ja vein emännälle kahvipaketin ja ison pussin pullia. paikalle päästyämme toiset olivat juomassa kahvia ja hetken päästä emäntä kutsui meidätkin kahville mutta tuomiani pullia meille ei tarjottu, vain pelkkiä keksejä. huom menimme siihen aikaan kun meille oli sanottu, emme myöhässä. toiset vieraat oli ilmeisesti kutsuttu aiemmin, mahdollisesti tilanpuutteen vuoksi. no illalla sitten grilliin laitettiin tulet ja isäntäväki grillasi ison lohen jota tarjottiin kaikille muille paitsi meille. eli siis meidän perhe oli ainoa jota oli käsketty tuoda omat eväät, vaikka paikalla oli muitakin lapsia, ei vaan ihan niin pieniä kuin meidän. yksi sukulaistäti sit kiekui kovaan ääneen kun syötin lapsillemme tuomiamme ruokia, et ai eikös teidän lapsille kala kelpaakaan. no kyllä olis kelvannut joo... tuosta jäi jotenkin todella "paha maku suuhun", olisin ymmärtänyt jos täti olis vaikka jotenkin kommentoinut tilannetta, tai kertonut syyn miksi halusi meidän tuovan omat eväät, mut ei.



seuraavana kesänä tämä täti perheineen oli taas tunkemassa meille mut ilmoitin että ei olla kotona. menivät sitten minun vanhemmilleni syömään ja ilmoittivat mitä heille pitää tarjota. en aio enää seuraavinakaan kesinä näitä sukulaisia kestitä meillä...



toinen kummallinen ruokavieras oli eräs entinen kaverini lapsineen... tuli meille yökylään ja kysyi mitä voisi tuoda tullessaan. sanoin ettei tarvitse mitään tuoda, pari henkeä lisää ei meidän perheessä vielä tunnu missään. no tämä kaveri toi mukanaan kaikkea kummallista evästä jota meidän perheessä ei oltu syöty koskaan, vuohenjuustoa ja muita juustoja joista en ollut koskaan kuullutkaan, guacamolea (mutta ei mitään sen kanssa syötävää), toi myös pari pulloa viiniä joista toinen juotiin yhdessä. olin hieman hämmentynyt näistä oudoista tuliaisista, olisi nyt tuonut vaikka kahvi- tai keksipaketin, jotain yleishyödyllistä. niin ja toi omalle lapselleen karkkia ja limpparia, mut ei meidän lapsille. lähetin sit vanhimman lapseni vaivihkaa ostamaan kaupasta limpparia myös meidän lapsille. tämä vieras oli myös siitä outo, että vaikka hän itse kutsui itsensä meille, hän ei tuntunut oikein viihtyvän, tekstaili koko ajan jonkun kanssa ja muuten räpläsi kännykkää. kun puuhailin keittiössä, kaveri meni sohvalle lukemaan lehteä, ei pitänyt mulle seuraa keittiöhommien ajan eikä muutenkaan tuntunut paljon haluavan jutella. lähtiessään hän mainitsi että voin pitää sen viinipullon jonka hän toi - no niin olin kyllä ajatellutkin. hän tarjoutui myös ensin tulemaan eka päivänä kanssani ruokakauppaan ja ajattelin et no toki hän voi osallistua ruokakuluihin jos haluaa, mut sit jäi kuitenkin mieluummin sohvalle makoilemaan... hänellä oli myös itselleen omat grillimakkarat mukana ja kun grillasin meille makkaraa hän ihmetteli kuka viitsii tuollaista p*skaa halpaa makkaraa syödä... kun olin juuri laittamassa ruuan pöytään kaveri ilmoitti lähtevänsä lenkille, siis juoksulenkille! me olimme sitten jo syöneet kun hän tuli takaisin ja söi ne omat makkaransa.... no enpä aio enää häntä meille ottaa vieraaksi.

^Apua toi jälkimmäinen tarina :D Meitä on moneen junaan, huomaan (ja osa jää asemalla).



Tulee muuten mieleen oma lapsuus, kun yhteisellä mökillä täti hyvä kun ei teipannut jokaiseen ostamaansa perunaan nimilappuja, että meidän meidän meidän. Aika kun kävi kaupassa ostivat pelkästää itelleen sapuskaa ja esim. omille lapsille jätskiä, muttei meille. Sen sijaan meidän vanhemmat osti kaikille, koska onhan se nyt helvetin ankeeta kattoo kun toiset vaan mättää herkkua nassuun. Ei vissiin tädillä ihan välähtänyt, tosin on läpiahne ja pihi muutenkin ja vuosi vuodelta pahenee.



Rotinarouvilla menee muuten tässä keskustelussa aika komeesti ohi jutun pointti, lähes joka viestissä. Keskusteluhan koskee sitä, saavatko rotinoitsijat loukkaantua, jos joku ei rotinoita tuo, vaan esim. jotakin muuta. Viinipullo on muuten mainio tuliainen, itse vien yleensä aina, tosin imettäville äideille en ihan välttämättä niin hanakasta :) Joskus vein glögiä, kun oli jouluvauva kyseessä.

Menimme poikaystävän isotädin luokse kylään. Täti oli hiukan originelli ja oli tietysti laittanut parasta tietämäänsä ruokaa: läskisoossia. Ne läskin palat oli jumalattoman paksuja ja pelkkää läskiä, siis ihraa.



Mä taas nypin kaiken ihran ja rasvan esim. leikkeleistä pois.



Aina kun täti kävi keittiössä kääntymässä tai poistui pöydästä otin läskiköntin ja piilotin taskussa olleeseen nenäliinaan. Poikaystävä pyöritteli silmiään, minä melkein itkin.



Sitten olisi vielä pitänyt ottaa lisää kun näytti maistuvan niin hyvin.



Vieläkin yrjöttää.