Lue keskustelun säännöt.
Pariutumisen arkitodellisuus vs. palstatodellisuus?
22.07.2025 |
Olen seurannut suht lyhyen aikaa tätä palstaa, mutta silmääni on pistänyt kuinka täällä saa välillä ihan kajahtaneen kuvan parisuhteiden muodostumisesta tai muodostumisen puutteesta. Näissä ketjuissa on toki paljon selvästi mt-ongelmista kärsiviä yksilöitä, mutta myös paljon ihan fiksusti vastailevia ihmisiä. Silti mietin, että olenko jotenkin niin omassa kuplassani, kun täällä olevat kirjoitukset eivät vastaa yhtään arkitodellisuuttani?
Ihmiset tuttavapiirissäni pariutuvat vaikka ovat yksinhuoltajia, lyhyitä, kaljuja, vegaaneja, tatuoituja jne. ja parisuhteiden motiivi on yhdessä viihtyminen ja rakkaus, ei mikään kotityöt hoitava seksipalvelu tai elättäjä. Toki myös eroja, pakkeja ja epäonnistuneita yrityksiä mahtuu joukkoon, mutta se nyt on vaan normaalia elämää, ei mitään täällä pahimmillaan sukupuolten sotaa vastaavaa sekoilua.
Kiinnostaisi tietää näiltä noissa ketjuissa pyöriviltä fiksuilta kirjoittajilta, onko heidän tuttavapiirissään pariutuminen sellaista mitä noissa keskusteluissa vatkataan, vai onko noihin keskusteluihin osallistuminen vain jotain viihdettä?
Kommentit (451)
Vierailija kirjoitti:
Mistään pidempiaikaisesta keskusteluista tai toisen tuntemisesta yhteisin harrastusten ja opiskelujen kautta ei olekaan enään mitään merkitystä palstatodellisuudessa.
Keskustelussa on korostettu useaan kertaan sitä että jos mies ei kohtaa kiinnostavia ihmisiä elämässään niin ihmissuhteita ei muodostu. Se on sekä palstatodellisuutta että todellisuutta tuolla ulkona ihmisten maailmassa.
Jatko riippuu siitä osaako näissä kohtaamisissa olla luonteva. Alussa yleensä ei mutta harjoittelun myötä tilanne paranee. Jotta harjoittelua voisi tapahtua pitää tulla näitä kohtaamisia.
Pidempiaikainen keskustelu voi olla mitä tahansa kolmen tunnin keskustelusta ekan tapaamisen yhteydessä kuukausien pituiseen keskustelujen sarjaan. Mutta jos siinä ekassa tai parissa ensimmäisessä keskustelussa ei vaikuta kelvolliselta seurustelukumppanilta niin todennäköisesti suhdetta ei muodostu vakka aikaa kuluisikin.
Itse en tuota nuorempana hoksannut enkä siksi ollut tarpeeksi sosiaalinen muuten kuin sen yhden valitun suhteen. Joka sitten, yllätys yllätys, ei ollutkaan minusta kiinnostunut.
Kaikki palstalla annetut ohjeet tämä mukaanlukien on tietenkin itse arvioitava ja mietittävä onko ohjeessa järkeä vai vaikuttaako se esimerkiksi trollaukselta tai muulta kiusanteolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellisuus on, ettei ketään kiinnosta kuka tahansa. Ja jos ei tapaa kiinnostavia, niin ei voi olla kiinnostustakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä 2 kaveria ikisinkkuina. Pahinta on mun mielestä se että molemmat olisivat täydellisiä miehiä. Ylipaino, ujous ja ns hiljaisuus estävät saamasta naisia
Minä olen myös juuri tällainen ikisinkku.
Vaikka kuinka harrastuksina on kulttuuria, kielten opiskelua, tanssia ym. naisvaltaisia asioita, niin tuo ujous ja hiljaisuus estää keneenkään tutustumisen ja"naisten saamisen".
Jos joku nainen nyt osoittaisi kiinnostuksensa minua kohtaan, niin olisi hyvä(?) mies tarjolla.
Naiset ei iske yleensä tuosta vaan, vaan heidän pitää tuntea se mies ensin jostain esim. kavereiden kautta ja sitten vasta filrttailevat jne. Itse olen tällainen ekstrovertimpi nainen ja kaikki poikaystäväni aikanaan itse iskenyt.
Naiset yleensä vaan ei halua passiivisia miehiä, vaan tarvitsevat sen, että mies aktiviisesti osoittaa kiinnostusta juuri heitä kohtaan.
Kaffebulla kirjoitti:
Mä olen joskus kommentoinut noihin ketjuihin, mulle ne on lähinnä viihdettä. Tosin olen usein myös kirjoittanut, että niissä ketjuissa kuvatut ongelmat eivät kuvasta todellisuutta vaan ehkä enemmän sellaisten ihmisten ajatusmaailmaa, jotka elävät jossain omassa nettikuplassaan ja valittavat asioista siellä.
Käyttää nimimerkkiä mammapalstalla. Kaupanpäälle vielä Ikea- ja kauppiaskansan liput HAHAHAHAHHHAAAA!!!
Mun mies jätti minut melkein 10 yhteisen vuoden jälkeen muutama kuukausi sitten.
Tasoni on huono. Olen vammainen fyysisen sairauden takia jne.
Ajattelin, että otan ensimmäisen, jolle suinkin kelpaan.
Niin tein.
Välillä kannattaa vaan hypätä virtaan ilman hiton monimutkaisia analyysejä.
Vaikka löytäisi sen mittatilausmiehen, ei siitäkään välttämättä tulisi yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iltalehdessä nyt:
Kolumni: Keski-ikäisillä miehillä on yksi supervoima, joka on ylitse muiden
Keski-ikäisenä naiset haluavat tasavertaisen kumppanin, eivät mitään passattavaa lapsimiestä. Myöskään viinaa juovat tai naisiin menevät renttumiehet eivät enää kiinnosta, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Anne Moilanen.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/fcccc264-5774-47b9-a2be-3585b3e4fce4
Tämäkin on pariutumisen arkitodellisuutta. Iän karttuessa jännämiehet lakkaavat naisia kiinnostamasta.
Vierailija kirjoitti:
Itse suoraa sanottuna ihmettelen noita naisia jotka menevät noihin inkkelien "naisille ei kelpaa tavallinen duunarimies, koska kaikki haluavat sen lentäjäkirurgin" ihan tosissaan vastaamaan kuinka ainakin heille kelpasi ihan tavallinen mies.
No jep, niinhän suurin osa meistä parisuhteessa olevista on ihan tavallisia ihmisiä, joten oikeasti tosi noloa selittää jollekin inkkelille, että minä en ole kuin muut naiset ja minulle kelpasi tavallinen mies. Sitähän tuo nimittäin pohjimmiltaan on, yritetään väittää inkkeleille, kuinka juuri itse ei ole sellainen nainen mitä nämä katkerot ovat mielikuvituksessaan keksineet selitykseksi omalle epäonnistumiselleen.
Minun nähdäkseni motiivi kommentoida noin ei taida olla "minä olen erilainen", vaan kertoa ennemminkin esimerkkejä, miten tuollainen "teoria" ei pidä paikkaansa.
Esimerkkejä siitä, että todellisessa elämässä valtaoasalle tavallisia ihmisiä asia on todellakin toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iltalehdessä nyt:
Kolumni: Keski-ikäisillä miehillä on yksi supervoima, joka on ylitse muiden
Keski-ikäisenä naiset haluavat tasavertaisen kumppanin, eivät mitään passattavaa lapsimiestä. Myöskään viinaa juovat tai naisiin menevät renttumiehet eivät enää kiinnosta, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Anne Moilanen.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/fcccc264-5774-47b9-a2be-3585b3e4fce4
Tämäkin on pariutumisen arkitodellisuutta. Iän karttuessa jännämiehet lakkaavat naisia kiinnostamasta.
"Monilla keski-ikäisillä miehillä on yksi supervoima ylitse muiden: kiltteys. Nyt naiset haluavat kiltin miehen. Asia ei välttämättä ollut näin nuorena, mutta viimeistään kun lasissa alkaa olla neljä-viisikymmentä, niin avot. Kiltit miehet nousevat arvoon arvaamattomaan kunnon miesten aika on täällä!"
Kannattaa lukea koko juttu. Hieman surullista että tuo tapahtuu siinä iässä kun perheen perustaminen ja lasten saaminen ei enää miehelle ole ajankohtaista.
"No niissä tilastoissa joita minä olen nähnyt, kaula sovellusten ja seuraavaksi suosituimman tapaamispaikan (kaveripiirit) välillä on melkoinen, työpaikat olivat aika kaukana. Eli kuulostaa siltä että tuttavapiirisi on poikkeus.
2010-luvulla alkaneista suhteista osuus on jo 31 prosenttia, ja 2020-luvulla alkaneista suhteista lähes puolet on saanut alkunsa Internetissä tai sosiaalisessa mediassa. (Kuvio 8.)
Tuon kuvion mukaan 47% tapaa netissä, 16% ystävien ja sukulaisten kautta. Olen nähnyt samansuuntaisia tilastoja muuallakin. Käsittääkseni ikä vaikuttaa tähän jonkin verran, muttei niin paljon että internet ei olisi kärkisijalla.
Lähde: https://www.vaestoliitto.fi/verkkojulkaisut/tahdotko-suomalaisten-paris (otsikon 2.4 alla)"
Vaikka netissä tutustuminen kumppaniin on lisääntynyt hurjasti 2000-luvulla, niin edelleen nykypäivänäkin Suomessa siis yli puolet tapaa kumppaninsa live-elämässä.
Linkkaamassasi Väestöliiton tutkimuksessa muita tutustumistapoja ja paikkoja (internet ja some) lisäksi oli: ystävät tai sukulaiset, opikelu, työ, harrastus, baari tms. ja muut. Tässä järjestyksessä. (muut sisälsi esim. arjen erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä kohtaamisia, naapurustosta löytyneet jne.)
Minusta mielenkiintoista oli se, että baarissa tutustumisen määrä on romahtanut täysin. Vuonna 1990 baarissa tapasi 33 % , vuonna 2000: 25 %, vuonna 2010: 12 %, ja vuonna 2020 määrä oli enää 4%.
Näyttää siis siltä, että netti on syrjäyttänyt nimenomaan juuri baareissa tapahtuneen suhteiden muodostamisen. Muihin tapaamismuotoihin se ei ole vaikuttanut yhtä dramaattisesti.
Lisäksi somehan yleisesti ottaen on osa monen arkielämää ja ystävyyssuhteita nykyään. Minusta se on vähän eri asia kuin spesifisti seuranhakupalvelut, kuten Tinder tms. Kyselyssä nämä kohtaamistavat oli niputettu yhteen. Myös somessa voi tavata ns. "ystävien ja sukulaisten kautta" tai muiden asioiden yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se kaikki keikarointi ja soidintanssit sen naispalkinnon arvoista? Voi olla että tulee vain huonot kaupat joita joutuu jälkeenpäin katumaan. No en välttämättä lähtisi siihen teatteriesityksen enää näyttelijäksi. Jos en kelpaa omana itsenäni, niin sitten olen kelpaamatta ja silloin ei pariutumis huolet paina. Kun ei ole pakko.
"Feminismillä ei naisia kaadeta..."
Feministimies voi saada nimenoman oikein hyvän ja toimivan suhteen samalla arvomaailmalla varustetun naisen kanssa. Ja voi kyllä olla aika "suosittukin" samoin ajattelevien naisten keskuudessa.
Naiset hakevat usein hyvää toimivaa rakkaudellista parisuhdetta, ei "kaatoja". Eikä heitä kiinnosta olla myöskään "kaato" lyhyemmissäkään suhteissa. Sanasta paistaa kunnioituksen puute toista kohtaan.
Taidat ihannoida nyt ihan vääränlaisia miehiä, jos itse tavoittelet hyvää parisuhdetta. ...Vai tavoitteletko siis itsekin vain pinnallisia esineellistäviä "kaatoja" ja ihannoit joitain epärehellisiä pelimiehiä...?
No ei ihme jos mikään ei onnistu, jos omat rahkeet eivät ensinnäkään riitä kenenkään pinnalliseen hurmaamiseen tai epärehelliseen pelimieheilyyn, mutta mihinkään oikeisiin ja syvempiin asioihinkaan ei ole kiinnostusta tai kykyä, ja ajatus, asenne(vamma) ja tavoite on jossain "naisten kaatamisessa"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin tuli ainakin itselleni yhden päivän keskusteluun osalliatumisen perusteella selväksi arkitodellisuuden ja palstatodellisuuden välinen ero.
Arkitodellisuudessa naisten kanssa keskustelu on opettanut minulle etten voi olla tunteitteni vietävissä minkä tahansa mukavan keskustelun perusteella, vaan ensin pitäisi varmistaa jollakin muulla tavalla toisen osapuolen kiinnostus ennen kuin alkaa haaveilemaan parisuhteesta. Nuoruudessani toki en tätä vielä ymmärtänyt, vaan sain lähestymisiini aina (sinänsä ihan ymmärtäväisiä) torjuntoja silloin kun sellaisia pidemmän aikaa yuntemilleni opiskelu- tai harrastuskavereilleni esitin.
Palstatodellisuudessa minulla taas ei miehenä ole tällaista vastaavaa oikeutta, vaan minun pitäisi päin vastoin ottaa jokainen (kumpikin) esitetty lähestyminen myönteisesti vastaan, riippumatta siitä minkälaisia ne ovat. Mistään pidempiaikaisesta keskusteluista tai toisen tuntemisesta yhteisin harrastusten ja opi
Tässä oiva esimerkki siitä kuinka kannattaa luottaa enemmän siihen arkitodellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Onko se kaikki keikarointi ja soidintanssit sen naispalkinnon arvoista? Voi olla että tulee vain huonot kaupat joita joutuu jälkeenpäin katumaan. No en välttämättä lähtisi siihen teatteriesityksen enää näyttelijäksi. Jos en kelpaa omana itsenäni, niin sitten olen kelpaamatta ja silloin ei pariutumis huolet paina. Kun ei ole pakko.
Näkökään tarjoat täkynä tuota "naispalkintoa" jotta siihen tartuttaisiin.
Minun kokemani parisuhteessa eläminen ongelmineenkin voitti yksinelon. Joku muu varmaan kokee toisin, jos ongelmana on ollut esimerkiksi kumppanin päihde- tai peliriippuvuus, muu epäluotettavuus, väkivaltaisuus jne.
M60
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a no oma todellisuuteni mitä deittailuum tai yrityksiin parisuhteeseen pyrkimisestä on, että tähän asti kuusi naista on suoraan tai epäsuoraan sanonut minun olevan ruma.
Eipä se nyt erityisemmin itsetuntoa hivele.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a no oma todellisuuteni mitä deittailuum tai yrityksiin parisuhteeseen pyrkimisestä on, että tähän asti kuusi naista on suoraan tai epäsuoraan sanonut minun olevan ruma.
Eipä se nyt erityisemmin itsetuntoa hivele.
Missä ikäryhmässä nuo naiset olivat ja missä heidät tapasit? Hyvin oudolta kuullostaa tuo näin itsekin ei kovin komean korviin.
Oliko nettideittailusta kyse eli toista arvoitiin vain viestien ja kuvien perusteella? Olisi varsin erikoinen tilanne jossa nainen oikeasti tavattaessa kommentoi miehen ulkonäköä negatiivisesti.
Kysyitkö asiaa ihan erikseen?
M60
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse suoraa sanottuna ihmettelen noita naisia jotka menevät noihin inkkelien "naisille ei kelpaa tavallinen duunarimies, koska kaikki haluavat sen lentäjäkirurgin" ihan tosissaan vastaamaan kuinka ainakin heille kelpasi ihan tavallinen mies.
No jep, niinhän suurin osa meistä parisuhteessa olevista on ihan tavallisia ihmisiä, joten oikeasti tosi noloa selittää jollekin inkkelille, että minä en ole kuin muut naiset ja minulle kelpasi tavallinen mies. Sitähän tuo nimittäin pohjimmiltaan on, yritetään väittää inkkeleille, kuinka juuri itse ei ole sellainen nainen mitä nämä katkerot ovat mielikuvituksessaan keksineet selitykseksi omalle epäonnistumiselleen.
Et ole tavallinen, koska käytät erilaisia termejä häpäistäksesi miehiä, joilla on vaikeuksia parisuhteen muodos
Feministien pyrkimyksenä on tuhota miesten itsetunto jotta "patriarkaatin" valta yhteiskunnassa kumoutuisi. Mies joka ajattelee olevansa säälittävä inkkeli ei ole uhka naisten oikeuksille.
Miesten, kuten naistenkin, itsetunnon olisi hyvä perustua reilulle tasa-arvoiselle oikeudenmukaiselle pohjalle, ei ylemmyyden- tai alemmuudentuntoon. Hyväitsetuntoinen mies ei koe tasa-arvoa, feminismiä tai erilaisuutta uhkaksi. Hyväitsetuntoinen ihminen osaa kunnioitaa niin muita kuin itseäänkin. Muiden arvostus ei ole itseltä pois.
Miestenkään vaihtoehdot siis eivät ole ääripäät; etuokeutettu asema tai alisteinen asema, vaan tasaveroinen asema. Tämä ihmisten monista erilaisuuksista ja erovaisuuksista riippumatta. Kun miesten etuoikeutettu asema on jo aika pitkälle meidän yhteiskunnassamme kumottu, niin siitä ei tarvitse (heikkoitsetuntoisen) säikähtää ja uhriutua, vaan opetella elämään tasa-arvoisemmassa maailmassa toisia kunnioittaen ja oman arvonsa samalla myöskin tuntien. Sellainen on hyvän itsetunnon perusta, miehilläkin.
Itsetuntoaan ei pidä siis perustaa epätasa-arvoiseen menneeseen miesten etuoikeutettuun asemaan ja sillä tavalla nojata osin epäterveeseen miehen malliin, jolloin ollaan varmasti ongelmissa nykymailmassa, vaan on opeteltava seisomaan reilusti omilla jaloillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kuitenkaan se tavallinen mies ei saa yhtään matchia tinderissä ja jää ilman naista.
Eikä tavallinen mies uskalla lähestyä naisia arkielämässä koska koko mediakenttä on täynnä viestiä siitä, että naiset pitää jättää rauhaan.
Tavallinen nainen ei halua mennä Tinderiin ollenkaan. Se kuulostaa lähinnä pano match foorumilta.
Toisaalta se sama nainen ei myöskään halua, että miehet tekevät hänelle aloitteita työpaikalla, harrastuksissa, kaupassa, kuntosalilla tai muissa paikoissa missä nainen liikkuu.
Jutteletko koskaan naisten kanssa ihan vaan tavallisesti ilman mitään aloitteentekoa? Tutustut siis ihmisiin ihan vain ihmisinä?
Olen ollut
Minä katselin muuten kerran yhtä dokumenttia näistä pick up artist -miehistä, jotka piti iskemiskouluja miehille. Nekin käskivät ensimmäiseksi ihan vaan mennä juttelemaan naisille, ilman yritystä saada puhelinnumeroa tms. Että sen jälkeen kun on noin 400 kertaa mennyt ihan vaan juttelemaan naiselle, alkaa olla itseluottamus sillä tasolla että voi ruveta miettimään sitä iskemistä.
Sehän näillä inkuilla on ongelmana, että kun ne eivät näe naista ihmisenä vaan jonain ihmeolentona, joka on samaan aikaan tavoittamaton, haluttava ja kuitenkin kummasti itsen alapuolella. Naiset ei ole yksilöitä, vaan homogeenista massaa jonka tärkein yhteinen nimittäjä on reikä jalkojen välissä. Eikä millään mene jakeluun, että ne pelimiehetkin pääsevät siihen aarteeseen käsiksi vain teeskentelemällä että ovat kiinnostuneita naisesta yksilönä ja ihmisenä.
Mietin aina että millainen äiti on ollut miehellä, joka ei näe naisia ihmisyksilöinä omine yksilöllisine tarpeineen, kiinnostuksenkohteineen ja haluineen? Millaiset mummot, tädit, siskot?
Samaa mieltä muuten, paitsi siltä osin, että kyllä itse ajattelen, että se, millainen isä tai muu miehen malli on pojalla kavaessaan ollut, ja miten tämä läheinen mies on kohdellut naisia / äitiä, vaikuttaa hyvinkin paljon, ainakin saman verran, kuin se äidin kasvatus ja naisen malli. Samoin kuin millaiset muut tutut miehet, millainen isoisä.
Toki sitten lisäksi laajemminkin kodin ulkopuolinen maailma, yleiset tavat, käytönnöt, kasvatus ja toimintamallit, myös yhteiskunnallisella tasolla, vaikuttavat kanssa asenteiden ja käytösmallien muodostumiseen, lapsen oman luonteen ja tempperamentin ohella.
En nyt ymmärrä ap:n pointtia. On sekä ns. arkitodellisuuksia että tilastotodellisuuksia. Ne eivät sulje toisiaan pois.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ymmärrä ap:n pointtia. On sekä ns. arkitodellisuuksia että tilastotodellisuuksia. Ne eivät sulje toisiaan pois.
Ponttina oli se erillinen "palstatodellisuus", joka ei ole tämän ko. aiheen osalta ollut kumpaakaan noista.
Nykynuoret kutsuu tuota, että pitää tuntea ennen kuin voi ihastua, demiseksuaalisuudeksi. Se on naisilla yleisempää kuin miehillä. Perinteisesti naisella se oletettu tilanne.