Itkettää kun koko loma mennyt kotona sohvalla istuen

Vierailija kirjoitti:

kun lähestyt ihmisiä  kommenteilla ANNA VIPPAA EURO tuskin moni alkaa pisimpään keskusteluun. mieti että juuri sinä olisit ystävä. ja haluaisitko sen murhaajan pedofiilin ystävä olla. mikä kumma kun päivittäin näitä valituksia. vanhoilta ämmiltä on viimeinen käyttöpäivä mennyt umpeen sekin on muiden syytä.

Ja sinäkö vanha äijä luulet saavasi nuoren naisen? Saahan sitä haaveilla. Miehissä on niin paljon ongelmakimppuja, että osa naisista ei heihin enää sekaannu opin saatuaan. 

Noilla satunnaisilla kohtaamisilla (kirjasto, bussipysäkki, pihalla...) tulee harjoiteltua ihmisten kanssa olemista. Siksi nuo kehotukset ulosmenosta ovat tärkeitä. Ja sitten kun jonkun kanssa tuttavuus alkaa syventyä, osaa jutella ja kuunnella toista. Jutut voivat olla ihan yksinkertaisia malliin "tästä kirjasta paljon puhetta, oletko lukenut" tai " yritin katsoa, meneekö tämä Mäkkylään, onko näin" tai "täytyy tunnustaa, että olen katsonut ihaillen pihalta parvekekukkiasi, miten olet noin onnistunut".

Minulla on yksi ns. yksinäinen tuttava, joka joka kerran tavattaessa valittaa yksinäisyyttään ja vaivojaan. Kahden tunnin kahvittelun aikana tuskin saan sanottua hei ja hei. On iso kynnys pyytää häntä kahville, kun ei itse saa mitään, on riistetty olo. Säälittää, mutta sääli ei ole hyvä kannustin tuttavuuden tai ystävyyden kannattalijaksi.

Miksi sä ajattelet, että jonkun pitäisi tulla kauheasti huomioimaan sua? Sä voit itse aloittaa juttelemaan ihmisille vaikka ostoksilla. "Hei, sulla on noin pienet ostokset! Mee tohon mun edelle!" Tai jotain turvallista tilanteeseen sopivaa ystävällistä millä voi tunnustella keskustelun mahdollisuutta. Ei pidä olettaa, että voit olla joku prinsessa, jota tullaan pyytämään ystäväksi. Pitää tehdä oma osansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et liiku yksin? Saisit virikkeitä ja uusia ajatuksia. Minusta on hölmöä ajatella ettei yksin voisi tehdä ihan samoja asioita kun kaksinkin. 

Voi tehdä, paitsi joissain asioissa on vähintään paljon helpompaa jos on kaveri mukana, mutta kokemus ei ole sama. Esim ravintola: menet sinne yksin, istut pöydässä yksin, odottelet ruokaasi yksin muiden iloisem puheensorinan keskellä, syöt sen yksin, on nopeasti syöty kun ei juttele samalla, mitäs sitten, yksin kotiin? Muut jää ravintolaan juttelemaan ja nauramaan. 

Taidenäyttelyssä ja elokuvissa ainakin on minusta melkein kivempi käydä yksin, saa nauttia rauhassa eikä toinen ole eri mieltä. Samoin luonnossa retkeily on kivointa omassa rauhassa. Jos sulla on auto, voit lähteä minne nokka näyttää, ja julkisillakin pääsee. 

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ketään yksinäistä sukulaista tai naapuria? Voisitko kysäistä sellaista vaikka kävelylle? 

Miksi tätä on alapeukutettu? Jos tuntee jonkun yksinäisen vanhuksen, niin eikö voisi ehdottaa sellaiselle jotain tekemistä yhdessä? Siinähän ei ole enää itsekään silloin yksinäinen. Vai onko ap:lla jotain tiettyjä laatuvaatimuksia niille ihmisille, joiden seura kelpaisi?

On tutkimuksia, joiden mukaan yksiisyys on oikeasti tunne, että ei ole tärkeä kenellekään. Sen pitäisi siis lievittyä, jos ryhtyy itse auttamaan muita. Voisi mennä mukaan vaikka johonkin vapaaehtoistoimintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai minussa sitten on jotain pahasti vikaa, kun koskaan ei niitä ystävyyssuhteita ole syntynyt noista hetken jutteluista yms. Niin kuin aloituksessa sanoin, kaikkea olen yrittänyt. Olen siis käynyt ja tehnyt asioita yksin. En ole koko aikuisuuttani tässä sohvalla istunut. Nykyisin on vaan entistä vaikeampaa niitä asioita yksin tehdä, kun sen jälkeen on vain entistä yksinäisempi olo. Kun silloin taas huomaa sen kaverittomuuden selvästi ja saa todeta, että edelleen tässä yksin istuu ja edelleen mun puhelin on hiljainen syntymäpäivinäkin. 

ap. 

Sulla on suuret odotukset. Et saa hetkessä taiottua ystäväpiiri. Hyväksy se äläkä odota syvää ystävyyttä. Keskity kepeisiin kohtaamisiin ja ota joku harrastus, jossa näkee ihmisiä. Vaikkei näistä syntyisi ystävyyssuhteita, ne ovat kuitenkin ihmiskontakteja. 

Näin juuri ei kannata heti alkaa sitomaan sitä uutta ystävää liiaksi koska se uusi ystävä voi olla samassa tilanteessa mutta epäröi vielä, hiljaa hyvä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et liiku yksin? Saisit virikkeitä ja uusia ajatuksia. Minusta on hölmöä ajatella ettei yksin voisi tehdä ihan samoja asioita kun kaksinkin. 

Voi tehdä, paitsi joissain asioissa on vähintään paljon helpompaa jos on kaveri mukana, mutta kokemus ei ole sama. Esim ravintola: menet sinne yksin, istut pöydässä yksin, odottelet ruokaasi yksin muiden iloisem puheensorinan keskellä, syöt sen yksin, on nopeasti syöty kun ei juttele samalla, mitäs sitten, yksin kotiin? Muut jää ravintolaan juttelemaan ja nauramaan. 

Taidenäyttelyssä ja elokuvissa ainakin on minusta melkein kivempi käydä yksin, saa nauttia rauhassa eikä toinen ole eri mieltä. Samoin luonnossa retkeily on kivointa omassa rauhassa. Jos sulla on auto, voit lähteä minne nokka näyttää, ja julkisillakin pääsee. 

Tulit tänne sitten toitottomaan yksin olemisen onnea kun aloitus oli että kuinka saisi seuraa muista ihmisistä?

Valittamalla sitä seuraa ei saa. Ystäviksi tullaan vähitellen. Nyt tätä tyhjyyttä on täytettävä muilla keinoilla eli aktiviteeteilla ja lyhyillä kohtaamisilla. 

Onko jaloissa joku vika? Ei kai kukaan sua sieltä sohvalta tuu hakeen, eli perse ylös ja liikkeelle.

juo viinaa.näin ennenkin saatu ystäviä.

vapaaehtoinen kertausharjoitus.

laivaristeily.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ketään yksinäistä sukulaista tai naapuria? Voisitko kysäistä sellaista vaikka kävelylle? 

Miten tiedätte toisten yksinäisyydestä? Siis jos joku naapuri olisikin yksinäinen, niin mistä sen muka tietää? Jutteletteko hississä siitä miten yksinäistä nyt onkaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et liiku yksin? Saisit virikkeitä ja uusia ajatuksia. Minusta on hölmöä ajatella ettei yksin voisi tehdä ihan samoja asioita kun kaksinkin. 

Voi tehdä, paitsi joissain asioissa on vähintään paljon helpompaa jos on kaveri mukana, mutta kokemus ei ole sama. Esim ravintola: menet sinne yksin, istut pöydässä yksin, odottelet ruokaasi yksin muiden iloisem puheensorinan keskellä, syöt sen yksin, on nopeasti syöty kun ei juttele samalla, mitäs sitten, yksin kotiin? Muut jää ravintolaan juttelemaan ja nauramaan. 

Taidenäyttelyssä ja elokuvissa ainakin on minusta melkein kivempi käydä yksin, saa nauttia rauhassa eikä toinen ole eri mieltä. Samoin luonnossa retkeily on kivointa omassa rauhassa. Jos sulla on auto, voit lähteä minne nokka näyttää, ja julkisillakin pääsee. 

Se on kyllä ihan järkyttävää jos on mistään eri mieltä. Haluan vain vahvistusta omille mielipiteilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ketään yksinäistä sukulaista tai naapuria? Voisitko kysäistä sellaista vaikka kävelylle? 

Miksi tätä on alapeukutettu? Jos tuntee jonkun yksinäisen vanhuksen, niin eikö voisi ehdottaa sellaiselle jotain tekemistä yhdessä? Siinähän ei ole enää itsekään silloin yksinäinen. Vai onko ap:lla jotain tiettyjä laatuvaatimuksia niille ihmisille, joiden seura kelpaisi?

On tutkimuksia, joiden mukaan yksiisyys on oikeasti tunne, että ei ole tärkeä kenellekään. Sen pitäisi siis lievittyä, jos ryhtyy itse auttamaan muita. Voisi mennä mukaan vaikka johonkin vapaaehtoistoimintaan.

Ainut vanhus kenet esimerkiksi minä tunnen on äitini ja hän ei ole yksinäinen, hän on koko ajan menossa jonnekin tai kestitsee sukulaisia. Asuintalossani näen silloin tällöin vanhuksia mutta miten tietäisin onko ne yksinäisiä vai ei, se että joku kulkee yksin päiväkävelyllä ei vielä kerro yhtään mitään.