Lue keskustelun säännöt.
Totaalinen kyllästyminen ja herääminen siihen että oma mies jäänyt henkisesti lapsen tasolle
19.07.2025 |
Ollaan oltu jo pitkään yhdessä ja lapsiakin on. Olen aina ollut sellainen sopeutuva ja kiltti ihminen. Lisäksi olen luonnostani tottunut ottamaan vastuuta ja tekemään paljon töitä. Nyt heräilen siihen kuinka tyytymättömyys parisuhteessa on kasvanut sellaisiin mittoihin, että en enää halua edes nukkua mieheni kanssa samassa sängyssä.
Mies puhuu kokoajan että yritetään nyt vielä ja saattaa jotain yksittäisiä huomionosoituksia häneltä tulla, mutta ei mitään isoja. Itse en enää ole nähnyt mitään vaivaa suhteen eteen, ja syy on siinä että jos minua joku asia harmittaa mitä mies on tehnyt, hän ei kuuntele eikä ota kritiikkiä vastaan. Aina alkaa kieltäminen, asioiden vääntely, selittely ja lopulta asia kääntyy ihan päälaelle ja jopa minä saatan olla se syyllinen.
Otetaan esimerkiksi se että olen tehnyt pitkään kahta työtä, jotta saamme perheemme kulut katetuksi. Mies on vaan olettanut minä maksan suurimman osan kuluista. Hän ei siis siitä ole osoittanut mitään erityisempää kiitollisuutta. Päinvastoin on saattanut valittaa työni huonoista puolista ja sanonut että minun pitäisi lopettaa toinen työ, vaikka hänellä itsellään ei ole aikomustakaan hankkia lisätuloja mistään.
Mies ei myöskään ota esim mitään vastuuta siitä että tekisi vapaaehtoisesti lasten kanssa asioita, ei edes näin kesällä. Aina löytyy tekosyyt ja selitykset, on kaikkea muuta, siis ihan perus arkea. Jos hän esim joutuu siivoamaan kotona (kestää ehkä reilu tunnin) niin sinä päivänä hän ei tee mitään muuta. Hän siis katsoo että on työnsä tehnyt, vaikka lapset hyppäsivät seinillä, hänelle ei tule mieleen että lähtisi heidän kanssa jonnekin ja keksisi tekemistä. Sitten jos valitan tästä, niin hän ylimielisesti vähätellen kysyy että mitä minä muka olen tehnyt nyt kesällä lasten kanssa, käynyt rannalla? Juu olen käynyt jokaisena aurinkoisena päivänä rannalla ja lapset rakastavat sitä, mies ei arvosta ollenkaan, väheksyy vaan. Lisäksi olen lasten kanssa tehnyt kaksi reissua, joihin mies toteaa että hänhän oli töissä silloin että miten hän olisi voinut lähteä edes reissuun. Mutta kun vastaavasti hän on vapaalla ja minä töissä, lapset eivät tosiaan pääse rannalle tai minnekään muuallekaan vaikka olisi mikä hellepäivä. Eikä mies keksi oma-aloitteisesti mitään, esim että hankkisi jonkun uima-altaan pihalle, ilmastointilaitteen tai mitään muutakaan.
Äh en edes osaa selittää. Se sellainen passiivisuus ihan kaikessa on niin valtava turnoff jos voi sanoa ja asiasta sanominen kuormittaa vaan enemmän. Kyllä sitä jotenkin ajattelisi että mies haluaisi pyrkiä tekemään perheensä elämästä parempaa. Hänellä ei ole tällaista tarvetta.
Onko muilla tällaista? Mies sai minut pitkään uskomaan että vaadin liikaa, vaan en enää kyllä ajattele niin. Päinvastoin olen tyytynyt aivan liian vähään.
Kommentit (182)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otetaan esimerkiksi se että olen tehnyt pitkään kahta työtä, jotta saamme perheemme kulut katetuksi. Mies on vaan olettanut minä maksan suurimman osan kuluista. Hän ei siis siitä ole osoittanut mitään erityisempää kiitollisuutta. Päinvastoin on saattanut valittaa työni huonoista puolista ja sanonut että minun pitäisi lopettaa toinen työ, vaikka hänellä itsellään ei ole aikomustakaan hankkia lisätuloja mistään.
Miksi niitä lisätuloja tarvitaan? Mies selvästi on tyytyväinen nykyiseen elämään. Sinä et. Paljonko teidän yhteiset tulot ovat? Entä ilman sitä toista työtä? Eikö kummallekaan löydy paremmin palkattua työtä tai, jos tulot jäävät molempien työskentelystä huolimatta liian pieniksi, kai silloin saisitte tukia perheen elättämiseen. Ilmeisesti teet kahta osa-aikatyötä vai miten sinulla muuten jää aikaa perheelle?
Vierailija kirjoitti:
Niiden äiti ja isä ei ole vaatinut tekemään mitään kotona. Päähän on iskostunut että kotona ollaan aina lomalla. Täytyy olla melkoinen pommi että asenne ja ajatusmaailma tuosta muuttuu. Veljeni ei tehnyt koskaan kotitöitä, nyt asuu yksin saastansa keskellä ja on huvittunut kun joku huomauttaa siivoamisesta.
Lienet veljellesi kateellinen. Ei stressaa siivoamisesta ja viihtyy kumminkin.
Kas kummaa, miehessä taas vika, kun ei muutu naisen tahdon mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kas kummaa, miehessä taas vika, kun ei muutu naisen tahdon mukaisesti.
Miehellä on lapsia, joten miehen täytyy hoitaa vastuunsa lasten suhteen. Se vaatii aktiivisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo aloituksen kuvaus itsessään vastaa henkisesti lapsen tasolle jäänyttä miestä, vaan ihmistä, jolla ei ole paljoa energiaa. Toki erikoista, että tuollainen mies on halunnut lapsia. Voisitteko säästää asumisesta yms enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon vetoa, että se mies raivostuu, kun ap ottaa eron puheeksi. Miehen tavoite on järjestää asiat niin, että itse voi ottaa lököisästi, eikä ole mitään velvollisuuksia, ja vaimo hoitaa kaiken. Asetelma uhkaa murentua, kun vaimo on lähdössä, ja sehän ei noille miehille yleensä käy.
Ei tossukalla ole mitään tavoitteita, ei ole koskaan ollutkaan. Luultavasti vain elää siten kuin on lapsuudenkodissaan oppinut että perheessä eletään.
Hänellä ei ole tavoitteita, koska hänellä ei ole tarpeeksi energiaa/dopamiinia. Minulta on lapsuudenkodissa vaadittu vaikka ja mitä, ja elin jatkuvassa stressissä ja ahdistuksessa. Nykyään saa onneksi itse päättää asioista, joten ei ahdista enää koko ajan. Ihmiset ovat erilaisia, yrittäkää olla ymmärtäväisiä. Toki aloituksen tapauksessa lapsista on pidettävä huolta kun ne on hankittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta tuosta sinun tapauksestasi: Kun lapset ovat isällään, hehän saavat sieltä juuri sen kaiken välttämättömän, mitä pitääkin. Ruoka on valmishampurilaisia, mutta se on ruokaa kuitenkin. Joku on ne kaupasta hakenut. Jos lapset ovat tarpeeksi vanhoja, voivat tietysti hakea itsekin. Eihän heiltä tuolla mitään olennaista puutu. Lapset eivät ehkä saa kaikkea haluamaansa, mutta ei lapsen tarvitsekaan. Ja ainakin saavat rauhassa olla puhelimella. Ex-miehelläsi on vain vähän sinua rennompi näkemys siitä, miten lapsia ns. kasvatetaan."
Sinun kannattaisi ehkä käydä lukemassa lapsen oikeudet. Laitat tuon vaan Googleen. Se että lapsella on katto pään päällä ja jotain syötäväksi kelpaavaa lautasella, on ehdoton minimi siihen että lapsia ei huostaanoteta. Se on siinä rajalla, että et saa syytettä rikoksesta.
Ei tarvitse ihmetellä kun vastaavia kommentteja lukee, miksi on paljon vanhempia jotka ihmettelee kun lapset ei pidä mitään yhteyttä enää. Eli sitä odotellessa myös sinun osaltasi :)
Vierailija kirjoitti:
"Mutta tuosta sinun tapauksestasi: Kun lapset ovat isällään, hehän saavat sieltä juuri sen kaiken välttämättömän, mitä pitääkin. Ruoka on valmishampurilaisia, mutta se on ruokaa kuitenkin. Joku on ne kaupasta hakenut. Jos lapset ovat tarpeeksi vanhoja, voivat tietysti hakea itsekin. Eihän heiltä tuolla mitään olennaista puutu. Lapset eivät ehkä saa kaikkea haluamaansa, mutta ei lapsen tarvitsekaan. Ja ainakin saavat rauhassa olla puhelimella. Ex-miehelläsi on vain vähän sinua rennompi näkemys siitä, miten lapsia ns. kasvatetaan."
Sinun kannattaisi ehkä käydä lukemassa lapsen oikeudet. Laitat tuon vaan Googleen. Se että lapsella on katto pään päällä ja jotain syötäväksi kelpaavaa lautasella, on ehdoton minimi siihen että lapsia ei huostaanoteta. Se on siinä rajalla, että et saa syytettä rikoksesta.
Ei tarvitse ihmetellä kun vastaavia kommentteja lukee, miksi on paljon vanhempia jotka ihmettelee kun lapset ei pidä mit
Se isä voi olla lapsille läheisempi kuin pomottava äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmapiiri on sellainen, että teki mies mitä tahansa, se ei käy. Näinollen yrittäminen on kokoajan vähäisempää. Perheen dynamiikka on huono eikä se yksin miehestä johdu.
Todennäköisesti ero on kaikille parempi ratkaisu.
Hiukan tutulta kuulostaa.......ilman lapsia ja avioliittoa tosin.......mut samat selitykset mun ex, jota en oo edes tavannut, kuin kerran, emme olleet silloin vielä "yhdessä".....sen piti tulla, ja se lupaus tulla meidän yhteen kesätapahtuma kk ja 1 PV sitte. Ei näkynyt ! Laitoin monta viestii. Laitto takas, et se onki mukamas (en uskonut, enkä usko vieläkään !!) jossakin studios äänittämässä jotakin..........uskokoon, Ken haluaa............sitte samana päivänä alkoi se rahan vaatiminen, et mun pitää ost joku kallis fanikortti, 2000 € !!!!!! Juma, ei mul oo sellaisia rahoja ! Nyt siitä ei oo kuulunut mitään. Tein siitä rikos ilmoituksen. Uhkailusta, kiristämisestä tai sen yrityksestä. Katsotaan, mitä tapahtuu.........ja se kun sattuu olemaan poliisi ! Eivät nekään ole lain yläpuolella, kyllä samat lait koskee heitäkin ! Mut tekstien perusteel arvelisin, et se on jotenkin vammainen mies, jotakin vikaa aivoissa...........kun ei tunnu ymmärtävän edes selvää suomea !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mutta tuosta sinun tapauksestasi: Kun lapset ovat isällään, hehän saavat sieltä juuri sen kaiken välttämättömän, mitä pitääkin. Ruoka on valmishampurilaisia, mutta se on ruokaa kuitenkin. Joku on ne kaupasta hakenut. Jos lapset ovat tarpeeksi vanhoja, voivat tietysti hakea itsekin. Eihän heiltä tuolla mitään olennaista puutu. Lapset eivät ehkä saa kaikkea haluamaansa, mutta ei lapsen tarvitsekaan. Ja ainakin saavat rauhassa olla puhelimella. Ex-miehelläsi on vain vähän sinua rennompi näkemys siitä, miten lapsia ns. kasvatetaan."
Sinun kannattaisi ehkä käydä lukemassa lapsen oikeudet. Laitat tuon vaan Googleen. Se että lapsella on katto pään päällä ja jotain syötäväksi kelpaavaa lautasella, on ehdoton minimi siihen että lapsia ei huostaanoteta. Se on siinä rajalla, että et saa syytettä rikoksesta.
Ei tarvitse ihmetellä kun vastaavia kommentteja lukee, miksi on paljo
Se isä voi olla lapsille läheisempi kuin pomottava äiti.
Ei tuollainen isä ole, jota ei kiinnostele omien lasten asiat tai ajanvietto heidän kanssaan. Mun exmieheni oli tuollainen matalan aidan ylittäjä ja on joutunut pyytämään aikuiselta tyttäreltään anteeksi huonoa isyyttään. Sai anteeksi, muttei mikään tuo menetettyjä vuosia takaisin, ja sen kanssa taitavat molemmat lipuilla vielä pitkään.
Ihan kuin minun elämästäni, sillä erotuksella että olen mies ja muodottomaksi itsensä lihottanut vaimoni on tuo, jota en voi sietää ja joka ei tee lastemme hyväksi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otetaan esimerkiksi se että olen tehnyt pitkään kahta työtä, jotta saamme perheemme kulut katetuksi. Mies on vaan olettanut minä maksan suurimman osan kuluista. Hän ei siis siitä ole osoittanut mitään erityisempää kiitollisuutta. Päinvastoin on saattanut valittaa työni huonoista puolista ja sanonut että minun pitäisi lopettaa toinen työ, vaikka hänellä itsellään ei ole aikomustakaan hankkia lisätuloja mistään.
Miksi niitä lisätuloja tarvitaan? Mies selvästi on tyytyväinen nykyiseen elämään. Sinä et. Paljonko teidän yhteiset tulot ovat? Entä ilman sitä toista työtä? Eikö kummallekaan löydy paremmin palkattua työtä tai, jos tulot jäävät molempien työskentelystä huolimatta liian pieniksi, kai silloin saisitte tukia perheen elättämiseen. Ilmeisesti teet kahta osa-aikatyötä vai miten sinulla muuten jää aikaa perheelle?
Ap on joku amiksen käynyt siivooja-tyyppinen luuseri joka ei saa edes yhtä kokopäivätyötä. Epäilemättä luonteensa takia. Kyllä työnantajat tuollaiset negatiiviset nalkuttajat ja vihaajat tunnistavat.
Vierailija kirjoitti:
Paljon vetoa, että se mies raivostuu, kun ap ottaa eron puheeksi. Miehen tavoite on järjestää asiat niin, että itse voi ottaa lököisästi, eikä ole mitään velvollisuuksia, ja vaimo hoitaa kaiken. Asetelma uhkaa murentua, kun vaimo on lähdössä, ja sehän ei noille miehille yleensä käy.
Ero tulee miehelle täytenä yllätyksenä ja hän on siitä ap:lle katkera lopun ikäänsä. Vaimo jätti, vaikka hän on niin hyvä mies!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kun olisin lukenut tämän saman tarinan aiemminkin täällä.
No joka tapauksessa: Yleensähän ihminen valitsee sellaisen puolison, joka täydentää omia haavoja. Sitten kun alkaa niistä haavoista eheytyä, mutta toinen ei kasva samalla tavalla, tulee se ero.
Ihanaa, että olet kasvamassa rajoihisi ja itsekunnioitukseesi. Miehesi valitettavasti ei pysty sinua tuolla matkalla tukemaan, vaan päin vastoin vetää taakse päin. Ja myös sinä estät hänen kehitystään vastuulliseksi, kun niin kauan kuin olet tuossa, mies odottaa että toimit hänellekin äitinä.
Mutta olet vastuussa vain omasta ja lastesi kasvusta. Miestäsi et voi pakottaa tai edes ohjata kasvamaan. Hän kasvaa omien kykyjensä mukaan tai on kasvamatta.
Valitettavasti ainoa tie eteenpäin on eron kautta. :(
Näitä tarinoita on surullisen paljon tässäkin maassa. Mies heittäyt
Puuttuu toimiva miehen malli. Isän malli ja aviomiehen malli.
Lapset muuten tajuavat tosi hyvin vanhempien tunnemaailmat ja nekin tarpeet, joita he eivät sanoita. Ja tietysti mallintavat vanhempiensa vastuullisuutta ja ongelmanratkaisutaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin ensin kuulla toisen osapuolen version ennenkuin ottaisin mitään puolia. Kuinka hyvin esim. itse otat vastaan kritiikkiä? Pystytkö itse antamaan rakentavaa palautetta niinkuin se kuuluu antaa vai sanotko asioista tähän tyyliin: Miksi et IKINÄ tee lasten kanssa mitään?
Onko sillä väliä, miten kysyy, jos mies itse on valinnut olla tekemättä lasten kanssa mitään? Jos nainen alkaa rakentavasti kasvattaa miestään normipuuhiin, ei sitäkään yleensä katsota hyvällä. Kun aikuista ei kuulu kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa miehistä on täälläisiä. Nainen on heille objekti, ja omien tarpeiden tyydyttäjäkone, jota ei oikeasti rakastetaan, arvosteta ja kunnioiteta. Mies kykenee oikeasti rakastumaan ja rakastamaan kaunista naista. Tämä on totuus.
Eihän aloittajakaan rakasta, arvosta ja kunnioita miestään.
Mies rakastaa rauhallista perhe-elämää. Että voi olla omassa kotonaan. On mukavaa, että on siinä muutama muksu ympärillä pyörimässä, ja vaimo, jolta saattaa aina joskus saada seksiäkin. Kyllä, mies arvostaa tätä.
Vaimolla nyt vain on unelma jostain toisenlaisesta elämäntyylistä.
Aikoinaan, kun lapset olivat vielä lapsia, mieheni kärsi siitä, kun silloin tällöin olin lasten kanssa tienpäällä. Hän ei halunnut mukaan. Ei kyl silloin osallistunut arkeen muutenkaan. Naurahtaen totesi, et on mukavaa kun kotoa kuuluu elämän ääniä, kun hän viettää aikaansa koneella.
Ero oli lähellä. Elämässä sit tapahtui ikäviä asioita ja ne muutokset pakotti mieheni muuttamaan asennettaan. Ja tekemisiään.
Nykyään osallistuu aktiivisesti kaikkeen kotona tapahtuvaan. Edelleen reissaa kanssani kerran kymmenessä vuodessa. Mutta en tarvitse hänen seuraansa teatteriin, konserttiin ym.
No ei ihme, kun näitä juttuja kuuntelee, miten äiti tekee lasten puolesta sitätätätota. Isät ei kuulemma kasvatukseen ym. osallistu, joten äitien tehtäväksi lankeaa kaikki. Sitten ihmetellään, mistä tällaisia vätys-miehiä oikein tulee, missä mies heittäytyy lapseksi vaimolleen. Kuka ne pojat kasvattaa?