Lue keskustelun säännöt.
Totaalinen kyllästyminen ja herääminen siihen että oma mies jäänyt henkisesti lapsen tasolle
19.07.2025 |
Ollaan oltu jo pitkään yhdessä ja lapsiakin on. Olen aina ollut sellainen sopeutuva ja kiltti ihminen. Lisäksi olen luonnostani tottunut ottamaan vastuuta ja tekemään paljon töitä. Nyt heräilen siihen kuinka tyytymättömyys parisuhteessa on kasvanut sellaisiin mittoihin, että en enää halua edes nukkua mieheni kanssa samassa sängyssä.
Mies puhuu kokoajan että yritetään nyt vielä ja saattaa jotain yksittäisiä huomionosoituksia häneltä tulla, mutta ei mitään isoja. Itse en enää ole nähnyt mitään vaivaa suhteen eteen, ja syy on siinä että jos minua joku asia harmittaa mitä mies on tehnyt, hän ei kuuntele eikä ota kritiikkiä vastaan. Aina alkaa kieltäminen, asioiden vääntely, selittely ja lopulta asia kääntyy ihan päälaelle ja jopa minä saatan olla se syyllinen.
Otetaan esimerkiksi se että olen tehnyt pitkään kahta työtä, jotta saamme perheemme kulut katetuksi. Mies on vaan olettanut minä maksan suurimman osan kuluista. Hän ei siis siitä ole osoittanut mitään erityisempää kiitollisuutta. Päinvastoin on saattanut valittaa työni huonoista puolista ja sanonut että minun pitäisi lopettaa toinen työ, vaikka hänellä itsellään ei ole aikomustakaan hankkia lisätuloja mistään.
Mies ei myöskään ota esim mitään vastuuta siitä että tekisi vapaaehtoisesti lasten kanssa asioita, ei edes näin kesällä. Aina löytyy tekosyyt ja selitykset, on kaikkea muuta, siis ihan perus arkea. Jos hän esim joutuu siivoamaan kotona (kestää ehkä reilu tunnin) niin sinä päivänä hän ei tee mitään muuta. Hän siis katsoo että on työnsä tehnyt, vaikka lapset hyppäsivät seinillä, hänelle ei tule mieleen että lähtisi heidän kanssa jonnekin ja keksisi tekemistä. Sitten jos valitan tästä, niin hän ylimielisesti vähätellen kysyy että mitä minä muka olen tehnyt nyt kesällä lasten kanssa, käynyt rannalla? Juu olen käynyt jokaisena aurinkoisena päivänä rannalla ja lapset rakastavat sitä, mies ei arvosta ollenkaan, väheksyy vaan. Lisäksi olen lasten kanssa tehnyt kaksi reissua, joihin mies toteaa että hänhän oli töissä silloin että miten hän olisi voinut lähteä edes reissuun. Mutta kun vastaavasti hän on vapaalla ja minä töissä, lapset eivät tosiaan pääse rannalle tai minnekään muuallekaan vaikka olisi mikä hellepäivä. Eikä mies keksi oma-aloitteisesti mitään, esim että hankkisi jonkun uima-altaan pihalle, ilmastointilaitteen tai mitään muutakaan.
Äh en edes osaa selittää. Se sellainen passiivisuus ihan kaikessa on niin valtava turnoff jos voi sanoa ja asiasta sanominen kuormittaa vaan enemmän. Kyllä sitä jotenkin ajattelisi että mies haluaisi pyrkiä tekemään perheensä elämästä parempaa. Hänellä ei ole tällaista tarvetta.
Onko muilla tällaista? Mies sai minut pitkään uskomaan että vaadin liikaa, vaan en enää kyllä ajattele niin. Päinvastoin olen tyytynyt aivan liian vähään.
Kommentit (182)
Fakta nyt vain on se, että lapset ei keskimäärin kiinnosta miehiä samalla tavalla kuin naisia. Mies voi kyllä haluta "nimelleen jatkajan", tai joskus myöhemmin opettaa lapselle (varsinkin poikalapselle) jotain omasta mielelestään mielekkäitä hommia (purjehdusta, tennistä, auton rassaamista...) tai kannustaa lasta kentän laidalla ja elätellä suuria unelmia sen tulevasta urasta ja sen kautta itsellekin koituvasta kunniasta. Mutta vasta kun joku muu on hoitanut ja kasvattanut ne pikkulapsiajan ohi.
Lapsia haluava nainen voisi hyväksyä tämän tosiasian ja valmistautua siihen, että mitä luultavimmin joutuu pikkulapsista ottamaan päävastuun. Miestä todennäköisesti ei kiinnosta. Tietysti poikkeuksiakin on, mutta yleensä noin se menee. Lapsi rupeaa kiinnostamaan miestä siinä vaiheessa, kun sen voi ottaa kaveriksi mukaan johonkin hommaan, jota aidosti tykkää itse tehdä.
Miehillä myöskään keskimäärin ei ole ollenkaan niin iso vaatimustaso kodin siisteyden, ruokavalion monipuolisuuden, vaatteiden tyylikkyyden ym. sipertämisen suhteen.
Ehkä ydinperhe ei ole kovin toimiva ratkaisu nykyään, kun oletuksena on, että nainenkin käy töissä. Se toimi kotiäitien aikaan, se ehkä toimi jos oli kotiapulainen työssäkäyvän äidin apuna, se ehkä toimi maaseudulla, vaikka emännällä olikin raskaat navettatyöt kontollaan, mutta lapset pystyi ottamaan sinne mukaan ja isompi katsoi pienempiään.
On yhteisöjä, joissa on avioliittoja ja sen myötä ydinperheitä, mutta miehet ja naiset enimmän päivää hengailevat oman sukupuolen porukoissa, miehet omia töitään tehden (paimennus, savenvalanta, kaupankäynti; mitä nyt missäkin) ja samalla keskenään paskaa jauhaen, naiset sukulaisten tai naapuruston muijien kanssa kotitaloustöissään, lapset jaloissa pyörien. Joskus ehkä seitsenvuotiaana poikalapset siirtyvät miesten porukoihin. On myös matriarkaalisia yhteisöjä, joissa aviomies muuttaa vaimon ja samalla tietysti anoppinsa ja vaimon sisarten luo. Naiset pyörittävät asioita, ja yhteisössä hengailevat miehet ovat jonkinlaista aputyövoimaa, jota tarpeen mukaan hyödynnetään vaikkapa fyysistä voimaa vaativissa tehtävissä.
Mikä olisi meidän olosuhteisiin sopiva ratkaisu, jossa lapsia haluavat naiset pystyisivät niitä hankkimaan ja mielellään jo nuorempina kuin nykyään, ilman että hankinta on riippuvainen siitä että löytyy täydellinen mies isäksi, puolisoksi, rakastetuksi? Ja ilman että urakehitys työelämässä kärsii? Ja jossa mies, joka ehkä haluaa lapsia jonkin verran, mutta ei ole pikkulapsivuosina täysillä valmis panostamaan niihin eikä kotiinkaan, voisi sitten kuitenkin olla mukana lastensa elämässä, kun nämä ovat vähän varttuneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ette usko, miten onnellinen olen nyt, kun lapset ovat muuttaneet omilleen, eikä tarvitse huolehtia kuin itsestään. Erosin jo vuosia sitten. Miesystävä on, mutta en muuta enää ikinä yhdenkään miehenpuolen kanssa saman katon alle, ellei mies ole niin satumaisen rikas ja anteluas, että pystyy kustantamaan siivoajat ja kokit.
Eli annat jonkun 👨🏿 panna silloin tällöin?
Paljon vetoa, että se mies raivostuu, kun ap ottaa eron puheeksi. Miehen tavoite on järjestää asiat niin, että itse voi ottaa lököisästi, eikä ole mitään velvollisuuksia, ja vaimo hoitaa kaiken. Asetelma uhkaa murentua, kun vaimo on lähdössä, ja sehän ei noille miehille yleensä käy.
Vierailija kirjoitti:
Fakta nyt vain on se, että lapset ei keskimäärin kiinnosta miehiä samalla tavalla kuin naisia. Mies voi kyllä haluta "nimelleen jatkajan", tai joskus myöhemmin opettaa lapselle (varsinkin poikalapselle) jotain omasta mielelestään mielekkäitä hommia (purjehdusta, tennistä, auton rassaamista...) tai kannustaa lasta kentän laidalla ja elätellä suuria unelmia sen tulevasta urasta ja sen kautta itsellekin koituvasta kunniasta. Mutta vasta kun joku muu on hoitanut ja kasvattanut ne pikkulapsiajan ohi.
Lapsia haluava nainen voisi hyväksyä tämän tosiasian ja valmistautua siihen, että mitä luultavimmin joutuu pikkulapsista ottamaan päävastuun. Miestä todennäköisesti ei kiinnosta. Tietysti poikkeuksiakin on, mutta yleensä noin se menee. Lapsi rupeaa kiinnostamaan miestä siinä vaiheessa, kun sen voi ottaa kaveriksi mukaan johonkin hommaan, jota aidosti tykkää itse tehdä.
Miehillä myöskään keskimäärin ei ole ollenkaan niin iso vaatimustas
Nykyäänhän miehet toivovat lasta useammin kuin naiset. En yhtään ihmettele. Siitä on ollut uutisia, kun on kirjoitettu alhaisesta syntyvyydestä. Eli muutoksen pitää lähteä miehistä, jotta naisetkin haluaisivat alkaa saada heidän kanssaan lapsia ja syntyvyys paranisi. Miesten on aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa kantaa vastuuta lastenhoidosta ja kotitöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta nyt vain on se, että lapset ei keskimäärin kiinnosta miehiä samalla tavalla kuin naisia. Mies voi kyllä haluta "nimelleen jatkajan", tai joskus myöhemmin opettaa lapselle (varsinkin poikalapselle) jotain omasta mielelestään mielekkäitä hommia (purjehdusta, tennistä, auton rassaamista...) tai kannustaa lasta kentän laidalla ja elätellä suuria unelmia sen tulevasta urasta ja sen kautta itsellekin koituvasta kunniasta. Mutta vasta kun joku muu on hoitanut ja kasvattanut ne pikkulapsiajan ohi.
Lapsia haluava nainen voisi hyväksyä tämän tosiasian ja valmistautua siihen, että mitä luultavimmin joutuu pikkulapsista ottamaan päävastuun. Miestä todennäköisesti ei kiinnosta. Tietysti poikkeuksiakin on, mutta yleensä noin se menee. Lapsi rupeaa kiinnostamaan miestä siinä vaiheessa, kun sen voi ottaa kaveriksi mukaan johonkin hommaan, jota aidosti tykkää itse tehdä.
Miehillä myöskään
Joo, kyllä naiset TIETÄÄ että mies ei lasta hoida jo ennen kuin se on siitettykään.
-> Nimittäin ne menopaussi-ikäiset maalaisakat jotka ovat jämähtäneet 1950-luvulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fakta nyt vain on se, että lapset ei keskimäärin kiinnosta miehiä samalla tavalla kuin naisia. Mies voi kyllä haluta "nimelleen jatkajan", tai joskus myöhemmin opettaa lapselle (varsinkin poikalapselle) jotain omasta mielelestään mielekkäitä hommia (purjehdusta, tennistä, auton rassaamista...) tai kannustaa lasta kentän laidalla ja elätellä suuria unelmia sen tulevasta urasta ja sen kautta itsellekin koituvasta kunniasta. Mutta vasta kun joku muu on hoitanut ja kasvattanut ne pikkulapsiajan ohi.
Lapsia haluava nainen voisi hyväksyä tämän tosiasian ja valmistautua siihen, että mitä luultavimmin joutuu pikkulapsista ottamaan päävastuun. Miestä todennäköisesti ei kiinnosta. Tietysti poikkeuksiakin on, mutta yleensä noin se menee. Lapsi rupeaa kiinnostamaan miestä siinä vaiheessa, kun sen voi ottaa kaveriksi mukaan johonkin hommaan, jota aidosti tykkää itse tehdä.
Miehillä myöskään keskimäärin ei ole ollenkaan niin iso vaatimustas
Onko sinulla mitään muuta elämää kuin ihanana heinäkuun päivänä koneella naputtelu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se varmasti aloittajastakin kiva vain olla, mutta kun fakta on se, ettei lasten kanssa voi vaan olla. Jonkun pitää tehdä ruokaa, käydä kaupassa, siivota, hoitaa lasten asiat, kasvattaa lapsia yms... Varsinkin, kun molemmat käyvät töissä niin kummallakaan ei ole oikeutta vältellä näitä vastuita, vaikka olisi kiva vaan olla.
...
Lasten ollessa isällään, lapset ovat jatkuvasti puhelimella, he eivät käy missään ja ruoka valmishampurilaisia. Lasten mukaan isä ei heiltä kysele koskaan kuulumisia eikä oikein muutenkaan ole kiinnostunut heidän elämästään. Itse taas teen paljon asioita lasten kanssa ja keskustelemme paljon.
En oikein usko, että aloittajasta olisi kiva vain olla.
Mutta tuosta sinun tapauksestasi: Kun lapset ovat isällään, hehän saavat sieltä juuri sen kaiken vältt
En nyt jokaista yksityiskohtaa jaksanut tuohon kirjoittaa, mutta jos lapsille on valmis tarjoamaan vain sen minimin, että he säilyvät hengissä niin sitten kannattaa jättää lapset tekemättä. Kenellekään ei ole hyväksi olla puhelimella koko herelläoloaikaa ja syödä pelkkää roskaruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin olisin lukenut omasta elämästä. Tuohon täytyy tulla muutos. Nuoret naiset ja äidit, älkää suostuko siihen, mihin me vanhemmat naiset olemme suostuneet. Mies elää täyshoidossa avio-/avoliitossa. Sitten kun ero tulee, niin mies vaatii vuoroviikkosysteemiä ja omalla vastuuviikollaan hoidattaa lapset iäkkäillä äidiltään. Näin meillä. Ja iäkäs äiti aloittaa uudelleen aikuisen miehen passaamisen. Voi meitä naisia, mihin opetamme poikamme ja miehemme.
Puhut niin kuin miehet eivät itse olisi vastuussa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.
Aikuista miestä ei voi pakottaa lapsiaan tai kotiaan hoitamaan, ei edes osallistumaan yhteisiin kuluihin perheessä, jos mies ei halua.
Silloin otetaan ero. Ei ole naisen tehtävä alkaa kasvattamaan ja kouluttamaan aikuista miestä.
Vierailija kirjoitti:
Paljon vetoa, että se mies raivostuu, kun ap ottaa eron puheeksi. Miehen tavoite on järjestää asiat niin, että itse voi ottaa lököisästi, eikä ole mitään velvollisuuksia, ja vaimo hoitaa kaiken. Asetelma uhkaa murentua, kun vaimo on lähdössä, ja sehän ei noille miehille yleensä käy.
Lyön vetoa miljoonan sillä tiedän että koko aloitus on keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin vähän vastaavasta miehestä. Tein kaiken yksin ja hän oli pelkkä kivireki. Kerran pyysin, että hän voisi kesällä siivota keittiön - eli tekemään homman, jonka minä tein joka päivä muuten. Tää sankari kitisi vuoden sitä, että hänen kesälomansa ( valtiolta eli pitkä loma) meni hukkaan kun pakotin hänet siivoamaan. Oli helpotus päästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin olisin lukenut omasta elämästä. Tuohon täytyy tulla muutos. Nuoret naiset ja äidit, älkää suostuko siihen, mihin me vanhemmat naiset olemme suostuneet. Mies elää täyshoidossa avio-/avoliitossa. Sitten kun ero tulee, niin mies vaatii vuoroviikkosysteemiä ja omalla vastuuviikollaan hoidattaa lapset iäkkäillä äidiltään. Näin meillä. Ja iäkäs äiti aloittaa uudelleen aikuisen miehen passaamisen. Voi meitä naisia, mihin opetamme poikamme ja miehemme.
Puhut niin kuin miehet eivät itse olisi vastuussa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.
Aikuista miestä ei voi pakottaa lapsiaan tai kotiaan hoitamaan, ei edes osallistumaan yhteisiin kuluihin perheessä, jos mies ei halua.
Silloin otetaan ero. Ei ole naisen tehtävä alkaa kasvattamaan ja kouluttamaan aikuista miestä.
Ota ylimääräinen rauhoittava, vaikka otit jo aamulla yhden.
- Psykiatrisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne miehet siellä työpaikoillakin lusmuilee. Heitä ei kiinnosta yhteinen hyvä, vaan oma napa.
Ja oikeassa siinä ovatkin, elämässä (perheessä ja töissä) pääsee paljon helpommalla kun toimii kuin mies.
Kyllä ne lusmuilevat miehet lentää työpaikaltakin pihalle aika nopeasti. Yritysten tehtävä on tehdä voittoa ja jos työntekijä ei anna panostaan, niin se on tervemenoa sitten. Tosin puolison kannalta voi olla sitten ongelmallista se, jos mies on tehokas työpaikalla. Usein ne uraorientoituneet miehet ei kovin paljoa kotona näy.
Ikävä kyllä sinulla on liian yksinkertainen kuva työpaikoista. Se ei ole puhtaasti sitä, että tehdään tehtävät x,y ja z ja saadaan tulokseksi plussaa tai miinusta. Työpaikka on yhteisö, jossa on eril
No sitä tulosta voi tehdä siltikin välttelemällä asioita, jotka sitten muut tekee sun puolesta. Ja jos tulosta mitataan voitolla, niin ne menestyjät ovat lähtökohtaisesti itsekkäitä ja käyttävät muita hyväksi oman menestymisensä parantamiseksi.
Voi että se on vaikeaa ajatella syvällisemmin ja analyyttisemmin....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta nyt vain on se, että lapset ei keskimäärin kiinnosta miehiä samalla tavalla kuin naisia. Mies voi kyllä haluta "nimelleen jatkajan", tai joskus myöhemmin opettaa lapselle (varsinkin poikalapselle) jotain omasta mielelestään mielekkäitä hommia (purjehdusta, tennistä, auton rassaamista...) tai kannustaa lasta kentän laidalla ja elätellä suuria unelmia sen tulevasta urasta ja sen kautta itsellekin koituvasta kunniasta. Mutta vasta kun joku muu on hoitanut ja kasvattanut ne pikkulapsiajan ohi.
Lapsia haluava nainen voisi hyväksyä tämän tosiasian ja valmistautua siihen, että mitä luultavimmin joutuu pikkulapsista ottamaan päävastuun. Miestä todennäköisesti ei kiinnosta. Tietysti poikkeuksiakin on, mutta yleensä noin se menee. Lapsi rupeaa kiinnostamaan miestä siinä vaiheessa, kun sen voi ottaa kaveriksi mukaan johonkin hommaan, jota aidosti tykkää itse tehdä.
Miehillä myöskään
Onko sinulla mitään muuta elämää kuin ihanana heinäkuun päivänä koneella naputtelu?
Sitten kun helteet on ohi. Tämä sää ei ole mikään ihana. Lomankin pidän vasta eo-syyskuun vaihteessa siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan kun olisin lukenut tämän saman tarinan aiemminkin täällä.
No joka tapauksessa: Yleensähän ihminen valitsee sellaisen puolison, joka täydentää omia haavoja. Sitten kun alkaa niistä haavoista eheytyä, mutta toinen ei kasva samalla tavalla, tulee se ero.
Ihanaa, että olet kasvamassa rajoihisi ja itsekunnioitukseesi. Miehesi valitettavasti ei pysty sinua tuolla matkalla tukemaan, vaan päin vastoin vetää taakse päin. Ja myös sinä estät hänen kehitystään vastuulliseksi, kun niin kauan kuin olet tuossa, mies odottaa että toimit hänellekin äitinä.
Mutta olet vastuussa vain omasta ja lastesi kasvusta. Miestäsi et voi pakottaa tai edes ohjata kasvamaan. Hän kasvaa omien kykyjensä mukaan tai on kasvamatta.
Valitettavasti ainoa tie eteenpäin on eron kautta. :(
Näitä tarinoita on surullisen paljon tässäkin maassa. Mies heittäytyy lapseksi vaimolleen.
Vierailija kirjoitti:
Paljon vetoa, että se mies raivostuu, kun ap ottaa eron puheeksi. Miehen tavoite on järjestää asiat niin, että itse voi ottaa lököisästi, eikä ole mitään velvollisuuksia, ja vaimo hoitaa kaiken. Asetelma uhkaa murentua, kun vaimo on lähdössä, ja sehän ei noille miehille yleensä käy.
Ei tossukalla ole mitään tavoitteita, ei ole koskaan ollutkaan. Luultavasti vain elää siten kuin on lapsuudenkodissaan oppinut että perheessä eletään.
Vierailija kirjoitti:
Kummallinen perhe ap:lla, joka ei suunnittele yhdessä mitään, esim. taloutta. Nainen paahtaa kahta työtä neuvottelematta miehen kanssa. Kyllä ap saa syyttää aika pitkälle itseään, että on noin aloitekyvytön.
Ja kappas, ainoa tapa yrittää muuttaa mitään on tulla valittamaan tänne. Puhuisit edes jollekin ystävällesi tai muulle luotetulle, täällä saat vahvistusta vain omille vinoille ajatuksillesi ja voit tarjoilla parisuhteesi tilanteen vain omasta turvallisesta näkökulmastasi.
Näiden aloitusten ideahan on se, että naisen ei tarvitse muuttua parisuhteen jatkamiseksi, vain miehen. leskinainen 68 v
Ystäville ei voi puhua anonyymisti kuten täällä. Ystävillä ei myöskään todennäköisesti ole samanlainen tilanne, joten vertaistuki jää saamatta. Koska tilanne ei ole heille tuttu, ei he voi kertoa omaa tilannettaan miten tilanteen sai ratkaistua. Leskinanen on hyvä ja menee jonnekin muualle, vaikka sinne Ylilaudalle.
Hyvän tähden sentään. Lähde nyt menemään senkin lapanen. Olet nainut miesvauvan. Sanotko tuota oikeasti mieheksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne miehet siellä työpaikoillakin lusmuilee. Heitä ei kiinnosta yhteinen hyvä, vaan oma napa.
Ja oikeassa siinä ovatkin, elämässä (perheessä ja töissä) pääsee paljon helpommalla kun toimii kuin mies.
Kyllä ne lusmuilevat miehet lentää työpaikaltakin pihalle aika nopeasti. Yritysten tehtävä on tehdä voittoa ja jos työntekijä ei anna panostaan, niin se on tervemenoa sitten. Tosin puolison kannalta voi olla sitten ongelmallista se, jos mies on tehokas työpaikalla. Usein ne uraorientoituneet miehet ei kovin paljoa kotona näy.
Ikävä kyllä sinulla on liian yksinkertainen kuva työpaikoista. Se ei ole puhtaasti sitä, että tehdään tehtävät x,y ja z ja saadaan tulokseksi plussaa tai miinusta. Työpaikka on yhteisö, jossa on eril
Ihminen ei toimi kuin kone, vaan kuin ihminen inhimillisine piirteineen osana ihmisyhteisöä, jota työpaikatkin ovat.
Ja miehille ei tuota mitään ongelmaa ajatella omaa parasta kaikissa yhteisöissä. Nainen osaa ajatella kokonaisuutta ja tämähän se naisten turmioksi tulee. Kannattaisi ajatella vain omaa napaa kuten mies.
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha verrata 60-lukua tähän päivään. Monesta asiasta lasahtaa lasu tänä aikana, mitkä ennen olivat ok.
Luulenkin, että tarkoituksena on antaa perspektiiviä. Voiko enää tämän enempää lapsia paapoa kuin tänä aikana? Ehdottomasti on paljon hyvää tapahtunut lainsäädännössä ja kasvatustyylissä sitten 60-luvun. Kuitenkin monet nykyajan ongelmat johtuvat tästä ylenpalttisesta paapomisesta.
Anteeksi ohis alkuperäisestä aiheesta.
Joo joo. Kaikki tietää jo että olet velavanhanpiian elämän valinnan tehnyt ja siinä katkerassa elämässäsi pysyt kunnes yksinäisenä kuolet.