Mikseivät yksinäiset miehet ystävysty toistensa kanssa?

Kaksi mustaa aukkoa keskenään eivät voi imeä toisistaan positiivista energiaa itselleen (kun sitä ei ole).

Myös koska ystävällisyys toista miestä kohtaan on homoa!!!!! ja toiset pojat voivat vaikka nauraa sinulle :( tämä monesti yksinäisen suurin pelko, kukaan ei halua olla se positiivinen esimerkki ensin

Ap, onko sinulla ystävää? Ei onnistu ystävystyminen kenen tahansa kanssa. Ystävystyminen on pitkä vuosien ja taas vuosien yhteenkasvu. Vaatii paljon luottamusta ja tutustumista, joka väärään aikaan sanotussa väärässä sanassa päättyy ennenkuin alkaakaan.

Kuka nyt vapaaehtoisesti homoksi haluaisi leimautua?

Vierailija kirjoitti:

Kaksi mustaa aukkoa keskenään eivät voi imeä toisistaan positiivista energiaa itselleen (kun sitä ei ole).

Mutta kaksi yksinäisyydestä kärsivää ihmistä voi kyllä muodostaa sosiaalisen kontaktin keskenään. Se ei ole nollasummapeli. Luulisi, että toinen yksinäinen saattaisi olla jopa parempi ystävä, koska he ymmärtävät toisiaan tämän asian suhteen.

Kukaan ei halua olla yksinäisen ystävä

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko sinulla ystävää? Ei onnistu ystävystyminen kenen tahansa kanssa. Ystävystyminen on pitkä vuosien ja taas vuosien yhteenkasvu. Vaatii paljon luottamusta ja tutustumista, joka väärään aikaan sanotussa väärässä sanassa päättyy ennenkuin alkaakaan.

Totta kai siihen menee aikaa eivätkä kaikki sovi toistensa ystäviksi, mutta ei se nyt noin mahdotonta ole. Useimmat ihmiset pystyvät kyllä ystävystymään keskenään. Jos yksinäisiä on paljon, useimmille heistä pitäisi kyllä olla mahdollista löytää joukosta ystävä.

Ei yksinäiset miehet halua olla toisten yksinäisten miesten kavereita tai ystäviä. Miehiltä yleensäkin tuntuu puuttuvan tai olevan vajaavainen sosiaalinen ulottuvuus (yleensä tämä ulkoistetaan äidille, vaimolle tai muulle naispuoliselle) ja kyky mukautua edes hieman. Osa on niin tiukasti kiinni omissa mielipiteissään, etteivät edes halua kuunnella ja keskustella erilaisen mielipiteen omaavan kanssa. 

En edes aloita kaverisuhteiden ylläpidosta, se on useimmilla ihan retuperällä.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei halua olla yksinäisen ystävä

Eikö edes toinen yksinäinen, jolla pitäisi olla vahva motiivi antaa ystävyydelle mahdollisuus? Olisiko tämä sitten juuri syynä siihen, että he ovat yksinäisiä - eivät ole halunneet olla kenenkään ystäviä?

Onko tätä aihetta tutkittu ollenkaan vai eikö rahoittajaa löydy?

Vierailija kirjoitti:

Ei yksinäiset miehet halua olla toisten yksinäisten miesten kavereita tai ystäviä. Miehiltä yleensäkin tuntuu puuttuvan tai olevan vajaavainen sosiaalinen ulottuvuus (yleensä tämä ulkoistetaan äidille, vaimolle tai muulle naispuoliselle) ja kyky mukautua edes hieman. Osa on niin tiukasti kiinni omissa mielipiteissään, etteivät edes halua kuunnella ja keskustella erilaisen mielipiteen omaavan kanssa. 

En edes aloita kaverisuhteiden ylläpidosta, se on useimmilla ihan retuperällä.

Miksi sitten yksinäisyys on ongelma, jos kavereita ja ystäviä ei edes haluta? Onko siis oikeastaan niin, että yksinäiset ovatkin yksinäisiä omasta tahdostaan ja ihan tyytyväisiä niin, ja media kohkaa tyhjästä?

Kaverin "pokaaminen" introverttinä tuntuu vaikealta, jos ei tutustu harrastuksen tai työn kautta. Kun jäin tien päälle muo auttoi yks tyyppi. Ja vaikka kuinka teki mieli kysyä puhelin numeroa, että olis voinu olla yhteydessä, niin kiitin vuolaasti ja passitin matkoihin. Vaikutti hyvältä tyypiltä. Oli vielä vahva aksentti(ehkä irkku?), että olisi voinut olla kaverille Suomessa tarvetta.

Siinä n. 25 ikävuoden jälkeen miehillä on lähinnä lapsuudenkavereita tai sitten sosioekonomisen viiteryhmänsä "verkostojäseniä" joiden kanssa ollaan koska niiden kanssa pyöritetään firmaa tai ollaan samoissa töissä.

Ei aikuisilla miehillä pääosin ole samaan tapaan "ystäviä" kuin naisilla, joiden kanssa vaihdellaan päivittäin kuulumisia, valitellaan parisuhdetta ja mennään elokuviin.

Miehillä se sosialisointi tapahtuu saunassa tai reissussa niiden parin lapsuudenkaverin tai työporukan kera. Jos työt katoavat tai firma hajoaa, samoin hajoaa välittömästi se kaveriporukkakin.

Homoja on oikeasti tosi vähän vaikka valeYLE muuta opettaa.

Eivät kestäisi edes omaa seuraansa, joten miksi kestäisivät toisen samanlaisen seuraa?

Vierailija kirjoitti:

Homoja on oikeasti tosi vähän vaikka valeYLE muuta opettaa.

Ovatko siis heteromiehet ihan onnellisia yksinäänkin eivätkä oikeasti edes tarvitse seuraa?

Kysyn aina miespareilta että Oottako työ niitä homoloeta?

miehet ja naiset sosialisoi eri tavoin. ei kukaan halua olla yksinäisen tai syrjäytyneen miehen kanssa missään tekemisissä. ei edes toinen vastaavassa asemassa oleva.

kun ymmärrät statuskeskeisyyden, ymmärrät ihmisapinan sosiaalista dynamiikkaa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Eivät kestäisi edes omaa seuraansa, joten miksi kestäisivät toisen samanlaisen seuraa?

Tuo pätee vain yksinäisiin miehiin, oletan? Jos kirjoittaisit naisista noin, se olisi naisvihaa.

Ei pidä olettaa, että on olemassa jäätä välillä. Jäätä ei tarvitse murtaa ennen kuin juttelee muille ihmisille. Laaja maailmankatsomus ei oleta ovien aukenevan, koska oviakaan ei ole. Mieli ei avarru, eikä se ole kiinni. Mieleen pulpahtaa ajatus, sille ei voi mitään sillä sitä se tekee. Voit olla vastuussa vain seuraavasta ajatuksesta. Mihin mielen ohjaa, se on vankempi suunta. 

Vierailija kirjoitti:

miehet ja naiset sosialisoi eri tavoin. ei kukaan halua olla yksinäisen tai syrjäytyneen miehen kanssa missään tekemisissä. ei edes toinen vastaavassa asemassa oleva.

kun ymmärrät statuskeskeisyyden, ymmärrät ihmisapinan sosiaalista dynamiikkaa paremmin.

Näin se on. Naiset eivät ymmärrä omia etuoikeuksiaan. Ihmiset suhtautuvat aivan eri tavalla yksinäiseen mieheen ja yksinäiseen naiseen.