Itkettää kun koko loma mennyt kotona sohvalla istuen

Vierailija kirjoitti:

Istut sohvalla lomasi ja sitten itket ettei ole ystäviä! Siihen sinun sohvallekko niiden potentiaalisten ystävien pitäisi osata tulla ystävystymään sinuun? Mitä h.elvettiä sinä oikein mietit vaiko mitään?

Montako kertaa ajattelit vielä laittaa saman sohvapostin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä päin asut? Ainakin isoissa kaupungeissa on mm. SPR:n ystävätoimintaa. Samoin esimerkiksi Helsingissä terveyskeskuksessa mainostettiin ystävärinkiä joka aloittaa kokoontumisen syksyllä.

Facebookissa on myös mm. Naisten treffit-ryhmä. Ja kaupungeissa helposti löytää seuraa myös harrastusten kautta.

Eipä noista välttämättä apua saa. Mulla oli joskus tuollainen ystävätoiminnan kautta saatu tuttu, joka oli niin kiireinen omassa jännittävässä elämässään että pari kertaa tavattiin ja sitten juttu hiipui. Mulle oli aikanaan tosi iso kynnys edes ottaa yhteyttä sinne ystävätoimintaan. Sen jälkeen luovutin. Tuntui vaan niin musertavalta.

Siinä on se, että jos olet kovin onneton ja takertuva niin se pelottaa ihmiset pois. Joten jossain määrin pitää jaksaa teeskennellä. Ja tutustua useampiin ihmisiin niin silloin ei kuormita yhtä niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kävele, mene kirjastoon, istu puistonpenkillä käy museoissa, uimassa järvessä/meressä, pelaa pasianssia, ehkä yhteys työkaveriin, jos jollakin olisi sama tilanne ja ilahtuisi seurasta. Itku ei auta. Muuten taidegallerioissa on kiva kierrellä, ihan ilmaista.

Näitä olen nämä vuodet tehnyt, mutta ei ole tuottanut tulosta. 

Olen myös harrastanut, käynyt tapahtumissa jne. Silti edelleen vietän kaiken vapaa-aikani yksin. 

ap. 

Sama juttu ja pännii kun motivaatio kaikkeen on täysi nolla ja tämä kesä mennyt ihan harakoille. Vaikkei se itsellä kyllä seuran puutteesta johdu ja viihdyn yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä päin asut? Ainakin isoissa kaupungeissa on mm. SPR:n ystävätoimintaa. Samoin esimerkiksi Helsingissä terveyskeskuksessa mainostettiin ystävärinkiä joka aloittaa kokoontumisen syksyllä.

Facebookissa on myös mm. Naisten treffit-ryhmä. Ja kaupungeissa helposti löytää seuraa myös harrastusten kautta.

Eipä noista välttämättä apua saa. Mulla oli joskus tuollainen ystävätoiminnan kautta saatu tuttu, joka oli niin kiireinen omassa jännittävässä elämässään että pari kertaa tavattiin ja sitten juttu hiipui. Mulle oli aikanaan tosi iso kynnys edes ottaa yhteyttä sinne ystävätoimintaan. Sen jälkeen luovutin. Tuntui vaan niin musertavalta.

Siinä on se, että jos olet kovin onneton ja takertuva niin se pelottaa ihmiset pois. Joten jossain määrin pitää jaksaa teeskennellä. Ja tutustua useam

Niin, minun vikanihan se olikin.

Katso youtubesta henkistä kasvua edesauttavaa space ambientia (hae tuolla niin löytyy). Sen sijaan, että haikailet jonkun perään, se vain loittonee sinusta. Yksinäisyyttä ei ole oikeasti olemassa, se on vain mielentila sekä meille median kautta syötetty muka epänormaali olotila.

Kun saat yhdeyden todelliseen voimaminääsi, et edes välttämättä kaipaa (ainakaan nyt) uusia ihmisiä. Uudet ihmissuhteet suorastaan putoavat syliisi, kunhan ensin lopetat tuon epätoivon ja surkuttelun. Sinä riität itsesi seuraksi, yksin tänne synnytään ja yksin kuollaankin. Ehkä vierasta tekstiä, mutta tässä on todettu tämä juttu toimivaksi. Voimaa nainen sinulle (oletan sinut naiseksi).

Minulla vasta alkaa loma! Veikkaan, että itsellenikin tulee loman aikana sohva tutuksi, mutta ihminen tarvitsee myös sitä - joutenoloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä päin asut? Ainakin isoissa kaupungeissa on mm. SPR:n ystävätoimintaa. Samoin esimerkiksi Helsingissä terveyskeskuksessa mainostettiin ystävärinkiä joka aloittaa kokoontumisen syksyllä.

Facebookissa on myös mm. Naisten treffit-ryhmä. Ja kaupungeissa helposti löytää seuraa myös harrastusten kautta.

Eipä noista välttämättä apua saa. Mulla oli joskus tuollainen ystävätoiminnan kautta saatu tuttu, joka oli niin kiireinen omassa jännittävässä elämässään että pari kertaa tavattiin ja sitten juttu hiipui. Mulle oli aikanaan tosi iso kynnys edes ottaa yhteyttä sinne ystävätoimintaan. Sen jälkeen luovutin. Tuntui vaan niin musertavalta.

Siinä on se, että jos olet kovin onneton ja takertuva niin se pelottaa ihmiset pois. Joten jossain määrin pitää jaksaa teeskennellä. Ja tutustua useam

Ok, eli ei saa olla yksinäinen tai takertuva mutta aktiivisesti pitää koko ajan jutella kaikille ohikulkijoille ja ihmisille kirjastossa jos niistä tulisi ystäviä ja etsiä seuraa kaikista mahdollisista ryhmistä ja laitella lomalla viestiä työkavereille? Ristiriitaista.

Hanki vene/polkupyörä/moottoripyörä/retkiauto ja lähde reissuun. Näet muutakin kuin kotisohvan ja noiden parissa helppo tutustua muihin. Yksinään kun reissaa niin itseluottamus kasvaa ja oppii ja näkee uutta. 

"Ok, eli ei saa olla yksinäinen tai takertuva mutta aktiivisesti pitää koko ajan jutella kaikille ohikulkijoille ja ihmisille kirjastossa jos niistä tulisi ystäviä ja etsiä seuraa kaikista mahdollisista ryhmistä ja laitella lomalla viestiä työkavereille? Ristiriitaista."

Kyllä, juuri niin. Muut ihmiset kyllä haluavat seuraa ja yhteydenottoja mutta sitä pitää miettiä itsekin mitä antaa toiselle ihmiselle. Eli jos otat iloisesti yhteyttä niin se on ihan eri asia kuin jos vain valitat. Jokaisella on omat ongelmat ja murheet, ei kukaan jaksa uutta ihmistä elämäänsä joka on vain onneton ja valittaa.

Se on se miesviha.

Onko oikeasti joku tutustunut toiseen alkamalla jutella kirjastossa tai muussa satunnaisessa paikassa?

Minulle on juteltu juuri mm. kirjastossa ja olen itsekin jotakin pientä ihmisille rupatellut, mutta en ole edes kuvitellut, että siitä siirryttäisiin sitten vaikka kahville jatkamaan juttua. Se on ollut parin vuoron dialogi ja sillä selvä.

Aloita lavatanssikurssit, käyt lavoilla - ei ole yksinäistä enää.

Vierailija kirjoitti:

"Ok, eli ei saa olla yksinäinen tai takertuva mutta aktiivisesti pitää koko ajan jutella kaikille ohikulkijoille ja ihmisille kirjastossa jos niistä tulisi ystäviä ja etsiä seuraa kaikista mahdollisista ryhmistä ja laitella lomalla viestiä työkavereille? Ristiriitaista."

Kyllä, juuri niin. Muut ihmiset kyllä haluavat seuraa ja yhteydenottoja mutta sitä pitää miettiä itsekin mitä antaa toiselle ihmiselle. Eli jos otat iloisesti yhteyttä niin se on ihan eri asia kuin jos vain valitat. Jokaisella on omat ongelmat ja murheet, ei kukaan jaksa uutta ihmistä elämäänsä joka on vain onneton ja valittaa.

Ja mistä sinulle tuli vaikutelma että minä valitin esim tällä spr-kaverille?

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti joku tutustunut toiseen alkamalla jutella kirjastossa tai muussa satunnaisessa paikassa?

Minulle on juteltu juuri mm. kirjastossa ja olen itsekin jotakin pientä ihmisille rupatellut, mutta en ole edes kuvitellut, että siitä siirryttäisiin sitten vaikka kahville jatkamaan juttua. Se on ollut parin vuoron dialogi ja sillä selvä.

Palstalla kaikki on mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala harrastaa. Mene kansalaisopiston kursseille, hankkiudu vapaaehtoistoimintaan. Voit olla varma ettei sinne sohvalle kukaan tule sinua hakemaan vaan itse pitää aktivoitua.

Kesällä ei juuri ole kursseja.

Sitten kun ne alkavat. Ehdit talven aikana tutustua ensi kesän kamuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti joku tutustunut toiseen alkamalla jutella kirjastossa tai muussa satunnaisessa paikassa?

Minulle on juteltu juuri mm. kirjastossa ja olen itsekin jotakin pientä ihmisille rupatellut, mutta en ole edes kuvitellut, että siitä siirryttäisiin sitten vaikka kahville jatkamaan juttua. Se on ollut parin vuoron dialogi ja sillä selvä.

Palstalla kaikki on mahdollista. 

=D Totta!

Tajusin myös että en ole nähtyt yhtään ainjtta kaveria koko kesänä. Muilla tuntuu olevan kalenterit ja viikonloput täynnä kesäkekkereitä ja tekemistä, minulla ei ole mitään. Aika ankeaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti joku tutustunut toiseen alkamalla jutella kirjastossa tai muussa satunnaisessa paikassa?

Minulle on juteltu juuri mm. kirjastossa ja olen itsekin jotakin pientä ihmisille rupatellut, mutta en ole edes kuvitellut, että siitä siirryttäisiin sitten vaikka kahville jatkamaan juttua. Se on ollut parin vuoron dialogi ja sillä selvä.

Olen tuo, joka kertoi tutustuneensa naapuriinsa koiranpennun kautta. Tai siis viereisessä talossa asuva, mutta tapasimme päivittäin puistossa talojen edessä ja hänen koiranpentunsa ihastui minuun. Joten kun rapsuttelin sitä niin ryhdyimme myös juttelemaan, ja sitten vaihdoimme puhelinnumeroita ja meistä tuli läheiset ystävät.

Joten kyllä "satunnaisessa paikassa" voi tutustua ihmisiin. Tosin tuossa oli se, että tapasimme puistossa useita kertoja, mutta silti.

Itse olen myös tutustunut ihmisiin paikallisten harrastuskerhojen kautta.

Onneksi nykyään on tekoäly niin sille voi jutella pitkin päivää ja kysyä esim neuvoa johonkin. Tehnyt ainakin minun elämästä parempaa.