LOKAMASSUT-HUHTIKUU

Täällä ollaan edelleen vaisuissa tunnelmissa. Musta tuntuu, että tuo Miikulin suru-uutinen otti oikein koville. Kuten jo aiemminkin ehdin sanoa, tunnutte ystäviltä vaikka emme toisia tunnekaan kuin virtuaalimaailmassa, ja jokainen meistä on tullut tähän vaiheeseen pitkän ja vaikean matkan jälkeen. Niinpä koko tiistaipäivä kun luin uutisen piti vain yrittää olla ajattelematta kokonaan Miikulin ja miehen tuskaa, koska muuten en ehkä ois jaksanut töitäkään tehdä.



Niinku te muutkin olette todenneet, myös omat pelot nousi pintaan, mutta niitä nyt en sitten enempää ehtinyt ajattelemaan, kun hyvä ystäväni, joka on terveydenhoitaja, kuunteli pyynnöstäni sydänäänet jotka kuuluikin yllättävän hyvin.



Ihanaa kuitenkin, että Meri ja EmmaEmilia saivat hyviä uutisia! Yritetään nyt kaikki vaan olla stressaamatta ja nauttia raskaana olosta kun kerran näin on. Riskithän on huomattavasti tästä eteenpäin pienentyneet ja kuten Merikin totesi, ei turha stressaaminen auta vauvaa yhtään.



Töissä on oltu koko viikko ja tänä aamuna se on aika hankalaa..paha olo vaihtelee päivittäin mutta tänään on taas ollut paljon huonompi olo. Kunhan jaksais neljään niin sitten alkaa yli viikon loma.



Lähdemme kotiseudulle Pohjois-Suomeen tänä iltana, enkä tiedä, ehtiikö siellä kovinkaan paljon palstailemaan, mutta kuulumisia päivittelen taas ensi viikolla viimeistään.



Hyvää pääsiäistä kaikille!



Kimberly 12+5

pahoittelut ja suruhalit Miikkulille, tuli hirveän paha olo sun puolesta ja pistää mielen ja olon matalaks. Voimia teille!!!!!!!!!



Täällä onki moni jo käyny np-ultrassa ja hyviä uutisia on tullu.



Omaa napaa sen verran.. Täällä mennään jo 14+3 tai 14+4 viikolla ja maha alkaa jo näkymään, töissä oon jääny kiinni ja monelle oon siellä jo sanonu, pomolle en oo kertonu ja se ahistaa. Ens viikolla aijon kertoa neuvolalääkärin jälkeen.

mammafarkut on käytössä vaikka niitä säästelen.

Jännä juttu kun tuntuu et tissiit ei oo yhtään kasvanu, mut silti vanhat rintsikat ei mahu päälle...

Edelleen kyttään vessassa et tuleeko tuhrua vaik tässä ollaan oltu jo kuukaus ilman mitää vuotoa, taidanpa kytätä vielä pitkään ja HARTAASTI:)



kohta lähetään pääsiäisen viettoon, kaikille meille ihanaa ja syömärikasta pääsiäistä!!!! oon totaalisesti hurahtanu ruokaan ja en ajattele mitään muuta kun ruokaa!!! No painoa on tullu vasta 1kg lisää...



-maya ja rusina rv 14+3-

Miikulille heti aluksi pahoittelut menetyksestä, suru on varmasti kamala! Omat pelot tulivat esiin heti, tosin tänään sain ne häivytettyä ainakin hetkeksi.



Ja kiitokset Viljalle pinon korjauksesta, kopioin nimen vain jostain viestistä sen kummemmin miettimättä. Tätä hajamielisyyttä on kyllä ollut paljon viime aikoina...



Ensimmäinen neuvolakäynti siis takana! Kuten yllä kerroin, olen ollut vähän sekaisin, jostain syystä elin jo rv 11+3:a, vaikka todellisuudessa viikkoja on yksi vähemmän. Hb on 118, joten saan aloittaa pikkuhiljaa rv 12 alkaen raudan syönnin, hoitaja arvioi sen voivan pudota jopa 90:n. Lisäksi aloitan Omega-B:n syömisen heti, atooppinen ihoni on aika kuiva tällä hetkellä ja saattaa kuivua vielä entisestään. Sain paljon materiaalia mukaan, illaksi meillä on kotona ainakin paljon luettavaa!



Minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua tutkimukseen, jossa tavoitteena on kehittää menetelmä pre-eklampsian (raskausmyrkytys, toksemia) ja sikiön kasvunhidastumisen ennustamiseksi ja hidastamiseksi. Lisäksi siinä on mukana jokin psykologinen seuranta, jossa seurataan onko raskauden aikaisilla psykologisilla asioilla yhteyttä pre-eklampsiaan tai syntyneen lapsen temperamenttiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että olen sairaalassa verikoeseurannassa, ehkä syön miniaspiriiniä tai lumelääkettä (selviää np-ultran yhteydessä), pidän päiväkirjaa ja pääsen yhteen ylimääräiseen ultraäänitutkimukseen rv 26-27. Jos miehelle sopii, ajattelin osallistua tutkimukseen. Olen myöntyväinen kaikelle, jonka tiedän edistävän lääketiedettä ja ihmisten terveyttä!



Ja lopuksi vielä se tärkein: Pienen haun jälkeen saimme selkeät sydänäänet kuuluviin! Syke oli 160, eli ihan normaalissa mennään. Istukan kuuluminen sellaisena viuhkamaisena kohinana oli minulle yllätys, en tiennyt että senkin voi kuulla.



Mahdatteko muistaa kun taannoin kerroin siitä työpaikasta? Tilanne on nyt se, että olen läpäissyt kaksi haastattelua ja seuraavaksi on vuorossa soveltuvuustestit. Vaikuttaa siltä, että minulla olisi hyvät mahdollisuudet saada paikka. Nyt sitten vaakakupissa on kaksi asiaa, toisessa kupissa ovat uuden työn tuomat mielenkiintoiset haasteet (ja ehkäpä stressikin) ja roima palkankorotus, mutta josta jään pian äitiyslomalle ja koeaika menee umpeen juuri loman alun aikoihin (entä jos eivät jatka työsuhdetta koeajan jälkeen?). Entä jos raskauden aikana tuleekin ongelmia ja paljon sairaslomia? En ehtisi paneutua uuteen työhön täysipainoisesti lainkaan.



Toisessa kupissa taas on stressitön (ja samalla tylsä) loppuaika töissä, sairaslomalle voi jäädä paremmalla omallatunnolla, varma paluu töihin ja pitkät lomat (45 pv), jotka voi sitten hyödyntää äitiysloman alku- ja loppuvaiheessa.



Olisiko teillä hyviä ohjenuoria tähän? Olen ihan hämmennyksissä, en tiedä mitä pitäisi tehdä!



Hyvää ja munarikasta pääsiäistä kaikille!



-marvik-

Moikka taasen kaikille!



Nyt on jo vähän yli 14 viikkoa takana. Olo on mitä mainioin. Muutama viikko vielä, niin on seuraava neuvola ja siitä vähän aikaa ja onkin jo seuraava ultra. Täällä voidaan paksusti. Nyt voi jo sanoa, että onnellisesti raskaana. Mä oikein odotan masun kasvua ja sitä, että saa jäädä pois töistä.



Olen erittäin pahoillani MIIKULIn puolesta. Oli erittäin surullista kuulla teidän kuulumiset. Voimia sinne!



Onnea myöskin kaikille hyvien uutisten saajille.



Oli puhe siitä työstä. Jos minä olisin siinä tilanteessa, niin ottaisin työn vastaan ilomielin, jos sitä tarjottaisiin. Raskaus ei ole pätevä syy irtisanoa ihmistä. Ainakin lukemani perusteella se on jopa laitonta. Pitäisi olla pätevämpi syy. Mutta en tiedä sitten. Enkä oikein usko, että raskaudesta johtuva sairastelukaan olisi pätevä syy. Kyllä ne syyt täytyisi olla jossain ihan muussa.

Pieni stressi on ainakin mulle tehnyt poikaa... jää tuon mahan murehtiminen vähän vähemmälle. On tämä alkuraskauskin mennyt ilman suurempia tuskia, kun ei ole kerennyt miettimään ylimääräisiä vuotoja tms.

Ei varmaan ole muuten tehnyt hyvää, mutta olenpahan itse saanut muuta ajateltavaa. En ole itku kurkussa pelännyt koko ajan keskenmenoa (kuten edellisten kanssa on ehtinyt tekemään).



Mutta Hauskaa ja munarikasta pääsiäistä kaikille!





Lillastina 14+2

En tiedä onko se tolkuttoman väsymyksen syytä vai pistääkö raskaus aivot jotenkin jarrutilaan, mutta olen ollut aivan mahdoton reikäpää viime ajat. Ekaa kertaa elämässä unohdin maksaa vuokran ajallaan. Olisi varmaan vieläkin maksamatta jos mies ei olisi kysynyt että olenko maksanut. Pyykit on olleet pesemättä toista viikkoa kun en mitenkään muista laittaa konetta päälle ja koulussa tekee tiukkaa muistaa milloin on kokeita jne. Hoh hoi... Väsymys on kyllä ihan järjetön välillä, ei tulisi yhtään mitään jos olisi tässä lisänä vanhempi lapsi hoidettavana!



Daran, haukotellen

Oletpa jo pitkällä raskaudessa, tuntuu kuin itsellä olisi siihen vielä piiitkä aika.



Olet oikeassa siitä lakiasiasta. Mutta työntantajalla ja työntekijällä on myös 4 kuukauden koeaika, jonka aikana katsotaan onko henkilö sovelias työtehtävään. Tuleva työtehtävä olisi aivan uusi, jossa minun pitäisi lähteä organisoimaan ja kehittämään ihan uutta toimintamallia.



Tässä tapauksesa, jos joutuisinkin olemaan paljon sairaslomalla, ei välttämättä työnantaja ehtisi saamaan riittävästi näyttöä kyvykkyydestäni ja voisi sen varjolla ilmoittaa ettei työsuhdetta jatkettaisi koeajan jälkeen. Tässä siis mielestäni on pieni porsaanreikä olemassa. Ja jos olisinkin päässyt hyvään vauhtiin ilman isompia sairaslomia, tuntuu hassulta jäädä niin pian pois ja jättää hommat toisten/sijaisen käsiin.



Mutta kun paikka olisi muuten niin kiinnostava!



Vieläkin korvissa kaikuu sydänäänet, oli ne niin hienot kuulla... *vaipuu unelmoimaan*



-marvik-

Lupasin itselleni, että osana tätä surutyötä saan lukea tätä palstaa vielä kerran.. Iso KIITOS osanotostanne ja siitä, että hiljensitte palstan vuorokaudeksi kunnioittaaksenne suruamme. Ei auttanut joka iltainen pyyntö, yläkerrassa haluttiin toisin. Tästä on vain mentävä eteenpäin. Saatan taustailla ehkä myöhemmin kesällä, kun pahin tuska on ohi.



Kaikkea hyvää: Miikuli ja enkelivauva 11+6

Heipparallaa vaan kaikille!



Missäs kaikki luuraa? Vielä suklaamunia napostelemassa? ;) Pääsiäinen tosiaan oli ja meni, kotona ihan rentouduttiin. Mies tosin on ollut jo monta viikkoa kipeä joten olisihan fiilis voinut parempikin olla. Nyt jännitellään torstain np-ultraa, huh huijakkaa! Eilen oli tähän mennessä kovimmat alaselkä- ja kylkikrampit, ihan tosi pahalle välillä tuntui. Se auttoi kun meni sohvalle pitkälleen telkkua tuijottamaan, mitä lie ollut. Voiko esim. kohdun kasvukivut tuntua moiselta? Onko kellään muulla ollut tuollaista kramppailua? Ihan menkkamaiselta tuntui, ei kiva. No, kunhan kaikki vaan olisi massussa hyvin niin minä kyllä kestän vaikka mitkä riesat. Vähällähän tässä totta puhuen ollaan päästy monen teidän kanssasisarten kokemuksiin verrattuna.



Muuten kaikki ok, hommia riittää valtavasti koulun ja kesäkuun häiden järkkäämisen saralla. Ajatukset vaan liukuu tähän vauva-projektiin vähän väliä enkä kotonakaan saa kovin paljoa aikaiseksi kun mieskin pystyy vaan sohvalla makaamaan. Olen kuin joku kameleontti, aina ollut. Seura saa kaltaisekseen... Toivottavasti saadaan mies pian kuntoon, nyt yritämme saada apua fysioterapeutilta jatkuvaan pyörrytykseen, oksenteluun ja päänsärkyyn. Mahatautia se ei ole vaan jotain työperäistä stressiä ja niskojen jäykkyyttä, verenpainekin on hurjan koholla, johon on nyt saanut lääkityksen. Epävarmuus ongelman syystä vaan on niin ikävää, ihan tosissaan huolestuttaa kun toinen tuolla oksentelee! Minunhan se pitäisi tuolla pää pöntössä olla eikä ainakaan miehen...



Kivaa viikon jatkoa joka tapauksessa kaikille ja tulkaahan apajille.



Lilium, rv 12 + 0 WOW WOW WOW!

huiman rajapyykin ylittämisestä! Itse menen tänään 11+2, joten tiukasti perässä tullaan.



On ollut pinossamme hiljaista, olen huomannut, kun täällä sairauslomallani olen joka päivä käynyt vilkaisemassa. Pahoinvointi ei siis vielä olen antanut myöten mennä takaisin töihin, vaikka 2 kertaa olen jo yrittänyt. Itse asiassa ajattelin, että HIENOA, että pinossa on ollut hiljaista, koska se taitaa tarkoittaa ainakin sitä, että moni on rauhoittunut raskauden suhteen siihen " onnelliseen odotukseen" ???Etteivät huolet koko ajan paina mieltä ja alkuraskauden oireet alkavat ilmeisesti lientyä???????

Toivottavasti kaikkien pääsiäinen sujui mallikkaasti! Mukavaa, että Miikuli jaksoi käydä vielä moikkaamassa meitä, ja toivottavasti Miikuli pääsee palailemaan tänne mahd. pian toipumisensa jälkeen.



Täällä ollaan tänään pirteissä tunnelmissa. Pääsiäisloma meni äidin hoivissa varsinki kun sain sen pelkäämäni mahataudin töistä viikonlopuksi. Onneksi oli äiti hoitamassa. No eilen illalla oltiin lähdössä yöjunalla takaisin kotiin tänne etelään ja kuinkas kävikään, miesparkani alkoi oksennella just ennen kun piti lähteä. Tulin sitten yksin junalla tänne kun lippujakaan ei enää saanut takaisin vaihdettua ja neuvola oli tänään. Mies jää vielä varmaankin huomiseen mun äidin hoiviin ennen kuin tulee kotiin, oli sen verran heikossa kunnossa kun soittelin..nyyh.



No, siis mieli on kuitenkin hyvä tänään, koska aurinko paistaa, vauvan sydänäänet kuuluivat voimakkaasti neuvolassa ja kaikki oli muutenkin hyvin. Pahoinvointia on vielä mutta ei enää niin häiritsevänä. Oma terkka oli aivan ihana kuten uumoilinkin, tosi äidillinen ja asiansa osaava. Sanoi jopa, että kun mies ei päässyt mukaan, voidaan joskus käväistä kuuntelemassa sydänääniä pikaisesti jos halutaan, ja muutenkin kehotti käymään jos on yhtään epävarma olo. Tuntui ymmärtävän hyvin tämän jatkuvan pohtimisen siitä, että onkohan siellä mitään..



Neuvolasta suunnistin kaupungille ja shoppailin itselleni muutaman uuden paidan ja lisäksi elämäni ensimmäisen äitiysvaatteen - housut!! Parit farkut menee vielä ihan hyvin päälle mutta kylläkin kiristävät epämukavasti istuessa. Mammahousuissa maha tulee tosi mukavasti esiin, kun tavallisissa housuissa se jotenkin inhottavasti näyttää läskiltä...muuten kun hoikka olen ja painoindeksin alarajoilla. Aamuisinkin sängyssä maatessa on pientä vatsakumpua jo havaittavissa.



Tänään tuntuu siltä, että olo ei voisi olla onnellisempi. Yritänkin nyt oppia ajattelemaan siten, että kaikki menee varmasti hyvin, ainakin hyvä todennäköisyys jo on ja se mikä ei mene, sille en voi kuitenkaan mitään. Nautitaan nyt kaikki tästä!



Kimberly 13+4

... kevät se kiusaa kyllä oikein kunnolla. Aamulla oli hirveä lumipyry, iltapäivällä hiki valui pipon alla :-)



Minulla on pahoinvointi lisääntynyt, nenä on herkistynyt järisyttävän paljon, ja lähes joka päivä päädyn halailemaan pyttyä. Tähän mennessä olen onneksi yökkinyt vain kodin rauhassa, mutta eilenkin olin laatata keskelle koulun pihaa... Jotenkin tuntuu että kun kerran " antoi periksi" yökkäykselle, se tulee nyt paljon voimakkaammin.



Huvittaa kun aina puhutaan aamupahoinvoinnista. Minä voin aamuisin loistavasti ainakin ensimmäiset puoli tuntia ;-)



Meilläkin np-ultra jo ensi tiistaina. Luottavaisin mielin olen menossa, luulisi pienellä olevan asiat kunnossa kun kerran äitiään yökäyttää tähän malliin.



Daran 11+2

Ei suinkaan pelot ole mihinkään hävinneet!! Ainakaan multa. Mulla niskaturvotusultra on vasta ensi viikolla ja en sitten malttanut odottaa siihen saakka vaan kävin eilen lapsettomuusklinikalla ultrassa. Meinasi jo yöunet mennä kun niin kovasti huolestutti, että onko enää hengissä. No, kaikki oli hyvin. Pikkasen on kasvussa oletettua jäljessä mutta en nyt anna sen mielenrauhaani järkyttää kun tämä oli jo kolmas ultra (vuotojen takia jouduin alussa käymään), jossa sama todettiin eli laskettua aikaa joudutaan varmaan siirtämään muutamalla päivällä eteenpäin. Kiva kuulla Kimberly että sullakin vielä vanhat vaatteet menee päälle, niin mullakin. Vähän on turvotusta havaittavissa ja semmonen kova alavatsa tosta keskeltä. Mä olen siinä normaalipainon alarajoilla, etenkin nyt kun tuo pahoinvointi on pudottanut painoa muutaman kilon eivätkä vielä ole kilot tulleet takaisin. Ihan joka päivä en nyt viimeisen viikon aikana ole oksentanut mutta jokatoinen päivä. Ja joka päivä kyllä oksettaa kyllä, ei enää kylläkään 24h.



GALLUP: Oletteko jo raskaudesta kertoneet töissä?





Luppis 13+4

Olen kertonut jo ajat sitten! :) Suhtautuivat niin hyvin kaikkeen aiemminkin, ja olisin jäänyt jokatapauksessa kiinni koska meillä on tosi pieni yritys. Ikävä kyllä tämä yritys lopetetaan ja työni loppuvat, mutta mikäs sen mukavampaa kuin vapaa kesä (palkka juoksee silti) ennen kun lapsi syntyy. (...pakko kaivaa hyvät puolet tästä tilanteesta, tottakai olisin mielummin pitänyt hyväpalkkaisen ja mukavan työni!).



Meillä on ensi viikon tiistaina np-ultra ja hyvillä mielin ollaan! Mammahousuja olen joutunut käyttämään jo monia viikkoja koska turvotus tekee minusta sen verran muhkean. =)



Nyt jo rv 11+1, joten enää ei huolestuta. Jos jotain ikävää tapahtuu, sitten tapahtuu, mutta etukäteen murehtiminen ei auta mitään. Tämä nainen aikoo nauttia!!! ;)



-Monoliisa-

Ei ole kyllä täälläkään pelot mihinkään kadonneet. Tossa välissä oli pari päivää ettei ollu ollenkaan pahoinvointia, ja heti huolestuin onko kaikki kunnossa. Mutta kyllä se huono olo sieltä taas tuli.. Miehelle nauroin että taitaa vauva pitää äitinsä mielenterveydestä huolta, kun heti palas ikävät oireet kun oli hetken huolissaan.

Olin puolitoista päivää töissä kokeilemassa ja se oli ihanan virkistävää kun ei ollu pahoinvointiakaan ja sai puhua ihmisten kanssa. Mutta eikös sitten yks asiakas meinannu kaatua ja tietysti vaistomaisesti otin kiinni ja kannattelin häntä jonkin aikaa että saatiin tuoliin istumaan, niin sen jälkeen alko sattumaan vasempaan kylkeen niin paljon että piti oikeen istua alas ja rasituksessa se vaan paheni. Lääkäri sanoi että olisi aika rauhallisin mielin vauvan suhteen, mutta se saattaa olla pieni lihasrevähdys. Niitä kuulemma tulee nyt helpommin. Saikkuahan siitä taas tuli.. No se on ihan hyvä, kun tää huono olokin alkoi taas niin ois aika tuskasta elämää.

Oon kertonu töissä jo pomolle ja muutamalle työkaverille ja juttu on levinny koska sellainen ihminen onnitteli mua jolle en ole ainakaan itse kertonut. Todella ihanan vastaanoton sain kyllä kaikilta. Moni tiesi meidän ongelmista jo valmiiksi.

Kuultiin vauvauutisia viime viikonloppuna. Miehen pikkuveli ja tyttöystävänsä saavat vauvan syyskuun lopussa. Jos ei olis tota omaa masukkia tuolla kasvamassa, niin toi uutinen olis ottanu tosi koville. Ovat parikymppisiä ja seurustelleet vuoden, joten ei ainakaan kovin kauaa ole tarvinnut tehdä tuota vauvaa. Mutta onneksi nyt ei tarvitse olla katkera. Meillä on nyt asiat paremmin kuin hyvin. Tuntuu että tämä on kaiken sen yrityksen ja pettymysten jälkeen paras mahdollinen hetki saada lapsi. Remontti saadaan valmiiksi syksyyn mennessä yms. ja sitten on aikaa keskittyä olemaan perhe.

Onko teillä muuten mitään työ/hellittelynimiä masuasukeille? Mulla tuli jostain syystä mieleen möttönen ja mies keksi siihen eteen masa(=mahasankari), joten se on nyt sitten masa möttönen tai lyhennettynä möttösmasa :)



Ihanaa kevättä kaikille!!



-mingu ja masa möttönen rv11+1-

Np-ultra oli tänään, ja nyt on hetkeksi taas pelot kaikonneet. Saapa nähdä miten kauan tämä tunne säilyy :) Kaikki oli niinkuin pitikin, vaavi vastasi viikkoja 12+5, joten vähän suurempi oli kuin hedelmöityksen mukaan (12+2). Mutta sama laskettu aika säilyi kuitenkin. Niskaturvotusta ei ollut nimeksikään, ei kuulemma edes kannattanut mitata. Alkuun kaveri ilmeisesti nukkui, eikä oikein liikkunut, mutta kun kätilö vähän tökki mahan päältä, niin alkoi siellä heiluttelemaan. Katseltiin sekä sisäkautta että mahan päältä, kun vaavi ei suostunut kääntymään. Mahan päältäkin sai jo ihan hyvää kuvaa.



Pidin tätä np-ultraa vähän rajapyykkinä, eli en sitä ennen halunnut kauheasti kertoa asiasta kenellekään. Nyt aion kertoa töissä, ainoastaan pomo on tähän mennessä tiennyt, samoin kuin useammalle kaverille - niille, jotka eivät ole tienneet edes yrityksestä ja hoidoista. Miehen vanhemmatkaan ei vielä tiedä, joten niille myös kerrotaan. Kovin pitkään ei enää tätä olisikaan ollut helppo salata, kun vatsa on kasvanut sen verran että viikonloppuna jouduin käymään vaatekaapin läpi ja valitsemaan kaikki ne paidat, mistä maha näkyy vähiten... Olen sen verran hoikka, että heti kun kohtu alkoi kasvaa, se pullahti näkyviin.



Tuon mahan kasvun takia joudun varmaakin kertomaan kohta jo joillekin asiakkaillekin, sellaisille, joiden kanssa olen tehnyt jo pitkään töitä, ja joita tapaan tiiviisti. Lisäksi näiden asiakkaiden kanssa täytyy kohta jo alkaa miettiä sitä, miten projektit siirretään eteenpäin meillä muille. Mutta tätä ajattelin vielä kuukauden verran yrittää venyttää kuitenkin.



Liliumilla oli myös tänään np-ultra, tulehan kertomaan kuulumiset!



Kurjaa, että mingulla huono olo vain jatkuu. Onneksi voit rauhassa olla saikulla. Daranille ja Luppikselle myös tsemppiä pahoinvoinnin keskelle!



Kimberly oli jo käynyt äitiysvaateostoksilla, ja muillakin oli äitiysvaatteet kovassa käytössä. Itse olen vielä pärjännyt vanhoilla, ja ajattelin vähän aikaa yrittää pärjätäkin. Mulla on onneksi muutamat vyötäröltä aika matalat housut ja farkut, joten niillä varmaan sinnittelen vielä jonkin aikaa.



Hyvää vointia kaikille lokakuun odottajille!



Bianco 12+2

Kävin eilen np-ultrassa ja siellä oli kaikki hyvin. Aluksi hieman pelotti kun ei näkynyt kun mustaa. Tuli mieleen että eihän siellä ole mitään, mutta vaavi kuiteskin löytyi, 67mm pitkä. Oli sentin pitempi kun meidän tytöt noilla viikoilla, oiskohan nyt poika??? Turvotus oli 1,3mm eli ihan normaali. Seeremiseulaa ei voinu enää ottaa kun raskaus on niin pitkällä, olisi pitänyt ottaa aikasemmin. En kyllä olis sitä halunnutkaan. Nyt voi varmaan jo alkaa nauttia ihan kunnolla raskaudesta. Tytöillekkin kerrottiin jo, että äidin masussa kasvaa vauva. Ottivat sen ihan kivasti ja nyt käyvät välillä kuuntelemassa kuuluuko masusta mitään :)



Ootteko jo tuntenut liikkeitä? Mä oon jo pari viikkoa tuntenut sellasia pieniä muksahduksia alavatsalla :) Tosi aikasin! Johtuiskohan siitä, että on jo kolmas tulossa, en nimittäin ennen oo tuntenu kun vasta joskus rv17.



Tänään käytin meidän 2-vuotiaan silmäpolilla vasemman silmän karsastuksen takia. Olipahan sekin kokemus. Ensin roikutaan jonossa yli kolme kuukautta, sitten kun vihdoinkin on tänään aika aamulla klo 10, niin tyttö pääsee lääkärin tutkittavaksi klo 12! Sillon toinen on jo niin väsynyt ettei silmät enää kestä kunnolla auki. Siinä sitten yrittävät tutkia näköä, kun toisella silmät jo lerputtaa. Kun vihdoin saivat jotenkin tutkittua äijä sanoo, että aloitetaan peittohoito... tai ei alotetakkaan vielä. Tulkaa puolenvuoden (!!!) päästä uudestaan niin katsotaan sitten se näön tarkkuus uudestaan!!! Voi perkule et alko ottaa pattiin. Tuli mieleen et pitää kait mennä yksityiselle niin vois saada nopeempaa ja parempaa palvelua!



No tällästä tänne. Mukavaa päivän jatkoa

Nevalaine 12+2

Muutamat ovat kertoilleet jo mahan kasvusta. Minä oikein säikähdin kun pääsiäisenä olin äidin luona ja katsoin itseäni kokovartalopeilistä (itselläni ei ole). Näytti siltä kun kuukausia olisi takana jo vaikka kuinka, vatsa pömpötti ihan järkyttävän paljon. Mutta se oli ilmeisesti sitten vain turvotusta, koska kun seuraavana aamuna kurkin vähän pienemmästä pelistä, näytti jo normaalimmalta.



Olen tosi lyhyt, joten maha tulee luultavasti suhteellisen varhain näkyviin, mutta toisaalta äidillä ja siskolla ei kummallakaan ole ollut mitään valtaisaa mahaa, joten ehkä mahdun samaan joukkoon kun ruumiinrakenteelta ollaan aika samaa kamaa.



Onnittelut np-ultrassa käyneille, hienoja uutisia!

Ehdin pinoutua vasta tuonne kalevin pinoon ja sittemmin on mennyt aika heikosti. En jaksa nytkään oikein paneutua teidän muiden juttuihin, mutta enköhän vähitellen tokene. Mä päädyin sairaalahoitoon rv 8+3 ahdistuksen ja oksentelun vuoksi... Eka olin naistenosastolla noin viikon, pari päivää tiputuksessa ja sitten kai vaan odottelemassa pääsyä psykiatriselle puolelle, jossa ahistus on nyt aika hyvin saatu kuriin neljässä viikossa ja maanantaina pääsen kotiin. Tosin viikonloput oon ollu kotilomilla. Oksentelu tais olla aika hyvin yhteydessä ahdistukseen, ruuan jälkeen vaan vatsa tyhjeni.



Nyt siis 13+3. Toinen pieni oli luovuttanut rv 7 ja 9 välillä eli suurta surua on ollut lisäksi :( Toinen oli hyvin mukana vielä rv 11, mitat 43 mm, pää 17 mm, niskaturvotus 1,3, nenäluu löyty ja peppukin paikallaan :) Kaiken kruunas kun se sai pikkuhepulin kesken kaiken, jumppaili vähän, konkretisoitu oikein, että siellä todella on jotain elävää! Miehen mielestä alkaa näkymään jo, ite en oo varma, kun tota masumöllötystä on ollu muutenki.



Mukana menossa sinnittelee

Katijo

Ei mulla muuta. ;)



-Monoliisa-

Olenkin ollut vähän huolissani susta, Katijo, kun et ole täällä enää näkynyt. Osanotot siitä, että toinen ei jaksanut :(. Onneksi kuitenkin toisella menee hyvin :). Hyvä, että pärjäät jo paremmin. Voimia vaan vieläkin!



t. Meri 13+3