Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi päästit itsesi lihomaan?
22.07.2025 |
Tunnen ihmisiä, jotka ovat aiemmin olleet suorastaan atleettisia, mutta muutamaa vuotta myöhemmin ovat melko mahakkaita. Terveelliset ruoat ovat vaihtuneet rasvaisiin ja epäterveellisiin ruokiin ja hese on tullut liiankin tutuksi. Tämä tuntuu olevan Suomessa yleistä.
Sinä, joka olet lopettanut terveelliset elämäntavat ja päästänyt itsesi lihomaan merkittävästi, niin mistä tämä johtuu?
Kommentit (97)
Masennus. Kuvittelin aina että kun saan hyvän työpaikan kaikki asiat vaan loksahtelee paikalleen. No, sain vihdoin sen työpaikan mistä olin haaveillut kauan, rahaa tuli ovista ja ikkunoista. Todellisuus iski sit samalla: työpaikka oli ihan kauhea. Johtaminen ihan järkyttävää ja työkaverit vähintään yhtä kamalia. Kaikki se mitä luulin että se asema tuo: uusia työkavereita, rahaa, statuksen, paljastui nopeasti ihan täydeksi harhaksi. Olen aina ollut entisen kaveripiirini hylkiö, eli luulin vissiin että kun saan paremman työpaikan niin olen taas kutsuvieraslistalla kahvitteluihin ja illanviettoihin. Sitäkään ei sit tapahtunut.
Jotenkin vaan kaikki hajos käsiin, istuin työpäivän jälkeen kotona kun ei ollut MITÄÄN kivaa odotettavaa, työpäivät alkoi pelottaa jo melkein heti edellisen työpäivän päätyttyä, vapaa-ajalla sitä vaan odotti että koska joutuu taas töihin. Sit siihen masennukseen vähän jätskiä, vähän heseä, pullaa ja kappas, pari vuotta ja paino huiteli 109kg ja mielessäni oli edelleen 60kg. Siis se järkytys että apua, mä olen oikeasti lihonut 50kg.
No, pitkällisen itsetutkistelun jälkeen lopetin töissä, elän köyhyydessä ja pudotan painoa. -30kg jo takana, vielä sellainen 15-20kg jäljellä. Masennus on edelleen, ei ihan niin pahana onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus. Kuvittelin aina että kun saan hyvän työpaikan kaikki asiat vaan loksahtelee paikalleen. No, sain vihdoin sen työpaikan mistä olin haaveillut kauan, rahaa tuli ovista ja ikkunoista. Todellisuus iski sit samalla: työpaikka oli ihan kauhea. Johtaminen ihan järkyttävää ja työkaverit vähintään yhtä kamalia. Kaikki se mitä luulin että se asema tuo: uusia työkavereita, rahaa, statuksen, paljastui nopeasti ihan täydeksi harhaksi. Olen aina ollut entisen kaveripiirini hylkiö, eli luulin vissiin että kun saan paremman työpaikan niin olen taas kutsuvieraslistalla kahvitteluihin ja illanviettoihin. Sitäkään ei sit tapahtunut.
Jotenkin vaan kaikki hajos käsiin, istuin työpäivän jälkeen kotona kun ei ollut MITÄÄN kivaa odotettavaa, työpäivät alkoi pelottaa jo melkein heti edellisen työpäivän päätyttyä, vapaa-ajalla sitä vaan odotti että koska joutuu taas töihin. Sit siihen masennukseen vähän jätskiä, vähän heseä, pullaa ja kap
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Sama tarina, burnout.. Tajuton uupumus, väsymys, masennus, alakulo! En jaksanut edes käydä suihkussa saati kokata.
Mieliala madaltui "huomaamatta".. Ensin tein vielä fyysistä työtä ja elin, mutta kummasti alkoi herkut maistua iltaisin. Juustot. Rasvaisempi ruoka.
Lopulta ajauduin ihan sänkypotilaaksi, unettomuutta oli, söin suruuni ja kielteisiin tunteisiini. +20kg 5v ajanjaksolta.
Työ sairastuttaa ja työ hu_vituttaa, kannattaa lopettaa työssäkäynti se on vähän kuin sanonta "Urheilija ei tervettä päivää näe"
Uupumus, burnout. Pidän myös ruoasta, joten kilot kertyvät helposti.
Yksi nainen kosti miehelleen lihottamalla itseään tahallaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En päästänyt. Olin laiha lihava, nyt timmi laiha.
Muutamassa vuodessa lihosin 10 kiloa. Yksi syy on välillisesti työpaikan vaihto. Tietenkin itse olen syypää, mutta itselleni olen järkeillyt repsahtamisen syytä. Ei ollut työpaikkaruokalaa enää, eikä hyvää terveellisen vaihtoehdon lounaspaikkaa lähellä. Liian usein söin eineksiä ja läheisessä pikruokapaikassa. Herkkujakin kului enemmän, helposti tuli ostettua kaupasta töihin mukaan jotain pullaa tms. Työnkuva oli myös hyvin erilainen entiseen verrattuna. Täysin istumatyö, tuli tehtyä paljon ylitöitä eikä jäänyt aikaa tai ehkä ennemmin jaksamista liikkumiseen samalla tavalla kuin ennen. Nyt olen vaihtanut työpaikkaa ja olen jo hyvällä tiellä paluusta aikaisempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä mitää päästäny, se oli tavoite.
Täällä jos kysyy niin olet inhottava syyllistäjä joka ei tiedä mistä puhuu ja se lihominen ei ole kenenkään kohdalla oma syy, vaan kyseessä on sairaus, lääkkeet, geenit ja ympäristö jotenkin, vaikka kaikki urheilevat ja syövät hyvin vähän ja terveellisesti eikä herkkuja juuri ollenkaan jos ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain piti keksiä kun ihailijoita tuli ovista ja ikkunoista. Parikymmentä kiloa päälle, niin vaan sinnikkäimmät jäi. Kyllä pelittää !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuuslääke-mainoksen mukaan lihavuus ei ole oma syy...
Ja hevon kukkuu. Vain aniharvalla lihavuus on sairaudesta johtuva. Kaikki muut kyllä itse tunkevat mässyt suuhunsa ja löhöövät joka tietsikan tai tv:n ääressä piittamatta mistään muusta kun mässymötön leipäläpeen tunkemisesta.
Eikö olekin hienoa, että näille ihmisille on viimein löytynyt lääketieteellistä apua, mikä vie heiltä liiallisen ruokahalun! Mistähän sitten heille kenkkuilet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä takia kaikki nykyään uupuu ja burn:aa out:iin? Onko päätteen edessä näpyttely tosiaan niin paljon raskaampaa kuin esimerkiksi se maatilan pyörittäminen, metsätyöt, peltotyöt tai vastaavat joita ennen tehtiin kuolematta uupumukseen?
Raskaana yrjötti 24/7, mikäli en kuumeisesti napostellut jotakin ruokaa, joka ei sillä hetkellä ällöttänyt.
Olin aina pelännyt lihavuutta eniten. Syömishäiriötaustaa, ravintotietouttakin! Luulin, että kun tuo kuormittava raskaus on "lusittu", niin kyllä mun tietotaidoillani äkkiä laihtuu.
Ei laihtunut. On kuin olisi addiktoitunut liikaan syömiseen ja herkutteluun, koska useamman kerran olen saanut kiloja pois, mutta sitten iskee se pakkomielle saada ne kilot takaisin. Se nuoruuden syömishäiriötaustakin kai vaikuttaa, kun tuntuu kielteiseltä rajoittaa, vähentää, mitata.
Se lähtee kuulemma pääkopasta. Haluan sanoa nyt: pystyn vielä! Ettei jää siitä kiinni, etten uskalla edes näin sanoa epäonnistumiseni pelossa xD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutettiin maalle, kun olin hoikka 4v. Masennuin siellä yksinäisyydessä ja aloin lääkitsemään asiaa syömällä. Tuloksena lihava lapsi ja teini.
Lukiossa laihdutin n. 20kg. Myöhemmin kansanopistolla tuli +8kg, kun koko ajan oli ruokaa. Niitä sitten pudottelin pitkään.
En kelvannut miehille edes alipainoisena joten ihan sama sitten olla läski. Ikisinkkuna hautaan ja kuolenpa nopeammin kun olen lihava.
Ensin kaksi lasta, joista jäi ylimääräisiä kiloja. Sitten työelämässä minullakin burnout ja masennus. En jaksanut enää huolehtia itsestäni, tuli avioero. Jouduin karsimaan taloudellisia menojani ja lopettamaan esim. salikorttini. Sen myötä säännöllinen liikunta pikkuhiljaa jäi. Lisäksi koira kuoli ja siinä meni vähäisetkin päivittäiset "pakolliset" kävelyt. Ruokailu muuttui epäsäännölliseksi kun olin pois töistä ja sain mielihyvää herkuista. Vaikka en saanutkaan. Lääkkeiden piti vähentää ruokahalua, mutta ei niin käynyt.
Perimenopaussi iski. Kun tajusin tilanteen, olin jo 15 kg plussalla aiemmasta, vuodessa. Hain ja sain korvaushoidon, sillä lähti puolet tuosta, mutta siihen jumahti, vaikka mielialat ei enää heittele, nivelkivut menivät, joten liikkua ja nukkuakin pystyy normaalisti. 2 vaatekokoa isompana mietin, että mitä seuraavaksi yritetään.
Söin herkkuja, paljon! Varsinkin illalla kun lapset oli saatu nukkumaan. En liikunut kuin pakolliset. Sisälläni asui kuitenkin hoikka ihminen. Järkevällä syömisellä ja kuntosalilla hoikka on tullut taas esiin ja on kiva olla näin.
Ja pari omituista seikkaa... normipainoisena muutuin taas näkyväksi. Ja tunnen itseni tosi hoikaksi kun ympärillä on aika suurimassaisia ihmisiä.
Okei, AP:n mielestä varmaan Hitler oli paras johtaja ikinä.
Alue: Aihe vapaa
Siirryin salaattiin ja paino nousi useammalla kilolla.