Onko olemassa pelottavaa kauhukirjallisuutta niin kuin on kauhuelokuvia? (EI tositapahtumia!)

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko mangat kirjoiksi?

Uzumaki. M28

Onhan sana "sarjakuva"kin jo olemassa, japaniksi tiemmä "manga"

Kingin Painajainen, Simmonsin Kalin Laulu tai William hope Hodgsonin Talo Rajamailla 

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko mangat kirjoiksi?

Uzumaki. M28

Junji Ito.

-winner-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää ketä kauhuelokuvat pelottavat. Niissä nyt ei mitään pelottavaa ole. Juu ja King on yliarvostettua teiniroskaa.

Hei vaan sulle tässäkin ketjussa ;D Ei pelota leffat, ei kirjat, mutta et anna mitään perusteluja, miksi ne eivät sinua pelota.

-winner-

Minustakin olisi kiva katsoa kunnon kauhuelokuva, mutta kun ne on kaikki niin kliseisen naurettavia! En saa kiinni, mitä niissä pitäisi pelätä?!

Onko sun piuhat siis niin päin, että yksikään komedia ei vastaavasti sua naurata, kun et saa niistä kiinni, mille pitäisi nauraa?

-winner-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en uskalla katsoa kauhuelokuvia ja olen muutenkin nyhverö. Luin joskus nuoruudessa Daphne du Maurierin kirjoittaman kirjan Rebekka. Pelkäsin ihan hirveän paljon, mutta en voinut lopettaa kesken. Tekisi mieli lukea se uudestaan, mutta en uskalla.

Mitä sä pelkäsit siinä? 😯 Se on rakkausromaani, ei kauhukirja. 

Jotkut pelkää myös rakastua.

-winner-

En voi katsoa kauhuelokuvia ollenkaan, pelottaa liikaa. Kingiä olen jonkun verran lukenut, Julma leikki jäi kesken kun oli liian pelottava. Joo, olen nössö :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää ketä kauhuelokuvat pelottavat. Niissä nyt ei mitään pelottavaa ole. Juu ja King on yliarvostettua teiniroskaa.

Hei vaan sulle tässäkin ketjussa ;D Ei pelota leffat, ei kirjat, mutta et anna mitään perusteluja, miksi ne eivät sinua pelota.

-winner-

Minustakin olisi kiva katsoa kunnon kauhuelokuva, mutta kun ne on kaikki niin kliseisen naurettavia! En saa kiinni, mitä niissä pitäisi pelätä?!

Onko sun piuhat siis niin päin, että yksikään komedia ei vastaavasti sua naurata, kun et saa niistä kiinni, mille pitäisi nauraa?

-winner-

Ei suinkaan, voin nauraa vedet silmissä!

Ymmärrän, että joku pieni lapsi pelkää vaikka Pennywise-pelleä, mutta että aikuinenkin? Omalla lapsellani on ollut It-juliste seinällä noin 10-vuotiaasta asti, hän fanitti kovin kyseistä leffaa. 

Kokeile Marko Hautalaa.

Iskee suomalaiseen sielunmaisemaan  paremmin kuin King.

Kingistä puheen ollen. Pet sematary - uinu uinu lemmikkini on mielestäni onnistunein kombinaatio sekä kauhukirjana, ilman Kingille perisyntinä olevaa 500 ylimääräistä sivua, että kauhuelokuvana (1989). Jonkun mielestä ehkä Misery - piina Oscar-palkintoineen olisi vastaava, mutta tää on makuasia ja kauhuun ei kuulu onnelliset loput. The Mist myös kunniamaininta tässä novelli + leffa -sarjassa.

Kolme filmatisointia Pet Sematary -aiheesta tämän jälkeen, kaikki huonompia. Kakkonen ehkä vielä kantsii katsoa Clancy Brownin takia.

-winner-

Vierailija kirjoitti:

Kokeile Marko Hautalaa.

Iskee suomalaiseen sielunmaisemaan  paremmin kuin King.

Boris  Hurtta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en uskalla katsoa kauhuelokuvia ja olen muutenkin nyhverö. Luin joskus nuoruudessa Daphne du Maurierin kirjoittaman kirjan Rebekka. Pelkäsin ihan hirveän paljon, mutta en voinut lopettaa kesken. Tekisi mieli lukea se uudestaan, mutta en uskalla.

Mitä sä pelkäsit siinä? 😯 Se on rakkausromaani, ei kauhukirja. 

Jotkut pelkää myös rakastua.

-winner-

Se Rebecca on kirja joka sisältää romantiikan ohella myös ahdistavaa tunnelmaa, monien mielestä kauhuksikin asti. (onhan  monissa kauhukirjoissakin/leffoisakin se pakollinen romanssikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää ketä kauhuelokuvat pelottavat. Niissä nyt ei mitään pelottavaa ole. Juu ja King on yliarvostettua teiniroskaa.

Hei vaan sulle tässäkin ketjussa ;D Ei pelota leffat, ei kirjat, mutta et anna mitään perusteluja, miksi ne eivät sinua pelota.

-winner-

Minustakin olisi kiva katsoa kunnon kauhuelokuva, mutta kun ne on kaikki niin kliseisen naurettavia! En saa kiinni, mitä niissä pitäisi pelätä?!

Onko sun piuhat siis niin päin, että yksikään komedia ei vastaavasti sua naurata, kun et saa niistä kiinni, mille pitäisi nauraa?

-winner-

Ei suinkaan, voin nauraa vedet silmissä!

Ymmärrän, että joku pieni lapsi pelkää vaikka Pennywise-pelleä, mutta että aikuinenkin? Omalla lapsellani on ollut It-juliste seinällä noin 10-vuotiaasta asti, hän fanitti kovin kyseistä leffaa. 

Okei. Sulta puuttuu siis täysin tunneasteikostasi pelko lapsesi puolesta, joka on esim. IT-sarjan oleellinen pointti. Jos sun lapsesi katoaisi tai hänelle tapahtuisi jotain kamalaa, niin sä vasta sitten ymmärtäisit kauhuleffojen pointin. Tai sitten se vaan naurattaisi, kun pääsit viimeinkin pikku riiviöstä eroon.

-winner-

Joo Uinu uinu lemmikkini oli kirjana erittäin hyvä ja paikoitellen todella pelottava. Ei kuitenkaan voinut jättää kesken (toisin kuin kävi Julman leikin kanssa).

Vierailija kirjoitti:

Kingistä puheen ollen. Pet sematary - uinu uinu lemmikkini on mielestäni onnistunein kombinaatio sekä kauhukirjana, ilman Kingille perisyntinä olevaa 500 ylimääräistä sivua, että kauhuelokuvana (1989). Jonkun mielestä ehkä Misery - piina Oscar-palkintoineen olisi vastaava, mutta tää on makuasia ja kauhuun ei kuulu onnelliset loput. The Mist myös kunniamaininta tässä novelli + leffa -sarjassa.

Kolme filmatisointia Pet Sematary -aiheesta tämän jälkeen, kaikki huonompia. Kakkonen ehkä vielä kantsii katsoa Clancy Brownin takia.

-winner-

Paitsi suomenkielinen nimihirviö (makuasia), miksi ei se lemmikkejen leposia kelvannut kuten engelskaksikin(pet sematary)??? Miksi piti uimaan lähteä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en uskalla katsoa kauhuelokuvia ja olen muutenkin nyhverö. Luin joskus nuoruudessa Daphne du Maurierin kirjoittaman kirjan Rebekka. Pelkäsin ihan hirveän paljon, mutta en voinut lopettaa kesken. Tekisi mieli lukea se uudestaan, mutta en uskalla.

Mitä sä pelkäsit siinä? 😯 Se on rakkausromaani, ei kauhukirja. 

Jotkut pelkää myös rakastua.

-winner-

Se Rebecca on kirja joka sisältää romantiikan ohella myös ahdistavaa tunnelmaa, monien mielestä kauhuksikin asti. (onhan  monissa kauhukirjoissakin/leffoisakin se pakollinen romanssikin.

) jäi, sori.

Just kävin lainaamassa Porvoon kirjastosta (juujuu, ei ole vitsi) pinon kauhunovellikokoelmia ja pari kirjaakin. Mukavaa kesälukemista. Ainakin tuolta kauhua on kelppo löytää, kun kirjat on merkitty pääkallolla :-)

Jos ei tiedä mistä aloittaa, niin ainakikin itselleni kolahti nuorena kovaa Arthur Conan Doylen "Baskervillen koira." Se on Sherlock Holmes -tarina ja yhdistää loisteliaasti kaksi genreä, rikoksen ja kauhun. Mainittakoon että kaikki kirjaan perustuvat elokuvat ovat olleet pettymyksiä.

Stephen King osaa tarinan rakentamisen, mutta loppu on aina lässähdys.

Aohetta sivuten vaan.

Marko Hautalan Kuiskaava tyttö ja  Leväluhta ovat varsin tehokkaita yöllä luettuna.

Tositapahtumat ovat juuri niitä pelottavimpia ja syystä.

Hyvin, hyvin harvassa ovat oikeasti jollain tapaa jännitystä herättävät kirjat, ja ns. perinteisen linjan peloittavuutta en muista olleen muissa kirjoissa kuin Stephen Kingin Hohdossa ja miniromaani Langolieereissä.