Miksi päästit itsesi lihomaan?
Tunnen ihmisiä, jotka ovat aiemmin olleet suorastaan atleettisia, mutta muutamaa vuotta myöhemmin ovat melko mahakkaita. Terveelliset ruoat ovat vaihtuneet rasvaisiin ja epäterveellisiin ruokiin ja hese on tullut liiankin tutuksi. Tämä tuntuu olevan Suomessa yleistä.
Sinä, joka olet lopettanut terveelliset elämäntavat ja päästänyt itsesi lihomaan merkittävästi, niin mistä tämä johtuu?
Kommentit (97)
Vatsa tuli, vähän niinkuin sille Leikolalle. En tiedä mistä. Siinä se oli yhtenä aamuna, kun heräsin.
Jonkinasteinen masennus tai näköalattomuus monilla syinä. Ei vain jakseta enää välittää ulkonäöstä ja terveydestä, jos elämä ei muiltakaan osin mene hyvin.
Ja vastaavasti herkkujen ahmiminen toimii ainakin alitajuisesti mielihyvän tuottajana, vaikka seurauksena kierrettä pahentaakin.
Vierailija kirjoitti:
Aina lihominen ei tarkoita mitään kuvaamasi kaltaista. Helppo toki öyhöttää asioista, joista ei tiedä mitään.
Mitä ne pullukat kauppojen karkkihyllyillä sitten tekevät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus, uupumus ja lääkkeet. Syöminen enää ainut tyydytystä tuova asia jäljellä.
Syö salaattia.
Idiootti. Todella syvästi masentunut ei edes syö enää. Turpoaa vain.
Elimistö on voinut olla tässä vajaaravitsemustilassa esim 10 vuotta ja tietää ja tiedostaa tilanteen.
On käynyt ehkä töissä ja liikkunut, näyttänytkin hyvältä.
Lopulta kunto romahtaa tyystin, psyk + fyys kombo.
Mikäli ei liiku enää yhtään ja oleilee sängyssä tai yleisesti vain kotona sisätilassa, romahdus on merkittävä. Vanhennuttaa 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Jonkinasteinen masennus tai näköalattomuus monilla syinä. Ei vain jakseta enää välittää ulkonäöstä ja terveydestä, jos elämä ei muiltakaan osin mene hyvin.
Elämänhalu kadonnut.
Lopun alkua.
Tunteiden säätely syömisen kautta, motivaatio oli ulkoinen eikä sisäinen tai prioriteettien muuttuminen syystä tai toisesta.
Ei tämä mitään rakettitiedettä ole, tärkeintä olisi vain tunnistaa omat syyt, enkä näin perusjantterina osaa sanoa tunnistavatko ihmiset näitä oikeasti.
Hirvittävä paha olo, ahdistus ja masennus, joten syömiseen turvauduin. Kun huomasin, että lihon, yritin laittaa itseäni kuriin, mutta elämän vuoristorata ajoi minut joka kerta tilanteeseen, jossa lupasin itselleni, että vielä tämän kerran, vielä tämän kerran, kyllä tämä tästä, ensi viikolla kaikki on paremmin, parin kuukauden päästä en edes muista enää tätä kamalaa aikaa ja asiani ovat hyvin, nyt vain pitää jotenkin sinnitellä. Minulla oli myös jatkuva usko siihen, että vaikka tänään ja huomenna herkuttelen, en tietenkään jatka näin samaa rataa, enkä tietenkään liho niin paljoa, vaan jos lihoisin, osaisin siinä vaiheessa viheltää pelin poikki. Kahdeksan kuukautta ja +12kg. Nyt vihdoin tasainen dieetti ja uudet elämäntavat päällä ja -3kg lähtenyt. Ei enää tekosyitä. Ei enää ikinä.
Kyllähän se avioero teki elämästä vain niin raskasta ja yksinäistä, ettei jaksa enää yrittää. Yli 40 vuotta jaksoin elää "oikein" ja terveellisesti, palkinnoksi sain luottamuksen rikkomisen ja jätetyksi tulemisen.
m
Vierailija kirjoitti:
Kun jouduin pakkohoitoon ja sain psykoosilääkityksen, niin aluksi oli makean himoa ja herkut maistui. Lihosin vuodessa 25kg. Nyt olen saanut laihdutettua ja jo turvallisesti normaalipainon mitoissa. Lihomisesta ei onneksi aiheutunut mitään haittaa. Ruokavalio nyt hiottu kuntoon ja herkut minimissä. Tosin nyt helteillä mukava syödä äätelöä.
Mitä on äätelö?
Vierailija kirjoitti:
En kelvannut miehille edes alipainoisena joten ihan sama sitten olla läski. Ikisinkkuna hautaan ja kuolenpa nopeammin kun olen lihava.
Miesten vika. Ai niin, ettehän te edes miestä halua.
uli uli
Siitä, että iän myötä tuntuu että kiloja tulee vaikka eläis täysin samallalailla kun ennen, pitäis paljon lisätä liikuntaa, ja ei vaan tuntuis jaksavan. Olis varmasti paljon mitä vois tehdä enemmän ja paremmin.
Ehkä myös siksi, että jotenkin tulee muita asioita kun oma ulkonäkö, tavallaan antaa anteeksi oman lihomisen. 😀
Keski iän kriisi ja itsesääli. Tekee mieli makeaa . Sitten taas vaihdevuosi taudit . Tekee mieli herkkuja. Hormoni muutokset koskee miehiä ja naisia. Sitten tulee fiilis että syön mitä huvittaa muut on syönyt mun rahoilla mä syön nyt mun rahoilla itse. Muut on käynyt mun jääkaapilla . Nyt käyn minä. Ahmin omaani. Ainoa hyvän olon tunne on hyvät herkut ja kivat kaverit jotka ei käy jääkaapilla .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jouduin pakkohoitoon ja sain psykoosilääkityksen, niin aluksi oli makean himoa ja herkut maistui. Lihosin vuodessa 25kg. Nyt olen saanut laihdutettua ja jo turvallisesti normaalipainon mitoissa. Lihomisesta ei onneksi aiheutunut mitään haittaa. Ruokavalio nyt hiottu kuntoon ja herkut minimissä. Tosin nyt helteillä mukava syödä äätelöä.
Mitä on äätelö?
Oletko todella noin tyhmä?
Nykyään normi sokeri on vaihdettu GLUGOOSISIIRAPPIIN. SIKSI. JÄÄTELÖSSÄ ON SITÄ JA PUUJAUHOA.
Urheiluvammat ja otin aviomiehen. Jäi liikunta ja ruokaa pitää olla tarjolla ihan eri määrät kuin sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuuslääke-mainoksen mukaan lihavuus ei ole oma syy...
Ja hevon kukkuu. Vain aniharvalla lihavuus on sairaudesta johtuva. Kaikki muut kyllä itse tunkevat mässyt suuhunsa ja löhöövät joka tietsikan tai tv:n ääressä piittamatta mistään muusta kun mässymötön leipäläpeen tunkemisesta.
Jep. Jos puolet suomalaisista on nykyisin ylipainoisia, niin vaikea uskoa, että nämä kaikki olisivat sairaita, ellei sitten lihavuutta lasketa sairaudeksi.
Suolistomikrobit ovat salakavalia: kun syöttää jonkun aikaa vääriä mikrobeja, ne alkavat viestiä aivoille, että tahtovat samanlaista ruokaa lisää. Puolet suomalaisista voi todellakin olla tässä kierteessä.
Jep. Jos puolet suomalaisista on nykyisin ylipainoisia, niin vaikea uskoa, että nämä kaikki olisivat sairaita, ellei sitten lihavuutta lasketa sairaudeksi.