Miksi aliupseerit ja reservinupseerit pärjäävät monesti paremmin yhteiskunnassa?

Öö.. niin? Tajuatko miten armeijan rakenne mene. Yksilö - ryhmä - joukkue - komppania - pataljoona - prikaati jne.. Kaikille näille on johtaja mitä korkeammalle tullaan sitä enemmän vaaditaan.

Huomaan että et ole armeijaa käynyt armeijaa.

 

Olen käynyt armeijan, mutta etkö sinä pöljä ymmärrä, ettei sivilissä johdeta huutamalla, kuten armeijassa.

 

Vierailija kirjoitti:

Asenteen takia. Kun on hyvä asenne, päätyy muun muassa reserviläisarmeijan upseeriksi tai aliupseeriksi. Ja asenne ratkaisee. Kaiken. Aina.

Siviilissä hyvä johtamisasenne edellyttää ihmistaitoja, armeijassa niitä ei tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Armeija ei ole heikoille. Jos pärjää armeijassa, pärjää myös siviilissä.

Lauri Törni ei sopeutunut ikinä siviilielämään Suomen sotien jälkeen, pakko oli päästä jenkeissäkin lopulta armeijaan.

Tämä ei koske naisia jotka saavat armopaloja armeijassa.

Ketjussa kun on puhuttu RUK:n käyneiden lahjakkuudesta (minkä allekirjoitan), mutta ainakin omassa saapumiserässä sinne valitut olivat myös keskimäärin reilusti muita pidempiä.

Siis tietysti pitkiä oli myös rivimiehistössä ja alikessuissa, mutta RUK-puolelle valittujen joukossa se pituus korostui. Olisiko ollut yksi lyhyt, muutama keskimittainen, kaikki muut kokelaat jotain 185cm-195cm. Eivät muilta osin isoja, mutta pitkiä. Ja tuo oli 90-luvulla. Keskipituus lienee kasvanut jo niistäkin ajoista.

Tuo pituus on varmaan sellainen kirjoittamaton RUK:n valintabonus, kun lisäähän se pituus johtajilla jonkinlaista auktoriteettia.

Vierailija kirjoitti:

Asenteen takia. Kun on hyvä asenne, päätyy muun muassa reserviläisarmeijan upseeriksi tai aliupseeriksi. Ja asenne ratkaisee. Kaiken. Aina.

Ehkä ne menee aukkiin ja rukkiin jotka tykkäävät olla armeijassa? Ne jotka taas ei halua olla armeijassa niin ei ne halua mennä aukkiin tai rukkiin koska he haluaa sieltä armeijasta mahdollisimman pian pois. 

Vierailija kirjoitti:

Onko tästä joku oikea tutkimus? Omassa tuttavapiirissä armeijan käyneillä menee heikosti tai korkeintaan keskinkertaisesti. Sivareilla ja c-paprut venkoilleilla menee erinomaisesti.

Millä tasolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteen takia. Kun on hyvä asenne, päätyy muun muassa reserviläisarmeijan upseeriksi tai aliupseeriksi. Ja asenne ratkaisee. Kaiken. Aina.

Siviilissä hyvä johtamisasenne edellyttää ihmistaitoja, armeijassa niitä ei tarvita.

 

Tottakai tarvitaan. Esim kuinka motivoida alaiset parempiin suorituksiin. Toki tietää, tuntee, osaa ja hallitsee -polku on kaikkien käytävä, muutoin ei voi toimia aselajinsa edustajana. Anteeksi ei armeijassa pyydellä mutta antaa miehen/naisen kertoa mikä mieltä painaa ja ammattiapuakin on tarjolla. Jos ei terveydentila riitä käymään inttiä niin voidaan vapauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Armeija ei ole heikoille. Jos pärjää armeijassa, pärjää myös siviilissä.

No joo, mutta kyllähän nykyarmeija on melkoista lepokotimeininkiä. Siellä pärjää jos jaksaa jotenkin soskuun löntystellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armeija ei ole heikoille. Jos pärjää armeijassa, pärjää myös siviilissä.

Lauri Törni ei sopeutunut ikinä siviilielämään Suomen sotien jälkeen, pakko oli päästä jenkeissäkin lopulta armeijaan.

Poikkeus kaikessa muussakin eikä myönteisessä mielessä.

Aika surkeasti saa olla asiat omassa elämässään jos pitää jotain aukkia tai rukkia saavutuksena. Armeijassa valtaosa miehistä on vailla motivaatiota ja vailla halua mennä aukkiin tai rukkiin. Valtaosa nuorista miehistä haluaa armeijasta pois nopeasti jotta pääsee jatkamaan opintoja tai palaamaan työelämään.

Aukista tai rukista ei ole mitään hyötyä, jos jotain hyötyä haluaa armeijasta niin taitaa kuskin hommista hyötyä olla kun sieltä saa kortit. 

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa kun on puhuttu RUK:n käyneiden lahjakkuudesta (minkä allekirjoitan), mutta ainakin omassa saapumiserässä sinne valitut olivat myös keskimäärin reilusti muita pidempiä.

Siis tietysti pitkiä oli myös rivimiehistössä ja alikessuissa, mutta RUK-puolelle valittujen joukossa se pituus korostui. Olisiko ollut yksi lyhyt, muutama keskimittainen, kaikki muut kokelaat jotain 185cm-195cm. Eivät muilta osin isoja, mutta pitkiä. Ja tuo oli 90-luvulla. Keskipituus lienee kasvanut jo niistäkin ajoista.

Tuo pituus on varmaan sellainen kirjoittamaton RUK:n valintabonus, kun lisäähän se pituus johtajilla jonkinlaista auktoriteettia.

Kyllä ne RUK:n käyneet sitten on superjätkiä. Taidanpa heti aamusta hakea rautakaupasta köyttä 😂😂😂

Ihan tuntuu siltä kuin tämä ketju olisi joku Kummelin sketsi. Aina vaan löytyy uusia ylisanoja armeijan johtamiskoulutukselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteen takia. Kun on hyvä asenne, päätyy muun muassa reserviläisarmeijan upseeriksi tai aliupseeriksi. Ja asenne ratkaisee. Kaiken. Aina.

Siviilissä hyvä johtamisasenne edellyttää ihmistaitoja, armeijassa niitä ei tarvita.

 

Tottakai tarvitaan. Esim kuinka motivoida alaiset parempiin suorituksiin. Toki tietää, tuntee, osaa ja hallitsee -polku on kaikkien käytävä, muutoin ei voi toimia aselajinsa edustajana. Anteeksi ei armeijassa pyydellä mutta antaa miehen/naisen kertoa mikä mieltä painaa ja ammattiapuakin on tarjolla. Jos ei terveydentila riitä käymään inttiä niin voidaan vapauttaa.

Mihin hemmettiin armeijassa motivointia tarvitaan? Siellä tehdään niin kuin ylempi käskee. Siellähän koulutetaan kriisinhallintaa, eikä rintamalla aleta arpomaan, onko nyt hyvä fiilis lähteä hyökkäämään vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tästä joku oikea tutkimus? Omassa tuttavapiirissä armeijan käyneillä menee heikosti tai korkeintaan keskinkertaisesti. Sivareilla ja c-paprut venkoilleilla menee erinomaisesti.

Millä tasolla?

Sivarit ja c-miehet ovat keskiluokkaisissa hyväpalkkaisissa sisätöissä ja ovat ilmeisesti tyytyväisiä. Monella on parisuhde/perhe ja hyvä taloudellinen tilanne.

Armeija on muuttunut siten että Aukkiin ja Rukkiin menee vapaaehtoiset, ei sinne enää pakoteta ketään ellei vapaaehtoisia ole tarpeeksi. Se on mennyttä aikaa kun skapparit päätti ketkä sinne johtajakoulutukseen menee. 

Riittävän fiksuja, fysiikka ja psyyke kunnossa. Ei auktoriteettiongelmaa. Joukko on valikoituneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteen takia. Kun on hyvä asenne, päätyy muun muassa reserviläisarmeijan upseeriksi tai aliupseeriksi. Ja asenne ratkaisee. Kaiken. Aina.

Siviilissä hyvä johtamisasenne edellyttää ihmistaitoja, armeijassa niitä ei tarvita.

 

Tottakai tarvitaan. Esim kuinka motivoida alaiset parempiin suorituksiin. Toki tietää, tuntee, osaa ja hallitsee -polku on kaikkien käytävä, muutoin ei voi toimia aselajinsa edustajana. Anteeksi ei armeijassa pyydellä mutta antaa miehen/naisen kertoa mikä mieltä painaa ja ammattiapuakin on tarjolla. Jos ei terveydentila riitä käymään inttiä niin voidaan vapauttaa.

Mihin hemmettiin armeijassa motivointia tarvitaan? Siellä tehdään niin kuin ylempi käskee. Siellähän koulutetaan kriisinhallintaa

No vaikka siihen että siellä armeijassa viihtyy? Ilman motivaatiota siellä armeijassa ei viihdy vaan silloin siellä "gonahtaa" tai alkaa muuten vaan perseilemään. Armeija on muuttunut kovasta koulusta enemmän pehmeäksi kouluksi, siellä ei ole enää kuria tai fyysistä rasitusta. 

Ovatko nuo ikivanhat johtamistyylit vielä muodissa? No, armeijassa. 

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nuo ikivanhat johtamistyylit vielä muodissa? No, armeijassa. 

Eiköhän ne johtamistyylit ole jo muuttuneet ja pehmentyneet aika paljon. Mieti että armeijassa on nykyään myös naisia joten mieti jos nainen on armeijassa johtajana niin sehän on silloin sitä pehmeää ja heikkoa johtamista. 

Armeija on muuttunut, ei se enää ole sitä huutamista ja komentamista. Ei armeijassa enää rönytä metässä ja tetsata kuin hyvin vähän. 

Vierailija kirjoitti:

Riittävän fiksuja, fysiikka ja psyyke kunnossa. Ei auktoriteettiongelmaa. Joukko on valikoituneita.

Näin. Juuri näin.