Lapseni on autismikirjolla. Eniten ärsyttää itsekeskeisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä kasvatuksella tuosta olisi päässyt.

Ei olisi. Minulla oli todellakin hyvä kasvatus ja kova kuri. Aivan saman ajatusmaailman omaan nykyisinkin kuin nuorena. Erotuksena on se, etten edes yritä tulla toimeen/toimia muiden ihmisten kanssa. Loppui se sanominen.

He eivät osanneet käsitellä sinua, mutta ajattelepa jos he olisivakin olleet siinä taidossa erittäin hyviä. Miten he olisivat silloin sinua kohdelleet? 

Vierailija kirjoitti:

#35: viesti a ja b; molemmat

samalta Asperger-aikuiselta.

Osallistuin kuitenkin.

🙂

Kiitos että jaoit jotain näin henkilökohtaista. Liikutuin kokemusta lukiessani. 

Ap kirjoitti:

Lapseni on autismikirjolla. Eniten ärsyttää itsekeskeisyys.

Siis muuten fiksu ja taiteellisesti lahjakas 18 vuotias tyyppi, mutta aina vain ensin ajattelee itseään. Esim.lomareissulla pitäisi mennä hänen mieltymysten mukaan, sisarusten mielipiteillä ei hänelle mitään arvoa.

Tiedän tilanteen, löytyy myös lähipiiristä ja on hyvin kuluttavaa. Ainoastaan ne ihmiset, joilla on tästä kokemusta voivat todella ymmärtää tilanteen. Sisarukset jäävät tässä automaattisesti paitsioon kun jokainen asia lomallakin pitää suunnitella yhden erityislapsen tai nuoren ehdoilla. Se ei auta, jos muut sisarukset haluavat italialaiseen ravintolaan, mutta yksi suostuu syömään vain mäkkärissä...

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä kasvatuksella tuosta olisi päässyt.

Ei pääse, lupaan tämän. Autismin kirjoilla oleva on kuin jumiutunut levysoitin, siihen ei auta kasvatus ei lempeä, eikä kova, ei siinä määrin mitä ulkopuoliset kuvittelevat.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä kasvatuksella tuosta olisi päässyt.

Ei pääse, lupaan tämän. Autismin kirjoilla oleva on kuin jumiutunut levysoitin, siihen ei auta kasvatus ei lempeä, eikä kova, ei siinä määrin mitä ulkopuoliset kuvittelevat.

-eri

Ehkäpä keinot ovat vain vääriä, ja sana _kasvatus_ tässä kontekstissa totaalisen epäonnistunut valinta. 

Juu, eiköhän jokainen autistin sisarus tämän allekirjoita.

Vierailija kirjoitti:

Psykologian ja psykiatrian historiassa on aina ollut muoti-ilmiöitä. Viimeiset 20 vuotta joku vähän itsekkäästi käyttäytynyt ihminen on leimattu narsistiksi. Nykyään kaikki ovat autisteja tai ainakin kirjolla.

Telkkarin Kirjolla-sarja teki paljon hyvää mutta myös paljon huonoa. Ensimmäisessä osassa mukana olleista ihmisistä iso osa oli varmaan oikeita autisteja mutta mukaan olisi kyllä sopinut muitakin diagnooseja. Topista tehtiin ilmiö. 

Toista jaksoa en viitsinyt edes katsoa kovin pitkään, koska siinä esiintyneet henkilöt olivat minusta aivan normaaleja ihmisiä, jotka olivat joutuneet elämässään jotenkin hankalaan tilanteeseen.

Selitys ei saanut olla se, että okei, olet tehnyt vääriä valintoja ja mokannut, kuten me kaikki teemme. Sen sijaan pitäisi tarvita jotain erityistä tukea ja paijaamista. 

Tätä keskustelua kestää taas varmaan jotain 20 vuotta, kunnes löytyy joku muu selitys sille, mi

Tämä on totta. Trauman kokenut voi käyttäytyä samalla tavalla, ilman geneettistä virhettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä kasvatuksella tuosta olisi päässyt.

Ei pääse, lupaan tämän. Autismin kirjoilla oleva on kuin jumiutunut levysoitin, siihen ei auta kasvatus ei lempeä, eikä kova, ei siinä määrin mitä ulkopuoliset kuvittelevat.

-eri

Ai jaa. Kyllä vaan minun ja siskoni kohdalla on auttanut. Otamme muut ja eläimet huomioon ihan automaattisesti. Onko tässä sitten kyse siitä, että naisten kuuluukin tehdä näin (naisautisteille vahva empatia on yksi peruspiirre) ja mies saa möllöttää, mököttää, draamailla ja elää kuin uhmaikäinen? Kuuleehan tuota päivittäin täälläkin miehistä parisuhteissa, jotka ovat henkiseltä tasoltaan ihan viisivuotiaita taaperoita eivätkä kaikki takuulla ole autisteja.

T. keski-ikäinen autisti, jonka autisti-isä sitten perseili, minkä kerkesi.

Autisti on vammainen. Kannattaa pysyä erossa jos mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, minä varmasti olin lapsena tuollainen. Olen kuitenkin jo sen verran vanha, että mulle opetettiin kovalla kurilla miten olla - pidin vaikka sitten mölyt mahassani jos ei muuten elämä luonnistunut. Vaan ei se tuota na itsekeskeisyyttä poistanut. Nyt yli viisikymppisenä vältän ihmisiä viimeiseen saakka, ja haluan todellakin toimia ihan juuri siten miten huvittaa. En ylipäätään ole millään tasolla ihmisistä kiinnostunut, ihmisyys suorastaan kuvottaa minua - myös itsessäni. Joten kyllä; lapsesi voi oppia nielemään tunteensa/teeskentelemään sinulle mieleistä jos niin haluat. Ihan varma en ole onko siitä kenellekään mitään iloa. Sillä tavoin tunteva/elävä olento kuin sinä hänestä toivoisit, ei hän luultavasti koskaan tule olemaan. Haluatko että hän tuntee näin? Olevansa sinulle ikuisesti omana itsenään kelpaamaton? 

Vierailija kirjoitti:

Ja ratkaisu on? Jättää autistin toiveet huomiotta? Mennä lomalle ilman autistia, koska koko loma on joka tapauksessa autistin mielestä jäätävää shittiä? Vääntää ratakiskosta termiä kompromissi, joka on autistin mieslestä kiusaamista? Jotakin muuta, mitä?

Diagnosoimaton autistipiirteinen vastaa: voi etukäteen tehdä selväksi tulevan ohjelman, vaikkapa, että ensimmäisenä lomapäivänä mennään yhden lapsen ehdoilla, toisena päivänä toisen lapsen mielen mukaan ja kolmantena kolmannen. Jos ei ohjelma miellytä, voi jäädä koko lomalta pois. Sovitusta ohjelmasta ei jousteta ja muutenkin viimeiseen asti vältetään äkillisiä muutoksia sovittuun. Autistin on helpompi sopeutua (tai tehdä päätös pois jäämisestä) jos tietää tismalleen mitä tuleman pitää.

Tai sitten tekee kaksi lomamatkaa, josta toinen on autistin mielen mukainen ja toinen muiden lasten. Autisti voi halutessaan jäädä kotiin toiselta reissulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'#35: viesti a ja b; molemmat

samalta Asperger-aikuiselta.

Osallistuin kuitenkin.'

🙂

'Kiitos että jaoit jotain näin henkilökohtaista. Liikutuin kokemusta lukiessani.'

Eipä kestä.🙂 Olen tavallaan etukäteen 

pelastanut ei-koskaan-synnyttämäni lapsen

geneettisesti periytyvältä. Parempi näin,

ettei nepsy tee jälkeläisiä lainkaan. Olen

jälkeenpäin asioita analysoidessani

diagnosoinut äitini assiksi, samoin hänen

isänsä. Uusia oivalluksia syntyy yhä vuosien

ja viisauden karttuessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä kasvatuksella tuosta olisi päässyt.

Ei pääse, lupaan tämän. Autismin kirjoilla oleva on kuin jumiutunut levysoitin, siihen ei auta kasvatus ei lempeä, eikä kova, ei siinä määrin mitä ulkopuoliset kuvittelevat.

-eri

Ai jaa. Kyllä vaan minun ja siskoni kohdalla on auttanut. Otamme muut ja eläimet huomioon ihan automaattisesti. Onko tässä sitten kyse siitä, että naisten kuuluukin tehdä näin (naisautisteille vahva empatia on yksi peruspiirre) ja mies saa möllöttää, mököttää, draamailla ja elää kuin uhmaikäinen? Kuuleehan tuota päivittäin täälläkin miehistä parisuhteissa, jotka ovat henkiseltä tasoltaan ihan viisivuotiaita taaperoita eivätkä kaikki takuulla ole autisteja.

T. keski-ikäinen autisti, jonka autisti-isä sitten perseili, minkä kerkesi.

Diagnoosissa on varmaan seinät leveällä ja katto korkealla,. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'Hyvällä kasvatuksella tuosta olisi päässyt.'

'Ei pääse, lupaan tämän. Autismin kirjoilla oleva on kuin jumiutunut levysoitin, siihen ei auta kasvatus ei lempeä, eikä kova, ei siinä määrin mitä ulkopuoliset kuvittelevat.

-eri'

'Ehkäpä keinot ovat vain vääriä, ja sana _kasvatus_ tässä kontekstissa totaalisen epäonnistunut valinta.'

Ei minulta nämä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ratkaisu on? Jättää autistin toiveet huomiotta? Mennä lomalle ilman autistia, koska koko loma on joka tapauksessa autistin mielestä jäätävää shittiä? Vääntää ratakiskosta termiä kompromissi, joka on autistin mieslestä kiusaamista? Jotakin muuta, mitä?

Diagnosoimaton autistipiirteinen vastaa: voi etukäteen tehdä selväksi tulevan ohjelman, vaikkapa, että ensimmäisenä lomapäivänä mennään yhden lapsen ehdoilla, toisena päivänä toisen lapsen mielen mukaan ja kolmantena kolmannen. Jos ei ohjelma miellytä, voi jäädä koko lomalta pois. Sovitusta ohjelmasta ei jousteta ja muutenkin viimeiseen asti vältetään äkillisiä muutoksia sovittuun. Autistin on helpompi sopeutua (tai tehdä päätös pois jäämisestä) jos tietää tismalleen mitä tuleman pitää.

Tai sitten tekee kaksi lomamatkaa, josta toinen on autistin mielen mukainen ja toinen muiden lasten. Autisti v

Kuulostaa hyvin tutulta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä kasvatuksella tuosta olisi päässyt.

Ei pääse, lupaan tämän. Autismin kirjoilla oleva on kuin jumiutunut levysoitin, siihen ei auta kasvatus ei lempeä, eikä kova, ei siinä määrin mitä ulkopuoliset kuvittelevat.

-eri

Isona kun autisti on laitoksessa laittavat tädit piikin pyllyyn ja pehmustettuun huoneeseen jos levy rupeaa käymään ylikierroksilla.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on nyt täysi-ikäinen nuori autistiaikuinen, joka ihan todellakin inhoaa minua syvästi. En usko että asia tulee muuttumaan. Meillä yritettiin myös tuota ulkopuolista apua, mutta se oli täysin turhaa. Pahimmillaan kuulin, kuinka hän kertoi minun olevan täysin säälittävä teenäisine rakkaudentunnustuksineni; hänen mielestään verisukulaisuudella ei ole mitään merkitystä - olen kuulema jotenkin heikkolahjainen. Ilmoitti aina nuorempana, että kun 18 täyttää lähtee sinä päivänä eikä koskaan katso taaksensa. Näin teki. Opiskelee - ainakin toivon niin - yliopistolla fysiikkaa yhä, ja asuu solussa. On kertonut, että tekee minusta rikosilmoituksen jos yritän ottaa yhteyttä. Olen jotenkin luovuttanut. 

Otan osaa - meillä lähes identtinen historia. Silti melkein hymyilytti. Minäkin olen kuullut, että ajatusmaailmani on apukoulutasoista biojätettä, ja jos maailma ymmärtäisi tyhmyyteni todellisen syvyyden, suljettaisiin minut laitokseen. Ei sitten ihan nuo kompromissit toimineet.

Vierailija kirjoitti:

Ne oikein nauttii siitä, kun on diagnoosi ja saa perseillä luvan kanssa.

Mä voin antaa ihan ilmaiseksi mun diagnoosit, jos saan sinulta vaihdossa terveen paperit. Saat sitten sinä perseillä luvan kanssa. Epäilen kuitenkin, ettei sinulla ole tarjota. 

Se on "autismin kirjolla", ja jos olisit autistin äiti, et puhuisi noin. Eli trolli.

Nenttinormot keskenään perhehaaveineen ja autistit keskenään ilman lapsia.

Tämä lienee melko fiksu ratkaisu.

Itselläni yli kaksi ja puoli vuotta jatkunut etäsuhde eurooppalaiseen medikaalialan Asperger-mieheen, joka ei halua lapsia.

Hän ymmärtää rajoitukseni, ei hiillosta eikä painosta.