Pariutumisen arkitodellisuus vs. palstatodellisuus?
Olen seurannut suht lyhyen aikaa tätä palstaa, mutta silmääni on pistänyt kuinka täällä saa välillä ihan kajahtaneen kuvan parisuhteiden muodostumisesta tai muodostumisen puutteesta. Näissä ketjuissa on toki paljon selvästi mt-ongelmista kärsiviä yksilöitä, mutta myös paljon ihan fiksusti vastailevia ihmisiä. Silti mietin, että olenko jotenkin niin omassa kuplassani, kun täällä olevat kirjoitukset eivät vastaa yhtään arkitodellisuuttani?
Ihmiset tuttavapiirissäni pariutuvat vaikka ovat yksinhuoltajia, lyhyitä, kaljuja, vegaaneja, tatuoituja jne. ja parisuhteiden motiivi on yhdessä viihtyminen ja rakkaus, ei mikään kotityöt hoitava seksipalvelu tai elättäjä. Toki myös eroja, pakkeja ja epäonnistuneita yrityksiä mahtuu joukkoon, mutta se nyt on vaan normaalia elämää, ei mitään täällä pahimmillaan sukupuolten sotaa vastaavaa sekoilua.
Kiinnostaisi tietää näiltä noissa ketjuissa pyöriviltä fiksuilta kirjoittajilta, onko heidän tuttavapiirissään pariutuminen sellaista mitä noissa keskusteluissa vatkataan, vai onko noihin keskusteluihin osallistuminen vain jotain viihdettä?
Kommentit (451)
Kirjoitan tämän taas. Pariutumisessa ei lopulta vaikuta oikein mikään muu kuin ulkonäkö.. Kriteerit ja ajatukset unohtuu kun löytyy tarpeeksi komea/ kaunis vastapeluri..
Perustan tämän siihen että itse en ole ollut ikinä yli 4viikkoa sinkku. Vaikka olen paperilla ja livenä ihan täyttä roskaa. Jos joku hyvän parisuhteen haluaa.
Vierailija
Et selvästikään ymmärtänyt mitä tarkoitin. Vastaava tilanne olisi se, jossa nainen ottaa jonkun hänestä kiinnostuneen miehen siihen hyötyäkseen hänestä ja tyydyttääkseen omis, itsekkäitä tarpeitaan, vaikka ei itse välittäisi miehestä vähääkään ja heittäisi tämän epäröimättä tiehensä paremman saatuaan.
Kyllä, minä sanon tuollaista toimintaa itsekkääksi. Naisen kuuluu antaa tuossa tilanteessa pakit, vaikka olisi itse kuinka yksinäinen, jotta miehellä olisi mahdollisuus löytää hyvä parisuhde, jossa häntä oikeasti rakastetaan ja arvostetaan.
Selvensikö?
EI selventänyt, koska et edelleenkään puhu samasta asiasta.
Minä puhun siitä, että esim minä (ujo mies) en tee aloitetta pelkän ulkonäön perusteella kenelle tahansa, vaan haluan saada jonkinlaisen merkin naisen kiinnostuksesta ennen kun asetan itseni alttiiksi pettymykselle tai nöyryytykselle.
Jos nainen ei ota minuun millään tavalla kontaktia, en lähesty häntä.
Jos nainen on minua kohtaan ystävällinen ja esim. keskustelee minun kanssani, oletan hänen olevan vain ystävällinen ja haluavan keskustella minun kanssani, enkä lähesty häntä enempää.
Jos joku tämän lisäksi vielä ilmaisee mahdollisen kiinnostuksensa jollakin muulla tavalla, alan miettimään haluanko lähestyä häntä. Itse olen tähän törmännyt kaksi kertaa, ja tehnyt päätöksen, että en halua tämän enempää heitä lähestyä. (Toinen kutsui minut aamuyöllä luokseen jatkamaan keskustelua, ja toinen jonka ystävä lähestyi minua kun olin jo hieman masentuneena lähdössä harrastuksen iltatilaisuudesta.)
Selvensikö tämä?
"Tutkitusti 20-vuotiaiden miesten testosteroiiniarvot vastaavat sitä mitä 70-vuotiaiden miesten arvot olivat 70-luvulla. Siitä voi alkaa vetämään johtopäätöksiä minkä takia hedelmällisyyshoitojen kysyntä on räjähtänyt. "
Mikä ihmeen testosteroiini ja linkkiä voisi laittaa aina näihin tutkimuksiin, ei oikein vakuuta näin asiantunteva lausunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi hieno nähdä, kun palstan naiset oikeasti joskus koittaisivat deittailla 25-30 vuotiaana miehenä. Oma veikkaus on, että te ette kestäisi sitä peliä viikoa pidempään.
Selitä miten Youtubesta löytyy Bulgariassa deittailleen miehen vlogi jossa näkyi useampikin myönteinen vastaus kahvikutsulle? Joko olette täysin persaukisia tai ette vaan viitsi. Sen tinderin saa tosiaan auki toisessakin maassa. Kööpenhaminasta Wizz/Ryanair.
Asia on helposti selitettävissä siten että ulkomailla naiset on, sanottaisiinko avautuneempia kuin Suomessa. Minäkin tinderissä kokeilin aikoinaan jotain sellaista että pystyi ulkomailta mätsäillä Suomesta käsin ja kummastihan sieltä alkoi niitä mätsejä tipahtelemaan toisin kuin kotimaasta ei käytännössä yhtään.
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sotii vähän tilastoja vastaan nämä teidän todellisuudet kun sinkkujen määrä kuitenkin jatkuvasti kasvaa.
Tilastoissa yksin asuvat vanhukset luetaan sinkuiksi. Näitä on yhä enemmän ja enemmän, koska vanhukset elävät pidempään ja yhä useampi asuu itsekseen.
Lisäkdi nuoremmasta polvesta löytyy yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät edes halua perinteistä parisuhdetta. Ei se ole kaikille mikään juttu. En itsekään nuorena viitsinyt seurustella, tykkäsin olla vapaa.
Eli nytkö sitten yhtäkkiä kukaan ei pariudukaan ja kaikki ympärillä onkin vapaaehtoisesti sinkkuja. Kylläpä muuttuu hommat niin ettei perässä meinaa pysyä.
Jos joku tämän lisäksi vielä ilmaisee mahdollisen kiinnostuksensa jollakin muulla tavalla, alan miettimään haluanko lähestyä häntä. Itse olen tähän törmännyt kaksi kertaa, ja tehnyt päätöksen, että en halua tämän enempää heitä lähestyä. (Toinen kutsui minut aamuyöllä luokseen jatkamaan keskustelua, ja toinen jonka ystävä lähestyi minua kun olin jo hieman masentuneena lähdössä harrastuksen iltatilaisuudesta.)
Selvensi. Ja juuri tämän vuoksi kaikki "tosi hyvät miehet" ovat ikisinkkuja. Tiedätkö, yhdelläkään naisella, joka ei ole totaalikaunotar, ei ole varaa tuollaiseen käytökseen.
Siis käyttäytyä viileästi siihen saakka, että mies ilmaisee kiinnostuksensa ja sen jälkeen alkaa pohtimaan, että aijaa, kiinnostaiskohan mua. Ja todeta, että aaaa ei, onpakin vähän masentunut olo, joten menen sitten kotiini.
Jos minulle tulee joku mies juttelemaan, totean heti, olenko kiinnostunut vai en. Jos olen, en todellakaan dissaa miestä millään tavalla.
Ei ole varaa odotella, että mies, josta olen kiinnostunut, ilmaisee kiinnostuksensa. Jos olen kiinnostunut, on pakko näiden satojen pakkien jälkeen uskaltautua aloitteeseen. Ei ole mihinkään koskaan edennyt, mutta en jää miettimään, että entä jos olisin tehnyt.
Ystäväni, joka on todellinen kaunotar, voi kohtaamisissa pelailla miten päin vain ja miehet tulee takas. Ja uusia tulee. MInun on tartuttava tilaisuuksiin.
Sinun "käyttäytyä viileästi" on sama kuin käyttäytyä normaalin ystävällisesti ketä tahansa kohtaan, eikä ottaa jokaista keskustelua flirttinä.
Se, että olen kahdesti elämäni aikana kohdannut naisen tekemän aloitteen, ja kummallakin kerralla todennut ettei kyseinen henkilö ja/tai tapa ole minulle sopiva, kertoo nimenomaan siitä että minä en mitä tahansa aloitetta kelpuuta, vaikka kuinka yksinäinen olisin, eikä siitä että tuo olisi mitään prinsessamaista dissailua.
Ilmeisesti kyse onkin vain siitä, että mies ei voi koskaan tehdä oikein. Oli sitten kyseessä liian matalat tai liian korkeat standardit, tai liian suora tai liian epäsuora kiinnostuksen osoitus. Ja ilmeisesti jopa kaikki nämä samaan aikaan samalla henkilöllä!
Vierailija kirjoitti:
Sinun "käyttäytyä viileästi" on sama kuin käyttäytyä normaalin ystävällisesti ketä tahansa kohtaan, eikä ottaa jokaista keskustelua flirttinä.
Se, että olen kahdesti elämäni aikana kohdannut naisen tekemän aloitteen, ja kummallakin kerralla todennut ettei kyseinen henkilö ja/tai tapa ole minulle sopiva, kertoo nimenomaan siitä että minä en mitä tahansa aloitetta kelpuuta, vaikka kuinka yksinäinen olisin, eikä siitä että tuo olisi mitään prinsessamaista dissailua.
Ilmeisesti kyse onkin vain siitä, että mies ei voi koskaan tehdä oikein. Oli sitten kyseessä liian matalat tai liian korkeat standardit, tai liian suora tai liian epäsuora kiinnostuksen osoitus. Ja ilmeisesti jopa kaikki nämä samaan aikaan samalla henkilöllä!
Niin siis sinä et ole kelpuuttanut heitä, jotka sinulle ovat tehneet aloitteet. Olkoot se nyt prinsessamaista tai ei, mutta itselläni naisena ei ole moista ylellisyyttä ollut lainkaan. Siis ajatella, että enpäs nyt edes pidemmälle keskusteluun (vaikka kutsuttaisiin) suostu ja menenpäs nyt kotiin, kun on vähän masentunut olo, enkä jää tätä katselemaan sen enempää. Dissaan siis heti alkuun nämä aloitteet.
Naisena ottaa päästä juuri se, että teitä sinkkumiehiä kyllä hyysätään ja säälitään, kun ette saa ketään, mutta meitä naisia, joilla ei ole mahdollisuutta edes tuohon, no, meille sanotaan, että naisena saat aina seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi kaveri sanoi: no mieti nyt. Tuun töistä, syön ja lähden salille 2 tunniksi. Sitten meen suihkuun ja katson tunnin telkkua ja meen nukkumaan että jaksan mennä aamulla töihin. Milloin sitä seurustelis kenenkään kanssa?
miksi hän on joka päivä salilla kaksi tuntia? Ei kuulosta tehokkaalta treeniltä eikä terveeltä.
Mäkin olen. Ma-ke-to-la salitreeni.
Ti-to-su cardio. Kunnon lämmittelyt ja loppuun sauna/ venyttelyt.
Mitään näistä ei voi tehdä alle kahdessa tunnissa tai harjoittaa aerobista kuntoa muualla kuin salilla? Kieltämättä tuo on oma valinta sitten. Ellei löydä samanlaista naista.
Tutkimusten mukaan viiden harjoituskerran hyödyt suhteessa neljän tai kolme
Vahvasti epäilen ettei ole suuressa kuvassa syy sinkkuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis sinä et ole kelpuuttanut heitä, jotka sinulle ovat tehneet aloitteet. Olkoot se nyt prinsessamaista tai ei, mutta itselläni
Sanotko sinä nyt ihan tosissaan, että olet hyväksynyt joka ikisen mieheltä tulleen aloitteen?
Onko sinun mielestäsi täysin ok, että jonkun vasta tapaamasi mihen kanssa jutteleminen tarkoittaa automaattisesti, että hyväksyt kutsun hänen asuntoonsa jatkoille?
Oletko sitä mieltä, että jos jonkun miehen kaveri tekee aloitteen hänen puolestaan, sinulla ei ole mitään oikeutta lähteä pois kesken keskustelun vaikka olisit kuinka väsynyt, masentunut tms.?
Mietipä pari sekuntia kuinka harhaiselta tuo kuulostaa, kun vaihdat sukupuoliroolit näin päin.
Olisiko kuitenkin kyse siitä, että miesten pitäisi käyttäytyä juuri niin kuin SINÄ haluat?
Uskon itse että syypää näihin äärikeskusteluihin johtuu pääasiassa siitä että ihmiset ovat raatorehellisiä netissä, mutta eivät sosiaalisen statuksen takia uskalla samalla tavalla oikeassa. Harva ihminen uskaltaa käyttäytymään samalla tavalla oikeassa elämässä, toki niitäkin on. Kyynisesti ajatellen ihmisen oikea luonne tulee helpommin "esiin" internetissä.
Keskustelu on aika kärkästä ja jopa ilkeää tietyn anonymiteetin takia, jopa Facebook-keskusteluissa missä ollaan omalla naamalla (ja kuvalla) liikenteessä. Dynamiikka muuttuu täysin kun väittelet oikeassa elämässä ihmisen kanssa joka istuu edessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis sinä et ole kelpuuttanut heitä, jotka sinulle ovat tehneet aloitteet. Olkoot se nyt prinsessamaista tai ei, mutta itselläni
Sanotko sinä nyt ihan tosissaan, että olet hyväksynyt joka ikisen mieheltä tulleen aloitteen?
Onko sinun mielestäsi täysin ok, että jonkun vasta tapaamasi mihen kanssa jutteleminen tarkoittaa automaattisesti, että hyväksyt kutsun hänen asuntoonsa jatkoille?
Oletko sitä mieltä, että jos jonkun miehen kaveri tekee aloitteen hänen puolestaan, sinulla ei ole mitään oikeutta lähteä pois kesken keskustelun vaikka olisit kuinka väsynyt, masentunut tms.?
Mietipä pari sekuntia kuinka harhaiselta tuo kuulostaa, kun vaihdat sukupuoliroolit näin päin.
Olisiko kuitenkin kyse siitä, että miesten pitäisi käyttäytyä juuri niin kuin SINÄ haluat?
Sanon, että en olisi jättänyt aloitteita siihen ja vain kävellyt tieheni, Ei tarvitse mennä tai laskea ketään asuntoon, mutta voi pyytää puhelinnumeron ja katsoa, tulisiko tilanteesta mitään. Että en nyt ehkä tänään tule, mutta jutellaanko myöhemmin lisää. Sama tilanteessa, jossa kaveri lähestyisi miehen puolesta.
Oikeudesta en ole puhunut sanaakaan, vaan siitä, että minä en saa aloitteita niin usein, oikeastaan en koskaan, että voisin jättää ne noin vain huomiotta. Jäisin ainakin miettimään, teinkö virheen. Kuulostat ylimieliseltä siis ja sanon vain, että on meitä naisia, joita ei edes noin lähestytyä. Vaikka aina väitetään.
Ei tarvitse käyttäytyä kuten minä haluan, ei ollenkaan. Enkä minä käyttäydy kuten sinä haluat kun sanon, että asenteesi teki selväksi, miksi olet sinkku. Et tartu mitenkään annettuihin tilaisuuksiin. Minä sanon, että minä yrittäisin edes tarttua.
Vierailija kirjoitti:
Uskon itse että syypää näihin äärikeskusteluihin johtuu pääasiassa siitä että ihmiset ovat raatorehellisiä netissä, mutta eivät sosiaalisen statuksen takia uskalla samalla tavalla oikeassa. Harva ihminen uskaltaa käyttäytymään samalla tavalla oikeassa elämässä, toki niitäkin on. Kyynisesti ajatellen ihmisen oikea luonne tulee helpommin "esiin" internetissä.
Keskustelu on aika kärkästä ja jopa ilkeää tietyn anonymiteetin takia, jopa Facebook-keskusteluissa missä ollaan omalla naamalla (ja kuvalla) liikenteessä. Dynamiikka muuttuu täysin kun väittelet oikeassa elämässä ihmisen kanssa joka istuu edessäsi.
Totta. Osin kysymys myös siitä, että täällä kohtaa muitakin ihmisiä kuin kaverinsa ja tuttunsa. Moni ei ymmärrä elävänsä melko samanlaisten ihmisten ympäröimänä. Arkitodellisuus on harhaanjohtava. Samoin ostareilla pyöriminen. Moni meistä näkee sen mitä on tottunut katsomaan, ellei toista näkökulmaa tungeta heidän eteensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis sinä et ole kelpuuttanut heitä, jotka sinulle ovat tehneet aloitteet. Olkoot se nyt prinsessamaista tai ei, mutta itselläni
Sanotko sinä nyt ihan tosissaan, että olet hyväksynyt joka ikisen mieheltä tulleen aloitteen?
Onko sinun mielestäsi täysin ok, että jonkun vasta tapaamasi mihen kanssa jutteleminen tarkoittaa automaattisesti, että hyväksyt kutsun hänen asuntoonsa jatkoille?
Oletko sitä mieltä, että jos jonkun miehen kaveri tekee aloitteen hänen puolestaan, sinulla ei ole mitään oikeutta lähteä pois kesken keskustelun vaikka olisit kuinka väsynyt, masentunut tms.?
Mietipä pari sekuntia kuinka harhaiselta tuo kuulostaa, kun vaihdat sukupuoliroolit näin päin.
Olisiko kuitenkin kyse siitä, että miesten pitäisi käyttäytyä juuri niin kuin SINÄ haluat?
Jep. Valtaosaa mun tuntemista naisista ei juuri koskaan lähestytä, ehkä kerran tai kaksi, joista toinen on johtanut pitkään suhteeseen. Näistäkin lähes kaikki ovat ns warm approach -tyylisiä, eli lähestytään esim. yhteisen kaverin juhlissa tai harrastuksessa.
"Ei tarvitse käyttäytyä kuten minä haluan, ei ollenkaan. Enkä minä käyttäydy kuten sinä haluat kun sanon, että asenteesi teki selväksi, miksi olet sinkku. Et tartu mitenkään annettuihin tilaisuuksiin. Minä sanon, että minä yrittäisin edes tarttua."
No tuota. Omalla kaverillani on kyllä täysin sama ongelma. Naiset kyllä lähestyvät, mutta hän ei reagoi oikein mitenkään eikä ainakaan yritä tarttua mitenkään. Ja kun kysyn, miksi ei, hän sanoo aina jotain, että ei se kuitenkaan tosissaan ollut tms.
Hänkin suojaa itsensä jo etukäteen, ettei vaan tule pettymystä. Olen tolkuttanut, että kaikille tulee tavalla tai toisella. Jotenkin itseäkin joskus ärsyttää, että pitääkö hän itseään niin toisia parempana, että tulee saamaan suhteen ilman, että laittaa itseään likoon tippaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi kaveri sanoi: no mieti nyt. Tuun töistä, syön ja lähden salille 2 tunniksi. Sitten meen suihkuun ja katson tunnin telkkua ja meen nukkumaan että jaksan mennä aamulla töihin. Milloin sitä seurustelis kenenkään kanssa?
miksi hän on joka päivä salilla kaksi tuntia? Ei kuulosta tehokkaalta treeniltä eikä terveeltä.
Mäkin olen. Ma-ke-to-la salitreeni.
Ti-to-su cardio. Kunnon lämmittelyt ja loppuun sauna/ venyttelyt.
Mitään näistä ei voi tehdä alle kahdessa tunnissa tai harjoittaa aerobista kuntoa muualla kuin salilla? Kieltämättä tuo on oma valinta sitten. Ellei löydä samanlaista naista.
Tutkimusten mukaan viiden harjoituskerran hyödyt suhteessa neljän tai kolme
Vahvasti epäilen ettei ole suuressa kuvassa syy sinkkuudelle.
Ajankäytöllä on suurta merkitystä sinkkuudelle. Paljon aikaa vievä saliharraste on tietenkin pois siitä ajasta jota olisi muuten käyttää sosiaalisemmille harrasteille joissa seuraa etsivä kohtaa etsimänsä kaltaisia ihmisiä sosiaalisissa tilanteissa.
Pitää pitää mielessä omien tavoitteiden tärkeysjärjestys: Kumpi tavoite on tärkeysjärjestyksessä ylempänä, näkyvät lihakset vai seurustelukumppanin löytyminen. Jos jälkimmäinen niin ajan käyttö pitää tietenkin suunnata seurustelukumppanin löytymistä todennäköisimmin edistävään toimintaan. Salilla rehkiminen ei sitä ole.
Sosiaaliset ja naisten suosimat harrastukset ovat tässä "low hanging fruit" jonka ohittaminen kertoisi seurustelukumppanin löytymisen olevan sittenkin toisarvoista. Seurusteltaessa, parisuhteessa elettäessä ja erityisesti lapsien syntyessä joutuu joka tapauksessa vähentämään harrastamiseen käytettyä aikaa varsin rajusti.
Vierailija kirjoitti:
"Ei tarvitse käyttäytyä kuten minä haluan, ei ollenkaan. Enkä minä käyttäydy kuten sinä haluat kun sanon, että asenteesi teki selväksi, miksi olet sinkku. Et tartu mitenkään annettuihin tilaisuuksiin. Minä sanon, että minä yrittäisin edes tarttua."
No tuota. Omalla kaverillani on kyllä täysin sama ongelma. Naiset kyllä lähestyvät, mutta hän ei reagoi oikein mitenkään eikä ainakaan yritä tarttua mitenkään. Ja kun kysyn, miksi ei, hän sanoo aina jotain, että ei se kuitenkaan tosissaan ollut tms.
Hänkin suojaa itsensä jo etukäteen, ettei vaan tule pettymystä. Olen tolkuttanut, että kaikille tulee tavalla tai toisella. Jotenkin itseäkin joskus ärsyttää, että pitääkö hän itseään niin toisia parempana, että tulee saamaan suhteen ilman, että laittaa itseään likoon tippaakaan.
Ei hän pidä itseään muita parempana. Hän vain ei halua poistua mukavuusalueeltaan. Paljon helpompaa selittää yksinäisyyttään itsensä ulkopuolisilla syillä kuin sillä ettei uskalla ottaa riskiä ja kokea epämukavuutta. Omaa kokemusta asiasta.
Hyvin tuli ainakin itselleni yhden päivän keskusteluun osalliatumisen perusteella selväksi arkitodellisuuden ja palstatodellisuuden välinen ero.
Arkitodellisuudessa naisten kanssa keskustelu on opettanut minulle etten voi olla tunteitteni vietävissä minkä tahansa mukavan keskustelun perusteella, vaan ensin pitäisi varmistaa jollakin muulla tavalla toisen osapuolen kiinnostus ennen kuin alkaa haaveilemaan parisuhteesta. Nuoruudessani toki en tätä vielä ymmärtänyt, vaan sain lähestymisiini aina (sinänsä ihan ymmärtäväisiä) torjuntoja silloin kun sellaisia pidemmän aikaa yuntemilleni opiskelu- tai harrastuskavereilleni esitin.
Palstatodellisuudessa minulla taas ei miehenä ole tällaista vastaavaa oikeutta, vaan minun pitäisi päin vastoin ottaa jokainen (kumpikin) esitetty lähestyminen myönteisesti vastaan, riippumatta siitä minkälaisia ne ovat. Mistään pidempiaikaisesta keskusteluista tai toisen tuntemisesta yhteisin harrastusten ja opiskelujen kautta ei olekaan enään mitään merkitystä palstatodellisuudessa.
Jos ei muuta, niin ainakin tämä keskustelu on varmistanut sen, että täältä minun ei kannata mitään neuvoja etsiä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ikinä itse ollut ihastunut kehenkään naiseen? Siis yksilöön, eikä vaan, että "olispa kiva jos ois joku nainen, oisko vaikk
Ihan teinivuosia lukuun ottamatta ihan pelkästään näin. En siis ihastu keneenkään kadulla ohi kulkijaan tai ensimmäistä kertaa harrastuksissa näkemääni ihmiseen.
Se ihastus nimenomaan vaatii sitä, että olen jo keskustellut ihmisen kanssa, ja tiedän hänestä paljin muutakin kuin pelkän nimen. Ja vielä tässä pitää nykyään erikseen miettiä, "onko hän osoittanut mitään merkkejä kiinnostuksesta, vai ollut pelkästään ystävällinen?" Olen tässäkin nimittäin erehtynyt useamman kerran, ja se aiheuttaa varovaisuutta etten satuta itseäni turhaan.
Ja silti minua syyllistetään diivailusta jos en juuri tapaamani naisen aloitteelle lämpene. Eikö ole aika erikoista?
On mulla nainen. Joo ei oikein kun harrastan tavoitteellisesti. Ne pienet erot on just niitä mitkä ratkaisee menestyykö vai ei