Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pariutumisen arkitodellisuus vs. palstatodellisuus?
22.07.2025 |
Olen seurannut suht lyhyen aikaa tätä palstaa, mutta silmääni on pistänyt kuinka täällä saa välillä ihan kajahtaneen kuvan parisuhteiden muodostumisesta tai muodostumisen puutteesta. Näissä ketjuissa on toki paljon selvästi mt-ongelmista kärsiviä yksilöitä, mutta myös paljon ihan fiksusti vastailevia ihmisiä. Silti mietin, että olenko jotenkin niin omassa kuplassani, kun täällä olevat kirjoitukset eivät vastaa yhtään arkitodellisuuttani?
Ihmiset tuttavapiirissäni pariutuvat vaikka ovat yksinhuoltajia, lyhyitä, kaljuja, vegaaneja, tatuoituja jne. ja parisuhteiden motiivi on yhdessä viihtyminen ja rakkaus, ei mikään kotityöt hoitava seksipalvelu tai elättäjä. Toki myös eroja, pakkeja ja epäonnistuneita yrityksiä mahtuu joukkoon, mutta se nyt on vaan normaalia elämää, ei mitään täällä pahimmillaan sukupuolten sotaa vastaavaa sekoilua.
Kiinnostaisi tietää näiltä noissa ketjuissa pyöriviltä fiksuilta kirjoittajilta, onko heidän tuttavapiirissään pariutuminen sellaista mitä noissa keskusteluissa vatkataan, vai onko noihin keskusteluihin osallistuminen vain jotain viihdettä?
Kommentit (451)
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissäni on tasan yksi kolmikymppinen vastentahtoisesti sinkku. Hän on mies ja paperilla täydellinen. Pitkä, komea, pukeutuu siististi ja koti aina siisti, hyvässä työssä ja hyvä palkka, hieno asunto Helsingin keskustan tuntumassa. Sosiaalisilta taidoiltaan kuitenkin niin pökkelö, ettei yksikään nainen ole jaksanut katsella kolmea kuukautta pidempään.
Sama itsellä, tosin tämä oma tuttuni sanoo suoraan, että ei pidä yli 25 v naisista. Kuulemma ihan luonnekysymys:-) Joskus sitten alkaa suhteen jonkun nuoren naisen kanssa, mutta ei ne kestä kuin pieniä aikoja. On näemmä siis nuortenkin naisten luonteissa vikaa. Olen hälle sanonut, että ymmärräthän, että vuosi vuodelta käy haasteeksi tuo luonnenirsous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissäni on tasan yksi kolmikymppinen vastentahtoisesti sinkku. Hän on mies ja paperilla täydellinen. Pitkä, komea, pukeutuu siististi ja koti aina siisti, hyvässä työssä ja hyvä palkka, hieno asunto Helsingin keskustan tuntumassa. Sosiaalisilta taidoiltaan kuitenkin niin pökkelö, ettei yksikään nainen ole jaksanut katsella kolmea kuukautta pidempään.
Sama itsellä, tosin tämä oma tuttuni sanoo suoraan, että ei pidä yli 25 v naisista. Kuulemma ihan luonnekysymys:-) Joskus sitten alkaa suhteen jonkun nuoren naisen kanssa, mutta ei ne kestä kuin pieniä aikoja. On näemmä siis nuortenkin naisten luonteissa vikaa. Olen hälle sanonut, että ymmärräthän, että vuosi vuodelta käy haasteeksi tuo luonnenirsous.
Melkein voisi päätellä, että tuttavassasi se vika on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään miestä, omani mukaan lukien, joka olisi 25 v halunnut perheen. Kyllä mentiin vielä huljalasta peljalaan, ehkä enemmänkin kuin lukioikäisenä, kun töissä jo oltiin ja rahaakin oli.
Eivätkö miehet ymmärrä, että tuollainen harrastaminen ja kovasti kaveriporukoissa roikkuminen jne. näyttää naisista siltä, että eihän miestä mikään muu kiinnostakaan? Just kävin keskustelun yhden kolmekymppisen työkaverin kanssa, jolla oli monen tunnin harrastus joka illalle, monta kertaa vuodessa kaverireissut jne että kuule ei se sini siinä tule pysymään, jos tuntuu, että ei elämääsi mahdu mihinkään koloseen kuin satunnaisesti seksikaveriksi.
Alkoi heti se, että muutanko mä kokonaan itseni naisen vuoksi? No joo, kyllä. Niin se on naisenkin tehtävä. Jos on kaksi ihmistä, jolla on täpötäysi elämä, niin miten helkkari
Voi voi,kun monet hankkivat niitä lapsia, vaikka ne opinnotkin olisi vielä kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissäni on tasan yksi kolmikymppinen vastentahtoisesti sinkku. Hän on mies ja paperilla täydellinen. Pitkä, komea, pukeutuu siististi ja koti aina siisti, hyvässä työssä ja hyvä palkka, hieno asunto Helsingin keskustan tuntumassa. Sosiaalisilta taidoiltaan kuitenkin niin pökkelö, ettei yksikään nainen ole jaksanut katsella kolmea kuukautta pidempään.
Sama itsellä, tosin tämä oma tuttuni sanoo suoraan, että ei pidä yli 25 v naisista. Kuulemma ihan luonnekysymys:-) Joskus sitten alkaa suhteen jonkun nuoren naisen kanssa, mutta ei ne kestä kuin pieniä aikoja. On näemmä siis nuortenkin naisten luonteissa vikaa. Olen hälle sanonut, että ymmärräthän, että vuosi vuodelta käy haasteeksi tuo luonnenirsous.
Heh, haluan luonteeltaan 25-vuotiaan naisen :D
No tämä minun tuttuni on kyllä ihan kiinnostunut ikäisistään naisista, mutta tosiaan sellainen mölli ettei mitään rajaa. Välillä epäilen, että saattaa olla vähän kirjolla, koska se selittäisi paljon.
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään miestä, omani mukaan lukien, joka olisi 25 v halunnut perheen. Kyllä mentiin vielä huljalasta peljalaan, ehkä enemmänkin kuin lukioikäisenä, kun töissä jo oltiin ja rahaakin oli.
Eivätkö miehet ymmärrä, että tuollainen harrastaminen ja kovasti kaveriporukoissa roikkuminen jne. näyttää naisista siltä, että eihän miestä mikään muu kiinnostakaan? Just kävin keskustelun yhden kolmekymppisen työkaverin kanssa, jolla oli monen tunnin harrastus joka illalle, monta kertaa vuodessa kaverireissut jne että kuule ei se sini siinä tule pysymään, jos tuntuu, että ei elämääsi mahdu mihinkään koloseen kuin satunnaisesti seksikaveriksi.
Olen halunnut perheen jo 18-vuotiaasta lähtien ja kertonut sen avoimesti kaikille tapaamilleni naisille. Ketään ei kiinnostanut seurustella kanssani ennen kuin olin 30-vuotias.
Tietysti minun pitäisi lopettaa osa harrastuksistani, jos löytäisin puolison, mutta ennen sitäkö minun pitäisi vain istua kotona tekemättä mitään ja käyttää kaikki ylimääräinen aika yksinäisyyteni harmitteluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään miestä, omani mukaan lukien, joka olisi 25 v halunnut perheen. Kyllä mentiin vielä huljalasta peljalaan, ehkä enemmänkin kuin lukioikäisenä, kun töissä jo oltiin ja rahaakin oli.
Eivätkö miehet ymmärrä, että tuollainen harrastaminen ja kovasti kaveriporukoissa roikkuminen jne. näyttää naisista siltä, että eihän miestä mikään muu kiinnostakaan? Just kävin keskustelun yhden kolmekymppisen työkaverin kanssa, jolla oli monen tunnin harrastus joka illalle, monta kertaa vuodessa kaverireissut jne että kuule ei se sini siinä tule pysymään, jos tuntuu, että ei elämääsi mahdu mihinkään koloseen kuin satunnaisesti seksikaveriksi.
Olen halunnut perheen jo 18-vuotiaasta lähtien ja kertonut sen avoimesti kaikille tapaamilleni naisille. Ketään ei kiinnostanut seurustella kanssani ennen kuin olin 30-vuotias.
Tietysti minun pitäisi lopettaa
Ei toki. Sen sijaan ehdotan, että käytät aikasi erittäin monenlaisten ihmisten tapailuun ilman, että kerrot heille heti, että haluat lapsia. Siis ennakkoluulottomasti tutustut monenlaisiin ihmisiin, joiden kautta tutustut jälleen uudenlaisiin ihmisiin. Toki on kiva ne omat harrastukset, mutta niiden pariin jämähtäminen on parisuhteen saamisen kannalta ihan sama kuin jämähtää kotiin harmittelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä 2 kaveria ikisinkkuina. Pahinta on mun mielestä se että molemmat olisivat täydellisiä miehiä. Ylipaino, ujous ja ns hiljaisuus estävät saamasta naisia
Minä olen myös juuri tällainen ikisinkku.
Vaikka kuinka harrastuksina on kulttuuria, kielten opiskelua, tanssia ym. naisvaltaisia asioita, niin tuo ujous ja hiljaisuus estää keneenkään tutustumisen ja"naisten saamisen".
Jos joku nainen nyt osoittaisi kiinnostuksensa minua kohtaan, niin olisi hyvä(?) mies tarjolla.
Eli ottaisit kenet tahansa naisen, joka olisi kiinnostunut, vaikka et itse välittäisi hänestä vähääkään? Eikö sillä ole väliä miten pahasti tämä tuhoaisi sen naisen elämän ja veisi häneltä mahdollisuuden oikeaan rakkauteen? Itsekästä.
Hienosti tartuttu viestin viimeiseen lauseeseen, ja jätetty huomioimatta kaikki aikaisemmin kirjoitettu.
Vastaavalla tavalla kärjistäen sinun mielestäsi siis nainen ei vahingossakaan saa itse osoittaa kiinnostusta keneenkään, vaan se tuhoaisi hänen elämänsä ja veisi mahdollisuuden oikeaan rakkauteen. Miehen pitää siis vain tietää (ajatuksia lukemalla?) koska joku on hänestä kiinnostunut, ja tehdä se maaginen aloitus joka vie ne kuvainnolliset jalat naisen alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään miestä, omani mukaan lukien, joka olisi 25 v halunnut perheen. Kyllä mentiin vielä huljalasta peljalaan, ehkä enemmänkin kuin lukioikäisenä, kun töissä jo oltiin ja rahaakin oli.
Eivätkö miehet ymmärrä, että tuollainen harrastaminen ja kovasti kaveriporukoissa roikkuminen jne. näyttää naisista siltä, että eihän miestä mikään muu kiinnostakaan? Just kävin keskustelun yhden kolmekymppisen työkaverin kanssa, jolla oli monen tunnin harrastus joka illalle, monta kertaa vuodessa kaverireissut jne että kuule ei se sini siinä tule pysymään, jos tuntuu, että ei elämääsi mahdu mihinkään koloseen kuin satunnaisesti seksikaveriksi.
Olen halunnut perheen jo 18-vuotiaasta lähtien ja kertonut sen avoimesti kaikille tapaamilleni naisille. Ketään ei kiinnostanut seurustella kanssani ennen kuin olin 30-
Ei toki. Sen sijaan ehdotan, että käytät aikasi erittäin monenlaisten ihmisten tapailuun ilman, että kerrot heille heti, että haluat lapsia. Siis ennakkoluulottomasti tutustut monenlaisiin ihmisiin, joiden kautta tutustut jälleen uudenlaisiin ihmisiin. Toki on kiva ne omat harrastukset, mutta niiden pariin jämähtäminen on parisuhteen saamisen kannalta ihan sama kuin jämähtää kotiin harmittelemaan.
Sivusta....
Se, että haluaako lapsia täytyy kyllä kertoa hyvin aikaisessa vaiheessa tapailua. Esim itse en tapaile miehiä, jotka haluavat lapsia, se kriteeri on ehdoton ja lopettaa tutustumisen heti. Eli ihan oikein tuo mies toimii kertoessaan perhehaaveensa.
Toki on kiva ne omat harrastukset, mutta niiden pariin jämähtäminen on parisuhteen saamisen kannalta ihan sama kuin jämähtää kotiin harmittelemaan.
Ytimekkäästi todettu ydin. Ihan oikeasti, ei sitä parisuhdetta löydy, jos kaikki aika kuluu työssä ja harrastuksissa ja aikaa otetaan se tunti pari tavata joku tinder mätsi joskus. Kelloa katsoen kahvitellaan sitten.
Parisuhteen mun kuplassa on löytäneet helposti myös erojen jälkeen ihmiset, jotka ovat avoimia erilaisille kutsuille, käyvät kaverien ex tempore grillibileissä, lähtevät piknikille kun tulee kiva wa-viesti, lähtevät yksinkin jonnekin eikä aina kaveriporukassa, käyvät ihan huvikseen puistoissa jne. Ovat siis aktiivisia ei vain omissa harrastuksissaan vaan myös tapaamaan ihmisiä.
Hankalinta se on ollut heillä, jotka erottavat jotenkin tosi jyrkästi deittailun siitä omasta elämästä. Eli siis omaa elämää eletään täysillä, hieno homma, mutta deittailu on sitten jotain jota tehdään ikään kuin siinä vieressä, tavoitteellisesti ja harkitusti. Suoritetaan parisuhteen etsintää, aikataulutetaan sille oma aika, on kriteerit, joilla haetaan, keskustelun aiheet, mitä toisesta pitää selvittää, jne.
Yksikin sanoi, että torstai on hänen deitti-ilta, jos ei mätsille silloin sovi, se on voi voi. Onnea matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään miestä, omani mukaan lukien, joka olisi 25 v halunnut perheen. Kyllä mentiin vielä huljalasta peljalaan, ehkä enemmänkin kuin lukioikäisenä, kun töissä jo oltiin ja rahaakin oli.
Eivätkö miehet ymmärrä, että tuollainen harrastaminen ja kovasti kaveriporukoissa roikkuminen jne. näyttää naisista siltä, että eihän miestä mikään muu kiinnostakaan? Just kävin keskustelun yhden kolmekymppisen työkaverin kanssa, jolla oli monen tunnin harrastus joka illalle, monta kertaa vuodessa kaverireissut jne että kuule ei se sini siinä tule pysymään, jos tuntuu, että ei elämääsi mahdu mihinkään koloseen kuin satunnaisesti seksikaveriksi.
Olen halunnut perheen jo 18-vuotiaasta lähtien ja kertonut sen avoimesti kaikille tapaamilleni naisille. Ketään ei kiinnostanut seurustella kanssani ennen kuin olin 30-vuotias.
Tietysti minun pitäisi lopettaa osa harrastuksistani, jos löytäisin puolison, mutta ennen sitäkö minun pitäisi vain istua kotona tekemättä mitään ja käyttää kaikki ylimääräinen aika yksinäisyyteni harmitteluun?
Vaihda osa harrastuksistasi sellaisiin että kohtaat elämässäsi enemmän sinkkunaisia eli toimi tavalla joka lisää todennäköisyyttä kohdata se oikea. Kun sitten aikanasi pariudut niin siinä vaiheessa pudota harrasteita pois saadaksesi aikaa seurustelulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään miestä, omani mukaan lukien, joka olisi 25 v halunnut perheen. Kyllä mentiin vielä huljalasta peljalaan, ehkä enemmänkin kuin lukioikäisenä, kun töissä jo oltiin ja rahaakin oli.
Eivätkö miehet ymmärrä, että tuollainen harrastaminen ja kovasti kaveriporukoissa roikkuminen jne. näyttää naisista siltä, että eihän miestä mikään muu kiinnostakaan? Just kävin keskustelun yhden kolmekymppisen työkaverin kanssa, jolla oli monen tunnin harrastus joka illalle, monta kertaa vuodessa kaverireissut jne että kuule ei se sini siinä tule pysymään, jos tuntuu, että ei elämääsi mahdu mihinkään koloseen kuin satunnaisesti seksikaveriksi.
Olen halunnut perheen jo 18-vuotiaasta lähtien ja kertonut sen avoimesti kaikille tapaamilleni naisille. Ketään ei kiinnostanut seurustella kanssani ennen kuin olin 30-
Ei toki. Sen sijaan ehdotan, että käytät aikasi erittäin monenlaisten ihmisten tapailuun ilman, että kerrot heille heti, että haluat lapsia. Siis ennakkoluulottomasti tutustut monenlaisiin ihmisiin, joiden kautta tutustut jälleen uudenlaisiin ihmisiin. Toki on kiva ne omat harrastukset, mutta niiden pariin jämähtäminen on parisuhteen saamisen kannalta ihan sama kuin jämähtää kotiin harmittelemaan.
" you have to get out of the house, expand your route, linger in public, and talk to people" - eräs kirja kiteytti tuon jämähtämisen suhteen noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Parisuhteen mun kuplassa on löytäneet helposti myös erojen jälkeen ihmiset, jotka ovat avoimia erilaisille kutsuille, käyvät kaverien ex tempore grillibileissä, lähtevät piknikille kun tulee kiva wa-viesti, lähtevät yksinkin jonnekin eikä aina kaveriporukassa, käyvät ihan huvikseen puistoissa jne. Ovat siis aktiivisia ei vain omissa harrastuksissaan vaan myös tapaamaan ihmisiä."
Niin extrovertit löytää kun on kavereita jotka kutsuu ja itse jaksavat aina kutsuttuna lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä 2 kaveria ikisinkkuina. Pahinta on mun mielestä se että molemmat olisivat täydellisiä miehiä. Ylipaino, ujous ja ns hiljaisuus estävät saamasta naisia
Minä olen myös juuri tällainen ikisinkku.
Vaikka kuinka harrastuksina on kulttuuria, kielten opiskelua, tanssia ym. naisvaltaisia asioita, niin tuo ujous ja hiljaisuus estää keneenkään tutustumisen ja"naisten saamisen".
Jos joku nainen nyt osoittaisi kiinnostuksensa minua kohtaan, niin olisi hyvä(?) mies tarjolla.
Eli ottaisit kenet tahansa naisen, joka olisi kiinnostunut, vaikka et itse välittäisi hänestä vähääkään? Eikö sillä ole väliä miten pahasti tämä tuhoaisi sen naisen elämän ja veisi häneltä mahdollisuuden oikeaan rakkautee
Et selvästikään ymmärtänyt mitä tarkoitin. Vastaava tilanne olisi se, jossa nainen ottaa jonkun hänestä kiinnostuneen miehen siihen hyötyäkseen hänestä ja tyydyttääkseen omis, itsekkäitä tarpeitaan, vaikka ei itse välittäisi miehestä vähääkään ja heittäisi tämän epäröimättä tiehensä paremman saatuaan.
Kyllä, minä sanon tuollaista toimintaa itsekkääksi. Naisen kuuluu antaa tuossa tilanteessa pakit, vaikka olisi itse kuinka yksinäinen, jotta miehellä olisi mahdollisuus löytää hyvä parisuhde, jossa häntä oikeasti rakastetaan ja arvostetaan.
Selvensikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankalinta se on ollut heillä, jotka erottavat jotenkin tosi jyrkästi deittailun siitä omasta elämästä. Eli siis omaa elämää eletään täysillä, hieno homma, mutta deittailu on sitten jotain jota tehdään ikään kuin siinä vieressä, tavoitteellisesti ja harkitusti. Suoritetaan parisuhteen etsintää, aikataulutetaan sille oma aika, on kriteerit, joilla haetaan, keskustelun aiheet, mitä toisesta pitää selvittää, jne.
Tässä on pointtia ja luulen, että tätä aloittajakin kenties haki, kun kertoi, että hänen kuplassaan toisin. Siis ikään kuin parisuhde ylipäätään olisi jokin ihmiselämän aivan erillinen osa, jossa jo perustamisvaiheessa on vihollisuuksia ja niitä naisia ja näitä miehiä jne jne.
Kyllä meillä varmaan kaikilla, jotka nytkin parisuhteessa olemme (jos emme ole ensimmäisessä) on jo takana pettymystä ja muuta, mutta toinneeko se sitten, että ikään kuin ulkoistetaan nämä asiat jonnekin erilliseen lokeroon auttaa? Ja vielä jos se tehdään etukäteen kertoillen, mitä vikaa siinä toisessa sukupuolessa on.
Outoa on meno minustkain ja tiedän, että en missään deittimarkkinoilla pärjäisi tuntia saati päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kuitenkaan se tavallinen mies ei saa yhtään matchia tinderissä ja jää ilman naista.
Eikä tavallinen mies uskalla lähestyä naisia arkielämässä koska koko mediakenttä on täynnä viestiä siitä, että naiset pitää jättää rauhaan.
Tavallinen nainen ei halua mennä Tinderiin ollenkaan. Se kuulostaa lähinnä pano match foorumilta.
Toisaalta se sama nainen ei myöskään halua, että miehet tekevät hänelle aloitteita työpaikalla, harrastuksissa, kaupassa, kuntosalilla tai muissa paikoissa missä nainen liikkuu.
Tämäkään ei vastaa sitä omaa arkitodellisuuttani, että parisuhteet edes syntyisivät mistään tuntemattomien toisilleen tekemästä aloitteesta. Toki baari-iässä oli näitä missä lähdettiin tarkoitu
Juuri noin on asia. Nuorempana, silloin baari- iässä ihminen on alttiimpi heittäytymään, syntyy suhteita myös (ensi alkuun) toisilleen tuntemattomien ihmisten välille. Silloinkin valtaosa suhteista syntyy toisilleen jollain tapaa tuttujen tai puolituttujen tai neljäsosatuttujen välillä, eli jotenkin oli ennakkotieto siitä toisesta ihmisestä olemassa. Kaverin kaveri, veljen opiskelukaveri, sama opiskelupaikka, sama työpaikka, sama harrastuspiiri, jne, kyllä te tiedätte.
Kun ikää tulee niin tämä kaava vain voimistuu. Baari- iltojen kohtaamisten sijalle tulevat seuranhakupalvelut joissa tuntemattomatkin voivat löytää toisensa, mutta kertakaikkinen enemmistö suhteista alkaa siitä että kumpikin osapuolista tai molemmat jollakin tapaa tietävät tai tuntevat toisensa. On jo valmiiksi tieto ettei se toinen mikään kertakaikkinen seinähullu ole.
Vierailija kirjoitti:
Yksi kaveri sanoi: no mieti nyt. Tuun töistä, syön ja lähden salille 2 tunniksi. Sitten meen suihkuun ja katson tunnin telkkua ja meen nukkumaan että jaksan mennä aamulla töihin. Milloin sitä seurustelis kenenkään kanssa?
miksi hän on joka päivä salilla kaksi tuntia? Ei kuulosta tehokkaalta treeniltä eikä terveeltä.
Mäkin olen. Ma-ke-to-la salitreeni.
Ti-to-su cardio. Kunnon lämmittelyt ja loppuun sauna/ venyttelyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi kaveri sanoi: no mieti nyt. Tuun töistä, syön ja lähden salille 2 tunniksi. Sitten meen suihkuun ja katson tunnin telkkua ja meen nukkumaan että jaksan mennä aamulla töihin. Milloin sitä seurustelis kenenkään kanssa?
miksi hän on joka päivä salilla kaksi tuntia? Ei kuulosta tehokkaalta treeniltä eikä terveeltä.
Mäkin olen. Ma-ke-to-la salitreeni.
Ti-to-su cardio. Kunnon lämmittelyt ja loppuun sauna/ venyttelyt.
Mitään näistä ei voi tehdä alle kahdessa tunnissa tai harjoittaa aerobista kuntoa muualla kuin salilla? Kieltämättä tuo on oma valinta sitten. Ellei löydä samanlaista naista.
Tutkimusten mukaan viiden harjoituskerran hyödyt suhteessa neljän tai kolmen treenikerran hyötyihin ovat aika pienet. Toki jos olet huippu-urheilija niin se ero saattaa olla sen arvoinen.
https://youtube.com/shorts/G7X98Omqlso?si=9P-lGFbNVthivYaZ
Foorumilla kaikki vääristyy ja joskus kuulee myös totuuden. Ei tulisi sanottua päin naamaa kaikkia asioita kuten "en ikinä nussisi valasta" vaikka sitäkin miettii päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole vientiä niin sille halutaan löytää syyllinen. Syyksi kelpaa mikä tahansa ominaisuus, vaikka pituus, lapset, opiskeluala tai väärä silmien väri. Tosiasiassa syy kumppanittomuuteen on se, että on ikävä luonne, huono keskustelija, ei koskaan poistu kotoaan eikä varsinkaan liity mihinkään deittiappiin, on liialliset odotukset, jne. Mutta hei, jos on 179cm pituinen mies niin ihan pakko olla se syy miksi ei saa naista!
Osittain totta, mutta vain osittain. Ulkonäöllä (mihin kuuluu pituus, paino, kehon muoto, kasvojen symmetrisyys, ym) on ihan tieteellisesti todistetusti oma ja suuri osuutensa pariutumisessa ja parinvalinnassa. Tämä on jostakin syystä joillekin ihmisille vaikeaa tunnustaa. Koskee niin miehiä kuin naisiakin.
Ei tarvitse olla huippuhyvännäköinen, kunhan on riittävän hyvännäköinen. Valtaosa ihmisistä on keskiverto- hyvännäköisiä, ja siksi eivät kiinnitä koko asiaan mitään erityistä huomiota. Kyllä pahasti ylipainoinen, finninaamainen nuori nainen tai alle 160 senttinen hörökorvainen, oravahampainen mies ymmärtää hyvin varhaisessa vaiheessa että heidän valintamahdollisuutensa parinmuodostus- pelissä on selkeästi huonommat kuin tavis- lajitovereillaan. "Oot niinku tosi kiva luonne ja ihminen, mut sori hei kun ei niinku tunnu et meillä ois niinku silleen kemiaa, tiätsä?"
Alue: Aihe vapaa
Eli ottaisit kenet tahansa naisen, joka olisi kiinnostunut, vaikka et itse välittäisi hänestä vähääkään? Eikö sillä ole väliä miten pahasti tämä tuhoaisi sen naisen elämän ja veisi häneltä mahdollisuuden oikeaan rakkauteen? Itsekästä.