LOKAMASSUT-HUHTIKUU

Täällä ihan nopee pinoutuminen, viikkoja on kasassa jo huimat 15+6 tai 16+0. ja masu näkyy, jotain kuplintaa oon pari päivää tuntenu tai jotain möllerrystä, en tiedä onk vaimeita liikkkeitä vai mitä..



Eilen pelästyin ihan kunnolla kun rupes alamahasta vähän sattuu sellasia ihan nopeita kipuja, jotka sekunnissa oli ohi. ja sit rupes jomottaaa tosta häpyluun kohalta. Vieläkin tuntuu tossa häpyluussa ja välillä sattuu sivuista. Siis itkin eilen ihan kunnolla..

Kait tää on ihan normaalia kohdun kasvukipua, mua ei oo juuri mahaan sattunu vaik maha onki kasvanu. Sit välillä kuumottaa selkään ja mahaan.



Lääkärineuvolassa olin tiistaina ja sydän hakkas 148. Hb oli noussu 117:sta 139:ään, jota en usko. Jompi kumpi luku oli virheellinen. Sellasta tänne.

Sit se sano et kohdun korkein kohta on jo navan kohalla,mikä musta jo aikas ylhäällä..

Hyvää sunnuntaita kaikille!!!!!!!!!!!

-maya ja rusina rv 15+6

Aurinkoista sunnuntaipäivää!



Mahtavista keleistä on täällä Pirkanmaalla nautittu, kukkapenkkiä jo kupsutettu ja nautittu terassilla auringosta. Tulin nopeasti kertomaan torstain ultrakuulumiset, sitten voisikin mennä vaikka lettuja paistamaan ja taas istumaan terassille miehen kanssa. ;)



Eli hyvissä fiiliksissä ollaan - tosin mies taas oksentelee parin päivän tauon jälkeen. Onneksi hänkin jaksaa olla todella onnellinen meidän vaavista, joka polskutteli menemään ultratessa. Meidät otti vastaan eri lääkäri kuin ennen harjottelijan kera mutta todella ammattitaitoiselta vaikutti. Harjottelija teki ultrauksen lääkärin ohjeiden mukaan ja kaikki vaikutti oikein hyvältä. Aika paljon kyllä jännitti nousta siihen tuoliin mutta sitten rauhoituin kun sikiö löytyi sydän sykkien. Kauhean epämukavassa asennossa kyllä jouduin olemaan, peppua ja alaselkää jännittämään, lisäksi monitoriin paistoi vastapäiset ikkunanvalo niin paljon etten meinannut itse nähdä mitään. Onneksi älyttiin pistää mies seisomaan valon ja monitorin väliin, niin pääsin sitten nauttimaan näkymistä.



Niskaturvotus oli 1,3 mm eli ihan normaali. Nenä ja peppu löytyivät normaalina, sydän Ok, samoin taisivat aivotkin tsekata. Kokoa eivät sitten mitanneetkaan kun lääkärin mielestä arvo olisi ollut epätarkka sikiön liikkeiden takia. No, olisiko se näillä viikoilla 6-7 cm?



Se jäi harmittamaan, kun unohdin kysyä esim. hiusten värjäämisen turvallisuudesta? Oletteko te saaneet siitä tietoa? Itse olen tähän mennessä saanut parilta lääkäriltä ihan ristiriitaista tietoa, perjantain neuvolalääkäri ei edes osannut vastata! Höh, eiollut kuulemma koskaan kukaan kysynyt moista. Kyllähän noissa värianeisssa on monenmoisia kemikaaleja, etten ekalla kolmanneksella ainakaan värjäisi mutta entä nyt? Joulukuussa olen väriä viimeksi laittanut ja näin kevään tullen tekisi 4 sentin juurikasvu piilottaa. Saisi tukkakin vähän kiiltoa kun tämä raskaus ei sen laatua ainakaan ole mulla parantanut. Joka tapauksessa häitä ennen on otettava ainakin raitoja.



Perjantain neuvolakäynti ei tuottanut muuta iloa kuin pari allergialääkereseptiä. Lisäksi toinen niistä, beclonasal forte agua, jota olen käyttänyt vuosia kesäisin nenäsuihkeena, oli sen lääkärin mielestä turvallinen myös raskausaikana. Äitini kuitenkin selvitti sen pakkausselosteen, jossa kiellettiin sen pitkäaikainen käyttö. Ja juju tuossa lääkkeessä piilee siinä, että sitä nimenomaan käytetään pitkään ja säännöllisesti, muuten ei tehoa! Joten eipä ollut tuohon neuvolalääkäriin luottaminen, muutenkin niin nuori ja kokemattoman tuntuinen oli. Totesi, että turha hänen mitään turkimusta on tässä tehdä kun edellisenä päivänä olin ollut TAYS:issa. No sama mulle, onneksi tosiaan oli tarkkaan ultrattu ja kaikki vaikutti hyvältä. Ja kiva että terkkari on neuvolassa niin pätevän tuntuinen, olisi pitänyt siltä huomata kysyä tuota hiusväriasiaa...



Semmoista täältä. Ensi viikolla on kaikenlaista ohjelmaa opintojen suhteen, käydään katsastamassa pari myytävänä olevaa omakotitalotonttia ja lisäksi miehellä on huomenna pään magneettikuvaus ja kahdesti viikon aikana fysikaalista hoitoa. Hieman jännittää tuo kuvaus huomenna, toivottavasti sieltä ei löydy mitään hälyttävää, vaikka syy sairasteluun olisikin kiva selvittää.



Nyt hellimäään miestä räiskäleillä, jätskillä ja hillolla. Tässä se meikäläisenkin maha turpoaa, ihan pelkillä herkuilla. Tuskin ilman turvotusta ja 2-3 kilon painonnousua raskaus vielä näkyisi mitenkään. Mutta kyllä tässä joutuu pian sijottamaan äitiyshousuihin, pitänee katella huuto. netistä kun on rahat vähn tiukilla.



Voikaa hyvin ja Katijolle lohtuhalit, hyvä että se toinen pikkuinen voi edelleen hyvin ja itsekin olet pääsemässä voitolle. Ei tämä kaikki missään nimessä ole aina helppoa mutta tärkeintä on pyytää apua sitä tarvitessa! Ja hyvä että olet niin tehnyt.



Lilium, rv 12+5

Aurinkoista viikonalkua kaikille! Viikonloppu oli aivan ihana, minäkin kuokin puutarhassa



Tänään tuli viralliset 12 viikkoa täyteen! Ensi torstaina np-ultra, sen lisäksi käyn toisessa ultrassa samanaikaisesti, jossa tutkitaan kohtuvaltimoa. Ilmoittauduin siis aiemmin mainitsemaani Pre-eklapsia- tutkimukseen mukaan.



Lueskelin tuota Liliumin kertomusta ultrasta ja itseäni kieltämättä alkoi juuri jännittämään. Miehen kanssa viikonloppuna keskusteltiin mitä tehtäisiin jos lapsella ei olisikaan kaikki kunnossa. Mies on jo aiemmin ilmoittanut, että jos vaikuttaa siltä, että lapsi olisi pahasti kehitysvammainen, ei hän pystyisi sellaista taakkaa itselleen ottamaan.

Luulin hänen tarkoittaneen myös downin syndroomaa. Onneksi tivasin häneltä asiaa tarkemmin, jolloin ilmeni että lievä kehitysvamma, downin syndrooma tms., jossa lapsella on mahdollisuus tulla aikuisena itsenäiseksi ja pärjätä omillaan, onkin ihan ok. Helpotti kummasti! Jotenkin ajatus siitä, että tässä vaiheessa lähdettäisiin abortoimaan, oli syy sitten mikä tahansa, on aivan kamala. Vaikka vahva persoona olenkin, voisi siinä tilanteessa tulla romahdus.



Pahoinvointi on kadonnut, väsymys on siirtynyt tälläiseen joka toinen päivä jaksotukseen. Toivon nyt hartaasti että katoaisi ihan kokonaan, itseäkin turhauttaa kun ei jaksa tehdä kaikkea mitä haluaisi. Vatsassa vihloo aina välillä, uskon niiden olevan niitä kiinnikekipuja. Lisäksi noin viikon välein tulee sitä menkkamaista jomotusta, jonka taas uskon olevan kohdun kasvukipuja.



Ai niin, olen itse menossa ensi viikolla hiusten värjäykseen. Jos jokun on kuullut että värjäys olisi pahasta, laittakaa viesti. Itse olin ajatellut ettei kiharoita kannata laittaa, mutta en ajatellut että väri olisi pahasta. Nykyaikana nuo aineetkin ovat huomattavasti miedomman kuin taannoin, vielä kun ei ole värjäämässä itseään blondiksi ;o)



Katijolle voimia, onneksi toinen vauva on sitkeä! Ehkäpä oma olokin paranee kevään myötä, todella hyvä että itse hait apua. Itselläni on kokemusta läheisistä, joista näkee kuinka suuri avuntarve heillä on, mutta kun eivät suostu ottamaan apua vastaan. Kamalaa nähdä toisen paha olo, kun ei itse voi vaikuttaa asiaan.



-marvik- rv 12+0

Täällä taas on palailtu töihin loman jälkeen. Oli aika virkistävä loma, kun tuntuu, että virtaa alkaa taas riittämään pikkuhiljaa. Välillä on jopa ylitoimelias olo.



Katijo, mukavaa kuulla sustakin, minäkin mietin jo että missähän olet, kun et ole ehtinyt pinoutumaan. Ymmärrän hyvin, että tuo ahdistus voi käydä ylitsepääsemättömäksi. Tuntuu, että suhtautuminen on niin erilaista kaikkeen tähän kuin ehkä niillä, jotka ei ole käyneet kaikkea tätä läpi vaan ovat raskautuneet helpommin. Onneksi apua on saatavilla ja toivottavasti sullakin on jo aurinkoisempaa. Voimia!



Aika mukavaa, kun satelee hyviä ultrakuulumisia ja koko ajan suurempi osa meistä saavuttaa tuon ' maagisen' 12vkoa. Monilla on ollut mahakipuja, ja täytynee itsekin nistä vähän valittaa..mulla on välilä aika koviakin, vaihtelee hirveästi minkälaisia. Joskus sivuilla sellasta tuikkivaa, nopeasti ohimenevää, ja joskus taas koko vatsalla sellasta enemmän menkkakivun tyylistä. Jatkuvasti kuitenkin on jotain. Kai se sitten kuitenkin liittyy tuohon kasvuun.



Mainitsinkin tuossa, että omat vaatteet menivät vielä päälle viikko sitten. No, miehen palattua pari päivää perässäni pohjoisesta hän yllättyi aika tavalla: muutamassa päivässä maha alkoi yhtäkkiä näkyä selvemmin. En ole enää edes yrittänyt käyttää vanhoja vaatteita, kun ne kiristivät jo ennen tätä niin ikävästi.



Pahoinvointi on vähän hellittänyt, parempia päiviä on jo ihan selvästi. Niinä päivinä maistuu mielellään terveellinen ruoka ja usein :)



Nauttikaa vielä lämpimistä ilmoista, pian luvattiin taas kylmenevää..onneksi kesä lähestyy!



Kimberly 14+2

Täällä myös tänään 12 vkoa täynnä. Palasin myös kahden ja puolen viikon sairausloman jälkeen töihin. Pahoinvointi vaikuttaa hellittävän, siten että kuvotus on selkeästi vähentynyt, oksensin viimeksi toissapäivänä. Vaihtelua kuitenkin on, ja tänään on ollut erityisen hyvä päivä! Oli ihana palata töihin. Malttaisi vain hiljentää tarpeeksi tahtia, ettei stressi pääsisi yllättämään:)



Tuntui helpottavalta lukea, että teillä muillakin on vihlaisuja ja menkkamaisia jomotuksia. Mulla on ollut niitä myös koko ajan vaihdellen. Tänään ihan kovemmatkin menkkamaiset olot, että alkoi jo pelottamaan.



HIUSTEN VÄRJÄYKSESTÄ: keskustelin asiasta kampaajani kanssa tuossa pari viikkoa sitten. Hän sanoi, ettei ole riittävästi tutkittua tietoa, että voisi ottaa kantaa kannattaako värjätä vai ei ja kehotti jättämään värjäämättä, jos yhtään arveluttaa. Hän itse oli raskauksiensa aikana värjännyt normaalisti, kuten myös kertoi kollegojensa tehnee. Huomautti myös, että kampaajat itsehän altistuvat kemikaaleille töissään aikalailla ja saavat terveitä lapsia. Punainen väri, yllätys yllätys, olisikin ilmeisesti rankempi kuin blondaus. Itse tein päätöksen jättää värjäämättä ainakin nyt sinne rakenneultraan asti ja kestää tätä kamalaa tyvikasvua raidoistani.



Miten muuten suhtaudutte NOSTAMISEEN, siis tavaroiden. Onko teistä tuntunut pahalta nostamisen jälkeen (muutama kg) tai imuoroimisen jälkeen mahassa?



Hyviä vointeja niskapoimua perjantaihin asti jännityksellä odottaen,

Vilja ja kaksi pientä

Tänään oli siis np-ultra ja siellähän se pikkuinen oli, hyvissä voimissa ja oikeissa mitoissa. Nukkui liikuttavasti toinen pikkukäsi kasvojen päällä. Kätilö sitten töni hereille, ja siitä närkästyneenä pieni kieltäytyi itsepäisesti kääntymästä jotta olisi saatu edustava kuva " perhealbumiin" . Täytyi tyytyä sellaiseen missä pieni näyttää lähinnä kummitukselta tai alienilta...



Uskomattoman hienolta tuntuu. Se että näki miten pieni sätkytteli ja ojenteli käsiään ja nieleskeli, oli jotain ihan käsittämättömän ihanaa. Vaikea vieläkin käsittää että tuo kaikki tapahtuu minun sisälläni. Tässä mielentilassa ei edes haittaa että oksennus pyrkii kurkkuun vähän väliä.



Lilium, Vilja ja muut värjäyksen kanssa tuskailevat. Samassa veneessä ollaan. Minä olen värjännyt tukkani oikein loistavan punaiseksi, ja vaalea juurikasvu näyttää siltä kuin olisin puolikalju... Pakko kai tätä on vaan sietää, tarvittaisiin aika kovat aineet että tuon punaisen saisi pois.



Daran 12+1 ja pieni kummitus

Voi kun Daranilla oli liikuttavia uutisia, ihanaa kun kaikki on hyvin. Odottelen kyllä jännityksellä ultraa, onneksi se on ylihuomenna heti aamusta. Jos lapsi tulee äitiinsä, niin varmasti vetää sikeitä vielä kahdeksalta aamulla...



Vilja, minne olet menossa ultraan? Minä menen Jorviin.



Mutta siihen hiusasiaan. Koko hiusten värjäämisestä ei tosiaan ole tietoa, mutta raidoista ei juurikaan tartu väriä päänahkaan. Se kuitenkin vähän tasoittaa juurikasvua, eikä hiukset enää olisi ihan noita-akan juurikasvulla :D Tai no, eipä minulla vielä ole sellaista ongelmaa. Oma väri tuon punaisen alla on vaaleantummanruskea (erään analyysin mukaan), joten ei tuo juurikasvu niin kamalalta näytä, ainakaan vielä. Ajattelin kuitenkin nyt sitten laittaa raidat ja katsoa muistanko muuten oman hiusten värin oikein ;o)



Onko kukaan muuten huomannut muutoksia hiuksissaan? Minusta tuntuu, että ne olisivat paksuuntuneet ja jotenkin eloisammat. Leikkauksen jälkeen se varmasti vielä korostuu. Lisäksi työkaverini kertoi, että hän ruskettui raskauden aikana todella helposti, eikä palanut lainkaan. Aika mielenkiintoista, jos tuo tosiaan pitää paikkansa... En kyllä ole mikään auringonpalvoja, mutta ei minulla päivetystä vastaan mitään ole!



-marvik- rv 12+1

Viesti lähti ennen aikojaan... :)



Kiva lukea kaikkien hyvistä uutisista! Itsekin pääsen niitä kertomaan. Tänään käyty np-ultrassa ja sikiön koko vastasi viikkoja 12+3 ja jälleen kuullessani sydänäänet tuli itku, niin liikuttavaa se on että täällä minun mahassani on elämää. Olen niin kiitollinen että ollaan päästy tänne asti...



Olen yhdeltä ammatiltani kampaaja ja täytyy tuohon värjäyskeskusteluun tietysti tunkea myös oma mielipide. ;) Todellakin jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, mutta itse aion kyllä elää ihan normaalisti myös noiden värjäysten kanssa, eli värjään niin kuin normaalistikin. Tosin värjään hiuksiani aika harvoin (keskimäärin kerran kahdessa kuukaudessa), mutta kuitenkin. Se mikä on hyvä muistaa, että sekä permikset että värjäykset eivät välttämättä onnistu yhtä hyvin raskausaikana, hormonit vaikuttavat myös hiuksiin, imetyksen aikana ehkä vielä huonommin. Näin meille opetettiin koulussa. ;)



Oikein hyviä vointeja kaikille ja toivotaan että paha olo on jokaisella pian historiaa!



Monoliisa rv 11+6 (huomenna maaginen 12 täys minullakin!)

Heipä hei kaikille pitkästä aikaan! Olen lueskellut teidän mukavia ultra ja neuvola kuulumisia ja nauttinut omasta raskaudesta kun pahoin vointikin on hellittänyt. Olin viikon lomalla ja kyllä oli mukavaa kun sai levätä ja elää omaan tahtiin sekä kyläillä. Ja loman jälkeen kerroin töissä raskaudesta, kun se oli jo turvallista. Ja nyt työkaverit ei anna minun tehdä kaikkea mitä aikaisemmin tein, koska olen raskaana ja odotan kaksosia!



Ensimmäinen neuvola ja np-ultra takana. Neuvolan täti vaihtui meillä mutta onneksi uusikin sattui olemaan oikein kiva. Kaksosraskaus oli hänelle vähän uusi asia ja myös ivf (pas- asioista puhumattakaan). Oli kyllä perehtynyt asiaan luettuaan vanhat tietoni. Tosin minulle on keskussairaalan lääkäri sanonut, että lapsettomuus hoidoilla alkunsa saanutta raskautta ei tarvitse korostaa vaan kyseessä on fyysisesti tavallinen raskaus. Tämä oli mielestäni kiva kuulla ensimmäisen raskauden aikana. Neuvolassa tulen käymään normaalista ja lisäksi keskussairaalalla, äitipolilla.



Ja ultra oli mainio. Siellähän ne vauvat oli kasvaneet ja niskapoimu mitat oli ihan hyvät, 0,7 ja 1,0. Toinen oli 80 mm ja 74 mm pitkä. Oikein täydellisiä pieniä vauvoja! Kovin olivat eläväisiä, potkivat, huitoivat ja pyörivät. Kyllä tuli hymy huulille ja huolet hävisi. Olo oli ultran jälkeen onnellinen. Seuraavaksi on rakenneultra vuorossa kesäkuussa. Hyvä kun malttaa odottaa sinne asti.



Masu on aika iso jo ja mammahousuja olen pitänyt jo monta viikkoa, tavalliset housut ei ole mahtunut aikapäiviin. Lisäksi tuosta värjäämisestä, minäkin meinaan värjätä hiuksiani raskauden aikana. Viime kerrallakin värjäsin, vaikkakin mietin tosi pitkään silloin uskallanko. Omasta voinnista vielä sen verran, että olen voinut varsin hyvin. Välillä väsyttää kovin ja toisinaan ei. Tasasella ruokailulla ontto ja etova olo pysyy poissa. Nyt siis olen alkanut ja voinut nauttia raskaudestani.



Pyöristävää kevättä kaikille,

santes, 13+0

Ihania ultra-uutisia teillä!!! Onnea kaikille tasapuolisesti!!



Myös meillä oli tänään np-ultra.

Pikkuinen teki näyttävän esittäytymisen ja vilkutti meille heti alkuun! Innostui myös heittämään kuperkeikkaa ja imi peukaloa. Vähän meinasi olla ongelmia lääkärillä saada mittailtua, kun toinen pyörähteli karkuun jatkuvasti. Mutta saatiinhan ne mitat. Pää-perämitta oli 48,7mm vastaten viikoa 12+0. Niskaturvotus 1,1mm joka kuulemma normaali. Kallon halkaisija oli 19,5mm joka kuulemma vähän edellä, mutta ei vielä tässä vaiheessa kovin luotettava mitta. Istukka oli osaksi kohdunpohjassa ja osaksi etuseinämässä, mutta turvallisella alueella kuitenkin. Kaikki mahd. rakenteetkin lääkäri kävi läpi, tai siis sen mitä niistä nyt vielä selviää ja kaikki oli niinkuin pitääkin.

Piti vielä kommentoida tuohon nostamisasiaan (en nyt tältä huumaltani muista kuka sitä kysyi). Että olen kyllä ihan tietoisesti välttänyt painavien tavaroiden nostamista ja kantamista. Eikä tuo mieskään anna mun kantaa edes kauppakassia..;). Viime viikolla yhtäkkiä jouduin ottamaan kaatuvan ihmisen kiinni ja kannattelemaan häntä niin kauan että saatiin tuoli alle. Siitä tuli niin kovat vatsakivut että säikäytti oikein toden teolla.

Hiuksiani olen ajatellut värjätä, seuraavalla kerralla pyydän tosin mahd. lähellä omaa väriäni olevan värin. Viimeksi värjäytin joskus viikolla 5 tai 6 niin väri haalistui ihan muutamassa päivässä. Muuten olen hiuksistani huomannut että ne rasvoittuu hitaammin (aikasemmin on ollu pakko pestä joka päivä) Ja aikasemmin mulla myös lähti hiuksia kauheesti niin nyt ei juuri ollenkaan. Voi kun tää ois pysyvä olotila!

Ihanaa on myöskin se että eilen ja tänään on pahoinvointi ollut selkeesti vähäisempää ja aionkin nyt ruveta laittamaan ruokaa. Jos vielä osaan, kun en ole sitä pystynyt n. kuukauteen tekemään!



-Mingu rv11+6-

Iso kasa tänään ultrassa käyneitä onnellisia! Onnea kaikille muillekin, ihanaa! Mingun kuperkeikka-vauva nauratti, meikäläisen kummitus vaan nukkua jurnotti ja sitten huitoi käsillään kätilölle että menetkös eukko siitä muualle tönimään :-)

Mingun tenavan liikkeet. Ei se meidänkään tyyppi kuin köllötellyt rauhassa. Johtui ehkä aamuisesta ajankohdasta (klo 7:00), ei jaksanut heräillä vielä siis tai sitten se oli vaan ujo. =)

Heti kärkeen minunkin puolesta oikein lämpimät onnittelut kaikille uusista ultrakuulumisista, jotka vaikuttaa kautta linjan pelkästään positiivisilta! Ihana lukea teidän onnellisuutta säteileviä viestejä :) Ja varsinkin kun tietää, että kellekään meistä ei tämä onni ole tullut helpolla, niin siitä osataan ehkä nauttia vielä normaaliakin enemmän.



Myös värjäyskeskusteluun kannanotto, eli minäkin olen värjännyt hiuksia ihan normaalisti ja aion tehdä niin jatkossakin. En jotenkin osaa ottaa siitä mitään paineita, kun ei siitä kerran ole neuvolassa tai lääkärillä (tai ylipäätään missään lukemissani oppaissa) yhtään varoiteltu. Töissäkin on pakko olla suht' edustavan näköinen niin juurikasvu on saatava piiloon :)



Omaa napaa sen verran, että mulla on jo vähän ikävä tuota ultrien jälkeistä euforista vauvahuumaa. Olen jokaisen ultran/sydänääntenkuuntelun jälkeen ollut muutaman päivän pää pilvissä ja kaikenkattavan onnellinen, mutta nyt kun viimeisimmästä on pari viikkoa, niin... Vaikka siis ton np-ultran jälkeen olen jo saanut päälle sen asenteen, että meille on tosiaan vauva tulossa ja jossittelut asian suhteen on vähentyneet, niin kyllä tekisi kovin mieleni mennä taas ylimääräiseen ultraan ennen rakenneultraa tai ainakin hommata se kotidoppler tuomaan lisää uskonvahvistusta asiaan. Voi kun alkaisi edes ne liikkeet tuntua varmuudella, niin se helpottaisi oloa kummasti!



Siitä tulikin mieleeni, että oletteko jo yrittäneet kuulostella liikkeitä tai jo kenties tunteneetkin ne (ja missä vaiheessa)?? Joku tuolla aikaisemmin kertoi (anteeksi kun en muista kuka!) tuntevansa jo kovastikin liikkeitä ja olen kyllä itsekin 99% varma että muutaman kerran ne pienet hipaisut olen onnistunut tuntemaan. Ekan kerran varmaan n. rv 13+. Mullehan lääkäri sanoi, että jo 12. viikolla ne voi tuntea, kun makaa hiljaa ja liikkumatta ja oikein keskittyy. Ihan varma en tietenkään ole ja tosi pienistä hipaisuista siis on ollut kyse.



Meriltä piti kysyä, että oletko ollut tyytyväinen siihen kotidoppleriisi? Minä ihan tosissaan harkitsen, että vuokraisin sellaisen vähäksi aikaa (siis siihen asti että liikkeet alkaisivat selvästi tuntua).



Täälläkin on jo aika pitkälti siirrytty äitiysvaatteisiin, kun maha on sen verran jo esillä. Musta on niin ihana huomata aina kun se on taas vähän isompi :) Saa nähdä montako kertaa siihen ehtii sitten kyllästyä, mutta tällä hetkellä kaikki ulkoiset merkit on enemmän kuin toivottuja :) Tuli taas melkoinen romaani, joten pakko lopetella.



Oikein aurinkoista loppukevättä kaikille!



EE 14+2

Jaahas... taasen yksi neuvola takana päin ja huh huh sanon minä. Vauvalla kaikki ihan hyvin, syke noin 150... Eli ei mitään hätää sen suhteen. Oli äijäkin tänään sitten ihan itse kuuntelemassa ääniä.



Mulla on taasen erittäin alhainen verenpaine ja hb. Pahoinvointia autossa. Olen kuulema erittäin kalpea ja väsyneen näköinen... Ois pistänyt jo tänään saikulle, mutta sain puhuttua muutaman päivän aikaa järjestellä hommia. Tässä se pieni haittapuoli, kun neuvolantäti on hyvä ystävä... Tuntee mut liian hyvin!



Ei tässä on vaan tulossa kesänleirit ja kaikki kevään lopetukset jne, joten olis tärkeää saada muutamat hommat toimimaan, niin sen jälkeen voin jäädä lomalle muutamaksi päiväksi, jos tarve vaatii. Itse en kyllä koe sitä tarvitsevani, mutta niin kai se vaan on otettava vastaan ilman mutinoita.



Kotidopleri keskusteluun yhtyäkseni, niin en kyllä uskaltaisi ostaa sitä. Entäs jos ei äänet kuuluisikaan? Tulis aika kova paniikki siinä vaiheessa. Mielummin toivon parasta aina neuvolan lähestyessä ja kuuntelen siellä...



Liikkeisiin voin sanoa, että tunsin ihan varmasti lauantai-iltana ensimmäistä kertaa sellaisen vähän kovemman kuin pienen hipaisun. Ihan sattumalta, mutta olen ihan varma, että se oli ensimmäinen kunnon liike. Supistuksenkin koin jo maanantai-iltana sängyssä maatessani ja niitä en välttämättä halua lisää. Oli sen verran kivulias juttu, että kiitos riittää.



Mutta näin meillä täällä tänään...



lillastina ja nyytti 16+1

Np-ultra on nyt takana, kuten myös Predo-tutkimuksen ultrakin. Oltiin aamusta jo klo 7.30 Jorvissa ja aloitettiin ultraaminen Predo-tutkimuksella. Vauvaa ei siinä vaiheessa vielä katsottu muilta osin, kuin yritettiin huonoin tuloksin saada napanuorasta virtaustulosta, vaan etsittiin oikea ja vasen kohtuvaltimo ja tutkittiin niiden virtauksia. Virtaukset ovat kunnossa, eikä niissä näkynyt mitään ennakkovaroitusta mahdollisesta raskausmyrkytyksestä. Pääsin siis vain seurantaryhmään, jossa ei syödä lume- eikä varsinaista lääkettä. Nyt vain pitää täyttää omat ja vanhempien tiedot ja pitää raskauspäiväkirjaa.



Varsinaisessa np-ultrassa päästiinkin sitten tutkimaan itse vauvaa. Pituutta vauvalla oli 6.12 cm ja niskapoimu oli 0,7 eli oikein hyvä. Vaavi tykkäsi köllötellä kyljellään, mutta vastasi kyllä heti kätilön hoputukseen ojentelemalla käsiään ja potkimassa seinämiä. Kätilön mukaan vaavi liikkui oikein hyvin.



Olo on kyllä kieltämättä tosi hyvä nyt. Mieskin hymyili kuin Naantalin aurinko koko matkan töihin mennessä ja nyt saamme kuulemma alkaa kunnolla hehkuttamaan raskausuutisilla. Kaikkein kivointa on kertoa miehen mummolle, että nyt on tiettävästi hänen ensimmäinen lapsenlapsenlapsensa tulossa.



Hyvää vointia kaikille!



-marvik- ja Vaavi rv 13+3

Just kun pääsin sanomasta, että kaikki on hyvin... Ja *****!



Eilen illalla alkoi mahassa kauheet kivut ja koko yön heräilin kipuihin. Odottelin jo kaikkein pahinta, mutta koska lekurille en päässyt aamulla, niin lähdin töihin... Koko päivän vääntelin itkua ja odottelin iltapäivän lekurin aikaa.

Mä olin jo ihan varma, ettei kaikki olis kunnossa. Kuvittelin jo mielessäni sairaalaan lähdöt jne... ymmärrätte varmaan.



Eipä syynä ollut muu kuin pitkään jatkunut virtsatientulehdus, joka alkoi jostain syystä nyt vasta oireilemaan. Enpä itte ollut huomannut mitään. Lekurikin totesi vain, että todennäköisesti se on jatkunut jo aika pitkään, kun oireet tuli näin pahana. No sydänäänet kuuluivat hyvin kaikki masussa oli hyvin. Antibioottia lärviin ja 3 päivää saikkua (no eipä olis tässä tilanteessa huvittanutkaan mennä töihin...).



Onneks en säikähtänyt kuin ihan kamalasti...



lillastina ja nyytti 16+3

Mehän olemme onnenpekkoja kaikki naiset (miehineen) täällä! Pelkästään ihania ultrakuulumisia, kuten tänään minullakin :) Molemmat vauvelimme olivat kasvaneet ok, toinen on edelleen vähän isompi ja ihan mahdoton voltinheittäjä-myllertäjä, toinen pienempi rauhallisempi venyttelijä :) Niskapoimut oli myös kunnossa. Euforinen päivä tänään.



Lillastiina hyvä, että kipuihin löytyi heti syy! Oli varmaan tosi pelottavaa. Onneksi asia hoidettavissa.



Mukavaa vl kaikille!

Oikein paljon onnea kaikille hienoista ultrakuulumisista! Ja lillastinalle onnittelut virtatientulehduksesta (voiko noin sanoa :D) eli tosi hienoa että kaikki oli kunnossa.



Täällä toinen neuvola takana. Syke jumpsutti 160 lyöntiä minuutissa ja kaikki muutkin arvot olivat ok. Valitettavasti käynti ei ollut yhtään sen hedelmällisempi kuin viimeksikään: mulla on siis tosi nuori terveydenhoitaja ja tuntuu, että ei oikein osaa kysyä mitään, ja mä olen itse vähän huono alkamaan tilittää kaikista tuntemuksistani. Ainoa kysymys mitä se kysyi multa koko käynnin aikana oli, että " miten voit" . Jotenkin odotan vaan enemmän, tuntuu siltä, että jos kaikki ei olisikaan ok, niin miten osaisi sitten asiaa viedä eteenpäin. No, onneksi tähän mennessä kaikki on mennyt just niinkuin pitää, ja mulla on aika vahva tukiverkko ystäviä ja sisaruksia, joilla on lapsia ja siten kokemusta jaettavana.



Oon pikkuhiljaa kertoillut töissäkin uutisia, täytyy alkaa järjestellä jo syksyä sille mallille, että voi rauhassa palailla sitten kesälomalta, eikä ole kauheaa stressiä.



Ihanaa viikonloppua!

Bianco

Ja onneksi Lillastinan kivuille löytyi vaaraton selitys. Täälläkin nuo kivut välillä oikein säikäyttää, mutta kaipa ne edelleen kuuluvat asiaan. Lisäksi musta tuntuu, että osa vatsakivuista liittyy tuohon suoliston hidastuneeseen toimintaan, joka ei kyllä mulla yleensä normaalitilassa ole mikään ongelma, päinvastoin, yleensä suoli toimii vilkkaasti. Nyt kyllä kävin jo apteekissa hakemassa vatsantoimintalääkettä..



EE kyseli liikkeistä. Täällä ollaan jo pitkään yritetty noudattaa Vaukirjan ohjetta iltaisin hiljentyä kuuntelemaan, jos liikkeitä tuntuisi, mutta en kyllä voi sanoa varmuudella tunteneeni yhtään mitään. Tuntuu, että suoliston kupliminen ja möyryäminen häiritsee aina. No, th:kin sanoi, että vielä useampi viikko voi mennä ennen kuin mitään tuntee. Seuraava neuvola vasta 11.5., ei millään jaksaisi odotella sinne asti niiden ihanien sydänäänien kuuntelemista.



Raskaus alkaa täälläkin olla pikkuhiljaa aika julkinen asia. Pelottavaa, kun puhutaan äitiysloman sijaisesta ja muista jutuista, kun itsellä on vieläkin vähän epävarma olo tämän suhteen. Tai siis varsinaisesti kyseessä ei ole sijainen, kun mulla loppuu työsopimus sopivasti ennen ä-loman alkua, mutta sopimusta olis kyllä jatkettu jos en olisi tullut raskaaksi ja myös kyseltiin jatkoa ä-loman jälkeen.



Täällä on edelleen pahoinvointia, mutta se vaihtelee paljon päivittäin ja myös päivän aikana. On selvästi parempia ja huonompia päiviä. Onneksi ei kuitenkaan enää ole kokoaikaista. Nyt on vaan taas ollut vähän huonompia päivä, ja huolettaa, kun syöminen ei kiinnosta välillä yhtään ja th sanoi, ettei paino saisi enää laskea. Pitää yrittää tankata sitten hyvinä päivinä..



Aurinkoista sunnuntaita kaikille!



Kimberly 15+1

Jos sinulla on vielä noilla viikoillakin pahoinvointia niin ei tässä taida olla minulla vielä toivoa helpotuksesta... Tuntuu että pahenee vaan koko ajan. Välillä on päiviä jolloin selviää oksentamatta, mutta yleensä ei...



Sanokaa että tämä on normaalia, että pahoinvointi voi pahentua ennen kuin helpottaa! Alkaa jo pelottaa että lokakuuhun asti yökkäillään.



Daran 12+6