Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla tuo vanhempien hoitovelvoite on jatkunut kohta kymmenen vuotta. Nyt minulla alkaa olla takki tyhjä. Olisi ollut kiva käydä muualla asuvien lasten luona, mutta se ei onnistu, kun jotakin voi sattua. Monet ketjuun kirjoittaneet on loputtomalla kärsivällisyydellä varustettuja eikä he tunnu ymmärtävän, että kaikki ei ole yhtä hyviä. Tässä on itsellä ja puolisollakin ollut kaikenlaista, johon pitäisi olla voimia. Tätä voi jatkua vielä vuosia. Eikä tästä saisi valittaa edes anonyymilla keskustelupalstalla.

Itse valittu ongelma. Kuka pakottaa sut hoitamaan heitä oman elämäsi kustannuksella?

Tähän ajautuu pikkuhiljaa. Mutta nyt on helpompaa jonkun aikaa, kun vanhempi on sairaalassa. Harmi, kun eivät osaa sanoa kotiutuspäivää.

Omasta tahdostasi olet valintasi tehnyt. Kukaan ei ole pakottanut sua siihen. Olet itse tahallasi pilannut elämäsilaatua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surulliseksi tulee kun näitä lukee kun tuntuu että nykyisin vihataan vanhuksia, vammaisia ja työttömiä. Pitää olla tuottava ja tietynlainen loppuun saakka että hyväksytään eikä jätetä yksin. 

Riittää kun panostaa sosiaalisiin taitoihin ja pelisilmään, sekä on ITSE aktiivinen uusien ystävyyssuhteiden luomisessa koko elämänkaaren ajan, niin mahdollisuudet yksinäisyyteen ovat pienet 😊

Aloitus on vanhuksen kaipuusta nähdä läheisiään.

Niille ystäville sitten kai voi testamentata jäämistönsäkin jos ei lapsia kiinnosta  senkään puolesta kun 92 v mummu ei oikeen kiinnostu heidän työtyöasioistaan

Tässä jjälleen ikiaikainen ehdoton klassikko perinnöttä jäämisellä uhkailu 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko keski-ikäinen yksinäinen jos se vanha äiti yksiössään on ainut kuuntelija jonka pitäisi kuunnella henkilön työasiat, muistaa työkavereiden nimet, virkistyspäivät, henkilön harrastukset, ihailla golfin tasoitusta ja hauiksen vahvuutta, uusia vaatteita, lomamatkoja?

Tokihan niistäkin saa puhua jos vanhus on niistä kiinnostunut.  Mutta jos silloin tällöin käy sen verran aikuisuutta voisi löytyä että puhuu vanhusta kiinnostavista asioista.  Vaikka on 50 kertaa kuullut millaista oli lapsena/nuorena sota-aikana, missä tapasi puolisonsa,  50-luvun muistoja työelämästä jne 

Mäpä kysyn, miksi pitää olla niin, että vain toinen puhuu ja toisen pitää kuunnella? Miksi ei voi olla niin, että kumpikin puhuu vuorollaan? Jos vanhaa ei k

Jos ei jaksa vuorovaikutusta kanssani voi pysyä poissa.  Ei tarvitse tulla ja valittaa sitten vauvalla. Vanhuksen elämänpiiri väistämättä pienenee,  siis hyvin vanhana ja nuoremmillakin terveyden mukaan.

Minun 50+lapsillani on omat elämänsä, heidän asioistaan tiedän päällimmäiset mutta en edes halua sen enempää.  Minulle ihan sama onko työkaveri mikkoja vai maijoja ja millasta oli firman illanvietossa.

Oikeestiko te keski-ikäiset haluatte vielä selvittää asianne kuin kotona asuva nuori sille yli 90 v rollaattorimummolle ja syyttelette häntä  kun ei tue teitä ja ole kiinnostunut?

Vierailija kirjoitti:

Perinnöt hyväntekeväisyyteen ihmisiltä, joilla ei ole empatiaa. 

Varsin empaattisen oloisia nämä vanhukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surulliseksi tulee kun näitä lukee kun tuntuu että nykyisin vihataan vanhuksia, vammaisia ja työttömiä. Pitää olla tuottava ja tietynlainen loppuun saakka että hyväksytään eikä jätetä yksin. 

Riittää kun panostaa sosiaalisiin taitoihin ja pelisilmään, sekä on ITSE aktiivinen uusien ystävyyssuhteiden luomisessa koko elämänkaaren ajan, niin mahdollisuudet yksinäisyyteen ovat pienet 😊

Aloitus on vanhuksen kaipuusta nähdä läheisiään.

Niille ystäville sitten kai voi testamentata jäämistönsäkin jos ei lapsia kiinnosta  senkään puolesta kun 92 v mummu ei oikeen kiinnostu heidän työtyöasioistaan

Tässä jjälleen ikiaikainen ehdoton klassikko perinnöttä jäämisellä uhkailu 🤣

 

Kyllä taidan testamentin tehdä tuolle seinänaapurille, lapsia en ole nähnyt koko kesänä.  No teini piipahti yön yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä itsemurhalla uhkailijat olivat tehneet itse sen eteen että saisivat seuraa? Oma veikkaukseni on että ei mitään. Lähes joka kunnassa Suomessa, ellei jopa jokaisessa, on pitkin kesää järjestetty kesätapahtumia vanhuksille myös juhannuksena. 

He olivat yrittäneet sitä itsemurhaa. Pelastettiin sairaalassa. Ei siis pelkkä uhkaus. 

Ei iäkästä enää jaksa kiinnostaa tapahtumat, jos on vanha ja väsynyt. Omaisten seuraa kaipaavat. 

 

Mutta kun niiden omaistenkin pitäisi saada siitä vuorovaikutuksesta jotain, muuten ei jaksa. 

Ennen vanhaan oli eri, k

Tämä. Jokainen on ITSE vastuussa omasta elämästään ihan loppuun asti.

Äitini tunnin monologin pääaiheet:

-isääs en ooo koskaan rakastunut 

-vihaan isäsi sukua (kuten omaansakin, mutta siitä ei puhuta)

-äidin oma lapsuus oli ihana, koska hänen vanhempansa äidin mukaan jumaloivat toisiaan (epäilen)

-äiti olisi kelvannut ihan kenelle vain, mutta jostain syystä päätyi isään 

-isännöitsijä huijaa

-taloyhtiön hallitus huijaa

-talossa säteilee (minun pitäisi olla yhteyksissä isännöitsijään)

-vastapäisestä talosta vakoillaan äitiä, koska valot päällä yölläkin

Jossain vaiheessa tuli harhaluuloisuushäiriödiagnoosi, mutta se ei yhtään helpota. Jutut muuttuvat vain yhä oudoimmiksi.

Nro 843: "Jos ei jaksa vuorovaikutusta kanssani voi pysyä poissa."

Mä voisin omalla kohdallani sanoa tähän niin, että "Jos ei jaksa vuorovaikutusta kanssani voiN pysyä poissa." Sä syyllistät nuorempia, jotka puhuvat vain omista asioistaan. Asioista, jotka ei vanhusta kiinnosta tippaakaan. Kuitenkin mielestäsi niiden nuorempien pitäisi jaksaa kuunnella vanhusta, joka myös puhuu vain omista asioistaan, vaikkei ne kiinnosta nuorempiakaan tippaakaan. Ei se ole mitään vuorovaikutusta, että yks puhuu ja toinen kuuntelee. Olipa se puhuja sitten vanhus tai se nuorempi. Sua ei kiinnosta lastesi työkavereiden nimet, mutta mua pitäisi kuitenkin kiinnostaa mun isäni entisten työkavereiden nimet?

Tiedätkö, mä alan oikeastaan tuntea itseni lähes täydelliseksi tyttäreksi, kun käyn kuuntelemassa isän monologeja enkä lähetä edes laskua perään :D Siitä huolimatta mä ymmärrän niitä, jotka eivät jaksaisi. 

Vanhusten tulisi kuunnella lapsiaan mutta mitään eivät saisi sanoa.

Aamulla silmäilin keskustelua missä 50- vuotiaat haukkuivat äitejään ja anoppejaan.  Aina se on eri mieltä ja neuvoo.

. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 843: "Jos ei jaksa vuorovaikutusta kanssani voi pysyä poissa."

Mä voisin omalla kohdallani sanoa tähän niin, että "Jos ei jaksa vuorovaikutusta kanssani voiN pysyä poissa." Sä syyllistät nuorempia, jotka puhuvat vain omista asioistaan. Asioista, jotka ei vanhusta kiinnosta tippaakaan. Kuitenkin mielestäsi niiden nuorempien pitäisi jaksaa kuunnella vanhusta, joka myös puhuu vain omista asioistaan, vaikkei ne kiinnosta nuorempiakaan tippaakaan. Ei se ole mitään vuorovaikutusta, että yks puhuu ja toinen kuuntelee. Olipa se puhuja sitten vanhus tai se nuorempi. Sua ei kiinnosta lastesi työkavereiden nimet, mutta mua pitäisi kuitenkin kiinnostaa mun isäni entisten työkavereiden nimet?

Tiedätkö, mä alan oikeastaan tuntea itseni lähes täydelliseksi tyttäreksi, kun käyn kuuntelemassa isän monologeja enkä lähetä edes laskua perään :D Siitä huolimatta mä ymmärrän niitä, jotka eivät jaksaisi. 

Onko yli 50 v niin lapsi että hän tahtoo vielä äidilleen kertoa työkamujensa nimet? Toiselta paikkakunnalta suurelta asiantuntija-työpaikalta.

Nro 850: "Onko yli 50 v niin lapsi että hän tahtoo vielä äidilleen kertoa työkamujensa nimet? Toiselta paikkakunnalta suurelta asiantuntija-työpaikalta."

Entä, jos ne työkaverit ovat hänelle tärkeitä? Ihan samoin kysymyksen voi esittää, miksi 96 v tahtoo kertoa tyttärelleen entisten työkavereidensa nimiä?

Ohitit kuitenkin mun edellisen kommentin pointin. Vastavuoroisuus EI OLE sitä, että toinen puhuu ja toinen kuuntelee. Ihan sama, onko se monologin pitäjä nuori vai vanha. Jos ei ole mitään sellaista puheenaihetta, joka kiinnostaisi molempia, sitten kumpikin kertoo vaan kuulumisensa (olipa ne mitä tahansa) ja sitten sanotaan heippa. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 843: "Jos ei jaksa vuorovaikutusta kanssani voi pysyä poissa."

Mä voisin omalla kohdallani sanoa tähän niin, että "Jos ei jaksa vuorovaikutusta kanssani voiN pysyä poissa." Sä syyllistät nuorempia, jotka puhuvat vain omista asioistaan. Asioista, jotka ei vanhusta kiinnosta tippaakaan. Kuitenkin mielestäsi niiden nuorempien pitäisi jaksaa kuunnella vanhusta, joka myös puhuu vain omista asioistaan, vaikkei ne kiinnosta nuorempiakaan tippaakaan. Ei se ole mitään vuorovaikutusta, että yks puhuu ja toinen kuuntelee. Olipa se puhuja sitten vanhus tai se nuorempi. Sua ei kiinnosta lastesi työkavereiden nimet, mutta mua pitäisi kuitenkin kiinnostaa mun isäni entisten työkavereiden nimet?

Tiedätkö, mä alan oikeastaan tuntea itseni lähes täydelliseksi tyttäreksi, kun käyn kuuntelemassa isän monologeja enkä lähetä edes laskua perään :D Siitä huolimatta mä ymmärrän niitä, jotka eivät jaksaisi. 

🤣🏆

Ehkä sinua auttaa koulutustaustasi.

Itsellä äidin sanat porautuvat jonnekin aivojeni ytimeen... veljeni neuvoi jättämään kännykän auki taustalle ja jatkamaan työhommia, jos sattuu olemaan etänä. 😌

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 850: "Onko yli 50 v niin lapsi että hän tahtoo vielä äidilleen kertoa työkamujensa nimet? Toiselta paikkakunnalta suurelta asiantuntija-työpaikalta."

Entä, jos ne työkaverit ovat hänelle tärkeitä? Ihan samoin kysymyksen voi esittää, miksi 96 v tahtoo kertoa tyttärelleen entisten työkavereidensa nimiä?

Ohitit kuitenkin mun edellisen kommentin pointin. Vastavuoroisuus EI OLE sitä, että toinen puhuu ja toinen kuuntelee. Ihan sama, onko se monologin pitäjä nuori vai vanha. Jos ei ole mitään sellaista puheenaihetta, joka kiinnostaisi molempia, sitten kumpikin kertoo vaan kuulumisensa (olipa ne mitä tahansa) ja sitten sanotaan heippa. 

Olet kai sairaanhoitaja jos nyt muistan oikein.  Ehkä sinun pitäisi tietää miksi hyvin iäkkään elämänpiiri ja ajatusmaailma pienenee vaikkei varsinaista muistisairautta olekaan.

Joku monella kommentilla selitti ettei iäkkään, etenkään sotien jälkeen syntyneen , ajatuksilla ja puheilla ole mitään merkitystä.  Hänen tulee kuunnella työikäisten tärkeitä juttuja ja pitää nokka tukossa.oppia niistä uusia asioita ja kehittyä henkisesti.

Oikeestiko te keski-ikäiset haluatte vielä selvittää asianne kuin kotona asuva nuori sille yli 90 v rollaattorimummolle ja syyttelette häntä  kun ei tue teitä ja ole kiinnostunut?

Ne yli 90-vuotiaan rollaattorimummon asiat on tismalleen yhtä kiinnostavia. Jos hän kertoo lapselleen, miten oli mukava taksikuski, niin miksei hän halua kuulla, kun lapsi kertoo hänelle saman asian?

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten tulisi kuunnella lapsiaan mutta mitään eivät saisi sanoa.

Aamulla silmäilin keskustelua missä 50- vuotiaat haukkuivat äitejään ja anoppejaan.  Aina se on eri mieltä ja neuvoo.

. 

Olethan muistanut ohjeistaa miniöille kesäverhojen vaihdot ja mansikoiden pakastukset? Mansikat tietenkin itse poimien, ei mitään valmiita laatkoita. Sitten onkin mustikka-aika ja viinimarjapensaiden tyhjennys ja mehujen keitto. Syksyllä sitten sienten ja mustikkaan.

Jos miniä höpisee jotain punkeista, niin sanot ettei niistä ollut 80-lubullakaan mitään haittaa, pyörivät omissa porukoissaan 😎

Nro 853: Kyllä, olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja. Ja juuri sen ansiosta jaksankin käydä kuuntelemassa isän jorinoita. Mutta ymmärrän silti, että kaikki eivät jaksa. Kaikilla ei ole myöskään sairaanhoitajan koulutusta. On ihan selvää, että kun ihmisen elinpiiri pienenee, kerrottavaa on enää paljon vähemmän. Mutta itse mietin, eikö silloin olisi ihan virkistävää kuulla jostain, mitä tapahtuu niiden oman kodin seinien ulkopuolella? 

Mä myös korostin aiemmissa kommenteissani, että monologien kuunteleminen on rasittavaa, olipa monologin pitäjä nuori tai vanha. Se että on vanha, ei suinkaan tarkoita, ettei tarvitsisi lainkaan huomioida sitä, joka kuuntelee. Normaalissa ihmissuhteessa puolin ja toisin kuunnellaan, mitä toisella on sanottavaa. Kiinnostipa sen toisen sanottava tai ei. Kummankaan ei pidä "täyttää koko tilaa" vain omilla jutuillaan. Jos näin tekee, niin takuulla käynnit harvenee. Tai ainakin toinen osapuoli alkaa kokea käynnit raskaaksi.  Vanhuskin voi ilmoittaa sille 50+ lapselleen, ettei jaksa/halua tavata.  En mä isän juttuja aina edes oikeasti kuuntele, kunhan istun vaan sohvalla ja koitan olla nukahtamatta. Mutta mä en suhtaudukaan isän luona käynteihin millään tunnesiteellä vaan ajattelen sitä enemmänkin "duunina". Josta ei tosin makseta mitään. Kasarilla olin töissä kotisairaanhoitajana ja silloin asiakkaille olikin vielä aikaa ja monet kerrat tuli kuunneltua vanhusten juttuja. Mutta se kuuluikin mun työnkuvaan. Mä suhtaudun täysin samalla tavalla nyt isän luona käynteihin. Ymmärrän, että monelle muulle on vaikeaa, kun haluaisi kyseessä olevan läheinen ihmissuhde eikä toista kiinnosta palaneen puupennin vertaa, mitä sulle kuuluu. Tosin...tämänkin voisi kääntää omassa ajatusmaailmassaan siten, että tässä nyt luovutaan vähitellen läheisestä ja aiemmin niin tärkeästä  ihmissuhteesta. Tehdään ajatustasolla työtä, jotta on myöhemmin helpompaa hyväksyä toisen poismeno. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten tulisi kuunnella lapsiaan mutta mitään eivät saisi sanoa.

Aamulla silmäilin keskustelua missä 50- vuotiaat haukkuivat äitejään ja anoppejaan.  Aina se on eri mieltä ja neuvoo.

. 

Olethan muistanut ohjeistaa miniöille kesäverhojen vaihdot ja mansikoiden pakastukset? Mansikat tietenkin itse poimien, ei mitään valmiita laatkoita. Sitten onkin mustikka-aika ja viinimarjapensaiden tyhjennys ja mehujen keitto. Syksyllä sitten sienten ja mustikkaan.

Jos miniä höpisee jotain punkeista, niin sanot ettei niistä ollut 80-lubullakaan mitään haittaa, pyörivät omissa porukoissaan 😎

Voi olla noinkin muttei koske minua.  Miniäni ovat fiksumpia kuin minä ja käyvät kasaamassa luomupelloilta mansikat.  Minulla ei ole ikkunaverhoja.  Kesämökkininpiha vilisee punkkeja, viime kesänä oli viisi.  Täytyy aina muistaa vaatteet katsoa ja paketoida itsensä hyvin viinimarjoja kasatessa.

Miksi puhut vanhuksista kuin idiooteista?  Mistä ylimielisyys kumpuaa?

Vierailija kirjoitti:

Oikeestiko te keski-ikäiset haluatte vielä selvittää asianne kuin kotona asuva nuori sille yli 90 v rollaattorimummolle ja syyttelette häntä  kun ei tue teitä ja ole kiinnostunut?

 

Ne yli 90-vuotiaan rollaattorimummon asiat on tismalleen yhtä kiinnostavia. Jos hän kertoo lapselleen, miten oli mukava taksikuski, niin miksei hän halua kuulla, kun lapsi kertoo hänelle saman asian?

Toivottavasti muistat ohjeesi ja käyttäytymissääntösi kun itse olet 90 ja voimasi jo heikentyneet.  Epäitsekäs toisia huomioiva kuten nytkin olet.

Joku monella kommentilla selitti ettei iäkkään, etenkään sotien jälkeen syntyneen , ajatuksilla ja puheilla ole mitään merkitystä.  Hänen tulee kuunnella työikäisten tärkeitä juttuja ja pitää nokka tukossa.oppia niistä uusia asioita ja kehittyä henkisesti.

Jostain syystä monella iäkkäällä on halu kertoa kaikki omat, suvun, naapureiden ja tuttujen sairaudet kaikille vaikka kuuntelijaa ei kiinnosta ollenkaan. Minusta on muutenkin tahditonta ruveta levittelemään toisten terveysasioita ympäri kyliä. Anopilla on tuota vikaa, mutta vaihdan heti aiheen toiseen. Ei minua kiinnosta yhtään, jos Meikäläisen Maija-Matti kävi lääkärissä närästyksen vuoksi ja ja ja.

Yksi hyvä esimerkki löytyy Mummola-elokuvasta. Sitä teki ihan pahaa katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeestiko te keski-ikäiset haluatte vielä selvittää asianne kuin kotona asuva nuori sille yli 90 v rollaattorimummolle ja syyttelette häntä  kun ei tue teitä ja ole kiinnostunut?

 

Ne yli 90-vuotiaan rollaattorimummon asiat on tismalleen yhtä kiinnostavia. Jos hän kertoo lapselleen, miten oli mukava taksikuski, niin miksei hän halua kuulla, kun lapsi kertoo hänelle saman asian?

 

 

 

Toivottavasti muistat ohjeesi ja käyttäytymissääntösi kun itse olet 90 ja voimasi jo heikentyneet.  Epäitsekäs toisia huomioiva kuten nytkin olet.

Hetkinen... miten sama asian kertominen eroaa siitä minkä ikäinen kertoja on? Jos ysikymppinen pitää mukavista taksikuskeista, niin miksei hän halua kuulla, kun aikuinen lapsi kertoo samaa?