Miksi aliupseerit ja reservinupseerit pärjäävät monesti paremmin yhteiskunnassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin johtuu siitä, että ovat aliupseereita tai reserviupseereita, vaan heidän muista ominaisuuksistaan.

Reserviupseerikoulutuksen saaneet ovat todennäköisesti myös muuta miesväestöä useammin korkeasti koulutettuja. 

Täytyy myös huomioida, että pelkkä koutus ei tee kenestäkään ihmisenä parempaa.

 

Niinpä niin. Kukaan ei ole toista parempi missään ja kaikkien pitää olla samantasoisia. Tuo sama asenne tulee ketjussa vähän väliä eteen.

Puolustusvoimat eivät kuitenkaan voi elää pumpulimaailmassa, vaan heidän pitää tehdä valintojaan reaalimaailman pohjalta.

Älä ole lapsellinen. Oppiarvolla ei mitata ihmisarvoa.

Ja kyllä se armeija pumpulissa elää siinä mielessä, että sil

Ei tässä nyt varmaan mistään ihmisarvosta keskustellakaan vaan siitä pärjääkö (ali)upseerikoulutuksen saaneet elämässä tyypillisesti paremmin kuin muut.

Veikkaan suurimmaksi vaikuttavaksi tekijäksi sitä, että joukosta on valikoituneet pois ne, joilla on heikoimmat edellytykset menestymiseen siviilielämässä. Jos on taakkana asioita, jotka haittaavat oleellisesti työkykyä tai elämänhallintaa, niin todennäköisesti armeijakin jää käymättä tai korkeintaan sen saa rämmittyä läpi rimaa hipoen.

Toisin sanoen suurin osa miehistössä palvelleista ja myös armeijaa käymättömistä pärjää elämässään siinä missä reservin upseerit ja aliupseeritkin, mutta ne jotka eivät pärjää, kasautuvat myös tähän joukkoon. Se heikentää tilastoja verrattuna johtajakoulutukseen valikoituneihin, joiden joukossa heikoimmin pärjääviä ei juurikaan ole. Paitsi ne harvat erikoistapaukset, jotka vastoin odotuksia sopeutuvatkin armeijaan vaikka eivät normaaliin elämään, mutta he ovat sen verran harvalukuisia, että eivät juurikaan heiluta tilastoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Armeija on edelleen korkeakoulutus suomalaisen miehen mielenmaisemaan. Sitä tilaisuutta ei kenenkään siviilijohtajan, nykyisen tai tulevan kannata jättää käyttämättä. Stubbia on turha vetää tähän keskusteluun, hänen valintansa presidentiksi ratkaisivat yhtälailla naiset kuin miehetkin ja hän on myös ikänsä puolesta jo siirtynyt pois myös reservistä, kauan ennenkuin tuli valituksi."

Ei helkkari 😂

Kyllä se suomalaisen miehen mielenmaisema avautuu ihan arjessa muutenkin. Ja ympäristönä armeija on tavallaan oma kuplansa, koska siellä kaikki liittyy tavalla tai toisella maanpuolustukseen.

Kyllä armeija on hyvä paikka hankkia kokemusta tilanteesta jossa hyvinkin erilaisista sosioekonomisista lähtökohdista olevat tuntemattomat ihmiset joutuvat toimimaan yhteistyössä. Osa kykenee hyödyntämään näitä saatuja havaintoja sitten myöhemmin elämässä j

Yläkoulussa tein kaikkeni, jotta en enää ikinä joutuisi toimimaan "erilaisista sosioekonomisista lähtökohdista" olevien kanssa. Yläkoulukokemus riitti minulle ja onneksi pääsin eliittilukioon. 

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se ihmisestä kertoo aika paljon onko tyylinä ottaa vastuuta niin itsestään kuin muista vai lusmuilla läpi kaikesta mahd. helpolla. Toinen näistä metodeista tyypillisesti kantaa elämässä muutenkin.

Ei ole aivan noin yksiselitteistä. Yoshiki Tanaka kuvaa kuulussa fiktiivisessä romaanisarjassaan Legend of Galactic Heroes, kuinka sotaan täysin tympääntynyt ja arjessa kömpelö mutta älykkö historiaa tutkiva upseeri osoittautuu erinomaiseksi strategiksi ja taktisilta näkökulmiltaan laajemmaksi kuin etabloituneet ja perinteiset upseerit.

Perustelet jotain fiktiolla?

Fiktio ei ole irti faktasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Armeija on edelleen korkeakoulutus suomalaisen miehen mielenmaisemaan. Sitä tilaisuutta ei kenenkään siviilijohtajan, nykyisen tai tulevan kannata jättää käyttämättä. Stubbia on turha vetää tähän keskusteluun, hänen valintansa presidentiksi ratkaisivat yhtälailla naiset kuin miehetkin ja hän on myös ikänsä puolesta jo siirtynyt pois myös reservistä, kauan ennenkuin tuli valituksi."

Ei helkkari 😂

Kyllä se suomalaisen miehen mielenmaisema avautuu ihan arjessa muutenkin. Ja ympäristönä armeija on tavallaan oma kuplansa, koska siellä kaikki liittyy tavalla tai toisella maanpuolustukseen.

Kyllä armeija on hyvä paikka hankkia kokemusta tilanteesta jossa hyvinkin erilaisista sosioekonomisista lähtökohdista olevat tuntemattomat ihmiset joutuvat toimimaan yhteistyössä. Osa kykenee hyödyntämään näitä saatuja havaintoja sitten myöhemmin elämässä j

Mikä tahansa työpaikka tarjoaa saman mahdollisuuden. Hyvin harvassa yrityksessä työntekijät ovat toistensa klooneja.

Lisäksi armeijan "yhteistyö" on aika tarkkaan säädeltyä, siellä ei hirveästi voi sooloilla.

Siks ku ne on valkosia hyväkuntosia heteromiehiä jolla on psyykkistä ja fyysistä resilienssiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluttautuvat korkealle, ainakin useimmat Rukin käyneet. Armeijassa myös luodaan verkostoja ja ystävyyssuhteita jotka voi kestää koko eliniän. 

On siinä tuokin puoli. RUK:n päätyy paljon henkilöitä akateemisista (varsinkin luonnontieteellisesti lahjakkaista) perheistä ja usein ovat sitten tulevia johtajatuttuja keskenään  siviilielämässäkin. Mutta niissä soveltuvuustesteissä pitää silti pärjätä, missä mitataan mm. älykkyyttä, paineensietokykyä ja johtamispotentiaalia.

Ja sitten sellainenkin detalji, että jos varusmiehen oma isä on kadiksen käynyt ammattiupseeri, niin PV suorastaan repii hänet RUK:n koulutukseen. Eli geneettistä perimääkin valinnoissa painotetaan.

 

Sivusta kommentoin, että 90-luvulla varmaan noin, mutta nykyään akateemisesti valveutuneet nuoret jättävät usein armeijan käymättä. Meillä matemaattis-luonnontieteellisessä fuksiporukassa oli ehkä muutama armeijan käynyt ja todella paljon enemmän sivareita ja vapautuksen saaneita. Maalaisille RUK saattaa vielä olla iso juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin johtuu siitä, että ovat aliupseereita tai reserviupseereita, vaan heidän muista ominaisuuksistaan.

Reserviupseerikoulutuksen saaneet ovat todennäköisesti myös muuta miesväestöä useammin korkeasti koulutettuja. 

Täytyy myös huomioida, että pelkkä koutus ei tee kenestäkään ihmisenä parempaa.

 

Niinpä niin. Kukaan ei ole toista parempi missään ja kaikkien pitää olla samantasoisia. Tuo sama asenne tulee ketjussa vähän väliä eteen.

Puolustusvoimat eivät kuitenkaan voi elää pumpulimaailmassa, vaan heidän pitää tehdä valintojaan reaalimaailman pohjalta.

Älä ole lapsellinen. Oppiarvolla ei mitata ihmisarvoa.

Ja kyllä se armeija pumpulissa elää siinä mielessä, että si

 

Ei tässä nyt varmaan mistään ihmisarvosta keskustellakaan vaan siitä pärjääkö (ali)upseerikoulutuksen saaneet elämässä tyypillisesti paremmin kuin muut.

Se vaan on edelleen toteen näyttämättä, että näin tapahtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Kouluttautuvat korkealle, ainakin useimmat Rukin käyneet. Armeijassa myös luodaan verkostoja ja ystävyyssuhteita jotka voi kestää koko eliniän. 

haha ei kyl. En oo nähny ketään mun inttikaveria ainakaan 15 vuoteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluttautuvat korkealle, ainakin useimmat Rukin käyneet. Armeijassa myös luodaan verkostoja ja ystävyyssuhteita jotka voi kestää koko eliniän. 

On siinä tuokin puoli. RUK:n päätyy paljon henkilöitä akateemisista (varsinkin luonnontieteellisesti lahjakkaista) perheistä ja usein ovat sitten tulevia johtajatuttuja keskenään  siviilielämässäkin. Mutta niissä soveltuvuustesteissä pitää silti pärjätä, missä mitataan mm. älykkyyttä, paineensietokykyä ja johtamispotentiaalia.

Ja sitten sellainenkin detalji, että jos varusmiehen oma isä on kadiksen käynyt ammattiupseeri, niin PV suorastaan repii hänet RUK:n koulutukseen. Eli geneettistä perimääkin valinnoissa painotetaan.

 

Sivusta kommentoin, että 90-luvulla varmaan noin, mutta nykyään akateemisesti valveutuneet nuor

Koska kaupungeissa kasvaneet pojat omaa nykyään niin alhasen resilienssin. Armeija on nykyään ihan leikkikoulu jossa ei saa ees huutaa alokkaille ja silti 40% ei sitä pysty suorittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulussa tein kaikkeni, jotta en enää ikinä joutuisi toimimaan "erilaisista sosioekonomisista lähtökohdista" olevien kanssa. Yläkoulukokemus riitti minulle ja onneksi pääsin eliittilukioon. 

eri

Mutta kun kuitenkin armeijaan joutuu, niin onko älykästä kirota jokaista aamua minkä siellä viettää vai yrittää ottaa siitä irti oppia ja tehdä aktiivisesti havaintoja kun siellä kuitenkin ollaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se ihmisestä kertoo aika paljon onko tyylinä ottaa vastuuta niin itsestään kuin muista vai lusmuilla läpi kaikesta mahd. helpolla. Toinen näistä metodeista tyypillisesti kantaa elämässä muutenkin.

Ei ole aivan noin yksiselitteistä. Yoshiki Tanaka kuvaa kuulussa fiktiivisessä romaanisarjassaan Legend of Galactic Heroes, kuinka sotaan täysin tympääntynyt ja arjessa kömpelö mutta älykkö historiaa tutkiva upseeri osoittautuu erinomaiseksi strategiksi ja taktisilta näkökulmiltaan laajemmaksi kuin etabloituneet ja perinteiset upseerit.

Perustelet jotain fiktiolla?

Fiktio ei ole irti faktasta.

Ei niin, ja kaikki klassiset sadut palkitsevat ahkeraa ja itseohjautuvaa, ei takarivin lusmuilijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulussa tein kaikkeni, jotta en enää ikinä joutuisi toimimaan "erilaisista sosioekonomisista lähtökohdista" olevien kanssa. Yläkoulukokemus riitti minulle ja onneksi pääsin eliittilukioon. 

eri

Mutta kun kuitenkin armeijaan joutuu, niin onko älykästä kirota jokaista aamua minkä siellä viettää vai yrittää ottaa siitä irti oppia ja tehdä aktiivisesti havaintoja kun siellä kuitenkin ollaan? 

 

Jos on puolen vuoden kiväärimies nii eipä siellä hirveesri voi oppia. Ilmasuojaan osaa juosta ilmankin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulussa tein kaikkeni, jotta en enää ikinä joutuisi toimimaan "erilaisista sosioekonomisista lähtökohdista" olevien kanssa. Yläkoulukokemus riitti minulle ja onneksi pääsin eliittilukioon. 

eri

Mutta kun kuitenkin armeijaan joutuu, niin onko älykästä kirota jokaista aamua minkä siellä viettää vai yrittää ottaa siitä irti oppia ja tehdä aktiivisesti havaintoja kun siellä kuitenkin ollaan? 

 

Jos on puolen vuoden kiväärimies nii eipä siellä hirveesri voi oppia. Ilmasuojaan osaa juosta ilmankin 

Pointti onkin se mitä opitaan kaiken sen varsinaisen sisältökoulutuksen ulkopuolelta. 

täyttä skeidaa armeijassa johtaminen on niin surkeaa ettei surkeampaa löydy mistään ja se näkyy sitten yrityksissäkin suuressa osassa johtaminen on aivan surkeaa ja yritykset kaatuvat

Niistä saa lisäpisteitä kun hakee opiskelu- tai työpaikkaa. Samoin luodaan helpommin verkostoja "hyvävelijärjestöihin". 

"Koska kaupungeissa kasvaneet pojat omaa nykyään niin alhasen resilienssin. Armeija on nykyään ihan leikkikoulu jossa ei saa ees huutaa alokkaille ja silti 40% ei sitä pysty suorittamaan."

Eiköhän kyse ole ihan vain siitä, että ei kiinnosta. Alhaisella resilienssillä ei pärjää mitenkään matemaattis-luonnontieteellisissä yliopisto-opinnoissa.

Ovat keskimääräistä paremmin verkostuneita ja viihtyvät toistensa seurassa ja liittyvät eri järjestöihin, kuten Rotary, Lions Clubi jne. joiden jäsenet pystyvät vaikuttamaan yhteiskunnalliseen asemaan, työuraan, koulutukseen jne. moneen paikkaan valitaan "ohi", kuten Oliver Stubb, hyvä esimerkki hyvistä suhteista. Voi jo sähköpostin aloittaa tuttavallisesti "moikka".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluttautuvat korkealle, ainakin useimmat Rukin käyneet. Armeijassa myös luodaan verkostoja ja ystävyyssuhteita jotka voi kestää koko eliniän. 

haha ei kyl. En oo nähny ketään mun inttikaveria ainakaan 15 vuoteen

Vaikka sinä et niin moni muu taas on. 

Omalta armeija ajaltani muistan että aina kun ryhmässä ei ollut alikersanttia, kokelasta tai vakinaista henkilökuntaa niin kaikki tehtävät sujui hyvin ja kaikilla oli hauskaa. Hommat tuli hoidettua. Mutta aina kun kuvioon tuli tämä armeijan johtaminen niin motivaatio laski kuin lehmän häntä ja tekemisestä tuli kuin itsestään hyvin tönkköä ja väkinäistä.