Kummallisin ruokailukokemuksenne kylässä

ja meistä pitää palvoa ja passata, ettei se mene vieraisiin.

Nainen on voimakas ja luja ja ei tarvitse apua. se nousee perse verta valuen synnytyksen jälkeen passaamaan kavereitaan ja keittelee kahvia ja kipaisee kaupassa hakemassa tuorepakasteita ja panee pöydän koreksi. Tikit vain kiristelee, mutta palstammam ei apua tarvitse ja palstamamman kaverit ei halua tuoda kaverilleen rotinoita, koska kyllä naisen pitää pärjätä yksin.

Miehelle pitää viedä sikarit ja konjakkia kun on niin raskas synnytys takana.

on maailman pihein ihminen, lantrasi aina maidonkin vedellä. Jostain oli kuullut, että soijarouhe on aivan sama kuin jauheliha. Mummu sit jatkoi jauhelihakastikessta pussilislla soijarouhetta ja kehui kuinka riitoisaa se on.

Ja pakko on jatkaa rotinoista:

Se, että tuoreeseen vauvaperheeseen viedään rotinoita ei tarkoita ettenkö mina uskoisi emännän/isännän kykenevän hommaavan tarjottavia. Ennen synnytystä olin varautunut vieraisiin jo etukäteen keksein ja pakastepullin. Sit tulikin viera joka toi mukanaan pussillisen tuoreita sämpylöitä ja mikään ei olisis voinut sillon maistua paremmalta. Tosin sain myös rotinoiksi viinipullon.

Tuore isä viettää varpajaisia ja hälle tarjotaan sikari ja konjakkia. Miksi kukaan ei ole täällä huutamassa et vois se mies itsekkin käydä viinakaupassa konjamiininsa ostamassa?

joten pyrin aina tarjoamaan vieraille tilanteeseen sopivaa syötävää. Ja ihan kavereillenikin tarjota lämmintä ruokaa, jos sattuvat ruoka-aikana kylään.



Siispä, erikoisinta minusta ovat vieraat, jotka eivät halua mitään! Edes kahvia. Siinä minä sitten käsiä pyörittelen ja ihmettelen että mitä sitä tekisi, kun ei mitään saa tarjolle laittaa. :)

Siis eniten oli kylmää keitettyä pottua siinä. Käsin muussattiin/puristeltiin. Kanaakin oli ja varmasti muutakin. Se oli hyvä, mutta erikoinen ruoka. Malliltaan keko.

Hurjia juttuja jon parin vuoden takaa! Kertokaas uusia kokemuksia!

minulla on laktoosi-intoleranssi. kerran menin kaverin luo kahville, oli nimppareidensa kunniaksi leiponutkin JA TIETÄÄ KYLLÄ TÄSTÄ VAIVASTANI!

kun olin mennyt noin puolitoista tuntia syömisestä, vatsaa alkoi vääntää ja kesken Kimblen pelaamisen piti juosta vessaan . pieni yksiö, käry levisi ympäriinsä ja emäntä vain ihmettelee että "mikäs sun mahalle..? sitä maitoahan oli ihan vähän.." kun sanoin, etten siedä YHTÄÄN tavallista maitoa niin oli huuli pyöreänä että "aijaa?"  lopulta läksin sitten kotiini rauhoittamaan mahaa jaffalla, enkä enää ole kys. ihmisen luona uskaltanut ottaa muuta kuin kahvia!

minulla on laktoosi-intoleranssi. kerran menin kaverin luo kahville, oli nimppareidensa kunniaksi leiponutkin JA TIETÄÄ KYLLÄ TÄSTÄ VAIVASTANI!

kun olin mennyt noin puolitoista tuntia syömisestä, vatsaa alkoi vääntää ja kesken Kimblen pelaamisen piti juosta vessaan . pieni yksiö, käry levisi ympäriinsä ja emäntä vain ihmettelee että "mikäs sun mahalle..? sitä maitoahan oli ihan vähän.." kun sanoin, etten siedä YHTÄÄN tavallista maitoa niin oli huuli pyöreänä että "aijaa?"  lopulta läksin sitten kotiini rauhoittamaan mahaa jaffalla, enkä enää ole kys. ihmisen luona uskaltanut ottaa muuta kuin kahvia!

Itselläni on keliakia ja sitä myöden gluteeniton ruokavalio. Mulla on lähisukulainen, joiden kanssa vieraillaan puolin ja toisin usein ja joka on varsin hyvin tietoinen ruokavaliostani. Silti hän ei varaa mitään gluteenitonta ruokaa, vaan tekee vaan jotain, jota en voi syödä ja sanoo AINA, että UNOHTI tämän gluteenittomuuden. Jotenkin hassua minusta. En tee koskaan asiasta numeroa ja sanon aina, että ei se mitään, voin syödä pelkkää salaattia. Asia kuitenkin ihmetyttää, koska itse laittaisin ilman muuta jokaiselle jotain sopivaa syötävää. Kyseisen henkilön perheessä on vielä paljon allergioita ja muita rajoituksia, joten hänen luulisi ymmärtävän tällaiset asiat. Ehkä hän ajattelee, että ei ole hänen velvollisuutensa laittaa mitään ylimääräistä. Se UNOHTAMINEN on jotenkin huvittavaa, koska kerranhan asian voi oikeasti unohtaa, mutta ei joka kerta. Itse ainakin yhden unohduksen jälkeen muistaisin oikein hyvin.

Olen gluteeniton kasvissyöjä, mutta aika usein minulle tarjoillaan mm. pastaa, leipää, keksejä sekä kalaa ja kanaa. Vähän siitä saattaa joku loukkaantua, kun kieltäytyy, mutta useimmat menevät kyllä vaan itse sitten noloiksi, kun ovat tehneet sopimatonta ruokaa. Aina joutuu vakuuttelemaan, ettei haittaa, pärjään kyllä salaatilla.

Aika outoa on, että tätä kanan ja kalan tarjoamista kasvissyöjille tapahtuu erittäin usein myös ravintoloissa.

Meillä on yksi ystäväperhe, joka aina brassailee herkullisilla ruuillaan. Laittaa FB:iin kuvia loistokkaista annoksista ja jälkiruuista ym. kattauksineen.

No kun me menemme kylään, on tarjolla tiivistemehua ja jotain puolivalmistekakkua pahvilautasilta.

Mutta yksi huippukokemus on vasta edessä!!! Saimme kirjallisen kutsun yksiin juhliin. Kutsussa oli eriteltynä kaksi kastia: ne, jotka kutsutaan syömään ja ne, jotka tulevat sitten paria tuntia myöhemmin. Tälle kakkoskastille kutsun mukaan tarjotaan joskus myöhemmin rääppiäispöytä. Ja ehkä kahvia.

Tuossa kutsussa on lueteltu, ketkä kuuluvat tähän "arvovieraskastiin" ja ketkä kuuluvat kakkosluokkaan. Siis nimet siinä ja jokaisen pitää etsiä, kumpaan luokkaan kuuluu. No me kuulumme kakkosluokkaan :)

Voi halleluja!

kun puhutaan huoneenlämmöstä pitää ottaa huomioon että viinikellareissa (ja ennenvanhaan asumuksissakin) on alhaisempi lämpötila kuin nyky huoneistoissa.

Kerran meidät kutsuttiin kaverin luo päivälliselle klo 16. Tulimme sinne lastemme kanssa töistä/päiväkodista nälkäisinä ja innoissamme. Hiukan alkoi hämmästyttää, kun ruokaa alettiin pikkuhiljaa valmistella viiden jälkeen. Alkuruoaksi tarkoitettuja juuressipsejä käristeltiin pinseteillä yksitellen jossain luomuöjyssä... Meidän lapset itki nälkää, ja kun kello tuli kuuteen eikä vielä ollut tarjoiltu mitään, niin menin kohteliaasti pyytämään lapsille leipäpalaa, että itku loppuisi. Sain aika pahaa silmää isäntäpariskunnalta, kun olin niin törkeä. 

Lopulta kun kello tuli seitsemään eikä alkupalaakaan ollut vielä näkynyt, totesimme että meidän on nyt pakko lähteä, kun lasten nukkumaanmenoaika alkaa olla käsillä. Sitten alkoi kamala kauhistelu, että "voi ei, ettehän te oo vielä ehtineet edes syödä mitään!" No niinpä! Nälkä kurni suolissa ja ajoimme mäkkärin kautta kotiin. 

Turha varmaan sanoakaa, että ko pariskunnalla ei ole lapsia.

Ei nyt mitään valtavan ihmeellisiä kokemuksia, mutta se kyllä suoraan sanottuna ärsytti kun sukulaiset tulivat meidän esikoisen 1-vuotissynttäreille ja toivat omista juhlistaan jääneen kakunjämän mukanaan. Söivät sitten sitä eivätkä koskeneet mun suurella vaivalla väsäämiin herkkuihin ollenkaan, "että meille jää enemmän". Raivostuttavaa kursailua, kyllä otti päähän.

En nyt tiedä onko tämä kovin kummallinen kokemus, mutta vuosia sitten erään ystävän luona aamiaisella sai juodakseen lämmitettyä maitoa, jossa lillui noin kymmenen cornflakes-muroa. Ei siis ollut kunnolla kuumaa maitoa, vaan hieman lämmintä ja murot olivat olleet siellä seassa jo hyvän tovin. Ei se järkyttävän pahaa ollut, mutta silti puistatti ne lötköt murot kun liukuivat kurkusta alas ;).

Jaa, johtuiskohan siitä, että on paljon sellaisia diootteja, jotka kutsuvat itseään kasvissyöjiksi mutta syövät silti kanaa ja kalaa. Heidän mielestään broileri on ilmeisesti vihannes ja kalapuikko kasvis. Tunnen parikin tällaista pölkkypäätä.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 15:44"]

Olen gluteeniton kasvissyöjä, mutta aika usein minulle tarjoillaan mm. pastaa, leipää, keksejä sekä kalaa ja kanaa. Vähän siitä saattaa joku loukkaantua, kun kieltäytyy, mutta useimmat menevät kyllä vaan itse sitten noloiksi, kun ovat tehneet sopimatonta ruokaa. Aina joutuu vakuuttelemaan, ettei haittaa, pärjään kyllä salaatilla.

Aika outoa on, että tätä kanan ja kalan tarjoamista kasvissyöjille tapahtuu erittäin usein myös ravintoloissa.

[/quote]

Noista rotinoista ihan pakko kommentoida. Olen helsinkiläinen ties kuinka monessa polvessa, en edes tiedä suvustamme ketää, joka olisi asunut missään muualla, eli mitään karjalaista sukuperimää ei ole tiedossani tuonne oman isoäitini isoäidin ajoille saakka.

Silti tiedän rotinat ja aina vauvaperheeseen mennessä olen jotain vienyt, vaikka sitten paketin keksejä. Harvoin se on jäänyt ainoaksi tarjottavaksi, mutta se on vähän samanlainen perinne kuin että tupareihin vietiin suolaa ja leipää. Ja nyt kaikki on ihan että WHAAAATTTT??? Suolaa ja leipää, mitä ihmettä ;)

Mielestäni ihan kiva perinne.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2011 klo 01:23"]

Rapujuhlissa on tosiaankin rapuja ruokana...

Kyllä. Olen kokenut suvussa kulkeneet vuosikymmenet pitkät rapujuhlaperinteet, siellä tosiaan on myös rapuja. Sillä juhlistetaan erilaisia loppukesän antimia, joten siellä on myös muuta vuodenaikaan liittyvää ruokaa. Idea on, että juhlitaan loppukesän antimia, joita on käytetty monipuolisesti. Kun jokaista lajia syö vähän, niin silloinkin vatsa on aivan täysi. Perinteisesti rapuja ei ole niin paljoa ollut jaettavaksi, vaan maha on täytetty muulla, ravuilla on herkuteltu. Nykyään rapuja tietenkin saa helposti kaupasta, mutta ei rapujuhlan idea ainakaan oman kokemukseni valossa täyty, jos pöydät ei notku ERI ruokia.

Jos ravut maksavat 2-4 e/kpl (en tiedä tämän vuoden torihintoja), niin kenellä on varaa tarjota esim 10 vieraalle mahan täydeltä pelkkiä rapuja? Kenellä on edes niin iso kattila, että siinä voi keittää ja jäähdyttää vaikkapa 100-150 rapua?

Ravut ovat mainio alku- tai väliruoka. Iso seurue jakaa luontevasti juhlaillan kustannukset (ravut, leivät, voit, kruunutillit, snapsit, viinit, oluet). Pääruokana syödään sitten jotain muuta, esim jotain hyvää sadonkorjuu-pataa jos on paljon syöjiä, tai grilliruokaa. 

Ap:n kysymykseen on vastattava, että olen aina saanut kyläpaikassa vähintäänkin OK ruokaa, en mitään kummallisuuksia. Meillä (usein) käyvien ruokavieraiden kanssa sovitaan menusta etukäteen, joten kukaan ei joudu kauhistelemaan. 

Joskus olen kyllä kohdannut tilanteita, joista eräs aikaisempi kertoi: tomaattiallergikko voi muka poimia tomaatit pois salaatista, pullassa ei ole kananmunaa jos pulla on "vain" sivelty kananmunalla ... Sellaisesta emännästä tai isännästä ei voi sanoa kuin, että jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ammentaa ... :)

Up

Kaikista kamalimmat kokemukset on niitä kun ei tarjota mitään!.Varsinkin lapsena jos oli kaverilla yökylässä ja tää kaveri oli semmonen melko uus niin välillä sai olla kokopäivän nälissään kun ei kehdannut pyytää ruokaa ja kaveri ei nälkää tuntenut...

ystäväni kutsukin minut ja mieheni kylään ja selkeäsi kerrottiin etukäteen, että olemme fenno-vegaaneja ja syömme vain raakaruokaa. Tarjolla oli uunikasviksia ja makkaraa. Olimme tyrmistyneitä. Emme syöneet mitään, emmekä ole enää edes ystäviä noiden sivistymättömien barbaari ugrien kanssa.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2011 klo 21:08"]

Olemme serkkuni kanssa saman ikäisiä joten voi sanoa, että olemme olleet ystäviä syntymästämme saakka. Pidämme tiiviisti yhteyttä sähköpostin ja puhelimen kautta, mutta pitkän välimatkan vuoksi näemme vain muutaman kerran vuodessa.

Olimme mieheni kanssa hänen ja hänen miehensä luona käymässä ja silloinkin silmään pisti, että ruoka tarjoiltiin eri pari astioista. Sitten myöhemmin serkkuni valitti, että ei juuri koskaan saa käyttää ns. vierasastiastoa, kun heillä käy niin harvoin vieraita. En tiedä olisinko loukkaantunut vai ollut ylpeä kuin minua ja miestäni ei pidetty vieraina vaan ilmeisesti jotenkin perheeseen kuuluvina, kun ei ilmeisesti pitänyt meitä vieraina.

[/quote]

Joo, hämmentävää. Ei se varmaan pahaa tarkoittanut mutta tuntuu oudolta että haluaisi käyttää vierasastioita ja nyt olisi tilaisuus mutta ei käy kun ei ole tarpeeksi vieraita vieraita? Kun hän on seuraavan kerran sinun luona käymässä niin voit sanoa että voi kun pakastimessa on hyvää suklaajäätelöä, toivottavasti tulee pian vieraita että saan avata sen.