Lue keskustelun säännöt.
Miksi olet sinkku?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vastaan ikisinkku-ystävättäreni puolesta. Hän on sinkku ja tulee olemaan, koska elää itsekästä minäminä- minuuttiaikatauluaan, eikä tiedä, mitä joustaminen tarkoittaa. Sen lisäksi harrastaa outoja asioita, jotka karkoittavat viimeisetkin miehet :((
Kuulostaa mielenkiintoiselta. Onko hyvät tissit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olen menettänyt uskoni siihen, että olisi mahdollista löytää hyvä, uskollinen mies, joka aidosti rakastaisi minua ja pysyisi rinnallani.
Näin sinkkuna on vilkkaampi seksielämä kuin parisuhteessa.
Olen outo, ja minulla on outo huumorintaju. Lisäksi en voi sietää lapsia enkä käytä alkoholia. Lapsivapaita, raittiita noin 35-50v miehiä on todella vähän, ja sitten pitäisi vielä olla muuten yhteensopiva. En esim halua ketää joka ei naura minun jutuille JA naurata myös minua, ja jota ei aidosti kiinnosta minun persoonani. Tällaisia tulee vastaan enintään 5-10 vuoden välein eikä viimeisimmät ole olleet muuten sopivia (yhdellä oli lapsia ja vaimo, toinen tupakoi ja ryyppäsi, jne jne).
Eipä ole koskaan kukaan hakenut minua kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munat on pienet eikä ne toimita
Kodka mies on tilastojen mukaan onnellisempi sinkkuna. Olen siis siksi vapaaehtoisesti sinkku vela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle puoli vuotta sopuisasta erosta, eikä oo vielä löytynyt kiinnostavaa persoonaa treffeille, jonka kanssa kiinnostuis ois molemminpuolista ja/tai parisuhde toteutettavissa.
On tässä nyt tärkeempääkin tekemistä, tulee jos tulee.
Akka ei sanonut pahasti.Sanoi hyvästl.Mene sinä itään minä lähden länteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut sinkku jo reilun pari vuosikymmentä ja ymmärrän sen täydellisesti miksi olen nyt ja myös tulen pysymään sinkkuna. Sen sijaan sitä en ymmärrä enkä tiedä miksi nuorena jäin sinkuksi. Oliko se vain huonoa tuuria ja väärää ajoitusta vai oliko minussa jo silloin jotain sellaista mikä sai miehet kavahtamaan ajatustakin parisuhteesta kanssani?
No, liekö tuolla enää väliäkään. Meni jo.
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen nainen, koskaan en ole seurustellut, en edes suudellut. Ajatus seksin harrastamisesta saa melkein oksentamaan. Aseksuaalina itseäni pidän. Muuten elämä on ihan ok mutta syvä yksinäisyys painaa. Se tieto ettei kukaan oikeasti, syvällisesti, välitä minusta. Kukaan ei rakasta minua eikä tule koskaan rakastamaan. Surullista on elämä.
Minäkään en ole seurustellut, mutta nuorempana olen suudellut ja tapaillut sekä harrastanut seksiäkin mutta tuollainen "tunteeton" ei-parisuhdeseksi ei ole minua varten. Samanlaiset ajatukset on kyllä muuten ja nykyään huomaan etenkin kierron tietyssä vaiheessa päätyväni melkoisen syviin vesiin jolloin hoen itsekseni kuinka kukaan ei halua minua eikä kukaan halua olla mun kanssa. Ei ole ainakaan minun elämä elämisen arvoista totaaliyksinäisenä ikisinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen saanut tarpeekseni miehistä. Sinkkuna ja erittäin onnellisena ollut muutaman vuoden. Uusi asunto, omanlainen sisustus, oma kaukosäädin, oma elämä.. Tulijoita kyllä ois mutta ei kiitos. Mä olen muutenkin aina tykännyt olla yksin omassa rauhassa. Metsämökillä oisin koko ajan jos voisin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sinkku koska ex-mies jätti minut vuosi sitten 22 v. Parisuhteen jälkeen. Vaihtoi minut lennossa 10 v. Nuorempaan naiseen. Jäin kahden teinin kanssa kolmistaan elämään. Ero oli iso kolaus, mutta nyt vuoden jälkeen alan huomaamaan jo asian hyviä puolia. Vaikka elintaso romahti ja asuntolaina jäi yksin maksettavaksi niin kaikesta saa päättää itse ja voi tehdä ihan mitä vaan kunhan velvollisuuteni hoidan. Ex miehellä on huonotkin puolensa jotka varmasti ennemmin tai myöhemmin käyvät selväksi uudelle naiselle, onnee vaan!
En kiinnostu ihmisistä, en jaksaisi panostaa seurusteluun. En jaksa teeskennellä, olen liiankin rehellinen. En usko, että koskaa enää tunnen edes ihastumisen tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun vuokralla.
Yritin tapailla yhtä miestä, joka asui vuokralla kerrostalossa ja never again! Siis erikseen jos olisi vaikka työkomennuksella, mutta siis ihan oikeasti, en aikuisena ihmisenä halua jättää autoa millekään kadunvarsi kiekkopaikalle ja rapun edestä soitella avaamaan ovea, jätän sellaiset teineille ja henkisesti teineille.
Mulla on omistusasunto kerrostalossa. Meillä vaan ei ole yhtään autopaikkaa. Asut ilmeisesti böndellä?
Olen nelikymppinen nainen, koskaan en ole seurustellut, en edes suudellut. Ajatus seksin harrastamisesta saa melkein oksentamaan. Aseksuaalina itseäni pidän. Muuten elämä on ihan ok mutta syvä yksinäisyys painaa. Se tieto ettei kukaan oikeasti, syvällisesti, välitä minusta. Kukaan ei rakasta minua eikä tule koskaan rakastamaan. Surullista on elämä.