Miksi palstamiehet tuntuvat vihaavan kahviloita, ravintoloita ja matkustelua?

Vierailija kirjoitti:

Se että käydään huvikseen ulkona syömässä tai kahvilla on kaupunkilainen tapa. Maalaiset pitävät sitä tuhlauksena. En ole huomannut asiassa sukupuolieroa. 

Matkailusta haaveileminen on naisten juttu. Miesten haaveet ovat jotain muuta. 

Kerrotko lisää noista miesten haaveista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että käydään huvikseen ulkona syömässä tai kahvilla on kaupunkilainen tapa. Maalaiset pitävät sitä tuhlauksena. En ole huomannut asiassa sukupuolieroa. 

Matkailusta haaveileminen on naisten juttu. Miesten haaveet ovat jotain muuta. 

Kerrotko lisää noista miesten haaveista?

Me haaveillaan pillusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka suhtaudutte ruokaan vain polttoaineena, haastan teidät kokeilemaan jotain uutta: jos ette yleensä käy ravintoloissa, kokeilkaa joskus uutta etnistä keittiötä, jota ette ole aiemmin maistaneet. Tilatkaa ravintolasta jokin oudolta kuulostava ruokalaji tai kokatkaa kotona jotain eksoottisempaa, jos osaatte kokata. Saatatte yllättyä siitä, kuinka paljon uutta sisältöä elämäänne voikaan syntyä, kun rohkeasti lähdette kokeilemaan erilaisia makuja ettekä aina tyydy tuttuun ja turvalliseen. Välillä voi tulla ruokia, joista ette pidä, mutta sitten vain uutta matoa koukkuun ja kokeilemaan uudestaan. Vähitellen avautuu uusia makuelämyksiä, joita ette olisi osanneet kuvitellakaan kaipaavanne.

Olen tuo aiempi polttoainemies ja en nyt mikään peräkammarinpoika vaan tavallinen keski-i

Ihmisen makuasisti ei ole nautintoa varten. Se auttaa ravinnon tunnistamisessa, välttää vaarallisia tai pilaantuneita aineita. Sivistä itseesi juntti.

Eikä se ole mikään vastakkaisuus vaan makuaisti palvelee sekä ravinnon valintaa että nautintoa. Näiden funktioiden yhdistelmä on tärkeä ihmisen hyvinvoinnille ja selviytymiselle. Tutkimukset osoittavat, että makuaisti on vahvasti yhteydessä dopamiinijärjestelmään, joka on keskeinen mielihyvän ja palkinnon kokemuksessa. Erityisesti makeat ja umamit, jotka viestivät energiarikkaasta ja proteiinipitoisesta ravinnosta, ovat yhdistetty mielihyvän kokemukseen. Esimerkiksi makuhäiriöt (dysgeusia) tai makuaistin menettäminen on yhdistetty masennukseen ja ruokahaluttomuuteen. Tästä syystä makuaisti on myös tärkeä terveyden ja hyvinvoinnin indikaattori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että käydään huvikseen ulkona syömässä tai kahvilla on kaupunkilainen tapa. Maalaiset pitävät sitä tuhlauksena. En ole huomannut asiassa sukupuolieroa. 

Matkailusta haaveileminen on naisten juttu. Miesten haaveet ovat jotain muuta. 

Kerrotko lisää noista miesten haaveista?

Me haaveillaan pillusta

Vain c-luokat miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka suhtaudutte ruokaan vain polttoaineena, haastan teidät kokeilemaan jotain uutta: jos ette yleensä käy ravintoloissa, kokeilkaa joskus uutta etnistä keittiötä, jota ette ole aiemmin maistaneet. Tilatkaa ravintolasta jokin oudolta kuulostava ruokalaji tai kokatkaa kotona jotain eksoottisempaa, jos osaatte kokata. Saatatte yllättyä siitä, kuinka paljon uutta sisältöä elämäänne voikaan syntyä, kun rohkeasti lähdette kokeilemaan erilaisia makuja ettekä aina tyydy tuttuun ja turvalliseen. Välillä voi tulla ruokia, joista ette pidä, mutta sitten vain uutta matoa koukkuun ja kokeilemaan uudestaan. Vähitellen avautuu uusia makuelämyksiä, joita ette olisi osanneet kuvitellakaan kaipaavanne.

Olen tuo aiempi polttoainemies ja en nyt

Liibalaab hyvinvointi tutkimus.Kaikki ei ole lapsia, jotkut ei yksinkertaisesti tykkää makeasta. Ja toiset syö vain tarpeen mukaan. Ja dopamiinijärjestelmään vaikuttaa mikä vain nautinto, kaikilla se nautinnonlöhde ei ole sama. Minulle se on kalareissu, jostai makuelämyksestä en saa mitään.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä, jotka eivät löydä mistään maailman maasta mitään mielenkiintoista. Miten voi olla mahdollista, että koko valtava ja monimuotoinen maailma ei herätä pienintäkään uteliaisuutta? Jos ei turistikohteet kiinnosta niin maailmassa on silti vaikka kuinka paljon nähtävää ja koettavaa ja voi kokeilla esim luontomatkailua, seikkailumatkailua, kiertää pieniä kyliä jne. Jos mikään ei kiinnosta, silloin ongelma ei ole paikoissa, vaan omassa asenteessa.

On joka maassa jotain mielenkiintoista mut ei millään ole jonkun Aasian matkan hinnan arvoista se mitä siellä näkee. On käyty ja aina tulee lähinnä sellainen fiilis, että tulipahan käytyä. En näe miksi pitäisi hampaat irvessä löytää sitä omaa juttua ulkomailta jos kotipuolessa mielekästä tekemistä jo on. 

Palstamiehenä voin vastata omasta puolestani: en vihaa mitään noista ja ajoittain harrastan kaikkia noita itsekin. Ne vaan eivät ole pakollisia asioita itselleni enkä laske päiviä arkena et koska pääsee seuraavaan reissuun. Uskonkin että se ärsytys syntyy siitä kun jotkut naiset vaikuttavat siitä kuin se koko identiteetti olisi rakennettu noiden matkustelujen, herkuttelujen ja vastaavan hedonismin ympärille. Nuohan ei mitään oikeita arkiharrastuksia ole vaan tollasta huvittelua ja arjesta irtaantumista. Vähän sama kun sanoisi yökerhoissa ravaamista ja ryyppäämistä harrastukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä, jotka eivät löydä mistään maailman maasta mitään mielenkiintoista. Miten voi olla mahdollista, että koko valtava ja monimuotoinen maailma ei herätä pienintäkään uteliaisuutta? Jos ei turistikohteet kiinnosta niin maailmassa on silti vaikka kuinka paljon nähtävää ja koettavaa ja voi kokeilla esim luontomatkailua, seikkailumatkailua, kiertää pieniä kyliä jne. Jos mikään ei kiinnosta, silloin ongelma ei ole paikoissa, vaan omassa asenteessa.

Riittää kun käyt kerran jossain Pariisissa ja toisen kerran trooppisissa olosuhteissa. Tämän jälkeen tiedät mitä on olla monikulttuurisessa suurkaupungissa ja miltä trooppinen lämpö tuntuu. Ne on nähty ja koettu. Sen jälkeen voit matkailla vaikka YouTubessa niissä muissa paikoissa, kultturikohteissa ja pienissä kylissä. Ei tarvitse lähteä enää paikanpäälle. Joka paikasta voi löytää kaikkea mielenkiintoista, vaikka omasta pihasta. Mitä eroa perimmältään on löytää mielenkiintoisia asioita jostain Lontoosta tai vaikka omasta lähimetsästä? 

Se, että olen kokenut, miltä tuntuu olla monikulttuurisessa suurkaupungissa ja trooppisessa lämmössä, ei tarkoita, että kokemus olisi riittävä tai nähty ja koettu. Päinvastoin, ne kokemukset ovat olleet niin mielenkiintoisia, että haluan kokea niitä uudelleen. Lisäksi mikään kaksi reissua ei ole samanlainen, aina löytyy uutta nähtävää ja koettavaa, jopa samassa kaupungissa. Ja eri kaupungit, kuten Tokio, Pariisi tai Rio de Janeiro, ovat täysin erilaisia kokemuksia. Välillä viihdyn pihalla tai metsässä, mutta en todellakaan halua rajoittaa elämääni niihin, kun maailmassa on niin paljon muutakin nähtävää ja koettavaa kuin kotipihan heinäsirkat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että käydään huvikseen ulkona syömässä tai kahvilla on kaupunkilainen tapa. Maalaiset pitävät sitä tuhlauksena. En ole huomannut asiassa sukupuolieroa. 

Matkailusta haaveileminen on naisten juttu. Miesten haaveet ovat jotain muuta. 

Kerrotko lisää noista miesten haaveista?

Me haaveillaan pillusta

 

Se on ilmaista ja aina saatavilla. Kas kun ette haaveile lasillisesta vettä vesihanasta. Oliko muita haaveita?

Mikä niissä kotipihan heinäsirkoissa on vikana? Itse ilahdun kun näen metsämansikan kasvavan portinpielessä tai tutulla järvenlahdella on kaunis auringonlasku. Suurkaupungeissa ei ole oikein mitään. Vietnamin ja Kiinan rajalla oli kyllä komeita perhosia 

Mitkä vtun MIEKKOSET vauva.fi:ssä X"""""DDDDDDD !!!!! Ai saatana täällä on tyhmää porukkaa!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että käydään huvikseen ulkona syömässä tai kahvilla on kaupunkilainen tapa. Maalaiset pitävät sitä tuhlauksena. En ole huomannut asiassa sukupuolieroa. 

Matkailusta haaveileminen on naisten juttu. Miesten haaveet ovat jotain muuta. 

 

Erityisesti kaupunkilaiset ja koulutetut miehet matkustavat paljon ja käyvät mielellään ravintoloissa, koska he arvostavat uusia kokemuksia ja elämyksiä. Kaupungissa on enemmän mahdollisuuksia erilaisiin kulttuuri- ja vapaa-ajan juttuihin, ja rahaa usein riittää kokeilla uusia paikkoja niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Sen sijaan miehet, jotka asuvat maaseudulla tai joilla ei ole paljon koulutusta tai rahaa, eivät välttämättä matkusta tai käy ravintoloissa yhtä paljon ja matkailu voi tuntua heille turhalta tai hankalalta.

Tämä juuri. Itse asiassa on hyvin paljon miehiä, jotka pitävät matkustelusta, kulttuurista ja ravintoloista, mutta ne miehet, jotka karttavat matkustelua ja ravintoloita, elävät usein niin omassa kuplassaan ja heidän lähipiirinsä on hyvin samanlainen kuin he itse. Kun se oma maailma rajoittuu tuttuihin kasvoihin, samoihin rutiineihin ja ympäristöihin, he eivät oikein osaa kuvitella, että on olemassa täysin erilaisia tapoja elää, ajatella ja kokea asioita.Tästä syystä he eivät oikein osaa nähdä, että Suomessa on paljon miehiä, jotka elävät varsin erilaista elämää kuin he itse ja jotka kokevat uusia kokemuksia, arvostavat erilaisia kulttuureja ja nauttivat maailmasta laajemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Se että käydään huvikseen ulkona syömässä tai kahvilla on kaupunkilainen tapa. Maalaiset pitävät sitä tuhlauksena. En ole huomannut asiassa sukupuolieroa. 

Matkailusta haaveileminen on naisten juttu. Miesten haaveet ovat jotain muuta. 

Maalaismiehille on itsestäänselvyys, että nainen tekee ruuan, joten heillä ei ole tarvetta käydä ravintolassa. Maalaisnainen haaveilee pääsevänsä joskus valmiiseen pöytään, mutta haaveeksi se jää, kun mies ei koskaan kokkaa ja kieltää naiselta huoltamoruokailunkin.

Varmaankin se on juuri niin, että rahat elämässä riittää kaikkeen muuhun paitsi noihin. Vaikka sekin olisi kysymys vain valinnoista. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä niissä kotipihan heinäsirkoissa on vikana? Itse ilahdun kun näen metsämansikan kasvavan portinpielessä tai tutulla järvenlahdella on kaunis auringonlasku. Suurkaupungeissa ei ole oikein mitään. Vietnamin ja Kiinan rajalla oli kyllä komeita perhosia 

Ei heinäsirkoissa sinänsä ole mitään vikaa ja nautin toki metsämansikoistakin, mutta minä tykkään vaihtelusta. Järvenlahdella on kaunis auringonlasku, mutta välillä sitä auringonlaskua on kiva katsella vaikka Välimeren rannikolla tai savannin yllä Afrikassa. Omasta mielestäni suurkaupungeissa on taas aivan valtava määrä nähtävää: historiaa, kulttuuria, arkkitehtuuria, ravintoloita, teatteria, musikaaleja, konsetteja, tapahtumia, festifaaleja jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä niissä kotipihan heinäsirkoissa on vikana? Itse ilahdun kun näen metsämansikan kasvavan portinpielessä tai tutulla järvenlahdella on kaunis auringonlasku. Suurkaupungeissa ei ole oikein mitään. Vietnamin ja Kiinan rajalla oli kyllä komeita perhosia 

 

Ei heinäsirkoissa sinänsä ole mitään vikaa ja nautin toki metsämansikoistakin, mutta minä tykkään vaihtelusta. Järvenlahdella on kaunis auringonlasku, mutta välillä sitä auringonlaskua on kiva katsella vaikka Välimeren rannikolla tai savannin yllä Afrikassa. Omasta mielestäni suurkaupungeissa on taas aivan valtava määrä nähtävää: historiaa, kulttuuria, arkkitehtuuria, ravintoloita, teatteria, musikaaleja, konsetteja, tapahtumia, festifaaleja jne. 

 

Mutta vaihtelu ei ole mikään itseisarvo. Eiköhän se on makukysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä niissä kotipihan heinäsirkoissa on vikana? Itse ilahdun kun näen metsämansikan kasvavan portinpielessä tai tutulla järvenlahdella on kaunis auringonlasku. Suurkaupungeissa ei ole oikein mitään. Vietnamin ja Kiinan rajalla oli kyllä komeita perhosia 

 

Ei heinäsirkoissa sinänsä ole mitään vikaa ja nautin toki metsämansikoistakin, mutta minä tykkään vaihtelusta. Järvenlahdella on kaunis auringonlasku, mutta välillä sitä auringonlaskua on kiva katsella vaikka Välimeren rannikolla tai savannin yllä Afrikassa. Omasta mielestäni suurkaupungeissa on taas aivan valtava määrä nähtävää: historiaa, kulttuuria, arkkitehtuuria, ravintoloita, teatteria, musikaaleja, konsetteja, tapahtumia, festifaaleja jne. 

 

Mutta vaihtelu ei ole mikään itseisarvo. Eiköhän se on makukysymys.

Se, ettet itse kaipaa vaihtelua, ei kuitenkaan tarkoita, että suurkaupungeissa ei olisi mitään nähtävää tai että heinäsirkkojen bongailu voisi korvata matkailukokemuksen. Luonto ja kaupunkielämä rikastuttavat elämää omilla tavoillaan, mutta eivät ole toistensa korvikkeita ja kaupungit tarjoavat ainutlaatuisia elämyksiä, joita ei pihapiirissä yksinkertaisesti voi kokea. Vastaavasti luonnossa on paljon koettavaa mitä kaupunki ei tarjoa ja myös luonto eri puolilla maailmaan on varsin monipuolinen ja koet aivan erilaisia luontoelämyksiä matkustaessasi luontoon, jossa on erilainen ilmasto, kasvisto ja eläimistö kuin Suomessa. Esim. Borneon viidakko tai Grand Canyon eivät millään lailla ole verrattavissa Suomen luontoon vaan molemmat täysin ainutkertaisia kokemuksia. 

Ihmiset pitävät monenlaisista asioista ja erilaisista myös. Onko sitä vaikea hyväksyä?

Vierailija kirjoitti:

Läskit ei vaa ymmärrä että ei kaikille ruoka ole fetissi. Ja uusissa kokemuksissa ei ole mitään itseisarvoa. Niin kuin kehityksessä.

Ruokaintoilijat ovat monesti aivan normaalipainoisia ihmisiä, jotka välittävät ruoan ravintoarvosta, raaka-aineiden laadusta ja terveellisestä syömisestä.  Mitä tulee uusiin kokemuksiin, tutkimukset ovat osoittaneet, että itsensä altistaminen uusille asioille on todella hyödyllistä aivoille ja mielenterveydelle. Uudet kokemukset vahvistavat aivojen plastisuutta, lisäävät luovuutta ja auttavat jaksamaan paremmin arjessa.

Matkailusta: kaikki turistikohteet on ihan samanlaisia (ainakin Euroopan viikonloppukohteet) , kahvia pystyy keittämään kotona halvemmalla ja teen parempaa ruokaa mitä useimmissa ravintoloissa. Miksi tuhlata rahaa?