Onko meissä kaikissa pahuutta?

Sanoisin että kyllä jokaisessa ihmisessä on myös joku pahuuden siemen. Se on eri asia sitten päästääkö sitä pintaan vai ei. 

Nummenpää mainitsee tuossa artikkelissa että myös esim.kiusaaminen on pahuutta.

Nummenpään tutkimukset herättävät kysymyksen: haluammeko normalisoida pahuuden tämän kaltaisilla tutkimuksilla tuloksineen?

En usko, että kukaan voi väittää ettei ole joskus ollut edes pientä pahan ajatuksen häivähdystä jossain tilanteessa.

Voin hyvin myöntää, että joskus on tehnyt mieli läpsäistä (eli lyödä kämmenellä) jotain tai on ajatellut olevan oikein jos toinen liukastuisi ja murtaisi ranteen. Mihinkään tekoihin ajatukset eivät ole johtaneet, ovat olleet vaan sisäisiä hetken häivähdyksiä.

Pahuus käsittääkseni tarkoittaa tekoja, joita ihminen tekee tietoisesti vaikka tietää että se on väärin (se voi olla väärin joko yhteiskuntasopimuksen seurauksena tai koska oma moraali sanoo niin). Eihän eläin ole paha, kun se huijaa tai tappaa, koska se ei voi valita, se tekee vain mitä vaistot määrää. Ja nämä vaistot on kehittynyt millaiseksi ne on kehittynyt evoluution aikana. Toisinaan siitä on hyötyä eloonjäännille tai lisääntymiselle että huijaa, raivaa väkivallalla kilpailijat pois tieltä, otttaa naaraan väkisin tms.  

Itse ajattelen, että ihminen ei lopulta ole niin kaukana muista eläimistä kuin me haluaisimme ajatella. Meilläkin on paljon vietti- ja vaistotoimintaa, joka kehottaa toimintaan, joka on joskus ennen korkeamman ajattelukyvyn kehittymistä ollut vain luonnollista siinä missä eläinten "julmuudet", mutta jota nyt yleensä pidämme vääränä tai pahana. Toiset ihmiset pystyy paremmin kuin toiset kontrolloimaan tietoisella ajattelevalla mielellä sitä mitä tekevät, toiset huonommin. Johtuu geeneistä, kasvuympäristöstä, siitä mihin on pyrkinyt elämässään (esim. onko tietoisesti yrittänyt kehittää itsehillintää). Eli tavallaan itse ainakin ajattelen olevani myös onnekas, että en ole niin impulsiivinen että kävisin keneenkään kiinni kun raivostuttaa tai varastaisin kun on tilaisuus tms. pahana pidettyä ja laitonta. En siis niinkään ajattele olevani perimmäisesti parempi ihminen vaan onnekkaampi.

Mutta tosiaan nämä kaikki "pahat" asiat on joskus palvellleet ihmistä siinä että geenit on päässyt jatkumaan todennäköisemmin kuin jonkun erilaisen geenit. Valehtelunkin on todettu olevan varsin hyödyllinen taito laumaelämässä, ja ennen vanhaan ihmisenkin eloonjäämismahdollisuudet ilman laumaa olivat surkeat. Siksi itse vähän vierastan näitä hyvän ja pahan käsitteitä, vaikka ymmärränkin että niille tarkoitetaan sitä että tekee asioita joita yhteiskunta ja toisinaan jopa itse pitää pahoina.

Jos kiusattu tappaa kiusaajansa, teko on hyvä.

Nummenpään tutkimukset herättävät kysymyksen: haluammeko normalisoida pahuuden tämän kaltaisilla tutkimuksilla tuloksineen?

Komenna vähä voimismamman kakaraa(syystä tietenki)äitinsä kuullen...

Intiaanilapsi kysyy heimon tietäjältä hyvästä ja pahasta sekä siitä kumpi on voimakkaampi, hyvä vai paha.

Tietäjä vastaa lapselle, että sinulla on kaksi koiraa sisälläsi. Hyvä koira ja paha koira.

Lapsi kysyy kumpi näistä on voimakkaampi?

Tietäjän vastaus on seuraava:

Se kumpaa ruokit enemmän.

Kyllä varmasti ajatuksen tasolla ainakin. Minä olen luonteeltani kiltti, mutta päässäni on paljon pahoja, rumia ja ilkeitä ajatuksia. En vain käyttäydy niiden mukaan, koska on myös normaalia itsehillintää ja empatiaa. Ihminen on kompleksinen kokonaisuus.

joo joo

(Isä, anna heille anteeksi)

"He eivät tiedä mitä he tekevät" tyyppistä pahuutta on aika paljon.

Kun sun oma vanhempi käyttäytyy sua kohtaan niin kaltoinkohtelevasti kuin vain mahollista koko lapsuuden, ja sun mielessä pyörii vain ajatus hänen lopettamisesta, onko sussa se "pahuus" vai siinä ihmisessä kuka sut laittaa ajattelemaan näin? 

Koska tätä oli minun lapsuus, ja en koe olevani paha ihminen. Olen vain nurkkaan ahdistettu monesti ja silloin mikä tahansa eläin haluaa toimia.

Kaksi sutta

Intianivanhus asui kylässä ja kertoi usein vanhoja tarinoita lapsille, että he oppisivat tärkeitä asioita elämästä.

Kerran taas, kun lapset istuivat hänen ympärillään, hän sanoi heille:

Sisälläni käydään taistelua, ihan hirvittävää taistelua. Lpaset katsoivat vanhusta silmät pelosta pyöreinä. Ketkä sitä hirvittävää taistelua sisälläsi käyvät, kysyivät lapset. Sitä käyvät kaksi sutta, sanoi vanhus madaltaen ääntään.

Toinen susista on ilkeä - se on pelko, viha, kateus, itsekkyys, suru, mielipaha, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, ylimielisyys, itsesääli, katkeruus, valhe, ylpeys, kilpailu, ylivoimaisuus ja ego.

Entä se toinen susi, kysyi yksi lapsista.

Toinen on hyvä susi - se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, jakaminen, nöyryys, tyyneys, ystävällisyys, hyväntahtoisuus, myötäeläminen, anteliaisuus, totuus, rehellisyys, usko ja myötätunto.

Vanhus sanoi hitaasti vakavalla äänellä:

Tätä samaa taistelua käydään myös teidän ja kaikkien ihmisten sisällä.

Lapset miettivät kauan ja lopulta yksi lapsi kysyi vanhukselta:

Kumpi susi voittaa?

Vanhus vastasi yksinkertaisesti: Se, kumpaa ruokit!

Pahuus on itse todellisuus ilman keinotekoisia rajoja. Tosin pahuuskin voi ilmetä jonkinlaisena kaaoksena eli ei ole mitään suurempaa päämäärällistä suunnitelmaa, vaan enemmänkin satunnaista käyttäytymistä, koska niinkin on mahdollista tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Kun sun oma vanhempi käyttäytyy sua kohtaan niin kaltoinkohtelevasti kuin vain mahollista koko lapsuuden, ja sun mielessä pyörii vain ajatus hänen lopettamisesta, onko sussa se "pahuus" vai siinä ihmisessä kuka sut laittaa ajattelemaan näin? 

Koska tätä oli minun lapsuus, ja en koe olevani paha ihminen. Olen vain nurkkaan ahdistettu monesti ja silloin mikä tahansa eläin haluaa toimia.

Kyllä sun ajatukset on pahoja. Ja puhut ihmisen lopettamisesta...

Todellisuuden kunnioittaminen on mielestäni hyvyyttä, ja valheellisuuden kunnioittaminen pahuutta. Jotta voi kunnioittaa todellisuutta pitää ymmärtää todellisuus, eikä todellisuutta voi ymmärtää ymmärtämättä valheellisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Nummenpään tutkimukset herättävät kysymyksen: haluammeko normalisoida pahuuden tämän kaltaisilla tutkimuksilla tuloksineen?

Öööö... mutta pahuus ON normaalia..

Vierailija kirjoitti:

Nummenpään tutkimukset herättävät kysymyksen: haluammeko normalisoida pahuuden tämän kaltaisilla tutkimuksilla tuloksineen?

No ei kyllä herätä, ellei ole itse täysin sekaisin.

On erikseen ajatukset ja teot. Ihminen voi ajatella pahoja tekoja mutta toteuttaako hän käytännössä pahuutta vai jättääkö ajatuksen asteelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nummenpään tutkimukset herättävät kysymyksen: haluammeko normalisoida pahuuden tämän kaltaisilla tutkimuksilla tuloksineen?

Öööö... mutta pahuus ON normaalia..

Jos pahuus olisi normaalia tai sitä olisi enemmän kuin hyvyyttä, ei meillä olisi minkäänlaista ihmistä tukevaa järjestelmää emmekä uskaltaisi edes kadulla kulkea.