Elän ihmetellen tätä elämää enkä kaipaa omistuksia, autoa, parisuhdetta, ystävyys"suhteita", materiaa juurikaan. Mitä ajatuksia?

Ollut erilaisia vaiheita elämässä, kaikenlaista. Olen elänyt vapaaehtoisesti asunnottomana hetken aikaa, tehnyt keikkatöitä, ollut työtön, sitten taas töissä vaihtelevasti, on ollur parisuhteita, ystävyyssuhteita, materiaa, kaikenlaista. Nyt enää oikeastaan pyri enää mihinkään tiettyyn lokeroon/asemaan/statukseen, hyväksyn sen mitä on ja mitä tuleman pitää. Parisuhteiden ja ystäväsuhteiden aktiivinen ylläpito eivät ole sopineet toistaiseksi minulle, en niitä kaipaa elämääni mutta tietenkin aina kun aitoja kohtaamisia ja "tunnistamisia" elämässä tulee, niin ovat kauniita hetkiä. Olen kuitenkin oppinut, että ei kannata jäädä minkäänlaisiin oletuksiin ja odotuksiin kiinni, antaa asioiden virrata, tulla ja mennä. Se mikä on jäädäkseen, niin jää. Lopulta kaikki kuitenkin muuttuu, se on elämää. 

Materiaa en haali, en ole kiinnostunut ylimääräisestä tavarasta, nekin sitoo aika paljon energiaa. Sitä kyllä alkaa kertymään aika helposti esimerkiksi vaatteiden muodossa ja kaappien siivous, turhan karsiminen välillä on hyväksi. Riittää, että minulla on sänky, ruokapöytä, peili ja muita perustarvikkeita. Tarvittaessa minulle riittää tuo rinkkani, johon pakkaan kaiken oleellisen ja lähden sitten eteenpäin kun aika on ja luotan, että löydän aina suojan mihin mennä. 

Elämä on tällaista olemista, eri vaiheita, hyväksymistä, antautumista, kiitollisuutta, rakkautta. Ei minulla ole oikeastaan mitään sanottavaa siitä miten kukin elää, se on jokaisen oma elämä ja tehtävä tällä kertaa, on vain tosi mielenkiintoista minusta tarkkailla itse tätä etäämmältä ja mennä virran mukana. Tämä on tavallaan oma tapani elää, sellainen minkä koen itselleni merkitykselliseksi. 

Kaikille rakkautta elämäänne.