Lue keskustelun säännöt.
Mikseivät yksinäiset miehet ystävysty toistensa kanssa?
24.07.2025 |
Yksinäisyys, varsinkin miesten yksinäisyys, on median mukaan iso ongelma. Eikö tämän pitäisi olla itseratkeava ongelma? Kaksi tai useampi yksinäistä ihmistä yhdessä => kaveriporukka, ei yksinäisyyttä.
Pitäisikö olla jotakin kanavia, joiden kautta yksinäiset ihmiset voivat löytää toisensa?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
miehet ja naiset sosialisoi eri tavoin. ei kukaan halua olla yksinäisen tai syrjäytyneen miehen kanssa missään tekemisissä. ei edes toinen vastaavassa asemassa oleva.
kun ymmärrät statuskeskeisyyden, ymmärrät ihmisapinan sosiaalista dynamiikkaa paremmin.
Ymmärränkö siis oikein, että ongelmana ei ole yksinäisyys, joka ei sinänsä ole miehille ongelma, vaan se, että jos on yksin niin ei pysty kohottamaan statustaan olemalla statukseltaan "paremman" miehen kaveri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska yksinäiset ja syrjäytyneet ihmiset eivät usein ole mukavaa seuraa. Uskon että toisen yksinäisen kanssa ystävystyminen nimenomaan sillä periaatteella, että yksinäisyys yhdistää, käy egon päälle.
Varmasti ihan oikea ongelma, koska miehillä vaihdevuodet vasta elämän ehtoolla, ettei se toverillinen ystävyys mahdu kahdenkeskisenä, mutta on miehillä porukoita mihin liittyä.
Naisten kohdalla luonto järjestänyt enemmän mahdollisuuksia, vaikka ei ole sekään itsestäänselvyys, lähinnä jos sattuu olemaan yhteiset tavoitteet, miehen metsästys tai lastenhoito. Naisilla taas ei ole juuri porukoita.
Kyllähän nuoret syrjäytymisvaarassa olevat miehet hakeutuu samoihin porukoihin ja sitten puhutaankin jo radikalisoitumisesta tai jengirikollisuudesta.
Meillä on valtava sote-sektori, mutta näistä ei osata ottaa koppia. Liikaa byrokratiaa, liikaa sääntöjä, liikaa ammattitaidottomuutta, pitäisi saada lisää miehiä alalle juurikin kääntämään nuorten miesten elämän suunta. Ei ne tätejä noteeraa ja tyhjää empatialässytystä ja moralisointia. Tätä ei vaan uskalleta myöntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miehet ja naiset sosialisoi eri tavoin. ei kukaan halua olla yksinäisen tai syrjäytyneen miehen kanssa missään tekemisissä. ei edes toinen vastaavassa asemassa oleva.
kun ymmärrät statuskeskeisyyden, ymmärrät ihmisapinan sosiaalista dynamiikkaa paremmin.
Ymmärränkö siis oikein, että ongelmana ei ole yksinäisyys, joka ei sinänsä ole miehille ongelma, vaan se, että jos on yksin niin ei pysty kohottamaan statustaan olemalla statukseltaan "paremman" miehen kaveri?
Et ymmärrä, mutta se nyt ei yllättänyt. Olisin varmaan pudonnut tuoliltani, jos palstanainen olisi kerrankin osoittanut ymmärtävänsä edes jotain miesten yksinäisyydestä.
- ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä että täällä esitetään miesten kaverittomuudelle selityksiä kuin ne olisi jotain luonnonlakeja. Paljon on kuitenkin niitäkin miehiä joilla on hyviä ja kiinteitä mieskaveriporukoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Homoja on oikeasti tosi vähän vaikka valeYLE muuta opettaa.
Ovatko siis heteromiehet ihan onnellisia yksinäänkin eivätkä oikeasti edes tarvitse seuraa?
Kyllä osa on, minä kuulun tähän ryhmään. En kaipaa ihmisiä tai seuraa. Tykkään hiljaisuudesta, erakkoluonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska persoona on sellainen ettei he halua edes toistensa kanssa olla :D etsivät uutta äitiä vaan ja valittavat kun ei löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Homoja on oikeasti tosi vähän vaikka valeYLE muuta opettaa.
Tässä ei nyt ole kyse h0moilusta vaan yksinäisyydestä. Sinkkunaiset harvoin ovat yksinäisiä, koska naiset huolehtivat ihmissuhteistaan ihan itse. Miehet (eivät kaikki mutta Suomessa jotain 80%) ulkoistavat senkin asian naisille. Ja jos parisuhdetta ei ole niin ei ole niitä kavereitakaan.
Näille yksinäisille miehille on liian vaativaa nähdä sitä vaivaa, että lähettää tutulle viestin "lähdetkö kaljalle / kalaan tms". Todennäköisesti siksi ovat sinkkujakin - sen kuuluisan jonkun muun pitäisi tehdä kaikki järjestelyt.
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko sinulla ystävää? Ei onnistu ystävystyminen kenen tahansa kanssa. Ystävystyminen on pitkä vuosien ja taas vuosien yhteenkasvu. Vaatii paljon luottamusta ja tutustumista, joka väärään aikaan sanotussa väärässä sanassa päättyy ennenkuin alkaakaan.
Sekin on vuosien tulos, ettei ole yhtään ystävää. Mikä saa ihmisen karkottamaan kaikki pois ympäriltään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Feministit/naiset ovat halunneet pilata läsnäolollaan ns miesten tilat. Mennään väkisin herrasmiesklubeihin ja harrasteryhmiin ym uli uli naisia ei saa jättää ulkopuolelle. Sitten tehdään pilaa miesten ystävyydestä ja vihjaillaan homoilusta.
Naiset ovat kaiken pahan alku ja juuri ihmisten yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miehet ja naiset sosialisoi eri tavoin. ei kukaan halua olla yksinäisen tai syrjäytyneen miehen kanssa missään tekemisissä. ei edes toinen vastaavassa asemassa oleva.
kun ymmärrät statuskeskeisyyden, ymmärrät ihmisapinan sosiaalista dynamiikkaa paremmin.
Ymmärränkö siis oikein, että ongelmana ei ole yksinäisyys, joka ei sinänsä ole miehille ongelma, vaan se, että jos on yksin niin ei pysty kohottamaan statustaan olemalla statukseltaan "paremman" miehen kaveri?
Et ymmärrä, mutta se nyt ei yllättänyt. Olisin varmaan pudonnut tuoliltani, jos palstanainen olisi kerrankin osoittanut ymmärtävänsä edes jotain miesten yksinäisyydestä.
- ohis
No selitä sitten. Miten tämä statuskeskeisyys ilmenee, jos ei noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä että täällä esitetään miesten kaverittomuudelle selityksiä kuin ne olisi jotain luonnonlakeja. Paljon on kuitenkin niitäkin miehiä joilla on hyviä ja kiinteitä mieskaveriporukoita.
Totta kai, mutta he eivät olekaan niitä, jotka valittavat yksinäisyydestään (tai joiden yksinäisyydestä muut valittavat? Tässä on useampi vastaus antanut ymmärtää, että yksinäiset miehet itse ehkä ovatkin ihan tyytyväisiä yksinoloon).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yksinäiset miehet halua olla toisten yksinäisten miesten kavereita tai ystäviä. Miehiltä yleensäkin tuntuu puuttuvan tai olevan vajaavainen sosiaalinen ulottuvuus (yleensä tämä ulkoistetaan äidille, vaimolle tai muulle naispuoliselle) ja kyky mukautua edes hieman. Osa on niin tiukasti kiinni omissa mielipiteissään, etteivät edes halua kuunnella ja keskustella erilaisen mielipiteen omaavan kanssa.
En edes aloita kaverisuhteiden ylläpidosta, se on useimmilla ihan retuperällä.
Miksi sitten yksinäisyys on ongelma, jos kavereita ja ystäviä ei edes haluta? Onko siis oikeastaan niin, että yksinäiset ovatkin yksinäisiä omasta tahdostaan ja ihan tyytyväisiä niin, ja media kohkaa tyhjästä?
Ei. Nämä mielipiteissään järkähtämättömät haluaa kaveriksi sellaisia jeesmiehiä, jotka mukautuvat niihin äärimielipiteisiinkin.
Vähän kuten osa sinkuista sovinistimiehistä ei todellakaan halua feministinaista tai edes tasa-arvoa kannattavaa naista, mutta yrittää pakottaa sellaista naista äärimielipiteisiin tai haluaa sellaisen "hiljaisen ja ujon" (ilmeisesti koodisana ovimatolle ja sellaiselle naiselle, jolle voi syöttää omia mielipiteitään, eikä nainen vastaa kuin posiivisesti ja kannustavasti, olipa miten karseesta mielipiteestä kyse).
En tiedä, tunnistaako kukaan muu tätä ilmiötä, mutta olen nähnyt tätä tapahtuvan molemmin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yksinäiset miehet halua olla toisten yksinäisten miesten kavereita tai ystäviä. Miehiltä yleensäkin tuntuu puuttuvan tai olevan vajaavainen sosiaalinen ulottuvuus (yleensä tämä ulkoistetaan äidille, vaimolle tai muulle naispuoliselle) ja kyky mukautua edes hieman. Osa on niin tiukasti kiinni omissa mielipiteissään, etteivät edes halua kuunnella ja keskustella erilaisen mielipiteen omaavan kanssa.
En edes aloita kaverisuhteiden ylläpidosta, se on useimmilla ihan retuperällä.
Miksi sitten yksinäisyys on ongelma, jos kavereita ja ystäviä ei edes haluta? Onko siis oikeastaan niin, että yksinäiset ovatkin yksinäisiä omasta tahdostaan ja ihan tyytyväisiä niin, ja media kohkaa tyhjästä?
Moni varmasti on ihan tyytyväinen. "Normi" vaan on se että pitäisi olla helvetisti kavereita, sinkkuus alkaa olla jo suht hyväksytttyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kestäisi edes omaa seuraansa, joten miksi kestäisivät toisen samanlaisen seuraa?
Tuo pätee vain yksinäisiin miehiin, oletan? Jos kirjoittaisit naisista noin, se olisi naisvihaa.
Pätee myös naisiin, mutta tämä aihe oli yksinäisistä miehistä.
Toisaalta yksinäiselläkin (yleisempää kai naisilla) voi olla kavereita, perhe tai parisuhde, mutta silti voi tuntea yksinäisyyttä. Toki se ei ole absoluuttista "olen yksin" vaan enemmän sellaista "olen ryhmässä, mutta ryhmässä ei ole ketään, joka ymmärtäisi ajatuksiani".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kestäisi edes omaa seuraansa, joten miksi kestäisivät toisen samanlaisen seuraa?
Tuo pätee vain yksinäisiin miehiin, oletan? Jos kirjoittaisit naisista noin, se olisi naisvihaa.
Pätee myös naisiin, mutta tämä aihe oli yksinäisistä miehistä.
Toisaalta yksinäiselläkin (yleisempää kai naisilla) voi olla kavereita, perhe tai parisuhde, mutta silti voi tuntea yksinäisyyttä. Toki se ei ole absoluuttista "olen yksin" vaan enemmän sellaista "olen ryhmässä, mutta ryhmässä ei ole ketään, joka ymmärtäisi ajatuksiani".
Hyvä huomio. Ap tuskin tarkoitti yksinäisyydellä tunnetilaa, koska eihän siihen ystävät auta, kuten sinä hienosti huomautit heti kun sukupuolta vaihdettiin.
Vierailija kirjoitti:
Koska yksinäiset ja syrjäytyneet ihmiset eivät usein ole mukavaa seuraa. Uskon että toisen yksinäisen kanssa ystävystyminen nimenomaan sillä periaatteella, että yksinäisyys yhdistää, käy egon päälle.
Yksinäisyys ainoana yhdistävänä tekijänä on jotenkin masentava. Pitää löytää niitä positiivisia yhdistäviä tekijöitä. Samansuuntainen musiikinmaku ja voidaan käydä bändien keikoilla, jos suhde alkoholiin on kovin erilainen, ei onnistu tutustuminen. Jopa työtilanteen on hyvä olla samankaltainen, siksihän moni työtön syrjäytyy, jollei niitä ystäviä ole kertynyt jo ennen työttömyyttä.
En ole varma onko näin, mutta muutama kohtaamani yksinäinen mies on luonut itselleen roolin, jossa ei tarvitsekaan muita ihmisiä, ja saattaa siksi käyttäytyä todella vastenmielisesti. Yksi tyyppi jopa selitteli tietävänsä olevansa "vittumainen." Minulle ja kaverille riitti kaksikymmentä minuuttia hänen seuraansa.
Onhan mulla kavereita