Totaalinen kyllästyminen ja herääminen siihen että oma mies jäänyt henkisesti lapsen tasolle
Ollaan oltu jo pitkään yhdessä ja lapsiakin on. Olen aina ollut sellainen sopeutuva ja kiltti ihminen. Lisäksi olen luonnostani tottunut ottamaan vastuuta ja tekemään paljon töitä. Nyt heräilen siihen kuinka tyytymättömyys parisuhteessa on kasvanut sellaisiin mittoihin, että en enää halua edes nukkua mieheni kanssa samassa sängyssä.
Mies puhuu kokoajan että yritetään nyt vielä ja saattaa jotain yksittäisiä huomionosoituksia häneltä tulla, mutta ei mitään isoja. Itse en enää ole nähnyt mitään vaivaa suhteen eteen, ja syy on siinä että jos minua joku asia harmittaa mitä mies on tehnyt, hän ei kuuntele eikä ota kritiikkiä vastaan. Aina alkaa kieltäminen, asioiden vääntely, selittely ja lopulta asia kääntyy ihan päälaelle ja jopa minä saatan olla se syyllinen.
Otetaan esimerkiksi se että olen tehnyt pitkään kahta työtä, jotta saamme perheemme kulut katetuksi. Mies on vaan olettanut minä maksan suurimman osan kuluista. Hän ei siis siitä ole osoittanut mitään erityisempää kiitollisuutta. Päinvastoin on saattanut valittaa työni huonoista puolista ja sanonut että minun pitäisi lopettaa toinen työ, vaikka hänellä itsellään ei ole aikomustakaan hankkia lisätuloja mistään.
Mies ei myöskään ota esim mitään vastuuta siitä että tekisi vapaaehtoisesti lasten kanssa asioita, ei edes näin kesällä. Aina löytyy tekosyyt ja selitykset, on kaikkea muuta, siis ihan perus arkea. Jos hän esim joutuu siivoamaan kotona (kestää ehkä reilu tunnin) niin sinä päivänä hän ei tee mitään muuta. Hän siis katsoo että on työnsä tehnyt, vaikka lapset hyppäsivät seinillä, hänelle ei tule mieleen että lähtisi heidän kanssa jonnekin ja keksisi tekemistä. Sitten jos valitan tästä, niin hän ylimielisesti vähätellen kysyy että mitä minä muka olen tehnyt nyt kesällä lasten kanssa, käynyt rannalla? Juu olen käynyt jokaisena aurinkoisena päivänä rannalla ja lapset rakastavat sitä, mies ei arvosta ollenkaan, väheksyy vaan. Lisäksi olen lasten kanssa tehnyt kaksi reissua, joihin mies toteaa että hänhän oli töissä silloin että miten hän olisi voinut lähteä edes reissuun. Mutta kun vastaavasti hän on vapaalla ja minä töissä, lapset eivät tosiaan pääse rannalle tai minnekään muuallekaan vaikka olisi mikä hellepäivä. Eikä mies keksi oma-aloitteisesti mitään, esim että hankkisi jonkun uima-altaan pihalle, ilmastointilaitteen tai mitään muutakaan.
Äh en edes osaa selittää. Se sellainen passiivisuus ihan kaikessa on niin valtava turnoff jos voi sanoa ja asiasta sanominen kuormittaa vaan enemmän. Kyllä sitä jotenkin ajattelisi että mies haluaisi pyrkiä tekemään perheensä elämästä parempaa. Hänellä ei ole tällaista tarvetta.
Onko muilla tällaista? Mies sai minut pitkään uskomaan että vaadin liikaa, vaan en enää kyllä ajattele niin. Päinvastoin olen tyytynyt aivan liian vähään.
Kommentit (182)
En ole oikein koskaan ymmärtänyt näitä, jotka moittivat omaa puolisoaan jossain palstalla. Aloituksesta ei tosin selvinnyt, että onko kyseessä avioliitto vai avosuhde. Avosuhteestahan voi lähteä milloin vaan ilmoittamattakin, koska ei siinä ole mitään virallista suhdetta edes. Jos kyseessä on taas avioliitto, niin siinä nainen on kuitenkin itse tehnyt alun perin valinnan olla kyseisen miehen kanssa loppuelämä. Ei silloin voi syyttää kuin itseään, jos on valinnut väärän puolison. Suomi on vapaa maa ja täällä saa täysin vapaasti valita, kenen kanssa menee naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa miehistä on täälläisiä. Nainen on heille objekti, ja omien tarpeiden tyydyttäjäkone, jota ei oikeasti rakastetaan, arvosteta ja kunnioiteta. Mies kykenee oikeasti rakastumaan ja rakastamaan kaunista naista. Tämä on totuus.
Eihän aloittajakaan rakasta, arvosta ja kunnioita miestään.
Mies rakastaa rauhallista perhe-elämää. Että voi olla omassa kotonaan. On mukavaa, että on siinä muutama muksu ympärillä pyörimässä, ja vaimo, jolta saattaa aina joskus saada seksiäkin. Kyllä, mies arvostaa tätä.
Vaimolla nyt vain on unelma jostain toisenlaisesta elämäntyylistä.
Olet tietysti mies, kun lapset vain siinä mukavasti pyörivät ympärillä. Lapsista ei tarvitse millään tavoin huolehtia, ei ruokkia, pestä pyykkiä, ei selvitellä riitoja, auttaa läksyissä tai opettaa esimerkiksi pyöräilemään tai uimaan tai muitakaan perustaitoja, ei. Ihan itsestään oppivat.
Olen 60-luvulla syntynyt nainen. Lapsuudessani lapsia hyysättiin paljon vähemmän kuin näitä nykyisiä. Tosin nyt on kännykkä alkanut viedä sen verran paljon vanhempien huomiota, että aletaan palata sellaiseen menoon kuin oli lapsi ollessani. Mutta siis, lapsille ei aikuisen keksineet mitään viihdykettä, puhumattakaan että olisi kuskattu harrastuksiin. Pyöräilyn opin kaveriporukalla, uimaan uimarannalla, jossa oli kyllä vanhemmat mukana (siellä rannalla, minä vedessä), mutta ei se monta kertaa vienyt. Sen jälkeen pyöräiltiin rannalle kaverukset keskenämme. Taloustöihin piti tietysti lasten jo pienestä pitäen osallistua, esim. pyykin ripustus, vihannesten pilkkominen keittiössä, pöydän kattaminen, tiski (ei ollut tiskikonetta), imurointi...
Kyllä, lapset siinä pyörimme ympärillä. Ei meitä sen kummemmin kasvatettu tai holhottu saati viihdytetty. Ruokaa saatiin ja vaatteet päälle. Mentiin omia aikojamme, mutta taloustöissä piti olla mukana.
Vierailija kirjoitti:
Olet sanonut jo toiveesi miehellesi. Olen jo vähän tiukempi mielipiteissäni. Lähtökohtaisesti jos sinun täytyy alkaa sanoa miehelle, kaverille ja kenellekkään ihmiselle miten sinua tai perhettäsi pitäisi kohdella, ollaan jo pielessä. Käytöksen pitäisi lähtökohtaisesti olla defaulttina perheen kanssa olemista miehesi kohdalla. Miehellä on varmasti aikaakin, jos vain yksi työ ja sinulla kaksi.
Sepä se! Kun asiat on pielessä jo ennen tätä palautteen antoa/kritiikkiä johon täällä takerrutaan ja johon oma ex miehenikin takertui. Jos vaan minä olisin kommunikoinut paremmin niin kaikki olisi ollut hyvin
Vierailija kirjoitti:
Hyvä naiset! 👍
Kannattaa ehdottomasti viettää kaunis lauantai palstalla raivoten!
Esimerkki epäkypsästä mielestä, toisen kokemuksen mitätöinti, kun ei osaa/halua ottaa vastuuta.
Kannattaa ehdottomasti vielä kehittää itseään, tehtävää on! 👌
Mies ei sanonut "minä rakastan sinua" muutoin kuin yhden kerran. Nakitti minut hakemaan itselleen, meille, asunnon.
Vaikka vietätte niin paljon aikaa av:llä kuin vietättekin, ette tunnista tätä aloittajaa joka kirjoittaa aina samanlaisia pitkiä aloituksia siitä mikä mielikuvitusmiehessä on kulloinkin vikana?
#naiset
#medialukutaito
Vierailija kirjoitti:
Todella yleistä että kun mies pääsee helpolla (nainen hoitaa lapset, työt, kotityöt ja viihdytyksen) niin sitten kun asiasta sanoo niin mikään ei muutu. Eivät muka osaa tai viitsi. Alusta alkaen pitää pistää miehet hommaan mukaan, eikä päästää kuin koira veräjästä tyyliin kyllä se mies isärooliin pikkuhiljaa kasvaa jne.
Miksi näitä asioita ja vastuita perheessä ei käydä kattavasti läpi ennen suhteeseen ryhtymistä? Kyllähän työpaikoillakin haastatellaan nykyään hakijat moneen otteeseen, jotta löydetään varmasti sopiva työntekijä. Eikö ihmiset nykyään enää keskustele tapailuvaiheessa mistään, kun aina tuntuu tulevan näitä yllätyksiä? Ilmeisesti nykyajan tyyli on se, että hypätään ensin vällyjen väliin ja aletaan vasta sitten pohtimaan, että onkohan meille samat arvot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan kuulleet miehestä, joka olisi UUPUNUT lapsiperhe-elämästä?
Oletteko koskaan kuulleet miehen suusta, että kokisi RIITTÖMYYTTÄ vanhemmuudestaan tai SYYLLISYYTTÄ siitä ettei perheen vuoksi anna itsestään tarpeeksi töissä?
En minäkään.
Miehet tekevät niin vähän ja monikaan ei hahmota todellista vanhemmuuden vastuuta.
Mies lyö hanskat tiskiin siinä vaiheessa kun velvollisuudet alkavat häiritä hänen omaa olotilaansa. Ei ehdi uupumaan, kun jo luovutetaan.
Kumppanin valinnassa kannattaa käyttää myös järkeään eikä ajatella vaan tunteillaan. Puoliso kun valitaan aina ihan itse!
Ei liity nyt tähän mitenkään. Vastasit tunteella, koetappa käyttää järkeä.
Liittyy muuten var
Mielesi on vielä niin kehittymätön, että sinulla menee asiat pikku päässäsi vähän solmuun ja sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä naiset! 👍
Kannattaa ehdottomasti viettää kaunis lauantai palstalla raivoten!
Esimerkki epäkypsästä mielestä, toisen kokemuksen mitätöinti, kun ei osaa/halua ottaa vastuuta.
Kannattaa ehdottomasti vielä kehittää itseään, tehtävää on! 👌
Soita itsellesi 112 jos alkaa yhtään enempää ahdistaa.
Ihan turha verrata 60-lukua tähän päivään. Monesta asiasta lasahtaa lasu tänä aikana, mitkä ennen olivat ok.
Vierailija kirjoitti:
Hahaha.. Tänne hyökkäsi lauma miehiä jotka ei kestä sitä että naiset pärjäävät paremmin ilman heidänkaltaisiaan.
Kun katson aloitukselle tulleiden peukkujen määrää, se lauma on kylläkin ihan toisenlainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella yleistä että kun mies pääsee helpolla (nainen hoitaa lapset, työt, kotityöt ja viihdytyksen) niin sitten kun asiasta sanoo niin mikään ei muutu. Eivät muka osaa tai viitsi. Alusta alkaen pitää pistää miehet hommaan mukaan, eikä päästää kuin koira veräjästä tyyliin kyllä se mies isärooliin pikkuhiljaa kasvaa jne.
Miksi näitä asioita ja vastuita perheessä ei käydä kattavasti läpi ennen suhteeseen ryhtymistä? Kyllähän työpaikoillakin haastatellaan nykyään hakijat moneen otteeseen, jotta löydetään varmasti sopiva työntekijä. Eikö ihmiset nykyään enää keskustele tapailuvaiheessa mistään, kun aina tuntuu tulevan näitä yllätyksiä? Ilmeisesti nykyajan tyyli on se, että hypätään ensin vällyjen väliin ja aletaan vasta sitten pohtimaan, että onkohan meille samat arvot.
Kyllä ne miehet siellä työpaikoillakin lusmuilee. Heitä ei kiinnosta yhteinen hyvä, vaan oma napa.
Ja oikeassa siinä ovatkin, elämässä (perheessä ja töissä) pääsee paljon helpommalla kun toimii kuin mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oispa hauskaa kuulla joskus sitä toista osapuolta, miten se oikeesti menee. Akat keskenään sepittää ja ulisee miehistään ja itsessään ei koskaan muka mitään vikaa, mikä lie muoti-ilmiö. Olette kyllä kaikki ulisijat niin halveksittavaa porukkaa, onneksi teikäläiset ei kuulu läheisiini, en kestäis päivääkään.
Minäkin haluaisin joskus kuulla tätä toista osapuolta. Ketjussa naiset on yksimielisiä siitä, että mies on kammottava hirviö, joka pitää jättää välittömästi. Ap kuvittelee vain naiivisti, että hän antaa "rakentavaa palautetta", joka sitten on osattava ottaa vastaan ja alettava välittömästi toimia ap:n sanelemalla tavalla. Totuus voi olla hyvinkin toisenlainen. Sitä paitsi ap, entä jos miehesi on huolissaan sinun jaksamisestasi kun teet kahta työtä? Entä jos antaisit hänen hoitaa talouttan
Miksi takerrutaan tyyliin antaa palaute, kun on kysymys asioista joita mies jo tehnyt tai jättänyt tekemättä usein törkeästi ennen koko tätä palautteen antoa? Esim elänyt vaimonsa kustannuksella?
Edes aloittaja ei valittanut, että mies eläisi hänen kustannuksellaan. Mieshän käy töissä. Ties vaikka hänella on selvästi parempi palkka kuin aloittajalla. Kukas se lompakkoloinen silloin onkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä naiset! 👍
Kannattaa ehdottomasti viettää kaunis lauantai palstalla raivoten!
Esimerkki epäkypsästä mielestä, toisen kokemuksen mitätöinti, kun ei osaa/halua ottaa vastuuta.
Kannattaa ehdottomasti vielä kehittää itseään, tehtävää on! 👌
Soita itsellesi 112 jos alkaa yhtään enempää ahdistaa.
Sinulla näytti menevän tunteisiin. Rauhoitu, juo vaikka lasi vettä ja lepäile. Ei tuollainen draamailu kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella yleistä että kun mies pääsee helpolla (nainen hoitaa lapset, työt, kotityöt ja viihdytyksen) niin sitten kun asiasta sanoo niin mikään ei muutu. Eivät muka osaa tai viitsi. Alusta alkaen pitää pistää miehet hommaan mukaan, eikä päästää kuin koira veräjästä tyyliin kyllä se mies isärooliin pikkuhiljaa kasvaa jne.
Miksi näitä asioita ja vastuita perheessä ei käydä kattavasti läpi ennen suhteeseen ryhtymistä? Kyllähän työpaikoillakin haastatellaan nykyään hakijat moneen otteeseen, jotta löydetään varmasti sopiva työntekijä. Eikö ihmiset nykyään enää keskustele tapailuvaiheessa mistään, kun aina tuntuu tulevan näitä yllätyksiä? Ilmeisesti nykyajan tyyli on se, että hypätään ensin vällyjen väliin ja aletaan vasta sitten pohtimaan, että onkohan meille samat arvot.
Minusta tuo oli pikemmin entisajan tyyli. Sitten piti mennä naimisiin, kun lapsi oli tulollaan. Mutta arvot saattoivat olla lähempänä toisiaan keskustelemattakin, kun oli niin vhän vaihtoehtoja ja ihmiset pyöri samanhenkisten seurassa. Kun maalla otti ukokseen sen tutun naapurinpojan, niin kumpikin tiesi, millaista se arkielämä sitten rupeaa olemaan.
Nythän on enemmän se tyyli, että dumpataan seurustelukumppani pienenkin epätäydellisyyden takia, ja sitten valitetaan kun ei löydy sitä jonka kanssa voisi perustaa perheen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne miehet siellä työpaikoillakin lusmuilee. Heitä ei kiinnosta yhteinen hyvä, vaan oma napa.
Ja oikeassa siinä ovatkin, elämässä (perheessä ja töissä) pääsee paljon helpommalla kun toimii kuin mies.
Kyllä ne lusmuilevat miehet lentää työpaikaltakin pihalle aika nopeasti. Yritysten tehtävä on tehdä voittoa ja jos työntekijä ei anna panostaan, niin se on tervemenoa sitten. Tosin puolison kannalta voi olla sitten ongelmallista se, jos mies on tehokas työpaikalla. Usein ne uraorientoituneet miehet ei kovin paljoa kotona näy.
Kyllähän tuo aika loppuun kuluneelta suhteelta kuulostaa. Suhteet nyt usein päättyvät syystä tai toisesta ja tulee aika jatkaa eteenpäin. Ehkä nyt on aika ap:n ottaa se askel. Turha sitä sitten vanhana ja katkerana on miettiä että miksi en silloin lähtenyt. Jokainen meistä kuitenkin elää sen ainutkertaisen oman elämänsä joten parempi se on elää onnellisena kuin onnettomana.
Ovat olleet pitkään yhdessä mutta lapset on Mika sen ikäisiä että niitä pitäisi koko ajan paapoa?
Ap tekee kahta työtä eli on niin alipalkatussa ammatissa ja kouluttamaton ettei saa täyspäiväisesti yhtäkään työtä? Vai onko hän muka töissä 12 tuntia vuorokaudesta? Kukas silloin niitä pilttejä hoitaa?
Vain muutamia epäloogisuuksia aloittajan tarinassa mainitakseni.
Liittyy muuten varsin oleellisesti.