Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenenkään muun koulun aloittava lapsi täysin haluton itsenäisyyteen ja omatoimisuuteen?
19.07.2025 |
Lapseni tietenkin osaa monenlaista jo itse tehdä, kuten nyt kuuluukin. Mutta ei suostu eikä halua, ellen ole itse siinä jotenkin läsnä. Hänelle on ihan mahdoton ajatus olla kaksi minuuttia yksin kotona että kävisin viemässä roskat. Tai hoitaa kaikki uloslähtöön liittyvä (mitä nyt pitääkin muistaa eli vessassa käynnit, vaatteiden ottamiset kaapista, pukemiset ym.) ilman että olen siinä jotenkin tsemppaamassa. Mielestäni hän osaisi nämä, mutta jos yritän vähänkin pakottaa tekemään ne täysin yksin tai itsenäisesti, niin tuloksena on itku. Hokee itkien ettei pysty. Ei myöskään halua opetella vaan on sitä mieltä, että ehdottomasti tarvitsee vielä äidin mukaan ihan kaikkeen (siis seisomaan siinä vieressä). Mikään kannustaminen ei tätä muuta. Hän myös pelkää ajatustakin kotona yksin olemisesta niin, ettei sitä ole mahdollista pikkupätkiä harjoitella, lyö ihan liinat kiinni siinä ja jos yrittää kannustaa, että hyvin se menee niin tulos on itku aiheesta että ei saa pakottaa johonkin mihin hän ei vain pysty. Onko muilla ollut samanlaista? Miten olette ratkaisseet tätä?
Kommentit (48)
Tässä kohtaa voi miettiä , mikä meni siinä omassa kasvatustoiminnassaa pieleen. Vanhemman tulee opettaa lapselle alusta lähtien taitoja joita koulussa ja elämässä lapsi tulee tarvitsemaan ja rohkaista lasta yrittämään tehdä asioida ja kestää myös epäonnistumiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että lapseni ei voi olla ainoa tällainen. Toivoin, että täällä olisi joku vastaavan tilanteen kokenut äiti tai isä, joka osaisi kertoa miten heillä asiat eteni ja mitkä konkreettiset keinot auttoi eteenpäin. Olisi mukava kuulla saman oikeasti kokeneilta vinkkejä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tässä kohtaa voi miettiä , mikä meni siinä omassa kasvatustoiminnassaa pieleen. Vanhemman tulee opettaa lapselle alusta lähtien taitoja joita koulussa ja elämässä lapsi tulee tarvitsemaan ja rohkaista lasta yrittämään tehdä asioida ja kestää myös epäonnistumiset.
Anteeksi nyt, mutta en ihan ymmärrä tätä kommenttia. Lapseni osaa nuo taidot, koska ne on hänelle jo aiemmin opetettu. Osaaminen ei ole se ongelma. Hän myös kestää epäonnistumisia ihan hyvin ja vaikka sitä jos häviää pelissä ym. Nämäkin on hänelle opetettu aiemmin. Ongelma on hänen täysi HALUTTOMUUS itsenäisyyteen ja omatoimisuuteen. Vaikka hänen osaaminen siihen riittäisikin. Ap
On ihan yleistä, että juuri ennen koulun alkua lapselle tulee "viimeinen vauvavaihe". Se koulun aloittaminen jännittää niin, että lapsi taantuu hetkellisesti. Jos hän on joskus osannut ne taidot, ne kyllä palautuvat, kun koulu alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituisen ilkeitä vastauksia aapee täällä saanut. Minusta kuulostaa ihan tavalliselta aloituksen lapsi. Arkoja lapsia on paljon. Tsemppiä!
Jos ei lapsi ole valmis vielä niin ei ole. Älä ainakaan yritä pakottaa. Lapset oppii kun ovat valmiita oppimaan. Joku on hitaampi jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minusta kuulostaa siltä, että lapsi oppinut, että kieltäytymällä itsenäisestä tekemisestä voi varmistaa äidin pysymisen aina lähistöllä tukihenkilönä. Epäsuoraa, vaikka tiedostamatonta vallankäyttöä lapsen puolelta. Ihan pötyä väite, että lapset eivät osaisi manipuloida vanhempiaan tällä tavoin. Ei ilkeyttään vaan siksi, että huomaavat, että se tehoaa vanhempiin.
Lapselle voi rauhallisesti selittää, että ei äiti voi tulla kouluunkaan mukaan, siksi nämä tietyt asiat olisi hyvä oppia tekemään yksinkin.
Sun on äitinä nyt vain kestettävä ne itkut ja kieltäytymiset, ei lapsi siitä rikki mene. Voi hyvinkin olla, että lapsi huomaa itsekin, että selviytyy tehtävistä ihan hyvin, vaikka ensin itkee ja kieltäytyy.
Nykyaikana varotaan liikaa tuottamasta lapselle mitään stressiä tai pelkoa. Koulun aloitus on kautta aikojen jännittänyt lapsia. Vanhemmat voi kannustaa ja rohkaista lasta, mutta ei niin, että lapsen annetaan kieltäytymisellään ja tunnupurkauksillaan määrätä asioiden kulun.
Eskarista saamasi palaute oli ihan järkevä, he ovat tekemisissä monien lasten kanssa ja heillä on tuntumaa siihen mitä tuon ikäisiltä voi vaatia.
Ei muualla maailmassa (länsimaissa) kukaan kuvittelekaan, että tuon ikäisen lapsin pitäisi olla yksin kotona. Eikä oikeasti pitäisikään olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apeen pitkä aloitus kertoo taas kuka satuilee ja vastailee paskaa....😝😝😝
Jep. Ja nuo vikat kyssät paljastaa aina.
Vierailija kirjoitti:
On ihan tavallista, jotkut on rohkeampia kuin toiset. Tiedän lapsia jotka ei uskalla kulkea yksin eikä olla kotona yksin vielä kolmannellakaan.
Meillä toinen lapsi oli tällainen. Pystyttiin onneksi järjestämään kouluun meno siten, että ei tarvinnut kulkea yksin. Ja koska oltiin pääosin etätöissä, ei tarvinnut olla yksin kotona. (Ei meistä seuraa ollut, kun tietenkin teimme töitä, mutta lapselle riitti tieto, että joku on kotona.)
Vähän kerrassaan harjoiteltiin kouluun menoa siten, että vanhempi jäi portista pikkaisen kauemmas. Sitten käveli viimeiset 100 metriä yksin jne.
Lopulta neljännellä tuli tilanne, että oli pakko päästä yksin kouluun. Silloin oli jo kypsynyt riittävästi, jotta uskalsi kokeilla. Sen jälkeen menikin aina yksin.
Jotkut lapset vaan ovat arempia, mutta kyllä hekin jossain kohtaa ovat valmiita. Mutta ainakin meidän lapsen kohdalla jos oltaisiin painostettu liian aikaisin, olisi varmaan vielä aikuisenakin nähnyt asiasta painajaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Estääkö joku sua olemasta tukena aamuissa? Eli pitääkö lapsen kuukauden päästä osata nuo asiat itse vai voiko aikuinen auttaa? Jos aikuinen voi olla apuna, niin sitten ei minusta ongelmaa. Jos taas lapsen pitää kyetä lähtemään itsenäisesti, niin joko tehtävälista (jos osaa lukea) tai kuvalista, jos ei osaa lukea. Herätys, hampaiden pesu, pukeminen, aamupala jne. Ja katsotte jo illalla kaikki vaatteet, reput ym. valmiiksi. Suomessa ihannoidaan jostain syystä kovin itsenäisiä ja "reippaita" lapsia eikä arkuutta ja tarvitsevuutta saisi olla edes pienillä. Kuulostaa, että lapsi tarvitsee joko toiminnanohjaukseen tulea tai sitten vaan rohkaisua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain tuossa on pahasti vialla. Ota yhteyttä lasten psykologiin.
Itkun on ilmeisesti oppinut vallankäyttökeinona. Sen ainakin maallikkokin voi ymmärtää aloituksesta.
Inhottaa tällaiset kommentit, joissa väitetään lasten käyttävän itkua vallankäytön keinona. Lapset ei tee niin. Jotkut itkee herkästi vähän kaikesta, jotkut ei juuri mistään. Lapset on erilaisia. Sellaiset aikuiset, jotka näkee lapset pikku vallankäyttäjinä, on väärässä. Lapsia pitää kasvattaa empatialla, ei näkemällä heidät noin negatiivisessa valossa.
t. Vaka-ope
Jaa. Lol. Kakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, että olin aivan samanlainen, mutta sitten tuli se hetki, että se itsenäisyys oli vain kohdattava koska oli PAKKO. Kun äiti lähti klo 7 töihin, niin siinä ei auttanut kuin olla omatoiminen. Siinä ei auttanut itku, äidille soittelu tai yhtään mikään, kun oli pakko osata ajoittaa kouluun lähteminen aivan itse. Jos en ollut ajoissa, niin kärsin sitten nahoissani, mutta viimeistään koulussa saatu palaute teki tehtävänsä.
Eli nyt vain kova kovaa vastaan. Ipana yksin kotiin roskien viennin ajaksi. Jos vaatteet ei ole päällä ennen lähtöä, lähtee ilman vaatteita. Siihen itkemiseen ja panikointiin ei kannata lähteä mukaan, eli ohita se itkeminen kylmästi ja sano et nyt teet tän kaiken sillä aikaa kun teet asian X.
Ja se vakaope joka väittää, etteivät lapse kiristä itkemällä - kerro se siskolleni, joka kidutti välillä koko perhettä sillä ulvomisellaan ja joka myönsi tämän vielä aikuisena. Lisäksi oletko kuullut uhmasta?
Vierailija kirjoitti:
Estääkö joku sua olemasta tukena aamuissa? Eli pitääkö lapsen kuukauden päästä osata nuo asiat itse vai voiko aikuinen auttaa? Jos aikuinen voi olla apuna, niin sitten ei minusta ongelmaa. Jos taas lapsen pitää kyetä lähtemään itsenäisesti, niin joko tehtävälista (jos osaa lukea) tai kuvalista, jos ei osaa lukea. Herätys, hampaiden pesu, pukeminen, aamupala jne. Ja katsotte jo illalla kaikki vaatteet, reput ym. valmiiksi. Suomessa ihannoidaan jostain syystä kovin itsenäisiä ja "reippaita" lapsia eikä arkuutta ja tarvitsevuutta saisi olla edes pienillä. Kuulostaa, että lapsi tarvitsee joko toiminnanohjaukseen tulea tai sitten vaan rohkaisua.
Olen aamuisin tukena ja saatan lapsen kouluun ja klo 17 haen koulun vieressä olevasta iltapäiväkerhosta. Eli lapsen ei ole tosiaan mikään pakko olla yksin (eikä olla pakotettukaan). Olen kuitenkin tässä nyt jo pidempään kannustanut omatoimisuuteen ja itsenäisempään tekemiseen. Lapsi ei suostu, ei tahdo. Yritän opettaa häntä itsenäisemmäksi koska muutkin on, ei siksi että olisi pakko olla. Ajattelin, että lapsesta itsestään olisi kivaa olla itsenäisempi nyt kun koulukin alkaa. Ei kuulemma ole kivaa eikä suostu kuulemma olemaan yhtään itsenäisempi. Tuntuu että pieni lempeäkin kannustamisen omatoimisuuden suuntaan saa aikaiseksi sen, että roikkuu minussa entistä enemmän vain. Eli rohkaisua on ollut vaikka muille jakaa, siitä lapsi oikeastaan vain ärsyyntyy kun ei halua tehdä mitään omatoimisesti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Moni ekaluokkalainen on vielä varsin epäitsenäinen.
Toki, mutta ongelmahan on, että ei halua itsenäistyä.
Kyllä näitä vauvamaisia ekaluokkalaisia on nähty. Ope kun olen. Kaikki haluavat kuitenkin kasvaa ja reipastua deprivoivista kotiloloistaan eteenpäin. Mikäli siis ovat kutakuinkin terveitä mieleltään.
Eli psykologin pakeille, kuten tässä on jo pariin kertaan kehotettu.
Vierailija kirjoitti:
Muistan, että olin aivan samanlainen, mutta sitten tuli se hetki, että se itsenäisyys oli vain kohdattava koska oli PAKKO. Kun äiti lähti klo 7 töihin, niin siinä ei auttanut kuin olla omatoiminen. Siinä ei auttanut itku, äidille soittelu tai yhtään mikään, kun oli pakko osata ajoittaa kouluun lähteminen aivan itse. Jos en ollut ajoissa, niin kärsin sitten nahoissani, mutta viimeistään koulussa saatu palaute teki tehtävänsä.
Eli nyt vain kova kovaa vastaan. Ipana yksin kotiin roskien viennin ajaksi. Jos vaatteet ei ole päällä ennen lähtöä, lähtee ilman vaatteita. Siihen itkemiseen ja panikointiin ei kannata lähteä mukaan, eli ohita se itkeminen kylmästi ja sano et nyt teet tän kaiken sillä aikaa kun teet asian X.
Ja se vakaope joka väittää, etteivät lapse kiristä itkemällä - kerro se siskolleni, joka kidutti välillä koko perhettä sillä ulvomisellaan ja joka myönsi tämän vielä aikuisena. Lisäksi oletko ku
Tuo kova kovaa vastaan saa tuhoa aikaa hyvin arassa tai pelokkaassa lapsessa. Että en suosittelisi kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ekaluokkalainen on vielä varsin epäitsenäinen.
Toki, mutta ongelmahan on, että ei halua itsenäistyä.
Kyllä näitä vauvamaisia ekaluokkalaisia on nähty. Ope kun olen. Kaikki haluavat kuitenkin kasvaa ja reipastua deprivoivista kotiloloistaan eteenpäin. Mikäli siis ovat kutakuinkin terveitä mieleltään.
Eli psykologin pakeille, kuten tässä on jo pariin kertaan kehotettu.
On sataprosenttisen varmaa, että sinä et ole opettaja. Kukaan opettaja ei puhu lapsista tuolla tyylillä. Ei edes ne huonommat opettajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ekaluokkalainen on vielä varsin epäitsenäinen.
Toki, mutta ongelmahan on, että ei halua itsenäistyä.
Kyllä näitä vauvamaisia ekaluokkalaisia on nähty. Ope kun olen. Kaikki haluavat kuitenkin kasvaa ja reipastua deprivoivista kotiloloistaan eteenpäin. Mikäli siis ovat kutakuinkin terveitä mieleltään.
Eli psykologin pakeille, kuten tässä on jo pariin kertaan kehotettu.
On sataprosenttisen varmaa, että sinä et ole opettaja. Kukaan opettaja ei puhu lapsista tuolla tyylillä. Ei edes ne huonommat opettajat.
Meitä on kuule moneen lähtöön. Ei yliopistoon pääsy takaa mitään erityisiä asenteita juuri sinun mielesi mukaan. Helsingin yliopistossa 80-luvun alussa opintoni tehnyt. Nyt eläkkeellä.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä pienikin lapsi näkee, mitä reaktioita saa aikaiseksi erilaisilla käyttäytymistavoillaan. Ja helposti omaksuu mieluiset.
Voidaan tietysti poistaa sana vallankäyttö tässä yhteydessä, koska se viittaa ehkä tietoisempaan toimintaan. Kovin on alkeellinen käsitys ihmisen käyttäytymismekanismeista.