Miksi aliupseerit ja reservinupseerit pärjäävät monesti paremmin yhteiskunnassa?

Armeijassa tavallaan paljastuu kiltit ja tottelevat miehet. Jos tottelee niin paljastuu hyödylliseksi orjuuttajille. Tän kun tajuaa niin voi vältellä aukkia ja rukkia esittämällä tyhmää ja hidasta. Voi myös soluttautua sekaan naamioitumalla massaan harmaaseen ettei nakki napsahda. Usein näillä tyypeillä on myös koiria lemmikeinä. Ovat itsekin tavallaan koiria elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Armeijassa tavallaan paljastuu kiltit ja tottelevat miehet. Jos tottelee niin paljastuu hyödylliseksi orjuuttajille. Tän kun tajuaa niin voi vältellä aukkia ja rukkia esittämällä tyhmää ja hidasta. Voi myös soluttautua sekaan naamioitumalla massaan harmaaseen ettei nakki napsahda. Usein näillä tyypeillä on myös koiria lemmikeinä. Ovat itsekin tavallaan koiria elämässään.

Onko lääkkeet jäänyt ottamatta vai pohditko muuten vaan asioita hiukan liian diipisti?

Armeija on ihmisten johtamista.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän sitä Suomessa luullaan että RUK tuottaa hyviä johtajia ja ehkä joskus näin olikin. Nykyään tarvitaan ihan toisenlaisia johtajia. Suomalaiset yritykset eivät vaan  menesty ulkomailla, olisiko aika nousta poteroista ? 

Kyse on ihmisten johtamisesta. Eivät ne asiat ole mihinkään muuttuneet, vaikka uusi sukupolvi haluaa niin itselleen uskotellakin. Jo etätyö oli selvä merkki yritys- ja työkulttuurin rapautumisesta, varsinkin kun sitä jatkettiin epidemian jälkeen. Ei Suomi näillä eväillä pärjää kilpailussa eli tehdään kotona sitä mitä huvittaa ja nostetaan täyttä palkkaa. Tunnen useita etätyöntekijöitä ja kukaan ei oikeastaan tee mitään tuottavaa enää.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteen takia. Kun on hyvä asenne, päätyy muun muassa reserviläisarmeijan upseeriksi tai aliupseeriksi. Ja asenne ratkaisee. Kaiken. Aina.

Siviilissä hyvä johtamisasenne edellyttää ihmistaitoja, armeijassa niitä ei tarvita.

 

Tottakai tarvitaan. Esim kuinka motivoida alaiset parempiin suorituksiin. Toki tietää, tuntee, osaa ja hallitsee -polku on kaikkien käytävä, muutoin ei voi toimia aselajinsa edustajana. Anteeksi ei armeijassa pyydellä mutta antaa miehen/naisen kertoa mikä mieltä painaa ja ammattiapuakin on tarjolla. Jos ei terveydentila riitä käymään inttiä niin voidaan vapauttaa.

Mihin hemmettiin armeijassa motivointia tarvitaan? Siellä tehdään niin kuin ylempi käskee. Siellähän koulutetaan kriisinhallintaa

 

No vaikka siihen että siellä armeijassa viihtyy? Ilman motivaatiota siellä armeijassa ei viihdy vaan silloin siellä "gonahtaa" tai alkaa muuten vaan perseilemään. Armeija on muuttunut kovasta koulusta enemmän pehmeäksi kouluksi, siellä ei ole enää kuria tai fyysistä rasitusta. 

Ei armeijassa ole koskaan ollut kyse viihtymisestä. Siellä on kaikki askeettista sen takia, että muuten koulutus olisi kaukana siitä, mihin se pyrkii, eli taisteluun juoksuhaudoissa ja poteroissa.

"Voi verrata, erittäin hyvin. Miten selviät elämässä ja kohtaat tilanteet jotka ei ole just sitä mikä sillä hetkellä sattuu kiinnostamaan. Niitä jaksoja tulee töissä ja elämässä yleensäkin eteen että olet "pakotettu" tekemään asioita joita et ehkä ihan 100% tai edes ollenkaan juuri silloin haluaisi. Jos asenne on heittää läskiksi tai lusmuilla niin kyllä se monesti heijastuu sitten monessa muussakin asiassa jatkossa. "

Tämä taas ei liity AUKkiin tai RUKkiin mitenkään. Se sama pinnankasvatus koskee aivan kaikkia varusmiespalveluksen suorittaneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi johtajat pärjää hyvin. Vuosisadan mysteeri.

Nostaa egoa. Samoin hymypatsas koulussa. Sain aikoinaan vahingossa moisen. Ego nousi ja parta alkoi kasvaa viidennellä. Kasvoin myös pituutta täysi- ikäisen kokoiseksi. Kävin baareissa jo 15v. Itsetuntoa valheellisesti kohottamalla saadaan parempia ihmisiä.

Tiukan paikan tullen tuollainen yksilö putoaa korkealta ja kovaa. Moni on tehnyt itsarinkin, kun firma on kaatunut alta ja kulissit ovat kaatuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armeijan nöyryyttävä ja alistava koulutus ei tee kenestäkään hyvää aliupseeria tai upseeria. Rauk:n ja Ruk:n käyneet ovat luonnostaan alistuvia toisen ihmisen tahtoon. Oma-aloitteisuutta ei armeijassa suvaita. Pitää vaan tehdä se mitä esimies keksii vaatia.

 

Se, että armeijassa noudattaa määräyksiä ei ole alistumista. Harjoitellaan toimimista  joukkueena.  Auktoriteettiongelmaisilla taas on usein ongelmia muutenkin elämässä persoonastaan johtuen.

Auktoriteettiongelma on sekin, että käyttää omaa asemaansa väärin. Omana inttiaikana joka ikinen kapiainen oli kus*pää omalla tavallaan. Juoppoja ne oli kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Armeija on ihmisten johtamista.

Mutta täysin väärin metodein siviilielämää varten. Siviilissä johtajan täytyy osata myös kuunnella. Armeijassa ei kuunnella alaisia kesken hyökkäyksen tai vetäytymisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän sitä Suomessa luullaan että RUK tuottaa hyviä johtajia ja ehkä joskus näin olikin. Nykyään tarvitaan ihan toisenlaisia johtajia. Suomalaiset yritykset eivät vaan  menesty ulkomailla, olisiko aika nousta poteroista ? 

Kyse on ihmisten johtamisesta. Eivät ne asiat ole mihinkään muuttuneet, vaikka uusi sukupolvi haluaa niin itselleen uskotellakin. Jo etätyö oli selvä merkki yritys- ja työkulttuurin rapautumisesta, varsinkin kun sitä jatkettiin epidemian jälkeen. Ei Suomi näillä eväillä pärjää kilpailussa eli tehdään kotona sitä mitä huvittaa ja nostetaan täyttä palkkaa. Tunnen useita etätyöntekijöitä ja kukaan ei oikeastaan tee mitään tuottavaa enää.  

Silloin vika on ihmisissä, ei työn suorituspaikassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se ihmisestä kertoo aika paljon onko tyylinä ottaa vastuuta niin itsestään kuin muista vai lusmuilla läpi kaikesta mahd. helpolla. Toinen näistä metodeista tyypillisesti kantaa elämässä muutenkin.

Ei ole aivan noin yksiselitteistä. Yoshiki Tanaka kuvaa kuulussa fiktiivisessä romaanisarjassaan Legend of Galactic Heroes, kuinka sotaan täysin tympääntynyt ja arjessa kömpelö mutta älykkö historiaa tutkiva upseeri osoittautuu erinomaiseksi strategiksi ja taktisilta näkökulmiltaan laajemmaksi kuin etabloituneet ja perinteiset upseerit.

Vierailija kirjoitti:

No ei kai siinä mitään kovin ihmeellistä ole. Johtajakoulutukseen, erityisesti RUK, hakeutuu ja pääsee ne joilla on eniten kykyä ja lahjoja johtamiseen. Se taas korreloi myöhemmän menestyksen kanssa. Ei mikään systeemi ole aukoton, ja joskus sinne pääsee niitä joiden ei kuuluisi päästä, ja päinvastoin, mutta keskimäärin tämä kaava pitää aika hyvin paikkansa.

Katsoin somesta oman komppaniani kokelaita 90-luvun lopulta: rehtori, lääkäri ja jonkinlainen toimitusjohtaja. Neljännestä ei löytynyt tietoa. Mutta kertoo että ovat pärjänneet hyvin. Tämä rehtori muuten oli täysi kusipää ja luonneviikainen kokelas, mutta sehän ei estä menestystä koskaan vaan ilmeisesti päinvastoin.

Tosin Rukkiin hakee ne jotka sitä eniten haluvat. Se ei tarkoita, että olisivat parhaita johtajia. Kertoohan tilastotutkimuskin johtajissa ole on ylikorostunut määrä narsisteja ja vahvempia sosiopaattisia piirteitä omaavia. Ylikorostunut pätemisenhalu ja häikäilemättömyys on niitä "voittavia" piirteitä.

Sotataito on hieman eri asia kuin yhteiskunnan normien noudatus ja niiden mukaisuus. Edes ns. hyvä johtaja, oli kyse siviilistä tai armeijasta, ei välttämättä ole korkeamoraalinen yksilönä. Toki joskus niinkin on.

Vierailija kirjoitti:

Öö.. niin? Tajuatko miten armeijan rakenne mene. Yksilö - ryhmä - joukkue - komppania - pataljoona - prikaati jne.. Kaikille näille on johtaja mitä korkeammalle tullaan sitä enemmän vaaditaan.

Huomaan että et ole armeijaa käynyt armeijaa.

 

Olen käynyt armeijan, mutta etkö sinä pöljä ymmärrä, ettei sivilissä johdeta huutamalla, kuten armeijassa.

 

 

Siviilissä käytetään äänentoistolaitteita, jos iso ryhmä on kokoontunut yhteen. Armeijassa vain juhlatilaisuuksissa. Johtamisessa ei suurta eroa ole, se on henkilöiden johtamista. Keinot on tietysti erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö.. niin? Tajuatko miten armeijan rakenne mene. Yksilö - ryhmä - joukkue - komppania - pataljoona - prikaati jne.. Kaikille näille on johtaja mitä korkeammalle tullaan sitä enemmän vaaditaan.

Huomaan että et ole armeijaa käynyt armeijaa.

 

Olen käynyt armeijan, mutta etkö sinä pöljä ymmärrä, ettei sivilissä johdeta huutamalla, kuten armeijassa.

 

 

Siviilissä käytetään äänentoistolaitteita, jos iso ryhmä on kokoontunut yhteen. Armeijassa vain juhlatilaisuuksissa. Johtamisessa ei suurta eroa ole, se on henkilöiden johtamista. Keinot on tietysti erilaisia.

Aika harvassa on ne tilanteet, jossa koko firma kokoontuu. Yleensä palavereissa on muutama ihminen, joten ämyreitä ei tarvita.

Armeijassa johtaminen on tiukasti ylhäältä alas johtamista, siviilissä taas sivusuunnassa ja parhaassa tapauksessa jopa alhalta ylöspäin. Olen osallistunut monesti ideointipalavereihin, jossa kaikki ovat saaneet ehdottaa tapoja ratkaista joku ongelma. Armeijassa tällainen tapa ei toimi, vaan natsat puhuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armeija on ihmisten johtamista.

Mutta täysin väärin metodein siviilielämää varten. Siviilissä johtajan täytyy osata myös kuunnella. Armeijassa ei kuunnella alaisia kesken hyökkäyksen tai vetäytymisen.

 

Armeija on edelleen korkeakoulutus suomalaisen miehen mielenmaisemaan. Sitä tilaisuutta ei kenenkään siviilijohtajan, nykyisen tai tulevan kannata jättää käyttämättä. Stubbia on turha vetää tähän keskusteluun, hänen valintansa presidentiksi ratkaisivat yhtälailla naiset kuin miehetkin ja hän on myös ikänsä puolesta jo siirtynyt pois myös reservistä, kauan ennenkuin tuli valituksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän sitä Suomessa luullaan että RUK tuottaa hyviä johtajia ja ehkä joskus näin olikin. Nykyään tarvitaan ihan toisenlaisia johtajia. Suomalaiset yritykset eivät vaan  menesty ulkomailla, olisiko aika nousta poteroista ? 

Kyse on ihmisten johtamisesta. Eivät ne asiat ole mihinkään muuttuneet, vaikka uusi sukupolvi haluaa niin itselleen uskotellakin. Jo etätyö oli selvä merkki yritys- ja työkulttuurin rapautumisesta, varsinkin kun sitä jatkettiin epidemian jälkeen. Ei Suomi näillä eväillä pärjää kilpailussa eli tehdään kotona sitä mitä huvittaa ja nostetaan täyttä palkkaa. Tunnen useita etätyöntekijöitä ja kukaan ei oikeastaan tee mitään tuottavaa enää.  

Silloin vika on ihmisissä, ei työn suorituspaikassa.

Juuri näin. Osa ei vaan ole itseohjautuvia, vaan tarvitsevat aina jonkun vahtimaan, että saavat aikaiseksi. 

Yleensä sellaiset ihmiset, jotka arvostelevat etätöitä, eivät tiedä niistä mitään. Niitä on yleensä helppo valvoa, toisin kuin luullaan. Ja ei ole mikään yllätys eikä salaisuus, että seuraavissa YT/ Muutosneuvoitteluissa lähtevät saikuttajien lisäksi etätöissä tuottamattomat lusmuilijat. 

"Armeija on edelleen korkeakoulutus suomalaisen miehen mielenmaisemaan. Sitä tilaisuutta ei kenenkään siviilijohtajan, nykyisen tai tulevan kannata jättää käyttämättä. Stubbia on turha vetää tähän keskusteluun, hänen valintansa presidentiksi ratkaisivat yhtälailla naiset kuin miehetkin ja hän on myös ikänsä puolesta jo siirtynyt pois myös reservistä, kauan ennenkuin tuli valituksi."

Ei helkkari 😂

Kyllä se suomalaisen miehen mielenmaisema avautuu ihan arjessa muutenkin. Ja ympäristönä armeija on tavallaan oma kuplansa, koska siellä kaikki liittyy tavalla tai toisella maanpuolustukseen.

Yhden mukavan upseerin tiedän (taimikälie maanpuolustuskorkeakoulun käynyt onkaan titteliltään). Vähän ihmettelen hänen habitustaan. Ei olekaan sporttisen lihaksikas vaan suorataan lihava. Luulin, että koulutukseen sisältyy jenkkityyliin rankka fyysinen osuus. Joo, mutta mukava ja pätevä tyyppi muuten, ihme vaan ettei olekaan itsekuria?

"Osa ei vaan ole itseohjautuvia, vaan tarvitsevat aina jonkun vahtimaan, että saavat aikaiseksi."

Tätä aikaan saamistakaan en itse näkisi hyvälle johtajalle tai sotastrategille mitenkään ominaisena asiana. Silloin paras johtaja-aines olisi pitkää työviikkoa tekevissä työntekijöissä ja yrittäjissä sekä ahkerissa arjen puurtajissa. Mikä ei ole yhtään uskottavaa.