Lue keskustelun säännöt.
Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki
20.07.2025 |
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/8694755
Tuossa kerrotaan lääkäristä, joka päivysti juhannuksena 2000-luvun alussa ja 3 iäkästä naista oli kokenut itsensä niin yksinäiseksi, eträ olivat yrittäneet tap paa itsensä. Konkretisoitui, että ovat juhlapäivänä yksin eikä kenenkään tärkeän kanssa.
Suomalaisten itsekeskeisyys on aivan kauheaa mielestäni.
Eikö tänne saa perhekeskeisyyttä muuta kuin pakolla? (Saisihan sen, jos lakiin palautettaisiin 60-luvulla poistettu vaatimus, että lapset hoitavat vanhempansa.)
Onko muiden kulttuurien yhteisöllisyys pakosta vai halusta.
Väitän, että eroamiset ja yksilökeskeisyys ovat myös nuorten pahoinvoinnin juurisyy.
Kommentit (1145)
Kiitos sille joka kirjoitit tänne sen Sakari Topeliuksen sadun. <3. Voi kun ihmiset tänäkin päivänä miettisivät sen viisautta. Nykyisin monet on aika kovia toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän äiti on yksinäinen mielenlaadultaan, vaikka kävisit tänään, hän jo illalla valittaa toiselle siskolle miten kukaan ei tule käymään kylässä.
Kirjoittaa kalenteriin kuka kävi kylässä ja kuka soitti. Joka päivä joku on häneen yhteydessä. Ei siis oikeasti yksinäinen.
Mutta hän vaan on valinnut asenteen, jossa jokainen yksinäinen hetki on suuren kurjuuden aihe ja kerää sympatiaa ystäviltään haukkumalla omaa perhettään.
Ja kyllä. On yritetty keksiä tekemistä, on kirkon kerhoa ja on ruokapiiriä ja on tuolijumppaa, joka päivä jotakin. Silti valittaa.
Tämä on kuin minun näppikseltäni! Juuri näin, ja hyvin sanottu tuo "yksinäinen mielenlaadultaan".
Mulla on myös yksi 63-vuotias ystävä, jolla on iso perhe (joiden kanssa tosi paljon tekemisissä) ja meitä ystäviä. Silti nyt jo, tuossa iässä, valittaa, kuinka "on niin paljon yksin". Raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on oltu kiinnostuneita vaan omasta navasta, eikä ole ikinä autettu muita vaan vaadittu itselle, niin eipä sellaisia kaikesta valittavia vanhuksia kukaan jaksa.
Omat isovanhemmat oli onneksi reippaita ja mukavia sekä hyvää seuraa ja auttoivat aina perhettä kyetessään niin heitäkin autettiin ihan loppuun saakka.
Siis esimerkki kaupankäynnistä. Jos annat aikuisille rahaa, hyppäät kun he käskevät, saattavat vanhuksena köydä kylässä. Mutta jos on pienipalkkaiset vanhukset kaukana, huhhei, heillä väliä kun heistä ei ole hyötynyt aikuisena
No mistä rahan tähän keksit? Ei liity asiaan.
Monihan on kirjoittanut. Käytäisiin jos olisi auttanut perhettämme. Ei käydä kun ei ole aikuisena auttanut.
minulle ainakin riitti kun 18v jouduin heitä kuuntelemaan. jouluna soitan
Ei se rahaa vaadi että vanhus olisi kiinnostunut omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Silloin saa itselleenkin takaisin samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut 3 eri "perhekeskeisessä" maassa. Ei niillä k.sipäillä ole siellä yhtään enempää seuraa kuin täälläkään.
Suurin ero on se, että noissa maissa voi käydä ulkona tapaamassa ystäviä iästä riippumatta. Suomessa edelleen on joku ihme vaatimus, että jos olet 30 tai max 35v, paikka on kotona eikä ulkona tapaamassa kavereita. Muuten olet muka joku alkoholisti tai lapsellinen. Sitten ihmetellään kun niitä kavereita ei ole.
Myöskin se, että Suomessa on olevinaan outoa, jos lähipiirissä on eri ikäisiä ystäviä, on vähintäänkin outoa itsessään. Suomalaiset tuttuni aina ihmettelevät, miten minun porukkaani, joiden kanssa käydään ulkona, kuuluu ihmisiä 30-60v väliltä.
Ja lopulta vanhempien ihmisten vaatimus, että heihin pitää olla yhteydessä, mutta itse eivät viitsi nähdä vaivaa, on myös yksi syy yksinäisyyteen. Kyllä yhteydenpidon tulee olla molemminpuolista.
Koko suomalainen kulttuuri tarvitsee vähän herättelyä.
Kun tätä palstaa lukee, niin yksinäisyyttä on paljon kaikissa ikäluokissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahintahan tuossa on, että juuri vanhukset olisivat monille erinomaista juttuseuraa pitkän elämänkokemuksensa ansiosta. Vanhalla ihmisellä on enemmän kerrottavaa kuin kenelläkään muulla. Se että näiden kävelevien aikakoneiden annetaan lahota pystyyn koteihinsa, on suunnatonta sosiaalista haaskausta.
Usein se vanhuksen juttuseura tarkoittaa sitä, että vanhus pitää päättymätöntä monologia. Samalla he haukkuvat nykynuoret ja -aikuiset.
No tämä. Mä käyn joka tiistai kuuntelemassa 1,5 - 2 tuntia isän monologeja. Puhuu menneestä työurastaan ja koska oli aikoinaan sivutoiminen opettaja TKK:lla, pitää mulle luentoja milloin mistäkin tekniikan aiheesta. Ei mun tarvitse tehdä muuta kuin sanoa välillä "aha", "aivan" tai "niin". Aiemmi
No sä nyt et sitten lle pahemmin itse laittanut kahta tuntiakaan viikottain omaa vanhukseesi.
Toi poika/tytär sais kuulla ihan noi samat jutut, ihan sama olisko käymässä joka päivä, kerran viikossa taikka kerran kuussa.
Kun muisti alkaa heittää niin pystyään aiheissa mitkä muistas hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukavia vanhuksia käy kyllä perhe katsomassa ja auttanassa. Valittavia ja ilkeitä ja sellaisia keille ei mikään kelpaa ja riitä ei.
Tiedän mukavan ja lapsistaan ja lapsenlapsistaan kovasti välittävän vanhuksen. Nuoremmilla polvilla "on niin kiire".
Vanhuksen mukaanko? Äitini valittaa ystävilleen ja sukulaisille yksinäisyyttä. Kuitenkin, meitä on neljä sisarusta, joista kaikki käyvät äitimme luona. Itse käyn kaksi kertaa viikossa. Siskoni on ainoa, joka asuu 170 km päässä, mutta hänkin käy usein ja viettää sitten aina äidin luona yön tai pari. Äidillä on myös vanhoja ystäviä, joiden kanssa tapaa viikoittain.
Silti äiti valittaa, kuinka "on niin yksin". Jos puhelimessa vaan erehtyy kysymään mitä kuuluu, saa kuulla tuota yksinäisyyttä.
Pitää ymmärtää, että pelkkä kyläilykin on aika vähän.
Sellainen kiireetön viikonloppu olisi jo jotakin!
Näin oletan. Yksin asuminen on varmasti kauheaa.
Siis vaikka siellä joku käy pari kertaa viikossa ollen pari tuntia on oikeastaan aika vähän. Moni haluaisi olla pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on oltu kiinnostuneita vaan omasta navasta, eikä ole ikinä autettu muita vaan vaadittu itselle, niin eipä sellaisia kaikesta valittavia vanhuksia kukaan jaksa.
Omat isovanhemmat oli onneksi reippaita ja mukavia sekä hyvää seuraa ja auttoivat aina perhettä kyetessään niin heitäkin autettiin ihan loppuun saakka.
Siis esimerkki kaupankäynnistä. Jos annat aikuisille rahaa, hyppäät kun he käskevät, saattavat vanhuksena köydä kylässä. Mutta jos on pienipalkkaiset vanhukset kaukana, huhhei, heillä väliä kun heistä ei ole hyötynyt aikuisena
No mistä rahan tähän keksit? Ei liity asiaan.
Monihan on kir
Auttamista on muunkinlaista kun rahallista. Esim viettää aikaa lasten ja lastenlasten kanssa, kuuntelee, tukee, auttaa muutossa tai remontissa, hakee lapsenlapsen tarhasta tai hoitaa sairasta jne.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 172: "Olen 50 v, eikä minulla ole ketään, joka kävisi eikä ole lähiomaisia. Ehkä se kipu aiheesta vaan saavuttaa kriittisen pisteensä juhannuksena tai jouluna tms, vaikka riittäisi ihan sekin, että olisi niitä omaisia ja joku suostuisi käymään luona edes joitain kertoja vuodessa (ei tarvitse olla sama henkilö jokaisella kerralla). "
No tuo on mun mielestä "oikeaa" yksinäisyyttä, että kukaan ei ota yhteyttä ikinä eikä koskaan. Mutta jos joku kuitenkin ottaa edes silloin tällöin, niin ei sen tarvitse olla just juhannuksena.
Mitä olette itse tehneet asian hyväksi? Ystävystyä voi missä iässä tahansa esimerkiksi harrastusten kautta.Jos kotiin jää ruikuttamaan, niin oma moka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No millaisia he ovat nuorempana olleet? Mun vanhempia ei ole omat lapset koskaan kiinnostaneet eikä ole ollut mitään ihania mummoloita. Ei kannata itkeä yksinäisyyttä vanhuuden loppuvaiheessa.
Tämä. Sitä niitetään, mitä on elämässä kylvetty.
Muistathan tuon sitten kun itse olet vanha, sairas ja yksinäinen. Kun sinusta ei enää olekaan hyötyä ihmisille, seurapiiri kummasti kapenee.
Oma läheiseni on koko ikänsä kertonut, ettei tarvitse ystäviä. Että puhelimessa toisten naisten kanssa puhuminen on turhaa ja että häntä ei kiinnosta mitkään naisten juorupiirit. Kun oli työelämässä niin sosiaalista kanssakäymistä tuli varmasti sitä kautta tarpeeksi. Ei koskaan nuorempana halunnut tavata kuin ihan lähisukulaisia ja on suhtautunut jopa vähän halveksien sosiaalisempiin ihmisiin. Nyt eläkkeellä sitten vaikuttaa masentuneelta, kun on niin hiljaista. Ymmärtäkää ihmiset, että tämä on asia johon voitte itse vaikuttaa. Ihmisen täytyy itse ottaa vastuuta omasta sosiaalisesta elämästä. Jos jättäytyy yksin, aivan varmasti saa olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun ajatusmaailma täällä vauvalla: vanhempien kuuluu antaa rahansa ja aikansa aikuisille lapsilleen, sitten he ehkä mahdollisesti käyvät joskus vilkaisemassa etenkin jos mummu parisataa livauttaa vielä käteen.
Ei piirry kaunis kuva kirjoittajista
Millainen kuva piirtyy ihmisestä joka heittäytyy katkeraksi marttyyriksi joka kuvittelee että läheisten huomio on ostettavissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun ajatusmaailma täällä vauvalla: vanhempien kuuluu antaa rahansa ja aikansa aikuisille lapsilleen, sitten he ehkä mahdollisesti käyvät joskus vilkaisemassa etenkin jos mummu parisataa livauttaa vielä käteen.
Ei piirry kaunis kuva kirjoittajista
Mulle piirtyy kuva boomereista, jotka ei välittäneet lapsistaan vaan omat nautinnot tärkeämpiä. Rahalla ei mitään tekemistä asian kanssa. Mistä muuten keksit että aikuiset haluaisivat vanhemmiltaan rahaa? Omasta elämästäsi?
Joka päivähän täällä vauvalla on aloitus, vanhemmat panttaavat rahojaan ja omaisuuttaan eivätkä auta kun minä tarvisin rahaa.
Ihan tässäkin keskustelussa, käytäs vanhuksua katsomassa jos olisivat auttaneet, kun eivät auttaneet, ei käydä
Tui boomeri-yleistys pilaa koko mielipiteesi. Tosiaan luulet että boomerit ovat istuneet kultaharkkojen päällä helppoa elämää viettäen ikänsä. Lapsrukka sinnuu.
Aika monen vanhuksen lapset ovat vuorotöissä eli eivät hekään pääse nauttimaan sukujouluista ym. En lukenut juttua, mutta eikös tuokin lääkäri päivystänyt eli ei suinkaan ollut passaamassa vanhempiaan juhannuksena,
Boomerit tuotiin esiin. Suurin osa boomereista teki suorittavaa työtä, köyhistä olousta lähtöisin.
Ehkä eivä hokeneet amerikkalaista rakkauskieltä lapsilleen. Lapsista näyttää nyt kun eivät saaneetkaan omistusasuntoa lahjaksi naimisiin mennessään että vanhemmat vaan juhlivat ja nauttivat rahoistaan, nuo nautinnonhaluiset nykyiset vanhukset.
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset eivät ole yhtenäinen massa. Sellaiset, jotka ovat mukavaa seuraa saavat ystäviä ja perhekin on mukana elämässä. Kusipäät erikseen. Jos on ollut ilkeä ja kohdellut muita kuin pska, niin kuolkoot yksin. Karma.
Ei yksinäisyys kyllä aina kusipäisyyttä tarkoita, liioittelet kyllä.
Miksi vanhukset eivät käy kyläilemässä vaan heidän luonaan on käytävä? Jos he käyvätkin on kiire pois takaisin kotiin. En tarkoita tällä heitä joille liikkuminen on vaikeaa, vaan heitä jotka pystyisivät kuntonsa ja kyytiensä puolesta näin tekemään.
Nyt olet asian ytimessä. Fiksuin viesti tässä ketjussa.