Lue keskustelun säännöt.
Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki
20.07.2025 |
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/8694755
Tuossa kerrotaan lääkäristä, joka päivysti juhannuksena 2000-luvun alussa ja 3 iäkästä naista oli kokenut itsensä niin yksinäiseksi, eträ olivat yrittäneet tap paa itsensä. Konkretisoitui, että ovat juhlapäivänä yksin eikä kenenkään tärkeän kanssa.
Suomalaisten itsekeskeisyys on aivan kauheaa mielestäni.
Eikö tänne saa perhekeskeisyyttä muuta kuin pakolla? (Saisihan sen, jos lakiin palautettaisiin 60-luvulla poistettu vaatimus, että lapset hoitavat vanhempansa.)
Onko muiden kulttuurien yhteisöllisyys pakosta vai halusta.
Väitän, että eroamiset ja yksilökeskeisyys ovat myös nuorten pahoinvoinnin juurisyy.
Kommentit (1145)
Mitkä ovat ne harrastukset mitä 8-kymppinen voi kotonaan harrastaa? Siinä vaiheessa kun ei voi enää neuloa eikä kaikki tee sanaristikoitakaan, kun kauppareissu on päivän - jos edes käy joka päivä kaupassa - ainoa kun tapaa muita ihmisiä, telkkarin katsominen, radion kuunteleminen, lukeminen. Siinä ne melkein ovat harrastamiset. Yksin.
Romaneita paljon parjataan, mutta he huolehtivat vanhuksistaan. Lapset yhdessä vuorollaan. Enkä nyt tarkoita, että meille pitäisi rantauttaa sama tapa, mutta kun lapset edes vuorotellen kävisivät katsomassa ja soittaisivat vanhukselleen säännöllisesti. Sekin olisi jo hyvin tehty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä otat niitä vanhuksia kotiisi. Minä en ota. Eivät olleet kovin kummoisia vanhempia kun olin lapsi.
Mistä jäit paitsi ?
Keskustelun ajatusmaailma täällä vauvalla: vanhempien kuuluu antaa rahansa ja aikansa aikuisille lapsilleen, sitten he ehkä mahdollisesti käyvät joskus vilkaisemassa etenkin jos mummu parisataa livauttaa vielä käteen.
Ei piirry kaunis kuva kirjoittajista
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahintahan tuossa on, että juuri vanhukset olisivat monille erinomaista juttuseuraa pitkän elämänkokemuksensa ansiosta. Vanhalla ihmisellä on enemmän kerrottavaa kuin kenelläkään muulla. Se että näiden kävelevien aikakoneiden annetaan lahota pystyyn koteihinsa, on suunnatonta sosiaalista haaskausta.
Usein se vanhuksen juttuseura tarkoittaa sitä, että vanhus pitää päättymätöntä monologia. Samalla he haukkuvat nykynuoret ja -aikuiset.
No tämä. Mä käyn joka tiistai kuuntelemassa 1,5 - 2 tuntia isän monologeja. Puhuu menneestä työurastaan ja koska oli aikoinaan sivutoiminen opettaja TKK:lla, pitää mulle luentoja milloin mistäkin tekniikan aiheesta. Ei mun tarvitse tehdä muuta kuin sanoa välillä "aha", "aivan" tai "niin". Aiemmi
"Luulenpa, että hän toivoisi sinun käyvän useammin.
Nyt hän purkaa koko viikon puhumistarpeensa kerralla. Jos kävisit useammin, ehkä juttelu olisi vuorovaikutteisempaa. Hänellä ei ole juttukaveria, niin on pakko päästää suusta viikon aikana tulleet puheenaiheet."
Hyvä huomio!
Mistä tulee ajatus, että on pakko vaan kuunnella ja vastaanottaa kaikki, mitä vanha ihminen sanoo? Kyllä voi sanoa vaikka vastaan tai olla eri mieltä. Siis jos tämä henkilö ei ole esim. dementikko. Meillä 87v. anopilla on välillä kummallisia juttuja, mutta hänen kanssaan jutellaan, kuten kenen muun kanssa hyvänsä. Eli aina ei olla samaa mieltä, tai otamme myös tilaa puhumalla omia juttuja. Hän saa siis ihan saman kohtelun, kuin me muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa aina samat, ei hoidettu, mummolassa asuttiin, vihaamassa vanhempiaan, nuo ongelmakotien ongelma-aikuiset.
Vauvapalstan kirjoittajat ovat normaalia ongelmaisempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama asia kuin otettaisiin seuraksi ihmisiä joiden kanssa ei ole mitään yhteistä. Miksi mt ongelmaisten, alkoholistien tai muiden vastaavien seura ei kelpaa? Yhtälailla hekin tuntevat yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun ajatusmaailma täällä vauvalla: vanhempien kuuluu antaa rahansa ja aikansa aikuisille lapsilleen, sitten he ehkä mahdollisesti käyvät joskus vilkaisemassa etenkin jos mummu parisataa livauttaa vielä käteen.
Ei piirry kaunis kuva kirjoittajista
Mulle piirtyy kuva boomereista, jotka ei välittäneet lapsistaan vaan omat nautinnot tärkeämpiä. Rahalla ei mitään tekemistä asian kanssa. Mistä muuten keksit että aikuiset haluaisivat vanhemmiltaan rahaa? Omasta elämästäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukavia vanhuksia käy kyllä perhe katsomassa ja auttanassa. Valittavia ja ilkeitä ja sellaisia keille ei mikään kelpaa ja riitä ei.
Tiedän mukavan ja lapsistaan ja lapsenlapsistaan kovasti välittävän vanhuksen. Nuoremmilla polvilla "on niin kiire".
Vanhuksen mukaanko? Äitini valittaa ystävilleen ja sukulaisille yksinäisyyttä. Kuitenkin, meitä on neljä sisarusta, joista kaikki käyvät äitimme luona. Itse käyn kaksi kertaa viikossa. Siskoni on ainoa, joka asuu 170 km päässä, mutta hänkin käy usein ja viettää sitten aina äidin luona yön tai pari. Äidillä on myös vanhoja ystäviä, joiden kanssa tapaa viikoittain.
Silti äiti valittaa, kuinka "on niin yksin". Jos puhelimessa vaan erehtyy kysymään mitä kuuluu, saa kuulla tuota yksinäisyyttä.
Äidin luona ei myöskään voi vaan poiketa, esim. viemässä kauppatavaroita tms., koska jos poikkeaa ja lähtee (on kenties muuta menoa, tai oma perhe odottaa) niin saa kuulla, kuinka "sinäkin olet aina niin kiireinen". Ja koskaan en käytä sanaa kiire äidin kuullen!.
Ihminen voi itsekkin tehdä jotain yksinäisyydelleen, eikä vain sääliä itseään. Vanhuksille on monenlaista toimintaa, jossa voivat tutustua muihin eläkeläisiin. On tosi väärin jättäytyä lastensa yhteydenpidon varaan ja sitten valittaa, että sitä ei ole tarpeeksi. Lapsilla on työt ja lapset ja parisuhde, joka todennäköisesti rakoilee jo muutenkin kiireen takia. Ja isovanhempien luo on usein pitkä matka. Itsellänikin 500 km. En pysty ottamaan vastuuta toisen aikuisen ihmisen sosiaalisesta elämästä toisella puolella Suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on oltu kiinnostuneita vaan omasta navasta, eikä ole ikinä autettu muita vaan vaadittu itselle, niin eipä sellaisia kaikesta valittavia vanhuksia kukaan jaksa.
Omat isovanhemmat oli onneksi reippaita ja mukavia sekä hyvää seuraa ja auttoivat aina perhettä kyetessään niin heitäkin autettiin ihan loppuun saakka.
Siis esimerkki kaupankäynnistä. Jos annat aikuisille rahaa, hyppäät kun he käskevät, saattavat vanhuksena köydä kylässä. Mutta jos on pienipalkkaiset vanhukset kaukana, huhhei, heillä väliä kun heistä ei ole hyötynyt aikuisena
Lähinnä olivat kaikessa mukana eivätkä istuneet tv ääressä odottamassa palvelijaa ja touhusivat lastenlasten kanssa ja olivat kiinnostuneita lapsistaan ja perheestä. Juhlapyhinä tulivat mukaan ja kutsuivat itsekin perhettä ja pitivät yhteyttä aktiivisesti. Rahaa ei kyllä annettu mihinkään suuntaan. Olivat ihania mukavia ihmisiä. Itsekin lomailin heidän kanssaan lapsena ja aikuisena kyläiltiin ja soiteltiin, oli läheiset välit.
Vierailija kirjoitti:
olipa kerran talo, jossa asui perhe ja vanhus nurkassa. Perheenäiti joutui kiireessä syöttämään vanhusta, joka ei kyennyt enää itse, hän hieman sotki, ja hänet laitettiin istumaan yksin nurkkaan ettei hän häiritse muuta perhettä kun he aterioi. Perheen emäntä oli vihainen kun hän joutui aina syöttämään vanhaa ukkia kauhalla. Ukki oli surullinen ja häpeissään tästä.
Kerran perheen pikkupoika oli veistelemässä. Vanhemmat kysyivät, mitäs sinä poika veistät? Poika vastasi: isoa lusikkaa, jolla voin syöttää sitten teitä nurkassa kun te olette vanhuksia. Tämän jälkeen vanhaa ukkia alettiin kohtelemaan kunnioittavammin.
Tämä on vanha opettavainen tarina.
Tällaista ei enää koulussa opeteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 172: "Olen 50 v, eikä minulla ole ketään, joka kävisi eikä ole lähiomaisia. Ehkä se kipu aiheesta vaan saavuttaa kriittisen pisteensä juhannuksena tai jouluna tms, vaikka riittäisi ihan sekin, että olisi niitä omaisia ja joku suostuisi käymään luona edes joitain kertoja vuodessa (ei tarvitse olla sama henkilö jokaisella kerralla). "
No tuo on mun mielestä "oikeaa" yksinäisyyttä, että kukaan ei ota yhteyttä ikinä eikä koskaan. Mutta jos joku kuitenkin ottaa edes silloin tällöin, niin ei sen tarvitse olla just juhannuksena.
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ovat ne harrastukset mitä 8-kymppinen voi kotonaan harrastaa? Siinä vaiheessa kun ei voi enää neuloa eikä kaikki tee sanaristikoitakaan, kun kauppareissu on päivän - jos edes käy joka päivä kaupassa - ainoa kun tapaa muita ihmisiä, telkkarin katsominen, radion kuunteleminen, lukeminen. Siinä ne melkein ovat harrastamiset. Yksin.
Romaneita paljon parjataan, mutta he huolehtivat vanhuksistaan. Lapset yhdessä vuorollaan. Enkä nyt tarkoita, että meille pitäisi rantauttaa sama tapa, mutta kun lapset edes vuorotellen kävisivät katsomassa ja soittaisivat vanhukselleen säännöllisesti. Sekin olisi jo hyvin tehty
Romaninaiset eivät yleensä käy töissä, eikä monet miehetkään. Vähän helpompi ehkä silloin löytää aikaa sosiaaliseen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi on yksinäisten maa, syitä kylmä ilmanala (=masennus, itsetuhoisuus, "kylmä sydän" eli ei empatiaa), introvettiyteen taipuvainen kansanluonne, solidaarisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen poissaolo. Lisäksi kuplaantuminen ja some lisäävät yksinäisyyttä. Etätyö ja -opskelu. Perhekoot pienet, ei varaa kodeissa ylimääräiselle huoneelle esim.vanhusta varten. Kaikki yhteiskunnan rakenteet vahvistavat yksinäisyyden lisääntymistä. Surullistahan se on. Mikä avuksi? Yhteisöllinen asuminen voisi olla ratkaisu (siis tyyliin Tyttökullat) ja vapautuvat asunnot kohtuuhinnalla nuorille. Asumisen hinnan kohtuullistaminen voisi lisätä syntyvyyttäkin. Vai meneekö rahan ahneus yhteisöllisyyden edelle Suomessa? Pelkään pahoin, että kyllä.
Yhteisöllinen asuminen tarkoittaisi riittävän suurta asuntoa jotta jokaisella olisi tarpeeksi tilaa. Lisäksi vanhemmat ihmiset tarvitsevat siivooja ja muita palveluita jotka maksavat. Joten ne vapautuvat asunnot tulisi myydä hyvällä hinnalla kustantamaan yhteisöllinen elämä. Harvan eläkerahat tämän kattaisivat. Ei niitä nuorille halvalla luovuteta, toki muuttotappio paikkakunnilta halvalla saa vaikka mitä,mutta harva sinne haluaa. Hyvä yritys kylläkin yrittää päästä toisten omaisuuteen käsiksi, oikein vanhanajan neuvosto tyyliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa aina samat, ei hoidettu, mummolassa asuttiin, vihaamassa vanhempiaan, nuo ongelmakotien ongelma-aikuiset.
Vauvapalstan kirjoittajat ovat normaalia ongelmaisempia.
Sinä olet tästä oiva esimerkki. Empatia lienee sulle tuntematon käsite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi, joka valittaa ja muistaa "väärin", etsii tunneyhtettä, koska kokee ettei saa sitä vanhempansa suuntaan. Sellaisella vanhemmalla on kaikki hyvin, kun "kaikki on hyvin", vaikka emotionaalisia tarpeita ei olisi täytetty lainkaan.
Vanhuksen lapsi ei ole enää lapsi vaan itsekin jo vanhuuden kynnyksellä. Pitäisi olla elämänkokemusta karttunut ja tajuta ettei itsekään ole ehkä virheetön lastensakaan kasvatuksessa, mutta vielä vaan vaatii kiiltokuvalapsuutta vanhemmiltaan.
Kyseessä on kohtaamattomuus, mikä jatkuu läpi elämän. Sinä et pysty tulemaan askeltakaan kohdataksesi tunnetasolla ihmisen. Et edes tuossa vastauksessasi. Sitä sitten oireillaan vielä aikuisena. Sinä taas et oireile, koska olet "kova" ja sulkenut tunteesi.
Pah. Elä sinäkin äläkä oireile. Niin minäkin teen. Otan ihmiset sellaisina kuin ne on. Minussa on vikani,niin on lapsissanikin. Samoin muissa sukulaisissa. Silti tavataan, tullaan toimeen, ei jauheta riitaa vaan maailma on täynnä asioita joista voi keskustella. (80)
Jos vanhuksella ei ole lapsia tai on vain yksi lapsi ja sekin poika, voi vanhus käytännössä olla ilman mitään tukiverkkoa. Etenkin tällaisia yksinäisiä miehiä on paljon, joilla ei ole muuta tukiverkkoa kuin naapurit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on oltu kiinnostuneita vaan omasta navasta, eikä ole ikinä autettu muita vaan vaadittu itselle, niin eipä sellaisia kaikesta valittavia vanhuksia kukaan jaksa.
Omat isovanhemmat oli onneksi reippaita ja mukavia sekä hyvää seuraa ja auttoivat aina perhettä kyetessään niin heitäkin autettiin ihan loppuun saakka.
Siis esimerkki kaupankäynnistä. Jos annat aikuisille rahaa, hyppäät kun he käskevät, saattavat vanhuksena köydä kylässä. Mutta jos on pienipalkkaiset vanhukset kaukana, huhhei, heillä väliä kun heistä ei ole hyötynyt aikuisena
No mistä rahan tähän keksit? Ei liity asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa aina samat, ei hoidettu, mummolassa asuttiin, vihaamassa vanhempiaan, nuo ongelmakotien ongelma-aikuiset.
Vauvapalstan kirjoittajat ovat normaalia ongelmaisempia.
Sinä olet tästä oiva esimerkki. Empatia lienee sulle tuntematon käsite.
En jaksa ymmärtää viiskymppistä joka jauhaa että kun silloin lapsena ei halattu tai vanhemmat ei ole antaneet rahojaan ja passanneet tarpeeksi vaikka mulla lapsia ja asuntovelkaa.
No sittenhän ei sinuakaan? Vai?