Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenenkään muun koulun aloittava lapsi täysin haluton itsenäisyyteen ja omatoimisuuteen?
19.07.2025 |
Lapseni tietenkin osaa monenlaista jo itse tehdä, kuten nyt kuuluukin. Mutta ei suostu eikä halua, ellen ole itse siinä jotenkin läsnä. Hänelle on ihan mahdoton ajatus olla kaksi minuuttia yksin kotona että kävisin viemässä roskat. Tai hoitaa kaikki uloslähtöön liittyvä (mitä nyt pitääkin muistaa eli vessassa käynnit, vaatteiden ottamiset kaapista, pukemiset ym.) ilman että olen siinä jotenkin tsemppaamassa. Mielestäni hän osaisi nämä, mutta jos yritän vähänkin pakottaa tekemään ne täysin yksin tai itsenäisesti, niin tuloksena on itku. Hokee itkien ettei pysty. Ei myöskään halua opetella vaan on sitä mieltä, että ehdottomasti tarvitsee vielä äidin mukaan ihan kaikkeen (siis seisomaan siinä vieressä). Mikään kannustaminen ei tätä muuta. Hän myös pelkää ajatustakin kotona yksin olemisesta niin, ettei sitä ole mahdollista pikkupätkiä harjoitella, lyö ihan liinat kiinni siinä ja jos yrittää kannustaa, että hyvin se menee niin tulos on itku aiheesta että ei saa pakottaa johonkin mihin hän ei vain pysty. Onko muilla ollut samanlaista? Miten olette ratkaisseet tätä?
Kommentit (48)
Aika ratkaisee tuon, hoputtaminen ei. Anna olla pieni, jos se on hänelle nyt tarpeen. Koulun alku on jännä paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuukautta ennen koulun alkua on aika myöhästä ruveta "ratkomaan" tuollaista.
Onhan tätä tässä ratkottu jo koko eskarivuosi. Ja lapsen siis ei ole pakko olla koulun jälkeen yksin kotona, koska hän menee ip-kerhoon. Ap
On ihan tavallista, jotkut on rohkeampia kuin toiset. Tiedän lapsia jotka ei uskalla kulkea yksin eikä olla kotona yksin vielä kolmannellakaan.
Apeen pitkä aloitus kertoo taas kuka satuilee ja vastailee paskaa....😝😝😝
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apeen pitkä aloitus kertoo taas kuka satuilee ja vastailee paskaa....😝😝😝
Mikähän minun aloituksessa sinua noin ärsytti? Hermostutko aina pitkistä aloituksista? Erikoista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
On ihan tavallista, jotkut on rohkeampia kuin toiset. Tiedän lapsia jotka ei uskalla kulkea yksin eikä olla kotona yksin vielä kolmannellakaan.
Meillä esimerkiksi lapsi hyvin itsenäinen, ja siivoaa huoneensa yms. menee siis toiselle. Mutta ei esim.uskalla lähteä kauppaan yksin. Samanikäisissä kavereissa on sitten niitä, jotka yksin pyöräilee kouluun yms. Tiedä sitten onko hyvä vai huono juttu, että ei ole halua lähteä pyörimään tuonne kylille yksin/kavereiden kanssa🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään hämmästele, että lapsesi reagoi noin, jos olet yhtäkkiä alkanut vaatia häneltä tuollaisia juuri nyt vähän ennen koulun alkua. Hänellä on riittävästi ressiä ja jännitystä siinä koulun alkamisessa. Noita muita itsenäisyysasioita olisi pitänyt alkaa harjoitella paljon aiemmin, viimeistään jo 5-vuotiaana vähän kerrallaan.
Lapsesi tarvitsee sinulta nyt kaiken tuen hyvään ja turvalliseen koulun aloittamiseen. Älä sekoita siihen mitään muita opeteltavia elämäntaitoja. Lapsesi ei ole pikkuaikuinen, joka kykenee omaksumaan useita vaativia asioita samaan aikaan.
Joudut valitettavasti vain nyt nielemään ylpeytesi ja myöntämään, että olet itse mokannut. Et ole osannut opettaa lapselle itsenäisyyttä jo hyvissä ajoin. Se ei tapahdu yhdessä yössä, ei edes yhdessä kuukaudessa.
Toivon, että suot lapsellesi ja itsellesi nyt runsaasti aikaa ja myötätuntoa tähän uuteen elämänvaiheeseen sekä erityisesti lapselle erityisen paljon tukea, kannustusta ja rakkautta ilman minkäänlaista painostusta.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään hämmästele, että lapsesi reagoi noin, jos olet yhtäkkiä alkanut vaatia häneltä tuollaisia juuri nyt vähän ennen koulun alkua. Hänellä on riittävästi ressiä ja jännitystä siinä koulun alkamisessa. Noita muita itsenäisyysasioita olisi pitänyt alkaa harjoitella paljon aiemmin, viimeistään jo 5-vuotiaana vähän kerrallaan.
Lapsesi tarvitsee sinulta nyt kaiken tuen hyvään ja turvalliseen koulun aloittamiseen. Älä sekoita siihen mitään muita opeteltavia elämäntaitoja. Lapsesi ei ole pikkuaikuinen, joka kykenee omaksumaan useita vaativia asioita samaan aikaan.
Joudut valitettavasti vain nyt nielemään ylpeytesi ja myöntämään, että olet itse mokannut. Et ole osannut opettaa lapselle itsenäisyyttä jo hyvissä ajoin. Se ei tapahdu yhdessä yössä, ei edes yhdessä kuukaudessa.
Toivon, että suot lapsellesi ja itsellesi nyt runsaasti aikaa ja myötätuntoa tähän uuteen elämänvaiheeseen sekä erityisesti
En ole alkanut vaatimaan häneltä näitä asioita nyt yhtäkkiä. Vaan näissä on häntä yritetty kannustaa jo koko eskarivuosi. Eli jo vuoden ajan. Eikä koskaan vaadittu, ainoastaan kannustettu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei ole lapsia, mutta muistan lukeneeni jonkun uutisen, jossa asiantuntija sanoo että lapsen ei pitäisi olla yksin kotona vielä alle 10-vuotiaana.
Voi Ap. Vastaukseni ei ehkä miellytä sinua, mutta kirjoituksessasi häiritsee muutama asia. Puhut pariinkin otteeseen lapsen pakottamisesta joihinkin toimiin. Toisaalta taas lapsen reaktioista mainitset sanoilla: ei suostu, ei halua, ei pysty, pelkää, ei halua opetella, lyö liinat kiinni.
Herää kysymys, oletko jo vuosia aiemmin opettanut hänelle näitä asioita esim. ulkovaatteiden pukemista? (Tätähän harjoitellaan/edellytetään jo eskarissa.) Minkälaisia nämä tilanteet ovat? Odotatko vain vieressä, että lapsi toimii kuten käsket/pakotat? Huudatko hänelle? Nimitteletkö/vähätteletkö häntä? Vai jutteletko hänelle ystävällisesti ja tulet vastaan joissakin asioissa niin, että hän innostuu ja rohkaistuu myös itse yrittämään?
Oletko puhunut lapsesi kanssa näistä rauhallisessa tilanteessa, kun tilanne "ei ole päällä"? Kysynyt, mitä hän pelkkää? Miksi hän ei halua itse pukea? Mistä vaatteista hän yleisesti pitää? Tykkääkö hän oppia uusia asioita? Miltä hänestä koulun aloittaminen tuntuu? Tietääkö hän, keitä hänen luokalleen tulee? Onko sinne tulossa kavereita? Minkälainen uusi opettaja on? Kerro hänelle, että opettaja on turvallinen aikuinen, jolta voi pyytää apua, jos ei osaa tai ymmärrä jotakin asiaa.
On tärkeää pitää lasta lähellään/sylissä ja rupatella hänen kanssaan. Säännöllisesti näin toimimalla, lapsi oppii luottamaan vanhempaansa ja saa vanhemmasta kuvan muunakin kuin vain käskyjä ja kieltoja jakelevana automaattinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään hämmästele, että lapsesi reagoi noin, jos olet yhtäkkiä alkanut vaatia häneltä tuollaisia juuri nyt vähän ennen koulun alkua. Hänellä on riittävästi ressiä ja jännitystä siinä koulun alkamisessa. Noita muita itsenäisyysasioita olisi pitänyt alkaa harjoitella paljon aiemmin, viimeistään jo 5-vuotiaana vähän kerrallaan.
Lapsesi tarvitsee sinulta nyt kaiken tuen hyvään ja turvalliseen koulun aloittamiseen. Älä sekoita siihen mitään muita opeteltavia elämäntaitoja. Lapsesi ei ole pikkuaikuinen, joka kykenee omaksumaan useita vaativia asioita samaan aikaan.
Joudut valitettavasti vain nyt nielemään ylpeytesi ja myöntämään, että olet itse mokannut. Et ole osannut opettaa lapselle itsenäisyyttä jo hyvissä ajoin. Se ei tapahdu yhdessä yössä, ei edes yhdessä kuukaudessa.
Toivon, että suot lapsellesi ja itsellesi nyt runsaasti aikaa ja myötätuntoa
Pelkkä eskarivuosi ei tähän riitä. Itsenäisyyttä opetetaan lapselle ihan pikkulapsivuosista alkaen ikätasoisesti. Kannustaen ja rohkaisten. Esim. ottaen vanhempien mukaan erilaisiin pieniin kotitöihin. Ja näissä muistetaan, että jälki ei tietenkään voi olla samanlaista kuin aikuisella, mutta lasta muistetaan silti kiittää. Näistä pienistä teoista se lähtee, joten tässä lapsi oppii luottamaan itseensä ja taitoihinsa.
En pakota lasta, en huuda hänelle. En koskaan nimittele lasta. Kehun aina kun yrittää. Kannustan tekemään itse. Hän ei suostu. Sanon kannustavasti että osaat kyllä hyvin, teehän nyt itse, hyvin se menee. Jne. Lapsi itse puhuu tuosta että ei ole pakko ja että häntä ei saa pakottaa. Kotona en ole pakottanut tällaisissa asioissa, en tiedä mistä lapsi on sen keksinyt. Asioita on harjoiteltu hänen kanssaan pitkään ja hän osaa ne. Osaa hoitaa pukemisen ym aivan itse, osasi jo eskarissa. Mutta ei halua, ei suostu, suorastaan hätääntyy jos saa edes päähänsä että joskus olisi pakko itse yksin. Sitä tarkoitan että lyö liinat kiinni. Ei anna edes mahdollisuutta että harjoiteltaisiin kannustaen lyhyissä pätkissä. Alkaa itkemään jos edes jutellaan asiasta, että tätä voitaisiin nyt rauhassa opetella, että itse yksin tekisi.
Uudesta koulusta emme tiedä paljon. Uutta opettajaa ei ole vielä tiedossa, ilmeisesti edes koulu ei vielä tiedä tai viimeksi kun kuulimme niin asiaa ei ole vielä päätetty. Ei tiedetä ketä tulee luokalle, tuleeko yhtään tuttua. Kouluun tulee pari tuttua lasta, mutta luokkia ei ole vielä kerrottu kenellekään.
Eskarissa kaikki meni muuten hyvin, mutta lapsi koki että osa eskarin aikuisista painosti liikaa omatoimisuuteen ja jätti hänet oman onnensa nojaan tilanteissa joissa hän koki ettei selviä, tätä välillä itkikin kotona. Kun puhuin eskarin kanssa asiasta, niin sain aina napakan vastauksen, että heidän pitää edellyttää lasten selviävän yksin tietyistä asioista ja sillä selvä, case closed heidän puoleltaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa yllä joku kirjoitti että näitä harjoitellaan jo ennen eskarivuotta esim kotitöiden muodossa. Kyllä. Niin harjoitellaankin, myös meillä. Lapseni osaa täyttää ja tyhjentää tiskikoneen, osaa täyttää pyykkikoneen, osaa ripustaa pyykit, osaa siivota oman huoneensa jne. Osaa kitkeä kasvimaan. Osaa monenlaista. Hän ihan oikeasti osaa tällaisia asioita hyvin, osaaminen ei ole ongelma. Ongelma on se, että hän ei suostu tekemään näitä osaamiaan asioita yksin siis niin, että en ole jossain lähistöllä paikalla. Minun ei siis tarvitse olla samassa huoneessa tai vieressä, mutta minun tarvitsee olla jotenkin läsnä, vaikka viereisessä huoneessa tsemppaamassa tai saatavilla vastaamaan kysymyksiin. Lapsi suorastaan hätääntyy ajatuksestakin etten olisi vaan hän joutuisi tekemään ihan yksin. Tai täysin itsenäisesti. Ap
Kyllä meilläkin ainoa lapsi oli vielä ekalla mennessä sellainen, ettei tykännyt jäädä yksin kotiin, jos kävimme miehen kanssa ihan vaan kahdestaan kaupassa. Koulun jälkeen ei olisi ollut kypsä vielä olemaan yksin, onneksi ei tarvinnut. Kolmannella luokalla oli sitten välillä pakko olla koulun jälkeen hetki yksin, mutta aina oli kännykän päässä vanhemmat niin kyllä se siitä sujui.
Älä kiirehdi, on vielä hyvin aikaa oppia ja kypsyä.
Jotain tuossa on pahasti vialla. Ota yhteyttä lasten psykologiin.
Itkun on ilmeisesti oppinut vallankäyttökeinona. Sen ainakin maallikkokin voi ymmärtää aloituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Jotain tuossa on pahasti vialla. Ota yhteyttä lasten psykologiin.
Itkun on ilmeisesti oppinut vallankäyttökeinona. Sen ainakin maallikkokin voi ymmärtää aloituksesta.
Inhottaa tällaiset kommentit, joissa väitetään lasten käyttävän itkua vallankäytön keinona. Lapset ei tee niin. Jotkut itkee herkästi vähän kaikesta, jotkut ei juuri mistään. Lapset on erilaisia. Sellaiset aikuiset, jotka näkee lapset pikku vallankäyttäjinä, on väärässä. Lapsia pitää kasvattaa empatialla, ei näkemällä heidät noin negatiivisessa valossa.
t. Vaka-ope
Kuulostaa, että lapsesi tunnesäätelykyky on olematon. Hän tarvitsee koko ajan sinut säätelemään tunnetilaa. Kannattaa lukea aiheesta tai hakeutua perheneuvolaan saamaan vinkkejä siihen, miten lapselle opetetaan tunnesäätelyä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että lapsesi tunnesäätelykyky on olematon. Hän tarvitsee koko ajan sinut säätelemään tunnetilaa. Kannattaa lukea aiheesta tai hakeutua perheneuvolaan saamaan vinkkejä siihen, miten lapselle opetetaan tunnesäätelyä.
Tiedän miten sitä opetetaan lapselle. Olen lukenut kirjoja aiheesta. Ja olen opettanut sitä lapselle koko hänen lapsuuden ajan. Minusta se ei ole ollenkaan olematon. Hän osaa kyllä säädellä tunteitaan ihan siinä missä ikäisensä nyt pitääkin. Ei noihin itsenäisen tekemisen asioihin (esim pukemistilanteet tms) juuri edes liity mitään isompia tunteita. Ap
Alue: Aihe vapaa
Kuukautta ennen koulun alkua on aika myöhästä ruveta "ratkomaan" tuollaista.