Pariutumisen arkitodellisuus vs. palstatodellisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.Monet heistä olivat tuollaisia jo lukion jälkeen, mutta eivät päässeet kehittymään elämässä eteenpäin, kun eivät löytäneet niitä perheen perustamiseen sopivia seurustelusuhteita.

Kun tämä juuri on pointti. Pitäisi kyetä ilman sitä naistakin kehittymään elämässä eteenpäin. Ei jäädä siihen, mitä oltiin lukion jälkeen hengailemaan kolme- ja nelikymppiseksi.

 

Miksi?  Jos ei perhettä tipu niin miksi?  Tämä on oikeasti eksistentiaalinen kysymys jokaisen nuoren miehen elämässä, sitä sisäsyntyistä motivaatiota kilpailla vain kilpailun vuoksi ei monella ole.

Ei henkinen kasvaminen ja elämässä eteneminen tarkoitakaan aina kilpailua.

 Siinä kommentissa, johon vastasin, esitettiin seuraava havainto, johon vastasin (eli haluamisesta pääosin puhuttiin):

En tunne yhtään miestä, omani mukaan lukien, joka olisi 25 v halunnut perheen

Toistan: kun en tunne. Miehet kokemukseni mukaan tuossa iässä hyvin harvoin edes ajattelevat vakavasti perheen perustamista. Yleensä se on joku "joo ehkä sitten joskus" ajatus. Ei nyt mitään perheajatusta vastaankaan . Mutta en tunne miehiä, jotka olisivat halunneet sen 25 vuotiaana todellakin ja olleet valmiita ryhtymään heti toimeen. Se, että sinun kanssasi kaikki jo tuossa iässä halusivat, on kyllä mielestäni erikoisempaa kuin minun kokemukseni.

Pointtini nyt kuitenkin ohitit ja se oli kysymys eksistentiaalisesta kriisistä, joka kohtaa heitä, joille perhe ei ole tippunut ja joka determinoi heidät frisbeegolfaamaan ja vetäytymään miesporukoihin (ei nuo poikiakaan enää ole).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienot sisäistetyt naisvihat edellisellä vastaajalla.

Tämäpä.

Antaa oikeasti epävakaata kuvaa ihmisestä, että seurustellaan liukuhihnalla. Senkun paneskelisi ja deittailisi kuten tuossa iässä kuuluukin tehdä, mutta heti lukitaan homma seurusteluksi ja sitten vasta aletaan ihmettelemään, että onko tyyppi edes sopiva ja jos ei ole, niin sitten uusi seurustelusuhde ja ihmettely. Sitten vielä esitetään ikään kuin fleksauksena se, kuinka on onnistunut itse seurustelemaan useiden isäksi haluavien 25-vitosten kanssa ja annetaan ymmärtää, että toisen normaalissa kokemuksessa (eli että harva 25-vuotias on valmis vanhemmaksi) olisi jotenkin erikoista.

Järkyttävää lukea tällaista vuonna 2025. 

Tervetuloa nykyaikaan. Naisilla on ihan täysi oikeus nykyään sekstailla, deittailla ja etsiä itselleen sopivaa kumppania sen sijaan, että 25-vuotiaana pitäisi alkaa perhettä perustamaan.

Voimaantuneet ja tiedostavat naiset yrittävät perheen perustamista tyypillisesti vasta sitten, kun homma ei enää meinaa onnistua luomuna. Hedelmällisyyshoitojen kysyntä on räjähtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.Monet heistä olivat tuollaisia jo lukion jälkeen, mutta eivät päässeet kehittymään elämässä eteenpäin, kun eivät löytäneet niitä perheen perustamiseen sopivia seurustelusuhteita.

Kun tämä juuri on pointti. Pitäisi kyetä ilman sitä naistakin kehittymään elämässä eteenpäin. Ei jäädä siihen, mitä oltiin lukion jälkeen hengailemaan kolme- ja nelikymppiseksi.

 

Miksi?  Jos ei perhettä tipu niin miksi?  Tämä on oikeasti eksistentiaalinen kysymys jokaisen nuoren miehen elämässä, sitä sisäsyntyistä motivaatiota kilpailla vain kilpailun vuoksi ei monella ole.

Ei henkinen kasvaminen ja elämässä eteneminen tarkoitakaan aina kilpailua.

Oletan, että tässä taustalla oli hyödytön kilpailu naisista. Eli siis kun seurustelusuhdetta, jonka kautta se perhe tipahtaa, ei ole tullut, niin miksi nähdä vaivaa kilpailla niiden miesten kanssa, kenelle näin näyttää käyvän.

Kyse on siis käsityksestä, että muille näin vain tapahtuu ja koska itselle ei, kyse on kilpailusta, joka ei ole sen arvoinen. 

Ja tämä oikeasti on se erikoinen maailmankuva. Aivan kuin muut eivät olisi joutuneet ihmissuhteissa pettymään, satutetuiksi, noloihin tilanteisiin, inhottaviin juttuihin, jne jne jne ja kohtaamaan useita epäsopivia ihmisiä, ennen kuin se sopiva on löytynyt. Aivan kuin muita vaan olisi haltiatar koskettanut ja sanonut, että tiputanpa sulle perheen.

Ynnä todella: aivan kuin muut eivät jokaisen noiden tapahtumien ja kokemuksien myötä olisi joutuneet vain pääsemään elämässä eteenpäin. Useimmiten yksin, ilman sitä sopivaa seurustelusuhdetta, vaan päinvastoin juuri sellaisen menettäneenä.

Vierailija kirjoitti:

 Siinä kommentissa, johon vastasin, esitettiin seuraava havainto, johon vastasin (eli haluamisesta pääosin puhuttiin):

En tunne yhtään miestä, omani mukaan lukien, joka olisi 25 v halunnut perheen

Toistan: kun en tunne. Miehet kokemukseni mukaan tuossa iässä hyvin harvoin edes ajattelevat vakavasti perheen perustamista. Yleensä se on joku "joo ehkä sitten joskus" ajatus. Ei nyt mitään perheajatusta vastaankaan . Mutta en tunne miehiä, jotka olisivat halunneet sen 25 vuotiaana todellakin ja olleet valmiita ryhtymään heti toimeen. Se, että sinun kanssasi kaikki jo tuossa iässä halusivat, on kyllä mielestäni erikoisempaa kuin minun kokemukseni.

Pointtini nyt kuitenkin ohitit ja se oli kysymys eksistentiaalisesta kriisistä, joka kohtaa heitä, joille perhe ei ole tippunut ja joka determinoi heidät frisbeegolfaamaan ja vetäytymään miesporukoihin (ei nuo poikiakaan enää ole).

Minulla ihan sama kokemus.

Esimerkiksi oma mieheni on aina tiennyt haluavansa perheen ja mielellään kaksi lasta. Ei hän silti kokenut 25-vuotiaana olevansa missään määrin valmis isäksi, vaan ensin halusi hoitaa vakituisen työn ja taloudellisen vakauden mihin sitten lapset tehtiinkin kolmikymppisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienot sisäistetyt naisvihat edellisellä vastaajalla.

Tämäpä.

Antaa oikeasti epävakaata kuvaa ihmisestä, että seurustellaan liukuhihnalla. Senkun paneskelisi ja deittailisi kuten tuossa iässä kuuluukin tehdä, mutta heti lukitaan homma seurusteluksi ja sitten vasta aletaan ihmettelemään, että onko tyyppi edes sopiva ja jos ei ole, niin sitten uusi seurustelusuhde ja ihmettely. Sitten vielä esitetään ikään kuin fleksauksena se, kuinka on onnistunut itse seurustelemaan useiden isäksi haluavien 25-vitosten kanssa ja annetaan ymmärtää, että toisen normaalissa kokemuksessa (eli että harva 25-vuotias on valmis vanhemmaksi) olisi jotenkin erikoista.

Järkyttävää lukea tällaista vuonna 2025. 

Tervetuloa nykyaikaan. Naisil

Kenelle sä oikeastaan tällä vastaat? Sille jonka mielestä on epävakaata että on ollut useammassa suhteessa vai sille jonka mielestä on järkyttävää sanoa noin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienot sisäistetyt naisvihat edellisellä vastaajalla.

Tämäpä.

Antaa oikeasti epävakaata kuvaa ihmisestä, että seurustellaan liukuhihnalla. Senkun paneskelisi ja deittailisi kuten tuossa iässä kuuluukin tehdä, mutta heti lukitaan homma seurusteluksi ja sitten vasta aletaan ihmettelemään, että onko tyyppi edes sopiva ja jos ei ole, niin sitten uusi seurustelusuhde ja ihmettely. Sitten vielä esitetään ikään kuin fleksauksena se, kuinka on onnistunut itse seurustelemaan useiden isäksi haluavien 25-vitosten kanssa ja annetaan ymmärtää, että toisen normaalissa kokemuksessa (eli että harva 25-vuotias on valmis vanhemmaksi) olisi jotenkin erikoista.

Järkyttävää lukea tällaista vuonna 2025. 

Voimaantuneet ja tiedostavat naiset yrittävät perheen perustamista tyypillisesti vasta sitten, kun homma ei enää meinaa onnistua luomuna. Hedelmällisyyshoitojen kysyntä on räjähtänyt.

Tutkitusti 20-vuotiaiden miesten testosteroiiniarvot vastaavat sitä mitä 70-vuotiaiden miesten arvot olivat 70-luvulla. Siitä voi alkaa vetämään johtopäätöksiä minkä takia hedelmällisyyshoitojen kysyntä on räjähtänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Elät omassa kuplassasi, jos et näe miten vaikeaa pariutuminen on tavallisille nuorille miehille. Voin kertoa miten viidellä sinkkukaverillani menee, joista jokainen on muutaman vuoden etäisyydellä 30 ikävuodesta, molemmissa suunnissa.

Yksi työskentelee yliopistolla ja harrastaa frisbeegolfia, seinäkiipeilyä ja kestävyysurheilua. Jotain käsityö- ja musiikkijuttujakin tekee, mutta ei käy baareissa tai keikoilla. Luonteeltaan hän on rauhallinen ja sovinnollinen, toisinaan vähäpuheinen ja toisinaan taas ei, mutta aina täsmällinen. Hänet voi löytää yksin tai kavereidensa kanssa näiden aktiviteettien parista. Töistäkin hänet on helppo löytää, koska hän on siellä paljon esillä. Lisäksi hänellä on huoliteltu profiili useammassa treffipalvelussa, mutta ne eivät herätä kiinnostusta. Hän ei ole koskaan seurustellut tai harrastanut irtosuhteita, mutta haaveilee löytävänsä elämänkumppanin ja perustavansa perheen.

Toinen työskentel

Pelaa videopelejä.

Siinä syy miksi nuo ovat sinkkuja.

Myös jos ovat sosiaalisesti puusilmiä, niin siinä toinen syy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä 2 kaveria ikisinkkuina. Pahinta on mun mielestä se että molemmat olisivat täydellisiä miehiä. Ylipaino, ujous ja ns hiljaisuus estävät saamasta naisia 

 

Minä olen myös juuri tällainen ikisinkku.

Vaikka kuinka harrastuksina on kulttuuria, kielten opiskelua, tanssia ym. naisvaltaisia asioita, niin tuo ujous ja hiljaisuus estää keneenkään tutustumisen ja"naisten saamisen".

Jos joku nainen nyt osoittaisi kiinnostuksensa minua kohtaan, niin olisi hyvä(?) mies tarjolla.

Kannattais ehkä asialle tehdä jotain jos se häiritsee.

Enpä tainnut sanoa, että se häiritsee. Tarkoitinpahan vain, että yksinkertaistetut "hanki uusi harrastus" -tyyppiset neuvot eivät ratkaise asiaa, ja hyvätkin miehet voivat helposti jäädä ilman parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä 2 kaveria ikisinkkuina. Pahinta on mun mielestä se että molemmat olisivat täydellisiä miehiä. Ylipaino, ujous ja ns hiljaisuus estävät saamasta naisia 

 

Minä olen myös juuri tällainen ikisinkku.

Vaikka kuinka harrastuksina on kulttuuria, kielten opiskelua, tanssia ym. naisvaltaisia asioita, niin tuo ujous ja hiljaisuus estää keneenkään tutustumisen ja"naisten saamisen".

Jos joku nainen nyt osoittaisi kiinnostuksensa minua kohtaan, niin olisi hyvä(?) mies tarjolla.

Kannattais ehkä asialle tehdä jotain jos se häiritsee.

Enpä tainnut sanoa, että se häiritsee. Tarkoitinpahan vain, että yksinkertaistetut "hanki uusi harrastus" -tyyppiset neuvot eivät ratkaise asiaa, ja hyvätkin miehet voi

Tätä ei saa täällä todeta. Ihmettelen sitä, kuinka tosi moni nainen on täällä kommentoinut, että miten hyvä mies voi muka olla sinkku, kerro mitä hyvää hänessä on parisuhdetta ajatellen. Voihan ihminen olla hyvä, vaikkei parisuhteen löytäminen olisi helpointa tai se ei onnistuisi ollenkaan. Todella takapajuista ajatella, että sinkkuus tekee ihmisestä jotenkin epänormaalin. 

"Voimaantuneet ja tiedostavat naiset yrittävät perheen perustamista tyypillisesti vasta sitten, kun homma ei enää meinaa onnistua luomuna. Hedelmällisyyshoitojen kysyntä on räjähtänyt." Ihanko tosissaan ihannoidaan lama-ajan perheitä? Monessa perheessä harrastettiin henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Mielummin niin että lapsi syntyy tasapainoisille ja taloudellisesti vakaille vanhemmille. Soppatykki lapsuus oli aivan kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisi hieno nähdä, kun palstan naiset oikeasti joskus koittaisivat deittailla 25-30 vuotiaana miehenä. Oma veikkaus on, että te ette kestäisi sitä peliä viikoa pidempään.

Selitä miten Youtubesta löytyy Bulgariassa deittailleen miehen vlogi jossa näkyi useampikin myönteinen vastaus kahvikutsulle? Joko olette täysin persaukisia tai ette vaan viitsi. Sen tinderin saa tosiaan auki toisessakin maassa. Kööpenhaminasta Wizz/Ryanair.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elät omassa kuplassasi, jos et näe miten vaikeaa pariutuminen on tavallisille nuorille miehille. Voin kertoa miten viidellä sinkkukaverillani menee, joista jokainen on muutaman vuoden etäisyydellä 30 ikävuodesta, molemmissa suunnissa.

Sori, mutta jos nämä edustavat tavallista, tyypillistä koilmekymppistä sinkkumiestä, niin saavat kyllä syyttää itseään sinkkuudestaan. Ei oikeasti voi ainakaan naisia syyttää, jos näillä spekseillä ei suhde onnistu. Ainoastaan se ekana mainittu, yliopistolla työskentelevä, vaikutti kertomasi perusteella ongelmattomalta - toivottavasti ei ole mokannut deitti-ilmoitustaan - ja hänen kaltaisiaan on parisuhteissa tässä maassa miehiä vaikka kuinka paljon.

Sinulle ja muille naisille kelvatakseen täytyy siis olla täydellinen. Ei ole ihme, että syntyvyys on romahtamassa.

Kuka puhui täydellisestä? Suurinosa naisista ei kaipaa vanhempiensa kaltaista liittoa jossa jämähdettiin sohvalle riitelemään siitä kumpi söi vikat sipsit. Seksuaalinen vetovoimakin on myös yksi merkittävä tekijä.

Omassa kaveripiirissä on muutama sinkkumies ikäluokassa 35-45. He ovat mukavia, työssäkäyviä, innokkaasti aikaa vievissä harrastuksissa käyviä. Osaavat jutella ajankohtaisista asioista, hoitaa asiansa, eikä heissä ole mitään ilmiselvää "syytä" miksi he eivät olisi "kelvanneet kellekään". Oli muuten outoa edes kirjoittaa tuota edellistä lausetta.

Sitten on kolme naispuolista sinkkufrendiä, ja he on täsmälleen samassa tilanteessa: työssäkäyviä, itsestään huolta pitäviä, mukavia tyyppejä. Ovat myös kovasti uppoutuneet työn lisäksi omiin harrastuksiinsa ja yksi esim treenaa todella tavoitteellisesti. 

Ollaan joskus puhuttu että ehkäpä jo työelämässä täyttyy se sosiaalinen akku ja siksi ei oikein kaipaa enää intensiivistä toisen ihmisen seuraa vapaa-ajalla.

Yksi kaveri sanoi: no mieti nyt. Tuun töistä, syön ja lähden salille 2 tunniksi. Sitten meen suihkuun ja katson tunnin telkkua ja meen nukkumaan että jaksan mennä aamulla töihin. Milloin sitä seurustelis kenenkään kanssa? 

"Olisi hieno nähdä, kun palstan naiset oikeasti joskus koittaisivat deittailla 25-30 vuotiaana miehenä. Oma veikkaus on, että te ette kestäisi sitä peliä viikoa pidempään."

Olen yrittänyt deittailla tuon ikäisenä naisena samanikäisiä miehiä, Joo, en kestänyt kovin monta viikkoa.

Usea 30 kymppinen mies oli laittanut ikärajaksi 18-26. Ja oman ikänsä ilmoittanut alakanttiin. Yritin olla piittaamatta, mutta tuossa iässä viiden vuoden PITÄISI olla aika iso ero, eli jos mies on 30 ja käyttäytyy kuin 25 tai alle niin ei kiitos. 

Kaikenlaista oli. Onneksi löysin kaverin kaverin, jonka kanssa ollaan oltu yhdessä nyt 6v ja ens kesänä tarkoitus tehdä pidempi matka, jota ennen käydään maistraatissa vihillä.

Omassa tuttavapiirissäni on tasan yksi kolmikymppinen vastentahtoisesti sinkku. Hän on mies ja paperilla täydellinen. Pitkä, komea, pukeutuu siististi ja koti aina siisti, hyvässä työssä ja hyvä palkka, hieno asunto Helsingin keskustan tuntumassa. Sosiaalisilta taidoiltaan kuitenkin niin pökkelö, ettei yksikään nainen ole jaksanut katsella kolmea kuukautta pidempään.

Vierailija kirjoitti:

"Olisi hieno nähdä, kun palstan naiset oikeasti joskus koittaisivat deittailla 25-30 vuotiaana miehenä. Oma veikkaus on, että te ette kestäisi sitä peliä viikoa pidempään."

Olen yrittänyt deittailla tuon ikäisenä naisena samanikäisiä miehiä, Joo, en kestänyt kovin monta viikkoa.

Usea 30 kymppinen mies oli laittanut ikärajaksi 18-26. Ja oman ikänsä ilmoittanut alakanttiin. Yritin olla piittaamatta, mutta tuossa iässä viiden vuoden PITÄISI olla aika iso ero, eli jos mies on 30 ja käyttäytyy kuin 25 tai alle niin ei kiitos. 

Kaikenlaista oli. Onneksi löysin kaverin kaverin, jonka kanssa ollaan oltu yhdessä nyt 6v ja ens kesänä tarkoitus tehdä pidempi matka, jota ennen käydään maistraatissa vihillä.

 

Olen Naten kanssa. Lakkaa haaveilemasta.

Vierailija kirjoitti:

"Voimaantuneet ja tiedostavat naiset yrittävät perheen perustamista tyypillisesti vasta sitten, kun homma ei enää meinaa onnistua luomuna. Hedelmällisyyshoitojen kysyntä on räjähtänyt." Ihanko tosissaan ihannoidaan lama-ajan perheitä? Monessa perheessä harrastettiin henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Mielummin niin että lapsi syntyy tasapainoisille ja taloudellisesti vakaille vanhemmille. Soppatykki lapsuus oli aivan kamalaa.

Eli jos hankkii lapsia biologisesti parhaimmassa iässä, altistaa lapsensa väkivallalle ja ihailee lama-ajan perheitä. Minkä lama-ajan muuten?

Oikeasti mahdollisuudet harrastuksiin on niin paljon paremmat ja somesta ja suoratoistoista puhumattakaan. Mun aikana mentiin isommissakin kaupungeissa iltaisin jonnekin kylille pyörimään ja jos oli joku baari, missä nuoria siedettiin istuskelemassa niin sinne. Yleensä se oli joku huoltis.

Siellä oli koko kylän tai asuinalueen nuoriso, joskus innostuttiin pidemmällekin, toiseen kaupunkiin tai keskustaan. Tää ihan, kun kotona ei ollut oikeasti mitään tekemistä! Jotkut kyllä luki paljon.

Mutta kyllähän se silloinkin tapas olla, että miehet kulki kalalla, metsällä, järjestöjen kokouksissa ja baareissakin. Naiset oli kotia hoitamassa.

No nykyään ei naiset tuota halua, onko se ihme? Ihan oikeinko sitä nuoret miehet ihmettelee, että miksi ei naiset halua elämää, jossa heidän menot loppuu mutta toisen ei missään nimessä?

Yksi kaveri sanoi: no mieti nyt. Tuun töistä, syön ja lähden salille 2 tunniksi. Sitten meen suihkuun ja katson tunnin telkkua ja meen nukkumaan että jaksan mennä aamulla töihin. Milloin sitä seurustelis kenenkään kanssa? 

 

miksi hän on joka päivä salilla kaksi tuntia? Ei kuulosta tehokkaalta treeniltä eikä terveeltä.