Onko kenenkään muun koulun aloittava lapsi täysin haluton itsenäisyyteen ja omatoimisuuteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ekaluokkalainen on vielä varsin epäitsenäinen. 

Toki,  mutta ongelmahan on, että ei halua itsenäistyä.

Kyllä näitä vauvamaisia ekaluokkalaisia on nähty. Ope kun olen. Kaikki haluavat kuitenkin  kasvaa ja reipastua deprivoivista kotiloloistaan eteenpäin.  Mikäli siis ovat kutakuinkin terveitä mieleltään. 

Eli psykologin pakeille, kuten tässä on jo pariin kertaan kehotettu. 

On sataprosenttisen varmaa, että sinä et ole opettaja. Kukaan opettaja ei puhu lapsista tuolla tyylillä. Ei edes ne huonommat opettajat. 

Meitä on kuule moneen lähtöön.  Ei yliopistoon pääsy takaa mitään  erityisiä asenteita juuri sinun mielesi mukaan. Helsingin yliopistossa 80-luvun alussa

Ei ne ole mitään minun mielen mukaisia asenteita vaan sitä, että puhutaanko lapsista kunnioittavaan ja asialliseen sävyyn. Sinä et niin tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole lapsia, mutta muistan lukeneeni jonkun uutisen, jossa asiantuntija sanoo että lapsen ei pitäisi olla yksin kotona vielä alle 10-vuotiaana. 

Ai sitä aikaa ei voi olla yksi kun aikuinen vie roskat? Useassa kunnassa ip-hoitoa on vain 1-2 luokkalaisille. 3. luokkalaisen pitää pärjätä yksin koulun jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Estääkö joku sua olemasta tukena aamuissa? Eli pitääkö lapsen kuukauden päästä osata nuo asiat itse vai voiko aikuinen auttaa? Jos aikuinen voi olla apuna, niin sitten ei minusta ongelmaa. Jos taas lapsen pitää kyetä lähtemään itsenäisesti, niin joko tehtävälista (jos osaa lukea) tai kuvalista, jos ei osaa lukea. Herätys, hampaiden pesu, pukeminen, aamupala jne. Ja katsotte jo illalla kaikki vaatteet, reput ym. valmiiksi. Suomessa ihannoidaan jostain syystä kovin itsenäisiä ja "reippaita" lapsia eikä arkuutta ja tarvitsevuutta saisi olla edes pienillä. Kuulostaa, että lapsi tarvitsee joko toiminnanohjaukseen tulea tai sitten vaan rohkaisua. 

Olen aamuisin tukena ja saatan lapsen kouluun ja klo 17 haen koulun vieressä olevasta iltapäiväkerhosta. Eli lapsen ei ole tosiaan mikään pakko olla yksin (eikä olla pakotettukaan). Olen kuitenkin tässä nyt jo pidempään kannustanu

No siinä tapauksessa nauttisin nyt kesästä ja antaisin lapsen olla pieni. Kokeile puolen vuoden päästä uudestaan. Nuo tehtävälistat/kuvalistat voit kuitenkin ottaa käyttöön vaikka heti ja hyödynnätte niitä yhdessä, mutta jättää tuon itsenäisyyden tavoittelun pois. Koulun alku on oikeasti tosi iso juttu etenkin aroille lapsille, ei kannata ottaa lisästressiä. Monilta työkavereilta olen kuullut, että heidän arat lapsensa ovat kolmannen luokan paikkeilla rohkaistuneet, kun on jaksettu tukea sinne asti. 

Itse en ole jaksanut stressata itsenäistymisen opettelusta, eiköhän nuo pienet helmoissa pyörijät viimeistään teini-ikäisenä kaikkoa, kunhan varmistaa, että heillä on tarvittavat taidot.

Meidänkin ekalle menevä lapsi on "taantunut" taidoiltaan ja haluaa kovasti olla vielä pieni. Myös kiukkukohtaukset mitä ihmeellisimmistä asioista ovat lisääntyneet. Olen yhdistänyt sen uuteen elämänvaiheeseen liittyvään jännitykseen, mikä on ihan luonnollista. Koulumatkaa ja omista tavaroista huolehtimista ollaan harjoiteltu, mutta muuten ei olla painostettu erityisemmin reippauteen. Kyllä terve lapsi lopulta haluaa itse ottaa niitä itsenäistymisen askeleita, kunhan on valmis.

Lapselta yksin kertaisesti vaaditaan asia kerrallaan. Lapsi voi tarvita rajuakin tuuppausta itsenäisyyteen. Ei hylätä, mutta vaaditaan. Kukaan ei itkuun kuole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä kohtaa voi miettiä , mikä meni siinä omassa kasvatustoiminnassaa pieleen. Vanhemman tulee opettaa lapselle alusta lähtien taitoja joita koulussa ja elämässä lapsi tulee tarvitsemaan ja rohkaista lasta yrittämään tehdä asioida ja kestää myös epäonnistumiset.

Anteeksi nyt, mutta en ihan ymmärrä tätä kommenttia. Lapseni osaa nuo taidot, koska ne on hänelle jo aiemmin opetettu. Osaaminen ei ole se ongelma. Hän myös kestää epäonnistumisia ihan hyvin ja vaikka sitä jos häviää pelissä ym. Nämäkin on hänelle opetettu aiemmin. Ongelma on hänen täysi HALUTTOMUUS itsenäisyyteen ja omatoimisuuteen. Vaikka hänen osaaminen siihen riittäisikin. Ap

Eikös tuo ole uhmaa? Meillä myös lapsi yritti noita juttuja, kun halusi uhmata ja leikkiä vauvaa. Vasta erittäin kovalla patistuksella teki asiat ja ne menivät yhtäkkiä ihan sekunnissa. Tämäkin lapsi joskus itkien huusi, ettei muka osaa, mutta hyvin osasi pakkotilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Kuukautta ennen koulun alkua on aika myöhästä ruveta "ratkomaan" tuollaista. 

Saati vajaa kolme viikkoa. Äiti nyt vain asennoituu siihen, että menee sinne kouluun ekaluokkalaisen viereen istumaan päiviksi. Kai te käytte yhdessä vessassakin, menette yhtä aikaa nukkumaan ja nukutte samassa sängyssä?

heitä nahjus pihalle ja omaan kämppään.siperia opettaa ruikuttajat elättämään itsensä.