Lue keskustelun säännöt.
Totaalinen kyllästyminen ja herääminen siihen että oma mies jäänyt henkisesti lapsen tasolle
19.07.2025 |
Ollaan oltu jo pitkään yhdessä ja lapsiakin on. Olen aina ollut sellainen sopeutuva ja kiltti ihminen. Lisäksi olen luonnostani tottunut ottamaan vastuuta ja tekemään paljon töitä. Nyt heräilen siihen kuinka tyytymättömyys parisuhteessa on kasvanut sellaisiin mittoihin, että en enää halua edes nukkua mieheni kanssa samassa sängyssä.
Mies puhuu kokoajan että yritetään nyt vielä ja saattaa jotain yksittäisiä huomionosoituksia häneltä tulla, mutta ei mitään isoja. Itse en enää ole nähnyt mitään vaivaa suhteen eteen, ja syy on siinä että jos minua joku asia harmittaa mitä mies on tehnyt, hän ei kuuntele eikä ota kritiikkiä vastaan. Aina alkaa kieltäminen, asioiden vääntely, selittely ja lopulta asia kääntyy ihan päälaelle ja jopa minä saatan olla se syyllinen.
Otetaan esimerkiksi se että olen tehnyt pitkään kahta työtä, jotta saamme perheemme kulut katetuksi. Mies on vaan olettanut minä maksan suurimman osan kuluista. Hän ei siis siitä ole osoittanut mitään erityisempää kiitollisuutta. Päinvastoin on saattanut valittaa työni huonoista puolista ja sanonut että minun pitäisi lopettaa toinen työ, vaikka hänellä itsellään ei ole aikomustakaan hankkia lisätuloja mistään.
Mies ei myöskään ota esim mitään vastuuta siitä että tekisi vapaaehtoisesti lasten kanssa asioita, ei edes näin kesällä. Aina löytyy tekosyyt ja selitykset, on kaikkea muuta, siis ihan perus arkea. Jos hän esim joutuu siivoamaan kotona (kestää ehkä reilu tunnin) niin sinä päivänä hän ei tee mitään muuta. Hän siis katsoo että on työnsä tehnyt, vaikka lapset hyppäsivät seinillä, hänelle ei tule mieleen että lähtisi heidän kanssa jonnekin ja keksisi tekemistä. Sitten jos valitan tästä, niin hän ylimielisesti vähätellen kysyy että mitä minä muka olen tehnyt nyt kesällä lasten kanssa, käynyt rannalla? Juu olen käynyt jokaisena aurinkoisena päivänä rannalla ja lapset rakastavat sitä, mies ei arvosta ollenkaan, väheksyy vaan. Lisäksi olen lasten kanssa tehnyt kaksi reissua, joihin mies toteaa että hänhän oli töissä silloin että miten hän olisi voinut lähteä edes reissuun. Mutta kun vastaavasti hän on vapaalla ja minä töissä, lapset eivät tosiaan pääse rannalle tai minnekään muuallekaan vaikka olisi mikä hellepäivä. Eikä mies keksi oma-aloitteisesti mitään, esim että hankkisi jonkun uima-altaan pihalle, ilmastointilaitteen tai mitään muutakaan.
Äh en edes osaa selittää. Se sellainen passiivisuus ihan kaikessa on niin valtava turnoff jos voi sanoa ja asiasta sanominen kuormittaa vaan enemmän. Kyllä sitä jotenkin ajattelisi että mies haluaisi pyrkiä tekemään perheensä elämästä parempaa. Hänellä ei ole tällaista tarvetta.
Onko muilla tällaista? Mies sai minut pitkään uskomaan että vaadin liikaa, vaan en enää kyllä ajattele niin. Päinvastoin olen tyytynyt aivan liian vähään.
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä naiset! 👍
Kannattaa ehdottomasti viettää kaunis lauantai palstalla raivoten!
Sanoo palstalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole oikein koskaan ymmärtänyt näitä, jotka moittivat omaa puolisoaan jossain palstalla. Aloituksesta ei tosin selvinnyt, että onko kyseessä avioliitto vai avosuhde. Avosuhteestahan voi lähteä milloin vaan ilmoittamattakin, koska ei siinä ole mitään virallista suhdetta edes. Jos kyseessä on taas avioliitto, niin siinä nainen on kuitenkin itse tehnyt alun perin valinnan olla kyseisen miehen kanssa loppuelämä. Ei silloin voi syyttää kuin itseään, jos on valinnut väärän puolison. Suomi on vapaa maa ja täällä saa täysin vapaasti valita, kenen kanssa menee naimisiin.
Oletko itse se sama persoona, kuin kakskyt v? Ihmiset muuttuvat. Tai kypsyvät omiksi itseksi. Monen monta kertomusta on siitä, miten kaikki muuttuu lasten tulon myötä. Se on oikeasti ongelma. Jostain syystä kaikki eivät pysy mukana siinä elämän muuttumisessa.
No onneksi nykyään tosiaan voi erotakin. Sitähän apkin tässä nyt miettii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa miehistä on täälläisiä. Nainen on heille objekti, ja omien tarpeiden tyydyttäjäkone, jota ei oikeasti rakastetaan, arvosteta ja kunnioiteta. Mies kykenee oikeasti rakastumaan ja rakastamaan kaunista naista. Tämä on totuus.
Eihän aloittajakaan rakasta, arvosta ja kunnioita miestään.
Mies rakastaa rauhallista perhe-elämää. Että voi olla omassa kotonaan. On mukavaa, että on siinä muutama muksu ympärillä pyörimässä, ja vaimo, jolta saattaa aina joskus saada seksiäkin. Kyllä, mies arvostaa tätä.
Vaimolla nyt vain on unelma jostain toisenlaisesta elämäntyylistä.
Olet tietysti mies, kun lapset vain siinä mukavasti pyörivät ympärillä. Lapsista ei tarvitse millään tavoin huolehtia, ei ruokkia, pestä pyykkiä,
Olen 60-luvulla syntynyt nainen. Lapsuudessani lapsia hyysättiin paljon vähemmän kuin näitä nykyisiä. Tosin nyt on kännykkä alkanut viedä sen verran paljon vanhempien huomiota, että aletaan palata sellaiseen menoon kuin oli lapsi ollessani. Mutta siis, lapsille ei aikuisen keksineet mitään viihdykettä, puhumattakaan että olisi kuskattu harrastuksiin. Pyöräilyn opin kaveriporukalla, uimaan uimarannalla, jossa oli kyllä vanhemmat mukana (siellä rannalla, minä vedessä), mutta ei se monta kertaa vienyt. Sen jälkeen pyöräiltiin rannalle kaverukset keskenämme. Taloustöihin piti tietysti lasten jo pienestä pitäen osallistua, esim. pyykin ripustus, vihannesten pilkkominen keittiössä, pöydän kattaminen, tiski (ei ollut tiskikonetta), imurointi...
Kyllä, lapset siinä pyörimme ympärillä. Ei meitä sen kummemmin kasvatettu tai holhottu saati viihdytetty. Ruokaa saatiin ja vaatteet päälle. Mentiin omia aikojamme, mutta taloustöissä piti olla mukana."
Olen myös kuuskytluvulla syntynyt. Me kyl tehtiin perheenä ihan kaikkea. Välillä sit taas kavereiden kesken mitä milloinkin. Osin oltiin aika elopellossa. Vahvimmat muistot kuitenkin perheestä.
Omien lasten kanssa tein paljon kaikenlaista. Tiesin lähes poikkeuksetta, missä milloinkin olivat. Ja oli syytäkin, koska seudullamme asui yksi tuomittu murhaaja ja yksi pedo.
1800-luvulla lapsia ei koskaan kuskattu minnekään, eikä harrastuksia ollut. Lapsikuolleisuus oli myös suurta.
Minusta on fiksua elää siinä ajassa, mikä milloinkin on kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka vietätte niin paljon aikaa av:llä kuin vietättekin, ette tunnista tätä aloittajaa joka kirjoittaa aina samanlaisia pitkiä aloituksia siitä mikä mielikuvitusmiehessä on kulloinkin vikana?
#naiset
#medialukutaito
No kuka tässä nyt paljon täällä aikaa viettää, jos kerran tunnistat apn??
Jaaha. Rouva AP on ihastunut johonkin mieheen ja kaivelee täällä syitä nykyisen ukon heivaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne miehet siellä työpaikoillakin lusmuilee. Heitä ei kiinnosta yhteinen hyvä, vaan oma napa.
Ja oikeassa siinä ovatkin, elämässä (perheessä ja töissä) pääsee paljon helpommalla kun toimii kuin mies.
Kyllä ne lusmuilevat miehet lentää työpaikaltakin pihalle aika nopeasti. Yritysten tehtävä on tehdä voittoa ja jos työntekijä ei anna panostaan, niin se on tervemenoa sitten. Tosin puolison kannalta voi olla sitten ongelmallista se, jos mies on tehokas työpaikalla. Usein ne uraorientoituneet miehet ei kovin paljoa kotona näy.
Ikävä kyllä sinulla on liian yksinkertainen kuva työpaikoista. Se ei ole puhtaasti sitä, että tehdään tehtävät x,y ja z ja saadaan tulokseksi plussaa tai miinusta. Työpaikka on yhteisö, jossa on eril
"Kyllä yksityisellä puolella kaikki perustuu lähtökohtaisesti siihen, että yrityksen pitää tehdä tulosta eli voittoa. Muutenhan yritys lakkaa olemasta jossakin kohtaa tai edessä on vähintäänkin laajat yt-neuvottelut. Usein yt-neuvotteluissa myös potkitaan pihalle ne vähiten tuottavimmat yksilöt. Julkisella puolella on tietysti täysin eri, koska siellä kaikki perustuu verorahoitukseen. Tosin julkisella puolellakin taitaa olla jonkinlainen tulosvastuu nykyään, kun valtion taloustilanne on nykyään heikentynyt. HUSissakin oli juuri yt-neuvottelut. Julkisella puolella työskentelee myös enemmän naisia, joten siksi tuloshakuisuus ei ole välttämättä naisille yleisesti niin tuttua."
Oma kokemus julkisella puolella on juuri se, et miehet tekevät sen minimin, suurin osa naisista sen kaiken muun, mikä pitää tehdä. Toki miehiä oli vähemmän, mut vai yksi osallistui siihen kaikkeen yhteiseen, joka ei ollut kenellekään erikseen merkattu.
Toisella puolella oli töissä mies (juristi koulutukseltaan), joka meni mesoten ja piti itsestään mekkalaa. Työkaverit olivat häneen todella kypsiä, kun ei saanut mitään oikein aikaiseksi, mut energiansa vei voimat muiltakin. Vuosien mesoamisen jälkeen sai lopulta potkut, kun oli esiintynyt asiakkaalle toimarina.
Tuo ei ollut esimerrki siitä, että miehet olisivat tällaisia yleisesti, vaan siitä, että lusmut voivat onnistua lusmuilemaan vuosia pörssiyhtiössäkin.
pyydä mies viemään lapset jäätelölle kiskalle jne. pyydä miestä käymään kaupassa. lepää sillä aikaa itse.anna miehen olla lasten kanssa hetken itse,ilman sinua.pitäisi onnistua normaalilta mieheltä.
jos mies tekee jotain oikein eli vie lapset vaikka leikkipuistoon tms.kehu oikeasta suorituksesta. koita jos onnistuu pikku hiljaa vastuuttaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta nyt vain on se, että lapset ei keskimäärin kiinnosta miehiä samalla tavalla kuin naisia. Mies voi kyllä haluta "nimelleen jatkajan", tai joskus myöhemmin opettaa lapselle (varsinkin poikalapselle) jotain omasta mielelestään mielekkäitä hommia (purjehdusta, tennistä, auton rassaamista...) tai kannustaa lasta kentän laidalla ja elätellä suuria unelmia sen tulevasta urasta ja sen kautta itsellekin koituvasta kunniasta. Mutta vasta kun joku muu on hoitanut ja kasvattanut ne pikkulapsiajan ohi.
Lapsia haluava nainen voisi hyväksyä tämän tosiasian ja valmistautua siihen, että mitä luultavimmin joutuu pikkulapsista ottamaan päävastuun. Miestä todennäköisesti ei kiinnosta. Tietysti poikkeuksiakin on, mutta yleensä noin se menee. Lapsi rupeaa kiinnostamaan miestä siinä vaiheessa, kun sen voi ottaa kaveriksi mukaan johonkin hommaan, jota aidosti tykkää itse tehdä.
Miehillä myöskään
"Nykyäänhän miehet toivovat lasta useammin kuin naiset. En yhtään ihmettele. Siitä on ollut uutisia, kun on kirjoitettu alhaisesta syntyvyydestä. Eli muutoksen pitää lähteä miehistä, jotta naisetkin haluaisivat alkaa saada heidän kanssaan lapsia ja syntyvyys paranisi. Miesten on aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa kantaa vastuuta lastenhoidosta ja kotitöistä."
Meidän lähipiirissä monen monta perheenperustamisikäistä pariskuntaa. Näissä kaikissa mies osallistuu tasapuolisesti kaikkeen jo lasten syntyessä. Kaikki ovat myös kouluttautuneita, jos sillä nyt on merkitystä. Mutta toivoa siis on, ainakin tätä porukkaa seuratessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta nyt vain on se, että lapset ei keskimäärin kiinnosta miehiä samalla tavalla kuin naisia. Mies voi kyllä haluta "nimelleen jatkajan", tai joskus myöhemmin opettaa lapselle (varsinkin poikalapselle) jotain omasta mielelestään mielekkäitä hommia (purjehdusta, tennistä, auton rassaamista...) tai kannustaa lasta kentän laidalla ja elätellä suuria unelmia sen tulevasta urasta ja sen kautta itsellekin koituvasta kunniasta. Mutta vasta kun joku muu on hoitanut ja kasvattanut ne pikkulapsiajan ohi.
Lapsia haluava nainen voisi hyväksyä tämän tosiasian ja valmistautua siihen, että mitä luultavimmin joutuu pikkulapsista ottamaan päävastuun. Miestä todennäköisesti ei kiinnosta. Tietysti poikkeuksiakin on, mutta yleensä noin se menee. Lapsi rupeaa kiinnostamaan miestä siinä vaiheessa, kun sen voi ottaa kaveriksi mukaan johonkin hommaan, jota aidosti tykkää itse tehdä.
Miehillä myöskään
"Onko sinulla mitään muuta elämää kuin ihanana heinäkuun päivänä koneella naputtelu?"
Miten on itselläsi? Kun täällä sinäkin...
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon vetoa, että se mies raivostuu, kun ap ottaa eron puheeksi. Miehen tavoite on järjestää asiat niin, että itse voi ottaa lököisästi, eikä ole mitään velvollisuuksia, ja vaimo hoitaa kaiken. Asetelma uhkaa murentua, kun vaimo on lähdössä, ja sehän ei noille miehille yleensä käy.
Lyön vetoa miljoonan sillä tiedän että koko aloitus on keksitty.
Voi ollakin, mutta nämä kommentit täällä ovat ne, mitkä kiinnostavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallinen perhe ap:lla, joka ei suunnittele yhdessä mitään, esim. taloutta. Nainen paahtaa kahta työtä neuvottelematta miehen kanssa. Kyllä ap saa syyttää aika pitkälle itseään, että on noin aloitekyvytön.
Ja kappas, ainoa tapa yrittää muuttaa mitään on tulla valittamaan tänne. Puhuisit edes jollekin ystävällesi tai muulle luotetulle, täällä saat vahvistusta vain omille vinoille ajatuksillesi ja voit tarjoilla parisuhteesi tilanteen vain omasta turvallisesta näkökulmastasi.
Näiden aloitusten ideahan on se, että naisen ei tarvitse muuttua parisuhteen jatkamiseksi, vain miehen. leskinainen 68 v
Ystäville ei voi puhua anonyymisti kuten täällä. Ystävillä ei myöskään todennäköisesti ole samanlainen tilanne, joten vertaistuki jää saamatta. Koska tilanne ei ole heille tuttu, ei he voi kertoa omaa tilannettaan miten tilanteen sai ratkaistua. Leskinanen o
Minusta tämä on just hyvä paikka purkaa mielipahaa ja saada vertaistukea. Itse en ystäville kerro omasta puolisosta, koska en myöskään halua häntä mustamaalata heidän silmissään. Olemme tekemisissä jatkossakin, jos ei eroa tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kun olisin lukenut tämän saman tarinan aiemminkin täällä.
No joka tapauksessa: Yleensähän ihminen valitsee sellaisen puolison, joka täydentää omia haavoja. Sitten kun alkaa niistä haavoista eheytyä, mutta toinen ei kasva samalla tavalla, tulee se ero.
Ihanaa, että olet kasvamassa rajoihisi ja itsekunnioitukseesi. Miehesi valitettavasti ei pysty sinua tuolla matkalla tukemaan, vaan päin vastoin vetää taakse päin. Ja myös sinä estät hänen kehitystään vastuulliseksi, kun niin kauan kuin olet tuossa, mies odottaa että toimit hänellekin äitinä.
Mutta olet vastuussa vain omasta ja lastesi kasvusta. Miestäsi et voi pakottaa tai edes ohjata kasvamaan. Hän kasvaa omien kykyjensä mukaan tai on kasvamatta.
Valitettavasti ainoa tie eteenpäin on eron kautta. :(
Näitä tarinoita on
"No ei ihme, kun näitä juttuja kuuntelee, miten äiti tekee lasten puolesta sitätätätota. Isät ei kuulemma kasvatukseen ym. osallistu, joten äitien tehtäväksi lankeaa kaikki. Sitten ihmetellään, mistä tällaisia vätys-miehiä oikein tulee, missä mies heittäytyy lapseksi vaimolleen. Kuka ne pojat kasvattaa?"
Muutos on hidas. Jopa sodan arvet näkyvät vielä ihmisten elämissä, eli traumat ovat ylisukupolvisia. Myös kasvatuskulttuuri.
Sen verran nostan häntääni, et oma poika tänään oli perheineen meillä. Hänen toiminnastaan perheen isänä ei mitään moitittavaa. Toki tilanteen näkee kokonaisuudessaan vasta, jos/kun lapsia on useampi.
Hänen isänsä tulee kodista, jossa lapset eivät saaneet edes jääkaapille mennä ilman lupaa. Äiti siis teki kaiken, jopa voileivät, koko perheelle. Oma isäni taas hoiti meitä ja kotia. Oli myös alkoholisti, joka sit johti myös avioeroon. Pitkä tie on kuljettu, ilman eroa, mutta kaikenlaisia vaiheita on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin minun elämästäni, sillä erotuksella että olen mies ja muodottomaksi itsensä lihottanut vaimoni on tuo, jota en voi sietää ja joka ei tee lastemme hyväksi mitään.
Olisiko asenteesi/tunteesi erilaiset, jos vaimosi ei olisi lihonut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaan esimerkiksi se että olen tehnyt pitkään kahta työtä, jotta saamme perheemme kulut katetuksi. Mies on vaan olettanut minä maksan suurimman osan kuluista. Hän ei siis siitä ole osoittanut mitään erityisempää kiitollisuutta. Päinvastoin on saattanut valittaa työni huonoista puolista ja sanonut että minun pitäisi lopettaa toinen työ, vaikka hänellä itsellään ei ole aikomustakaan hankkia lisätuloja mistään.
Miksi niitä lisätuloja tarvitaan? Mies selvästi on tyytyväinen nykyiseen elämään. Sinä et. Paljonko teidän yhteiset tulot ovat? Entä ilman sitä toista työtä? Eikö kummallekaan löydy paremmin palkattua työtä tai, jos tulot jäävät molempien työskentelystä huolimatta liian pieniksi, kai silloin saisitte tukia perheen elättämiseen. Ilmeisesti teet kahta osa-aikatyötä vai miten sinulla muuten jää aikaa perheelle?
Ap
"Ap on joku amiksen käynyt siivooja-tyyppinen luuseri joka ei saa edes yhtä kokopäivätyötä. Epäilemättä luonteensa takia. Kyllä työnantajat tuollaiset negatiiviset nalkuttajat ja vihaajat tunnistavat. "
Mitä vikaa amislaisissa tai siivojissa?? Jos kerran työnsä hoitaa. Ja miten työnantajat tähän liittyy? Aplla on kaksikin työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella ikävä ja halveksuva mies sinulla ap. Ottaisin eron jo siksi, että lapset eivät kasvaisi kieroon ja omaksuisi miehen naisia väheksyvää arvomaailmaa.
Kuka laittaa ruuan, tiskaa ja hoitaa pyykit? Kuka laittaa lapset nukkumaan ja kuskaa harrastuksiin? Mitä teette yhdessä?
Ja kuinka monta niitä lapsia on ja minkä ikäisiä.
Tarvitseeko niitä vieläkin oikein laittaa nukkumaan? Eivätkö itse osaa mennä? Eikö ne osaa sinne harrastuksiinkaan mennä itse? Eikö ne ole vielä sen ikäisiä, että ottaisivat kotitöistä vastuuta?
Miehen laiskempi suhtautuminen asioihin saattaa jopa auttaa siinä, että lapset oppivat itse ottamaan vastuuta. Vähintään nyt omasta viihdyttämisestään. Äippä voisi ottaa oppia. Ei niitä aina tarvitse passata.
Onhan näitä perheitä nähty. 7 vuotias pesemässä perheen pyykit, ettei aikuinen mies rasitu. 5v tyhjentämässä tiskikonetta, että iskä ei rasitu, vaan saa löhötä sohvalla.
Jos lapsia tekee, on niistä otettava vastuu. Lapsi ei ole mikään orja. kyllä ne kotityöt ehtii myöhemminkin oppia, ei ne mitään rakettitiedettä ole, että niiden tekeminen pitää jo vauvasta aloittaa,että ne aikuisena osaa tehdä ja, että aikuinen(iskä) saa laiskotella ja väistellä vastuutaan lapsen isänä.
Ei ole aina naisen asia huolehtia kaikesta. Kyllä se mieskin osaa, jos vain haluaa. Kyseessä onkin vain laiska paska, joka ei ota vastuuta edes omista lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin ensin kuulla toisen osapuolen version ennenkuin ottaisin mitään puolia. Kuinka hyvin esim. itse otat vastaan kritiikkiä? Pystytkö itse antamaan rakentavaa palautetta niinkuin se kuuluu antaa vai sanotko asioista tähän tyyliin: Miksi et IKINÄ tee lasten kanssa mitään?
Jos ei oikeasti tee ikinä, niin miten se asia pitäisi muotoilla?
No ihan vaan esimerkiksi niin, että kysyy "Olisko sun mahdollista tehdä välillä jotain kivaa lasten kanssa? Mikä vois olla sellaista tekemistä mistä sä tykkäisit?"
Heikko ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä myöskään puolustaa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Haluat mullenythetilisää.
Haluat antaa kritiikkiä, mutta et kuunnella vasta-argumentteja.
Jotenkin teet kahta työtä, käyt jokaisena aurinkoisena päivänä rannalla ja reissailet, kun mies on töissä ja toivot miehen tuovan (tähän) lisätuloja.
Sinuna aloittaisin ongelmiesi purkamisen terapeutin kanssa. Suhteellisuudentajusi pitää nimittäin irroittaa omasta navastasi ja ankkuroida johonkin kiinteään.
no johan tuli täyttä tuubaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette usko, miten onnellinen olen nyt, kun lapset ovat muuttaneet omilleen, eikä tarvitse huolehtia kuin itsestään. Erosin jo vuosia sitten. Miesystävä on, mutta en muuta enää ikinä yhdenkään miehenpuolen kanssa saman katon alle, ellei mies ole niin satumaisen rikas ja anteluas, että pystyy kustantamaan siivoajat ja kokit.
Eli annat jonkun 👨🏿 panna silloin tällöin?
Mahdollinen skenaario toki tuokin, vaikka miesystäväni on ihan kantasuomalainen duunari . En tosiaan tarvitse miestä muuhun kuin seksiin ja kokemukseni mukaan miehistä ei muuta iloa ole.
On ketjuissa ollut joskus tällaisia miesten kirjoituksia. Eli ihan vastaavia, kuin apn, mutta roolit toisinpäin. Yleensä ovat myös eronneita ja existään kertovat.