Kävin viisi vuotta psykoterapiassa, eikä terapeutti hoksannut, että minulla on ADHD

Hän kuitenkin tajusi, sinusta saa euroja. 

Ei kaikki terapeutit tietenkään tiedä kaikkea jokaisesta olemassa olevasta häiriöstä. 

Ihmisille tiedoksi, että nykyterapeuteista monet on kouluttautuneet ns. vanhaan aikaan milloin peruskoulukseksi riitti mm. näyttelijän tai lääkintävoimistelijan koulutus. Kaikki psykoterapeutit eivät ole siis saaneet minkäänlaista terveydenhoidollista peruskoulutusta. Nämä psykoterapeuttihin suuntautuvat odotukset kannattaa suhteuttaa tähän taustaan.

Onneksi terapiassa väärällä diagnoosilla... Itellä 5v lääkkeillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla tytöillä on ADHD -diagnoosi aliedustettuna, koska ovat kilttejä ja istuvat paikoillaan. Eivät aiheuta häiriötä. Ovat sitten omissa maailmoissaan. 

Kyllä ja pahimmillaan koulunterveydenhoitaja kuittaa tilanteen, ettei tällaisella ka:lla voi olla ADHD, kun ka. oli 9,5 ja käytös 9. 

Kouluosykologille ei päässyt, yksityiseltä puolelta sai ajan psykologilta.

Ehkä nykyään ADHD:sta tiedetään enemmän. Minun nuoruudessani ei.  Nyt tarkemmin ajatellen olen ollut impulssiivinen monessa asiassa. Mutta se oli minusta vain kokeilunhalua ja hauskuutta. Ja koulussa en aiheuttanut pahemmin häiriötä, joskus jotain nenäkkäitä kommentteja opettajille. Mutta olin myös ahdistunut vähän kaikesta. 

Pitääkin tutkia tuota adhd:ta enemmän. 

Kokemusta on. Läheinen sairasti yli 10 vuotta masennusta. Mitkään lääkkeet tai terapiat eivät auttaneet kunnolla, epäiltiin myös mm kaksisuuntaista. Sai lopulta ADD diagnoosin, kun alkoi itse epäilemään asiaa. Nyt on lääkitys kohdillaan ja elämä myös.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki terapeutit tietenkään tiedä kaikkea jokaisesta olemassa olevasta häiriöstä. 

Niin ja mitä hyötyä on kaikista diagnooseista? Tärkeää on kuitenkin, että arki ja työ on järjestetty sopivaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla tytöillä on ADHD -diagnoosi aliedustettuna, koska ovat kilttejä ja istuvat paikoillaan. Eivät aiheuta häiriötä. Ovat sitten omissa maailmoissaan. 

Kyllä ja pahimmillaan koulunterveydenhoitaja kuittaa tilanteen, ettei tällaisella ka:lla voi olla ADHD, kun ka. oli 9,5 ja käytös 9. 

Kouluosykologille ei päässyt, yksityiseltä puolelta sai ajan psykologilta.

Ehkä nykyään ADHD:sta tiedetään enemmän. Minun nuoruudessani ei.  Nyt tarkemmin ajatellen olen ollut impulssiivinen monessa asiassa. Mutta se oli minusta vain kokeilunhalua ja hauskuutta. Ja koulussa en aiheuttanut pahemmin häiriötä, joskus jotain nenäkkäitä kommentteja opettajille. Mutta olin myös ahdistunut vähän kaikesta. 

Pitääkin tutkia tuota adhd:ta enemmän. 

Piirteet on yleisiä. Jos on nepsy, on ollut sitä lapsesta asti ja ongelmissa sitä myöten. Eikä siitä parane koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisille tiedoksi, että nykyterapeuteista monet on kouluttautuneet ns. vanhaan aikaan milloin peruskoulukseksi riitti mm. näyttelijän tai lääkintävoimistelijan koulutus. Kaikki psykoterapeutit eivät ole siis saaneet minkäänlaista terveydenhoidollista peruskoulutusta. Nämä psykoterapeuttihin suuntautuvat odotukset kannattaa suhteuttaa tähän taustaan.

Omani oli kyllä ihan psykologian maisteri. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki terapeutit tietenkään tiedä kaikkea jokaisesta olemassa olevasta häiriöstä. 

Niin ja mitä hyötyä on kaikista diagnooseista? Tärkeää on kuitenkin, että arki ja työ on järjestetty sopivaksi. 

Jospa ei olekaan, vaan on vain räpiköinyt läpi elämän. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Itse kävin terapiassa kolme vuotta eikä terapeutti tajunnut että minulla on lievästi epävakaa persoonallisuushäiriö. Se oli harmi, koska olisi selittänyt monta juttua.

Olen myös käynyt yksityisellä psykiatrilla silloin tällöin, pääasiassa uusimassa pkv-reseptini. Hänelle en ole viitsinyt sanoa että diagnoosini joka on annettu, on ollut väärä ja se on epävakaa. Muuten en saisi nappeja ja sitten sekoaisin lopullisesti.

Silläkö ne epävakaan ongelmat ratkeaa, että saat diagnoosin, jonka taakse voit mennä? 

Mulla taas parhaillaan tutkitaan autismia, joka on hyvin todennäköinen. Viimein sattui yksi hyvä psykiatrinen sairaanhoitaja joka on aihetta opiskellut, hoksasi asian. Olen myös 3 v. terapian käynyt ja asiakkaana mt-puolella noin 20 vuotta yhteensä ja mt-vaivoja jo useita vuosikymmeniä, kun en nuori enää ole. Eipä kellään tullut mieleen, mistä jatkuva masennus ja ahdistus johtuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla tytöillä on ADHD -diagnoosi aliedustettuna, koska ovat kilttejä ja istuvat paikoillaan. Eivät aiheuta häiriötä. Ovat sitten omissa maailmoissaan. 

Kyllä ja pahimmillaan koulunterveydenhoitaja kuittaa tilanteen, ettei tällaisella ka:lla voi olla ADHD, kun ka. oli 9,5 ja käytös 9. 

Kouluosykologille ei päässyt, yksityiseltä puolelta sai ajan psykologilta.

Ehkä nykyään ADHD:sta tiedetään enemmän. Minun nuoruudessani ei.  Nyt tarkemmin ajatellen olen ollut impulssiivinen monessa asiassa. Mutta se oli minusta vain kokeilunhalua ja hauskuutta. Ja koulussa en aiheuttanut pahemmin häiriötä, joskus jotain nenäkkäitä kommentteja opettajille. Mutta olin myös ahdistunut vähän kaikesta. 

Pitääkin tutkia tuota adhd:ta e

Jossain ammateissa adhd:sta on hyötyä. Esimerkiksi orkesterimuusikko. Pitää havainnoida monta asiaa yhtä aikaa. Olen itse asiassa sellaisessa ammatissa. Se on hyödyllistä. 

Minä sain masennusdiagnoosin parikymppisenä. Oireilu alkoi näkyvästi kuudennella luokalla =koulusta tuli kaikkea sanomista ja jälki-istuntoa milloin mistäkin. Kuitenkaan missään vaiheessa mua ei tutkittu mitenkään, olin aikuisten mielestä vain hankala. Sitä ennen olin pienestä asti omissa oloissani viihtyvä haaveilija, jolle sosiaalinen pelaaminen oli ihan hepreaa. Nopea oppimaan ja kova lukemaan, mutta aina ulkopuolinen.

Kolmekymppisenä ekat Adhd-testit julkisella ja pisteet täyttyi, mutta en saanut silti diagnoosia. Oireilu selitettiin epävakaudella ja vaativalla persoonalla, vaan en niistäkään saanut diagnoosia (ei täyttynyt pisteet). Koin tuolloin, että omassa sairaanhoitopiirissä pidettiin adhd-lääkitystä huumeena, jonka saantia säännösteltiin viimeiseen asti. Voxraa määräsivät masennuslääkkeen kylkeen ennen testien lopputulosta. 

Nelikymppisenä uudet adhd-testit omasta vaatimuksesta ja silloin sain diagnoosin ja lääkkeet (conserta). Nyt vaadin vielä autismitestit ja niiden mukaan vahvoja assipiirteillä, mutta ei diagnoosia (koska osaan esim katsoa silmiin ja muuta sosiaalista normistoa. No, ovat ihan opittavissa olevia taitoja jos on high functioning autisti).

Masennuslääkettä syönyt parikymppisestä asti, nyt hiljalleen haluaisin ajaa sen alas. Olen ollut masentunut, mutta siksi, kun nepsynä olen vetänyt itseni ihan mutkalle yrittäessäni käyttäytyä ja olla neurotyypillinen. Kun olen sallinut itseni toimia niin kuin sisäsyntyisesti toimin, niin ahdistus ja masennus ovat poistuneet. Pyrin tekemään arjestani nepsyhermostolleni mahdollisimman toimivan ja sen myötä ilo on palannut elämääni.

N47

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

terapeutin tehtävä ei ole tehdä diagnooseja. Heillä on harvoin lääketieteellistä diagnosointikoulutusta. 

Olisi sitten kehottanut menemään psykiatrille uudemman kerran, jos olisi jotain huomannut. 

ap

Kun hän ei osaa diagnostisoida, niin hän uskoi siihen saamaasi diagnoosiin. Syytä mieluummin sitä pakko-oire diagnoosin tekijää. Hänenhän sen ois pitänyt huomata. Adhd diagnoosin teko on pitkällinen prosessi. Kai sinut tutki psykiatri silloin kun sait pakkoneuroosi diagnoosin.

Itsellä adhd, epävakaa persoonallisuushäiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko, nyt jo krooniseksi luokiteltu masennus. Jonkin verran ocd-oireilua. Kaikki nämä johtuivat koko elämän vaikuttaneesta päälle jääneestä traumareaktiosta, ja traumaterapian jälkeen olen ollut mieleltäni terve kuin pukki. Näinkin päin voi käydä. Eli adhd-diagnoosissakin liian kehno erotusdiagnostiikka, kun traumat aiheuttivat samanlaisen oireilun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla tytöillä on ADHD -diagnoosi aliedustettuna, koska ovat kilttejä ja istuvat paikoillaan. Eivät aiheuta häiriötä. Ovat sitten omissa maailmoissaan. 

Kyllä ja pahimmillaan koulunterveydenhoitaja kuittaa tilanteen, ettei tällaisella ka:lla voi olla ADHD, kun ka. oli 9,5 ja käytös 9. 

Kouluosykologille ei päässyt, yksityiseltä puolelta sai ajan psykologilta.

Ehkä nykyään ADHD:sta tiedetään enemmän. Minun nuoruudessani ei.  Nyt tarkemmin ajatellen olen ollut impulssiivinen monessa asiassa. Mutta se oli minusta vain kokeilunhalua ja hauskuutta. Ja koulussa en aiheuttanut pahemmin häiriötä, joskus jotain nenäkkäitä kommentteja opettajille. Mutta olin myös ahdistunut vähän kaikesta. 

Pitääkin tutkia tuota adhd:ta e

ADD saattaa mennä peruskoulussakin vielä kevyesti läpi. Ei häiritse muita ja älykäs lapsi vielä pärjää hyvin, mutta kuormituksen kasvaessa vaikeudet alkavat joko lukiossa tai vasta yliopistossa. 

Vierailija kirjoitti:

Minun terapeuttini piti olla asiantuntija OCD:ssä. Ei tuntunut ymmärtävän koko asiaa. Luuli että OCD on pelkkää tarkastelua, eikä oikein tajunnut että OCD:n pahimmat oireet on nimenomaan erittäin epämiellyttävät ja visuaalisesti ahdistavat pakkoajatukset.

En voisi kuvitellakaan meneväni OCD:n takia terapeutille, jolla ei itsellään ole OCD:ta.

Ei ole terapeutin tehtävä ottaa kantaa diagnooseihin. Mulle ei ole kymmenet kokeneet psykiatrit osanneet määritellä oikeita diagnooseja niin miten terapeutti voisi? Kävin pari vuotta terapeutilla joka oli myös psykiatri ja se lopussa uskalsi varovasti sanoa, että voisihan noita diagnooseja joskus tutkia uudelleen. 

Lisäyksenä vielä, että itsekin kävin kolme vuotta psykodynaamisessa terapiassa ja koin sen aika turhaksi. Terapeutti oli psykiatrinen sairaanhoitaja. Sen lisäksi sieltä parikymppisestä asti psypoleilla milloin minkäkin keskusteluavun piirissä. Joissain jutuissa kyllä itseymmärrys lisääntyi, mutta ahdistus vaan jatkui. Kunnes nyt itse tajunnut, että nepsynä koen maailman eri tavalla kuin suurin osa ympärilläni elävistä. Ja se on ihan ok, mun pitää vaan suojella omaa hermostoani tietyiltä jutuilta, liika kuormitus laukaisee ahdistuksen.

N47